Vanhoillislestadiolaisuuden suurin ongelma on siinä, että liikkeen jäsenet uskovat liikkeen olevan sen vioista huolimattakin ainut oikea Jumalan valtakunta. Vaikka erityisesti vanhoillislestadiolainen normisto herättää varmasti monessa vanhoillislestadiolaisessakin ristiriitaisia tunteita (esim. miten TV-uutisten katselu on syntiä, mutta netti-uutisten katsominen ei ...), mutta koska USKOTAAN OIKEASTI, että liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta, ei näihin ristiriitoihinkaan rohjeta voimakkaammin ottaa kantaa.
Liikkeessä vallitsee ajatus "Jumalan valtakunta on vioilla peitetty ulkopuolisten silmissä". Tähän ajatukseen perustuen ulkopuolisten arvostelu ja kritisointi liikettä ja vl-uskoa kohtaan koetaan uskonnäkemystä vahvistavana...
X-vl pohdiskeli alempana, että millaista on rakentava keskustelu vanhoillislestadiolaisuudessa. Mielestäni se on hyvin puolueellista ja vanhoillislestadiolaisuuden positiivisesti näkevää (vähän samaan tyyliin kuin NL:ssa aikanaan). Rakentavaan vl-keskusteluun ei kuulu kritiikki vl-uskoa kohtaan, vaan tarkoituksena on nimenomaan johtaa ihmiset uskomaan niin kuin vanhoillislestadiolaisuus opettaa. Jos toinen osapuoli haraa tätä oppia vastaan tai arvostelee ristiriitaisia normeja, ei keskustelua pidetä rakentavana! Eli aika yksipuolinen näkökanta on vanhoillislestadiolaisilla rakentavasta keskustelusta. Tosin toki yksittäiset vl:setkin saattavat rohjeta puhua avoimemmin ja kyseenalaistaa tiettyjä kohtia uskossaan ja elämäntavassaan.
Yksisilmäisyyttä ja kapea-alaisuutta (vanhoillislestadiolaisuuden normeja noudattamalla ainoastaan pääsee Jumalan valtakuntana. Pelastusta ole ulkopuolella) pidetään keskusteluissakin rakkaudellisuutena; Tuomitseva vl kokee olevansa ensisijaisesti rakkaudellinen, kun vaatii toista ihmistä ajattelemaan ja kokemaan uskonkysymykset täysin samalla tavalla kuin ne vl-yhteisössä kollektiivisesti koetaan. Ihmiselle, jolle ei - vl-termiä lainatakseni! - ole KIRKASTUNUT vaikkapa tuo TV-uutisten katselu synniksi, kokee tämän rakkaudellisen vaatimuksen hyvin ristiriitaisena. Vl:n mielestä tällaiselta ihmiseltä puuttuu uskon avaama ymmärrys asiasta...
Liikkeessä vallitsee ajatus "Jumalan valtakunta on vioilla peitetty ulkopuolisten silmissä". Tähän ajatukseen perustuen ulkopuolisten arvostelu ja kritisointi liikettä ja vl-uskoa kohtaan koetaan uskonnäkemystä vahvistavana...
X-vl pohdiskeli alempana, että millaista on rakentava keskustelu vanhoillislestadiolaisuudessa. Mielestäni se on hyvin puolueellista ja vanhoillislestadiolaisuuden positiivisesti näkevää (vähän samaan tyyliin kuin NL:ssa aikanaan). Rakentavaan vl-keskusteluun ei kuulu kritiikki vl-uskoa kohtaan, vaan tarkoituksena on nimenomaan johtaa ihmiset uskomaan niin kuin vanhoillislestadiolaisuus opettaa. Jos toinen osapuoli haraa tätä oppia vastaan tai arvostelee ristiriitaisia normeja, ei keskustelua pidetä rakentavana! Eli aika yksipuolinen näkökanta on vanhoillislestadiolaisilla rakentavasta keskustelusta. Tosin toki yksittäiset vl:setkin saattavat rohjeta puhua avoimemmin ja kyseenalaistaa tiettyjä kohtia uskossaan ja elämäntavassaan.
Yksisilmäisyyttä ja kapea-alaisuutta (vanhoillislestadiolaisuuden normeja noudattamalla ainoastaan pääsee Jumalan valtakuntana. Pelastusta ole ulkopuolella) pidetään keskusteluissakin rakkaudellisuutena; Tuomitseva vl kokee olevansa ensisijaisesti rakkaudellinen, kun vaatii toista ihmistä ajattelemaan ja kokemaan uskonkysymykset täysin samalla tavalla kuin ne vl-yhteisössä kollektiivisesti koetaan. Ihmiselle, jolle ei - vl-termiä lainatakseni! - ole KIRKASTUNUT vaikkapa tuo TV-uutisten katselu synniksi, kokee tämän rakkaudellisen vaatimuksen hyvin ristiriitaisena. Vl:n mielestä tällaiselta ihmiseltä puuttuu uskon avaama ymmärrys asiasta...
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja myös rivi-vl:lle on kirkastunut, että viinien tuleminen kauppoihin ei ole hyväksi suomalaisille. Asiaa kuitenkin ajaa voimakkaasti K-kauppojen vl-johtaja Kalliokoski. Miksi SRK vaikenee tästä, mutta ryhtyi heti kepittämään Naatusta paljon vähäisemmästä synnistä. Aiemmin ei ole saanut esim. hoitolaitoksissa tarjota hoidokille alkoholipitoista juomaa, vaikka tämä olisi sitä pyytänyt. Miten tämä alkoholiasia on voinut muuttua näin suuresti. Eikö kukaan vl rohkene tiedustella Kalliokoskelta tai SRK:lta, miksi he toimivaat omia opetuksiaan vastaan? Eikö Kalliokoski itse tajua, että hänelle nauraa naurismaan aidatkin.
Erinomainen kirjoitus Kalliokosken toiminnasta on Mopin palstalla nimimerkin "toiste" kirjoittamana. Se pitäisi siirtää tänne suomi24 luettavaksi. Että osaa kirjoittaa osuvasti!!!!!!
tukee vl-liikkeen toimintaa sen verran suurilla lahjoituksilla, että saa olla rauhassa.
Ei vl-uskon todellinen uskonkohde ole nykyisin edes seurakunta vaan raha.
viinien vuoksi kuolletten verirahoja sitten.
Ottamatta kantaa varsinaiseen aiheeseen, sivuhuomauttaisin, että en tunne yhtäkään vl:ää, edes sitä kaikkein patavanhoillisinta, jonka mielestä tv-uutisten katsomisessa olisi jotain väärää.
Uskottavuuden kannalta olisi tärkeää, että faktat on hallussa ennen kuin julkisesti niitä analysoi, muuten koko kirjoituksen uskottavuus on kyseenalaista. Tai tietysti jos pääasia onkin kritisointi sen itsensä vuoksi tai muista syistä, siihen kelpaavat toki tekaistutkin faktat.
on kuitenkin pääpiirteissään kielletty ja TV:N omistaminen on KIELLETTY.
Minulla on perusperiaatteena, että kirjoitan ja kritisoin omien kokemusteni perusteella. Omatuntoni on etenkin näissä uskoon liittyvissä kysymyksissä hyvin arka enkä halua lähteä esittämään totena väitteitä, joille ei olisi pohjaa todellisessa elämässäni ja lähipiirissäni. Vanhoillislestadiolaisia ihmisiä vastaan minulla ei ole pahaa sanottavaa, sillä liike on yhä lähellä elämääni oman perheeni, sukulaisten ja ystävien kautta. Se mitä kritisoin on nimenomaan ne ristiriitaiset asiat, joille on vanhoillislestadiolaisuudessa mielestäni annettu aivan väärä tulkinta tai merkitys.
Uskon sinua, kun sanot, että kaikki vl:set eivät suhtaudu jyrkästi ainakaan TV:n asiaohjelmiin, mutta itse olen kasvanut sellaisessa vanhoillislestadiolaisessa ympäristössä, jossa KAIKKI TV-ohjelmat olivat syntiä. Saarnamiehenä toiminut vl-pappani ei vieläkään voi edes vilkaista palvelukodin TV:n suuntaan - tulipa sieltä mitä ohjelmaa tahansa. Samoin muistan äitini kiihkeän suhtautumisen, kun hän löysi minut sukulaislasten kanssa katsomassa pikkukakkosta. Minä en näitä kokemuksiani voi tulkita muuten, kuin että TV:n katselu oli väärin tulipa sieltä mitä tahansa. Siksi nykyinen internetin välityksellä ohjelmien "sallittu" katseleminen hämmentää minua.
70-luvulla tähän tapaan: "Vaikka likaämpärissä näkyisi pullanpaloja, ne ovat pilaantuneet. Samoin on laita television ns. hyvien ohjelmien suhteen. Ne ovat saastaisia, koska ovat loan seassa.
sitä ei ole kukaan kieltänyt, joten katson jatkossakin silloin kun sieltä tulee jotain mielenkiintoista. TV:tä en omista, mutta tunnen vl:ksi itseään kutsuvia ihmisiä, joilla sellaisia on, joten ei tuokaan totuus ole aivan aukoton :(
kukaan kieltänyt vielä, joten katsonpa jatkossakin jos jotain kiinnostavaa tulee. Ja jos kieltääkin, niin enpä tuosta taida isommin kyllä välittää... jos väkivaltaviihteeseen tai johonkin glamour-kukkoiluun hurahdan, niin silloin kyllä otan moitteet mielelläni vastaan olettaen että en itse älyä onnetonta tilannettani.
sitten tiedän, että tällaistakin vl:een sopii. Sukupolvien välillä on, vaikka muuta väitettäisiinkin, isojakin eroja tässä asiassa. Kuitenkaan esimerkiksi omat isovanhempani, vaikka melko tarkkoja monessa suhteessa ovatkin, eivät ole koskaan pitäneet pahana asiallisia tv-ohjelmia. Eli ilmeisesti eroja on myös sen sukupolven keskuudessa eikä vain sukupolvien välillä.
Täytyy kyllä sanoa, että minulla loksahtaa aivan suu auki, kun luen kirjoitustasi. Etteikö TV:llä olisi joissakin vl-piireissä väliä! Pohjanmaalla TV oli hoitokokouksien aikaan uskovaisuuden ehto.
Yhdellä maatalon emännällä oli kaksi kehitysvammaista lasta, joita olisi pitänyt koko ajan valvoa. Emännällä ei ollut aputyövoimaa, joten lypsyajat oli koitua ongelmaksi. He olivat hankkineet TV:n silloin kun siihen ei vielä ollut niin tiukkaa kantaa. Myöhemmin emäntä huomasi, että lapset pysyivät aloillaan lypsyn aikana, kun he katsoivat lastenohjelmaa TV:stä. Tämä tuli kuitenkin paikkakunnan muiden vl:ien korviin ja emäntää nuhdeltiin tästä asiasta. Hänen oli luovuttava TV:stä tai häntä ei olisi enää pidetty uskovaisena.
Kyllähän ne ajat varmasti muuttuvat. Uskoisin, että minun ikäiseni vl:t ovat lepsumpia asian suhteen, koska maailmakin nähdään vähän eri tavalla kuin 70- ja 80-luvuilla. Toisaalta sen vaikutelman olen saanut, että Pohjanmaalla on edelleen jyrkempi suhtautuminen tällaisiin asioihin kuin täällä etelä-Suomessa.
TV:llä varmastikin on väliä suurimmalle osalle porukkaa, koska sen omistaminen on todella harvinaista. Mutta yhtä harvinaista on varmaankin "järkevien" TV-ohjelmien paheksuminen.
Yksi syy tv-kielteisyyteen on varmastikin juuri tuo, että sitä harmillisen usein käytetään juuri lapsenkasvatuksen apuvälineenä, mikä ei ole lapselle hyväksi.
Kuitenkin jos minä nyt TV:n hommaisin, niin ei sitä kukaan tulisi kotiini ihmettelemään että mitä olet mennyt ostamaan..
...vähän karrikoiden. Mikä pointtisi oli tällä kirjoituksella? Pitäisi olla kriittisempi omaa uskonyhteisöä kohtaan? Hakea puutteita ja virheitä? Irtautua liikkeestä?
Aika leppoistahan se meno on vaikka ompeluseuroissa... sinne voi tulla jutusteleen ja seurusteleen samanhenkisten ihmisten kanssa ja kuunnella seurapuhetta, kahvitella jne... Jumalan lasten joukko tarjoaa uskonyhteyden, tukea ja turvaa maailman melskeissä.
Eiköhän nuo osoittamasi asiat koske kaikkia "tiiviitä" yhteisöjä, jotka kokevat olevansa oikealla taivastiellä. Ja jos kokee olevansa oikealla tiellä niin haluaa vähän tarjota sitä mahdollisuutta muillekin.
"...vähän karrikoiden. Mikä pointtisi oli tällä kirjoituksella? Pitäisi olla kriittisempi omaa uskonyhteisöä kohtaan? Hakea puutteita ja virheitä? Irtautua liikkeestä?"
Ajatteletko että tälläisellä välinpitämättömyydellä voidaan suhtautua asioihin siinä tilanteessa kun yhteisö selvästi rikkoo lähimmäistä vastaan. Ymmärrätkö mitä yritän sanoa? Vähän karrikoiden minusta naisten ja lasten uhraaminen jota tänäkin päivänä edelleen tapahtuu vl altarille ei ole oikein. Pitäisikö minun siis olla välinpitämätön ja piitaamaton tuon asian äärellä? Kuka siitä hyötyy jos julkisesti todetaan että kohtuus kaikessa eikä synnyttämällä pelastu.
Siitä hyötyvät viimekädessä lapset.
Tarjoaako opeluseurat muuten yhtyden yhteisöön vai Jumalaan? Aika monelle sinne meneminen on ennemminkin yhteisön takai paikalle menoa. Saa olla hetken "avoimesti" uskomassa. Mikset voisi olla sitä myös mailman keskellä?
Usko tarjoaa parhaimmillaan turvan ja lohdun ja ilon yksittäisen ihmisen elämässä; näin itsekin koen. Jos on aidosti tyytyväinen uskoonsa, lienee päätöntä lähteä etsimään varta vasten vikoja virheitä. Siispä jokainen vanhoillislestadiolainenkin saa puolestani vapaasti turvata uskoonsa, jos kokee, että se on oikein.
Vastaavasti taas, jos jotkin asiat omassa uskonyhteisössä tai uskonopeissa, normeissa jne eivät tunnu oikeilta, pitäisi ihmisellä olla mahdollisuus kyseenalaistaa niitä vapaasti. Jos sydämessään tuntee eritavoin, niin KYLLÄ: kannattaa tarkastella myös kriittisessä valossa uskoaan/uskonyhteisönsä normeja.
Ja olet oikeassa, samat ongelmat kytevät kaikissa tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä - ei vain vanhoillislestadiolaisuudessa. Mutta tämähän on nimenomaan vl-palsta ja minulla ei ole kokemusta muista yhteisöistä, joten kirjoitan vain siitä mistä tiedän.
Kun kokee oman uskonsa ainoaksi oikeaksi, ei yleensä ole kovin avoin toisenlaisille uskonnäkemyksille. En tarkoita, että niitä tarvitsisi omalle kohdalle hyväksyä, mutta tietty valmius kunnioittaa toisenlaisiakin uskonnäkemyksiä kohtaan olisi kohteliasta ja avartavaa - ainakin minun näkemykseni mukaisessa rakentavassa keskustelussa! =)
Minä ajattelen, että yksikään ihminen ei ole täydellinen, sitä kautta ei myöskään yksikään yhteisö ole täydellinen. Vanhoillislestadiolaisuudessa koin, että tätä käytettiin tavallaan hyväksi tietyissä kohdissa. Virheitä ja vääriä tulkintoja kuitattiin sillä, että vasta taivaassa on täydellistä. Mielestäni tällainen "silmien sulkeminen" ikäviltä/ristiriitaislta asioilta ei kuitenkaan ole oikein. Parhaimpaamme voisimme kuitenkin pyrkiä, vaikka täydellisiksi emme koskaan tässä elämässä tulekaan!
Vanhoillislestadiolaisuudella on annettu liian pyhä arvo. Sisällä päin sitä ei saa arvostella - ainoastaan kehua tyyliin "Aika leppoistahan se meno on--". Sanomista olisi kuitenkin ollut minullakin aikanaan liikkeeseen kuuluessani ja nyt kun koen läytäneeni todellisen uskomisen vapauden, soisin tämän saman ilon myös niille, jotka yhä kokevat liikkeen sisällä, että "tekisi mieli tästä asiasta olla eri mieltä mutta ei uskolla/pysty". Eli toisaalta tämä pätee myös minuun: "Ja jos kokee olevansa oikealla tiellä niin haluaa vähän tarjota sitä mahdollisuutta muillekin" =D Mutta toisia ei saa tuomita, siihen meillä ei ole valtuuksia.