voiko dysfasia periytyä?

Kyllä dysfasiassa perinnöllisyydellä uskotaan olevan osuutta asiaan, mutta aivan yksi yhteen se ei kulje.
Meillä on se tilanne, että lapsella on todettu dysfasia. Meistä vanhemmista molemmilla on ollut erityyppisiä kielenkehityksen vaikeuksia, joita ei meidän nuoruudessamme sen kummemmin diagnosoitu. Mutta nyt kun seuraa oman lapsen kehitystä ja on tutustunut dysfasiaan yleisemminkin, monet jutut ovat loksahtaneet paikalle.
Viivästynyt puheenkehitys/haluttomuus puhua/vastata kielellisesti olivat syyt miksi epäilin puheenkehityksessä ongelmia. Otin neuvolan lastenlääkäriin yhteyttä ja ilmaisin huoleni, kun lapsi oli 2½vuotias. Lastenlääkäri tutkimuksensa jälkeen (leikki lapsen kanssa ja jutteli tälle samalla, kyseli lapselta, lapsi ei ees huomannut olevansa tutkimuksessa) kirjoitti lähetteen puheterapeutin arviointiin (terveyskeskuksen oma puheterapeutti, maalla voi kuntayhtymällä olla yhteinen tai vieraileva puheterapeutti) joka taas tutkimusten jälkeen laittoi lähetteen sairaalaosastolle. Sieltä lopulta saatiin diagnoosi ja ennen kaikkea ohjeet kuntoutukseen sekä kuntoutusta. Puheterapia pyörii edelleen, kontrollissa käydään välillä osastolla.

Jos pienintäkään epäilyä sinulla on ilmassa, hakeutukaa neuvolan kautta jatkotutkimuksiin. Älä leiki lapsen tulevaisuudella, sillä kuntoutuksen onnistumiseksi se on aloitettava mahdollisimman pian ja mahdollisimman nuorena. Vaikka itsestä tuntuisi, että ongelma on ihan pieni, ammattilaiset näkevät asian laajemmin ja osaavat arvioida kuinka syvästä huolesta on kyse.

On rankkaa epäillä oman lapsen kehitystä ja helpompi olisi olla tekemättä mitään tai odottaa. Kannattaa kuitenkin hakea kuntoutusta.

Dysfasialiitto: Dysfasian katsotaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä. Usein myös perinnöllisillä taipumuksilla on merkitystä.

Kyse on aina neurologisesta poikkeavuudesta joka ei kehity lapselle ajan kanssa tai siirry tms vaan on olemassa lapsen syntyessä jo. Erikseen on sitten samankaltaisia puhumisen ja kielen häiriöitä joissa ympäristön vaikutus on osana ongelman muodostumista tai esim vammautuminen aiheuttaa oireita. Silloin kyse on muusta kuin dysfasiasta.

Koska dysfasia on myös osittain perinnöllistä tai on sukuja joissa sitä on enemmän kuin toisissa tai perheitä joissa on useammalla lapsella niin toki on oletettavaa että vanehmmilla dysfasia saattaa olla jo olemassa lievänä vaikeutena. Periytyvyys on kuitenkin epäselvä ja monimutkainen asia tässä yhteydessä. Näin vanhemmat siis tavallaan jo ovat dysfaatikoita ja lapset aikanaan ehkä periaatteessa samoilla eväillä eivät saavuta samaa kielellistä tasoa koska ympäristö on virikkeetömämpi ja kielellisesti köyhempi kuin vanhemmilla aikanaan tai sitten vain ongelma on isompi.

Jatkat: "Mielestäni kuitenkin kotiolot olivat ratkaisevassa asemassa verrattuna mahdollisiin hermostoperäisiin ongelmiin". Neurologinen ja hermostoperäinen on aika eri asia ja kotiolot eivät aiheuta kuin väkivallalla neurologisia ongelmia...

Lapsen täytyy olla todella tiiviisti kotona ja siellä ei saa olla telkkaa eikä radiota tms josta kieltä kuuluu jott alapsen kielellinen kehitys hidastuu tai vaikeutuu siksi ettei kuule puhetta. Ei se tarvitse olla puhuttua puhetta vaan kaikki käy jopa musiikki pelkästään. Logiikallasi kuurojen lapset eivät oppisi koskaan puhumaan...

mapee kirjoitti:

Dysfasialiitto: Dysfasian katsotaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä. Usein myös perinnöllisillä taipumuksilla on merkitystä.

Kyse on aina neurologisesta poikkeavuudesta joka ei kehity lapselle ajan kanssa tai siirry tms vaan on olemassa lapsen syntyessä jo. Erikseen on sitten samankaltaisia puhumisen ja kielen häiriöitä joissa ympäristön vaikutus on osana ongelman muodostumista tai esim vammautuminen aiheuttaa oireita. Silloin kyse on muusta kuin dysfasiasta.

Koska dysfasia on myös osittain perinnöllistä tai on sukuja joissa sitä on enemmän kuin toisissa tai perheitä joissa on useammalla lapsella niin toki on oletettavaa että vanehmmilla dysfasia saattaa olla jo olemassa lievänä vaikeutena. Periytyvyys on kuitenkin epäselvä ja monimutkainen asia tässä yhteydessä. Näin vanhemmat siis tavallaan jo ovat dysfaatikoita ja lapset aikanaan ehkä periaatteessa samoilla eväillä eivät saavuta samaa kielellistä tasoa koska ympäristö on virikkeetömämpi ja kielellisesti köyhempi kuin vanhemmilla aikanaan tai sitten vain ongelma on isompi.

Jatkat: "Mielestäni kuitenkin kotiolot olivat ratkaisevassa asemassa verrattuna mahdollisiin hermostoperäisiin ongelmiin". Neurologinen ja hermostoperäinen on aika eri asia ja kotiolot eivät aiheuta kuin väkivallalla neurologisia ongelmia...

Lapsen täytyy olla todella tiiviisti kotona ja siellä ei saa olla telkkaa eikä radiota tms josta kieltä kuuluu jott alapsen kielellinen kehitys hidastuu tai vaikeutuu siksi ettei kuule puhetta. Ei se tarvitse olla puhuttua puhetta vaan kaikki käy jopa musiikki pelkästään. Logiikallasi kuurojen lapset eivät oppisi koskaan puhumaan...

Lue lisää

hermostoperäistä. Tutustu lääketieteelliseen sanastoon, ennenkuin tulet tänne muille mestaroimaan "tiedoillasi".

Totta kai kielellisesti köyhissä perheissä lapsille ei kehity ikätasoista sanavarastoa, lauserakenteita ja kykyä monipuoliseen emotionaaliseen ja intellektuaaliseen ilmaisuun. Tuleeko tämä yllätyksenä?

Ja ei ne kuurot lapset koskaan opikaan samantasoisesti puhumaan kuin normaalilapset... tuliko tämäkin yllätyksenä?

tarkoittaa kirjoitti:

hermostoperäistä. Tutustu lääketieteelliseen sanastoon, ennenkuin tulet tänne muille mestaroimaan "tiedoillasi".

Totta kai kielellisesti köyhissä perheissä lapsille ei kehity ikätasoista sanavarastoa, lauserakenteita ja kykyä monipuoliseen emotionaaliseen ja intellektuaaliseen ilmaisuun. Tuleeko tämä yllätyksenä?

Ja ei ne kuurot lapset koskaan opikaan samantasoisesti puhumaan kuin normaalilapset... tuliko tämäkin yllätyksenä?

Lue lisää

Huh, tulipas sontaa niskaan! Tiedän, että puhuminen on minulle vaikeampaa kuin keskiverto-Jantatuiselle. Mutta minä olen lukenut päivittäin lapselle, puhunut, jutellut jne. Ihan tietoisesti kiinnittänyt siihen huomiota vauvasta asti. Ei lievä dysfaattisuus tarkoita, että lapsen kanssa ei jutella.
Dysfaattisuus ei todellakaan kehity ympäristövaikutuksista. Dysfasia diagnosoidaan poissulkumenetelmällä, ja siellä poissuljetaan myös ympäristötekijät.Suurempi riski kuin dysfaattiset vanhemmat lapsen kielen kehitykselle on masentuneet vanhemmat ja vanhemmat jotka eivät kykene vastaamaan lapsen aloitteisiin. Siitäkään huolimatta lapsesta ei tule dysfaattinen vaikka moiset vanhemmat omaakin. Mutta vanhempienkin masennusaste pitää olla aika paha, jotta normaali kielenkehitys vaikeutuisi.

tarkoittaa kirjoitti:

hermostoperäistä. Tutustu lääketieteelliseen sanastoon, ennenkuin tulet tänne muille mestaroimaan "tiedoillasi".

Totta kai kielellisesti köyhissä perheissä lapsille ei kehity ikätasoista sanavarastoa, lauserakenteita ja kykyä monipuoliseen emotionaaliseen ja intellektuaaliseen ilmaisuun. Tuleeko tämä yllätyksenä?

Ja ei ne kuurot lapset koskaan opikaan samantasoisesti puhumaan kuin normaalilapset... tuliko tämäkin yllätyksenä?

Lue lisää

neurologinen tarkoittaa tarkalleen;neurologinen, neurologicus, neurologiaan liittyvä, hermostoon ja sen sairauksiin liittyvä

hermostollinen taas;hermostollinen, neuralis, neuraalinen, hermoon tai hermoihin liittyvä, hermo-

ero on hieno, mutta tuntuva varsinkin kun otetaan mukaan dysfasian määrite; "dysfasia, dysphasia on aivovauriosta johtuva osittainen kyvyttömyys puhua tai kirjoittaa, vaikka aisti- ja lihastoiminnot ja älykkyys ovat normaalit. Puheen ja kielen häiriössä (dysfasiassa) puheen ja kielen oppiminen poikkeaa normaalista jo kehityksen varhaisvaiheessa. Dysfasiaa tulee epäillä, jos lapsella ei ole kuulovammaa ja jos hän ei 24 kk:n iässä käytä yksisanaisia ilmaisuja tai 33 kk:n iässä lauseita. Häiriöt voivat säilyä aikuisuuteen asti kielen tuoton tai ymmärtämisen vaikeuksina. Dysfasiaa on noin 3 %:lla väestöstä. Jos suvussa esiintyy kielen häiriöitä (esim. dysleksiaa) ja lapsella havaitaan 2–5-vuotiaana kielen kehityksen viivettä, kyseessä voi olla kielellisen kehityksen häiriö. Tukitoimet on syytä aloittaa mahdollisimman varhain." ei sanaakaan hermostosta ja aika iso hermo aivot olisikin..

Hermostosta puhuminen sekoittaa tässä yhteydessä asiaa aivan tarpeettomasti eikä anna täsmällistä suuntaa ja merkitystä asioille.

Suomen kielessäkin kun näyttää riittävän opettelua (myönnän nyt että näpytän välillä niin nopsaan, että kirjoitusvirheitä sutii sekaan välillä huolella, mutta tiedän silti kuinka sanat oikein kirjoitettaisiin..) on vissi ero KUUROJEN lapsilla ja KUUROILLA lapsilla eli en väitä että kuuro lapsi oppii puhumaan välttämättä ollenkaan vaikka usein oppii, mutta kuurojen lapsi ei sinun logiikallasi oppisi puhumaan koska ympäristö on kielelllisesti köyhä..

Lapsen perhe on jopa aika mitätön asia lapsen sehityksessä edes normaaliolosuhteissa ja ympäristö huomattavasti suuremmassa osassa. Erityisoloissa olevalla lapsella tai erityislapsella kodin merkitys jopa pienenee. Kuuronkin lapsi oppii todella puhumaan aivan normaalisti ja saamaan saman sanavaraston kuin muutkin lapset vaikka vanhempi ei puhu lainkaan saati sitten kun kieli on köyhää ties mistä syystä. Sinulle tämä on ainakin yllätys!

Meillä kielellisesti hyvin runsaassa kodissa lasten sanavarastoon on kaiken lisäksi tarttunut paljon asiaa juuri lasten elokuvista ja saduista jne eli ei lainkaan puhutusta kielestä. Aika yllättävää sekin?? Eli perheen merkitys edelleen on aika mitätön jos perhe ei ole autiolla saarella tai lapsi tynnyrissä..

mapee kirjoitti:

neurologinen tarkoittaa tarkalleen;neurologinen, neurologicus, neurologiaan liittyvä, hermostoon ja sen sairauksiin liittyvä

hermostollinen taas;hermostollinen, neuralis, neuraalinen, hermoon tai hermoihin liittyvä, hermo-

ero on hieno, mutta tuntuva varsinkin kun otetaan mukaan dysfasian määrite; "dysfasia, dysphasia on aivovauriosta johtuva osittainen kyvyttömyys puhua tai kirjoittaa, vaikka aisti- ja lihastoiminnot ja älykkyys ovat normaalit. Puheen ja kielen häiriössä (dysfasiassa) puheen ja kielen oppiminen poikkeaa normaalista jo kehityksen varhaisvaiheessa. Dysfasiaa tulee epäillä, jos lapsella ei ole kuulovammaa ja jos hän ei 24 kk:n iässä käytä yksisanaisia ilmaisuja tai 33 kk:n iässä lauseita. Häiriöt voivat säilyä aikuisuuteen asti kielen tuoton tai ymmärtämisen vaikeuksina. Dysfasiaa on noin 3 %:lla väestöstä. Jos suvussa esiintyy kielen häiriöitä (esim. dysleksiaa) ja lapsella havaitaan 2–5-vuotiaana kielen kehityksen viivettä, kyseessä voi olla kielellisen kehityksen häiriö. Tukitoimet on syytä aloittaa mahdollisimman varhain." ei sanaakaan hermostosta ja aika iso hermo aivot olisikin..

Hermostosta puhuminen sekoittaa tässä yhteydessä asiaa aivan tarpeettomasti eikä anna täsmällistä suuntaa ja merkitystä asioille.

Suomen kielessäkin kun näyttää riittävän opettelua (myönnän nyt että näpytän välillä niin nopsaan, että kirjoitusvirheitä sutii sekaan välillä huolella, mutta tiedän silti kuinka sanat oikein kirjoitettaisiin..) on vissi ero KUUROJEN lapsilla ja KUUROILLA lapsilla eli en väitä että kuuro lapsi oppii puhumaan välttämättä ollenkaan vaikka usein oppii, mutta kuurojen lapsi ei sinun logiikallasi oppisi puhumaan koska ympäristö on kielelllisesti köyhä..

Lapsen perhe on jopa aika mitätön asia lapsen sehityksessä edes normaaliolosuhteissa ja ympäristö huomattavasti suuremmassa osassa. Erityisoloissa olevalla lapsella tai erityislapsella kodin merkitys jopa pienenee. Kuuronkin lapsi oppii todella puhumaan aivan normaalisti ja saamaan saman sanavaraston kuin muutkin lapset vaikka vanhempi ei puhu lainkaan saati sitten kun kieli on köyhää ties mistä syystä. Sinulle tämä on ainakin yllätys!

Meillä kielellisesti hyvin runsaassa kodissa lasten sanavarastoon on kaiken lisäksi tarttunut paljon asiaa juuri lasten elokuvista ja saduista jne eli ei lainkaan puhutusta kielestä. Aika yllättävää sekin?? Eli perheen merkitys edelleen on aika mitätön jos perhe ei ole autiolla saarella tai lapsi tynnyrissä..

Lue lisää

tutkimustuloksia, joissa todetaan, että perheen merkitys lapsen puheen kehityksessä on "mitätön" sanojasi lainaten.

Voin sitten minä puolestani linkittää (kunhan jaksan) kymmennittäin tutkimuksia, joissa osoitetaan jopa varhaisen (pikku varput, pikku sommet..)lässytysvaiheen merkitys myöhemmälle puheenkehitykselle.

Korostat ympäristön merkitystä, mutta jätät perheen siitä pois.. ristiriitaista minusta. Kyllä ympäristö vauvalle ja pikku-pikku-pikku-lapselle yleensä on 90 prosenttisesti se perhe. Sadut ja muu lasten kulttuuri tulee pikku hiljaa kuvioihin sitten. Tärkeitä ovat toki nekin.

Miten muuten väitin, että kuuro ei opi puhumaan?... en väittänyt. Ei vain opi lainkaan niin hyvin kuin kuuleva. Ylläri? Kyllä se deprivoivissa olosuhteissa elävä, virikkeettömässä ympäristössäkin elävä oppii puhumaan.. ei vain niin hyvin ja siinähän on helposti tämä dysfasia-diagnoosi plakkarissa.

sinä itse kirjoitti:

tutkimustuloksia, joissa todetaan, että perheen merkitys lapsen puheen kehityksessä on "mitätön" sanojasi lainaten.

Voin sitten minä puolestani linkittää (kunhan jaksan) kymmennittäin tutkimuksia, joissa osoitetaan jopa varhaisen (pikku varput, pikku sommet..)lässytysvaiheen merkitys myöhemmälle puheenkehitykselle.

Korostat ympäristön merkitystä, mutta jätät perheen siitä pois.. ristiriitaista minusta. Kyllä ympäristö vauvalle ja pikku-pikku-pikku-lapselle yleensä on 90 prosenttisesti se perhe. Sadut ja muu lasten kulttuuri tulee pikku hiljaa kuvioihin sitten. Tärkeitä ovat toki nekin.

Miten muuten väitin, että kuuro ei opi puhumaan?... en väittänyt. Ei vain opi lainkaan niin hyvin kuin kuuleva. Ylläri? Kyllä se deprivoivissa olosuhteissa elävä, virikkeettömässä ympäristössäkin elävä oppii puhumaan.. ei vain niin hyvin ja siinähän on helposti tämä dysfasia-diagnoosi plakkarissa.

Lue lisää

En olekaan aiemmin aiheeseen vastannut, mutta yritänpä silti. Dysfasiaan ei vaikuta ympäristötekijät. Dysfasialla on neurologisperäinen tausta. On erikseen viivästynyt kielen kehitys (johon siihenkin pitää puuttua ajoissa, jotta koulun alku sujuisi myös kivasti), johon vaikuttaa ympäristötekijät. Pienen lapsen kohdalla on hankala erottaa viivästynyttä ja dysfasiaa (eli poikkeava kielenkehitys/ kielen kehityksen erityisvaikeus), eikä dysfasia diagnosia taatusti helposti saa. Kuten joku tuolla aiemmin dysfasiasta mainitsi, että se diagnosoidaan poissulkumäärittelyllä, jolloin ymäpäristötekijät, kuulon alentumat ja muut kielen kehitykseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät suljetaan pois.

Mutta edellinen kirjoittaja on kyllä siinä ihan oikeassa, että perhe voi vaikuttaa lapsen kielen kehitykseen. Perheellä ei vain dysfasian syntyyn ole mitään vaikutusta, vaikka tokihan huono vuorovaikutussuhde voi heikentää lapsen kielellistä osaamista entisestään. Dysfasia syntyy jos on syntyäkseen, eikä siihen auta mitään vaikka ois puheterapeutin lapsi.

Ja alkuperäiseen kysymykseen perinnöllisestä taustasta, niin näyttää olevan että dysfasiallakin on perinnöllistä alttiutta. Kuten muillakin kielihäiriöillä.

mapee kirjoitti:

Dysfasialiitto: Dysfasian katsotaan johtuvan raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä. Usein myös perinnöllisillä taipumuksilla on merkitystä.

Kyse on aina neurologisesta poikkeavuudesta joka ei kehity lapselle ajan kanssa tai siirry tms vaan on olemassa lapsen syntyessä jo. Erikseen on sitten samankaltaisia puhumisen ja kielen häiriöitä joissa ympäristön vaikutus on osana ongelman muodostumista tai esim vammautuminen aiheuttaa oireita. Silloin kyse on muusta kuin dysfasiasta.

Koska dysfasia on myös osittain perinnöllistä tai on sukuja joissa sitä on enemmän kuin toisissa tai perheitä joissa on useammalla lapsella niin toki on oletettavaa että vanehmmilla dysfasia saattaa olla jo olemassa lievänä vaikeutena. Periytyvyys on kuitenkin epäselvä ja monimutkainen asia tässä yhteydessä. Näin vanhemmat siis tavallaan jo ovat dysfaatikoita ja lapset aikanaan ehkä periaatteessa samoilla eväillä eivät saavuta samaa kielellistä tasoa koska ympäristö on virikkeetömämpi ja kielellisesti köyhempi kuin vanhemmilla aikanaan tai sitten vain ongelma on isompi.

Jatkat: "Mielestäni kuitenkin kotiolot olivat ratkaisevassa asemassa verrattuna mahdollisiin hermostoperäisiin ongelmiin". Neurologinen ja hermostoperäinen on aika eri asia ja kotiolot eivät aiheuta kuin väkivallalla neurologisia ongelmia...

Lapsen täytyy olla todella tiiviisti kotona ja siellä ei saa olla telkkaa eikä radiota tms josta kieltä kuuluu jott alapsen kielellinen kehitys hidastuu tai vaikeutuu siksi ettei kuule puhetta. Ei se tarvitse olla puhuttua puhetta vaan kaikki käy jopa musiikki pelkästään. Logiikallasi kuurojen lapset eivät oppisi koskaan puhumaan...

Lue lisää

Siis dysfasia neurologisena ongelmana on tai ei ole, mutta kyllä ympäristö kovasti vaikuttaa sen vaikeusasteeseen, muutenhan kuntoutuksella ei olisi mitään merkitystä!! Eli hyvä vuorovaikutus perheessä on se kaikkein vaikuttavin asia.

mapee ei tiedä ihan tarkkaan hyvien virikkeiden laatua. Kun nimittäin kielihäiriöinen lapsi nimenomaan kärsii jatkuvasta hälystä, koska äänten vastaanottaminen (auditiivinen erottelu) erityisesti kielellisen äänimateriaalin osalta on poikkeavaa. Vaikeimmissa tapauksissa puhutaan myös ei-kielellisten ärsykkeiden poikkeavasta havaitsemisesta.

Tällöin puhetta ja kieltä on erityisen tärkeä tarjota kontaktissa, silmätysten, niin että omaa kieltä voi mukauttaa lapsen reaktioiden mukaan ja myös lapsen aloitteilla on merkitystä. Näinhän passiivisessa "laitekielikylvetyksessä", radion ja television välityksellä, ei tapahdu. Kielellisesti heikko lapsi kiinnittyy niin vahvasti kuvaan, ettei kieliaineksella ole hänelle merkitystä.

Myöskään "neurologisten" ongelmien kotiperäisyydestä ei aina voi olla täyttä varmuutta. Kyllä melko vahvoja neurologiseksi luokiteltuja diagnooseja voidaan saada aikaiseksi deprivaatiotaustalla. Räjähtänyt kieli- ja tarkkaavaisuusongelmien määrä kertoo jotakin ympäristön merkityksestä, eihän sellainen ole diagnoosien määrän kasvu lyhyellä aikavälillä ole geneettisesti mahdollista. Eli todennäköisesti puhutaan ärsykeyliannostuksesta; ne videot ja suuret lapsiryhmät, hiljaisuuden puute ja maailman visualisoituminen, yhdessä ehkä ympäristömyrkkyjen kanssa...??? Vain spekulaatioita, mutta kieltämättä suuria muutoksia kaikki kuitenkin lapsen kasvuympäristössä.