Araknofobia eli hämähäkkikammo?

Esim. lento- tai matelijaeläinpelkoihin kuulemma puree siedätys terapia.
Tuolla google-haulla löytyy kyllä ohjeistusta. Kokeile!
Psyyke on totutettava sinun tapauksessai kohtaamaan hämähäkkieläimet.
Terraarioissa voit aloittaa turvallisesti. Tyynyillämme viihtyvä pölypunkki kuuluu myös hämähäkkieläimiin.

Itsellä mm. torakkafobia. Sama esim. Sudenkorennon toukkavaihetta kohtaan.

...että moisista fobioista ainakin näin Suomen olosuhteissa kärsivät lähinnä ne, jotka ovat todella vieraantuneet luonnosta. Luonnossa on eläimiä, ja luonto pyrkii välillä tuppautumaan sitten ihmisten koteihinkin. Voi olla myös niin, että vanhempiesi suhtautuminen hämähäkkeihin on siirtynyt sinulle lapsuudessa; ehkä äitisi on säikähtänyt sinun nähtesi lukkia?

Hämähäkkejä on olemassa kai siksi, koska niille on ruokaa. Ehkäpä et kammoaisi noita kahdeksanjalkaisia puhtaanapitolaitoksia lainkaan noin paljon, jos tietäisit mitä ne syövät sinunkin sänkysi alta. Meillä on nähty mm. tällaisen otuksen jäämiä kotihämähäkin verkossa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jauhomato Ilman tuota löytöä en olisi ikinä, koskaan osannut kuvitella noin isoja toukkia meidän kotiimme. Hyi!

Jos haluat eroon hämähäkkikammostasi, etkä kaikista maailman hämähäkeistä, sinun kannattaa totutella niihin. Kotimaiset hämähäkit ovat enimmäkseen ujoja, pienikokoisia ja melko lempeitä. Niistä on paljon hyötyä. Ne pyydystävät hyönteisiä ja tuholaisia kodeista, parvekkeilta ja pihoilta. Ne eivät hyökkää kimppuusi tieten tahtoen, eivätkä jahtaa sinua. Kaikki hämähäkit tosin ovat lihansyöjiä ja kaikki voivat purra ihmistä uhattuina, mutta eivät ole kovin myrkyllisiä. Vaarallisin kotimainen hämähäkkieläin lienee punkki. Niitä kohtaan minullakin on kammo, mutta ehkä niitä on järkevä hieman pelätäkin.

Totuttelu auttaa hämähäkkikammossa. Minusta sinulle olisi hyväksi opetella katsomaan hämähäkkejä ensiksi kirjoista. Menet heti huomenna kliiniseen ympäristöön, kuten kirjastoon, ja luet siellä niin paljon kuin jaksat tietoa hämähäkeistä. Sitten voit lainailla hämähäkkiaiheisia luontodokkareita (Arachnophobia-elokuva tms. on tiukasti kielletty) ja tutustua elävään ja liikkuvaan hämähäkkiin turvallisessa ympäristössä - televisioruudun takana. :D Katsele hämähäkkejä Internetissä. Sitten kun et enää hätkähdä hämähäkin kuvaa, voisit koittaa etsiä kotoasi hämähäkin. Anna sille hassu nimi, ja koeta olla liiskaamatta sitä. Tarkkaile sitä alkuun vaikka poikaystävän läsnäollessa. Ota siitä kuvia. Sitten kun em. asiat sujuvat helposti eivätkä enää aiheuta kummempia väristyksiä, voisit näin talviaikana käväistä vaikka lemmikkikaupassa kurkkailemassa, miltä ne jättihämähäkit oikein näyttävät. Kun tajuat, että olet terraarion lasin takana turvassa, voit kysyä lemmikkikaupan myyjältä, saisitko joskus katsoa niiden ruokintaa vierestä. Kesäaikana voisit ryömiä tuolla luonnossa katselemassa, miten kauniita ja kuinka erilaisia Suomen luonnon hämähäkit ja niiden kutomat verkot voivat ollakaan. Voit vaikka ruokkia niitä itse heittämällä sinua imemään tulleen hyttysen verkkoon. :)

minulla on sama ongelma kuin sinullakin. En tiedä kuinka hämähäkkeihin liittyvästä pelosta voisi päästä. Kenties jollakin siedätyshoidolla tai ihan vain jonkun terapian avulla? Luulen kuitenkin, että tuo hämähäkkikammo kumpuaa jostain paljon syvemmältä, eli jostain hyvin varhaisesta lapsuudesta kenties? Ei välttämättä edes muista mistä tuo kammo on syntynyt, siksikin terapia voisi olla hyväksi. Etenkin kun se tietyllä tapaa "rajoittaa" elämääsi. Itselläni tuo fobia ei rajoita elämääni, enkä pelkää hämähäkkejä esim. kuvina, lähinnä minua vain iljettää. TV.ssä liikkuvat hämähäkit tuovat saman reaktion kuin todellisessa elämässäkin. KAsvoille nousee hiki, sydän alkaa takoa ihan hirveästi, henki alkaa loppua ja tuntuu että silmissä alkaa pimetä. Hyvä että pystyy edes huutamaan. On hirveää että ihmiset eivät ota tosissaan tälläistä pelkoa, koska "hämähäkit ovat paljon pienempiä kuin sinä, se pelkää enemmän sinua kuin sinä sitä". niin, se on inhottavaa.

sama ongelma täällä. :s
en voi sille mitään, alan kirkua ja juoksen pois tai nousen esim. tuolille seisomaan. ;S yritin katsoa wikipediasta hämähäkkien kuvia, mutta en vain pysty . http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Wolf_spider_tunnel.jpg < esim. tämä, hrrhr ! ;o

lukit ei mielestäni ole niin pelottavia toisin kuin "normaalit" hämähäkit.

Tajusin tuossa vasta miksi itse inhoan hämähäkkejä.. Niiden luonteen takia.. Ne voivat liikkua vimmatun nopeasti.. eivät räpsyttele silmiä koskaan... lisäksi pahin syy on se että voivat olla aivan liikkumatta koko päivän jossakin listan välissä, kunnes pimeällä sitten lähtevät puremaan.

Pienenä sain traumoja hämähäkeistä varmaan kolmeen kertaan.. Eikun neljään.

Minäkin suhtauduin niihin ennen tuolla tavalla. Sitten kerran, kun näin kotona hämähäkin, päätin, että vaikka kammottaa helvetisti, otan sen käteen, katselen läheltä ja kannan ulos. Näin tein, ja sillä lähti araknofobia. Sen jälkeen olen monesti kantanut hämähäkit ulos.

Minulla oli ennen todella kova hämähäkkikammo. Eipä ole enää. Hämähäkkikammoni lähti, kun luin hämähäkeistä tietoa internetistä ja katselin niiden kuvia. Nyt suunnittelen oman tarantulan hankkimista. Brachypelma albopilosum näyttää tosi söpöltä. ;D

Minullakin on hämähäkkikammo ja se on alkanut ehkä n. 4 vuotiaana, olen nyt siis 15. En voinut enää 5-7 vuotiaana kuvitellakaan, että menisin hiekkalaatikolle leikkimään, kun tiesin,että siellä vilistää hämähäkkejä, lukkeja ja muurahaisia. Olen menossa USAan kielikurssille ja minun on nyt pakko päästä tästä ongelmasta edes hiukan pois, muutenhan mä kuolen sinne. Pelkään kaikkia ötököitä ja hyönteisiä paitsi kärpäsiä ja itikoita, mutten niitäkään pysty helposti tappamaan. Niinno, en kyllä perhosia pelkää :D . Minun on pakko tarkistaa huoneeni (ei siihen nyt kauaa mene...ehkä minuutti,mutta...) ja sänkyni ennen kuin menen nukkumaan. Myös vessan katselen nopeasti ympäri ötököiden pelossa. En voi istua pihalla puutarha kiikussa, koska siinä on seittiä. Pyörän suihkutan vesiletkulla ja pyyhin pyyhkeellä seitit ennen kuin ajan. Skootterin pyyhin harjalla/pyyhin pyyhkeellä. Pelkään myös paikkoja, joissa olen nähnyt hämähäkkejä/ yms. , mutten kammoa paikkaa 10 minuuttia enempää--------

Itseäni inhottavat kaikki monijalkaiset pikkumatelijat (tuhatjalkaiset, koppakuoriaiset yms.) sekä tietysti hämähäkit. Lukki on kaikista pahin. En muista tarkalleen, milloin olen kehittänyt kammon hämähäkkejä kohtaan, mutta varmaan se tuli jo lapsuudesta jolloin minua peloteltiin niillä. En niinkään pelkää sitä, mitä ne voisivat tehdä minulle (eivät mitään), vaan iljettävää ulkonäköä ja kosketuksiin joutumista. Pahinta oli, kun olin autossa moottoritiellä ja huomasin ison lukin kävelemässä sivuikkunan juuressa. Vähältä piti, etten avannut ovea vauhdissa ja poistunut kyydistä. Näiden kohtaamisten aikana sykkeeni nousee ja kurkussa alkaa kuristaa, kylmä hiki tulee selkään ja ahdistaa. Kuvien katseleminen sen sijaan ei saa minua perääntymään, ainoastaan kylmän väreet kulkemaan. Mikään siedätyshoito ei todellakaan tule kysymykseen (en koe ongelman rajoittavan niin paljon elämääni kuitenkaan), en aio ottaa hämppistä kädelleni vain sen takia, että muut voivat sanoa, ettei se tee mitään. Kaupunkiin muutettuani hämähäkkejä on vähemmän nurkissa, mutta joka kerta sellaisen kohdatessani jähmetyn ja peräännyn. Kaikilla meillä on omat "pelkomme", jotka kannamme mukana vielä aikuisuuteenkin.

huoh minä miltein revin jalkani irti kunhuomasin hämähäkin minun jalkojen juurilla. piiloiduin peiton alle ja raavin jalkojani kunnes tajusin että olinkin astunut sen päälle. Tuhosin sen jäljelle jääneet ruumiin osat ja tajusin että tämä on kamalaa sillä ennen pystyin koskettamaan niitä jalkoihin mutta vastaus minun kosketukseen oli että ne alkoii repiä raajojaan irti. Olin kauhuissani kun olin pieni kun huomasin hämähäkin repimässä jalkaansa irti ja se selvisi siitä olin kauhuissani uskon että se alkoi siitä. Kauhu ja pelko on asiaa mutta kun tulee kesä nautin siitä ihanasta lämmöstä ja kun on aurinkoista mutta hämähäkit ovat maassa ja pystyvät kiipeämään jopa kaikkea pintaa. Pienenä en uskaltanut mennä sen jälkeen kun kuulin että hämähäkit ovat meressä ja vesissä. Pahinta kuitenkin että kammoksun punkkejakin hämähäkkien takia. Kaikki ovat hämähäkki eläimiä. Pelko ja kauhu. Pelko ja kauhu. uskomatonta eikö? Ne rajoittavat elämää suurella tavalla ei pienellä eikä ole hoitoa aracnofobiaan

Peloista pääsee vain kohtaamalla pelkonsa.

Mee vaikka johonkin lemmikkieläinliikkeeseen, missä on hämähäkkejä (siis niitä isoja). Kerro myyjälle halustasi totutella hämähäkkeihin.

Ensin vain menet hiljalleen hämähäkin terraarion lähelle. Sitten kosketat terraariota ja lopuksi voit pyytää myyjää antamaan sinun koskettaa tätä hämähäkkiä.

Hämähäkit ovat eläimiä muiden joukossa. Niillä vain sattuu olemaan pari jalkaa enemmän, ei sen kummempaa. :)

ei tässä nyt ole kyse siitä että joku ei tiedä niiden olevan vaarattomia! Itse kiljun vain jos hämä on tosi lähellä, esim kädellä tai paidalla, mutta muita reaktioita on polvien tärinä, veden valuminen silmistä, sydämen hakkaus ja ihme kouristelevat liikkeet kun sokeasti yritän ampaista joka suuntaan :D jos pelästyn pahasti tulee myös lopuksi kova itku, joka päättyy aina nauruun kun tilanne on ohi. Monet tuhahtelevat jos kerron pelostani, mutta nähtyään tilanteen he yleensä ymmärtävät paremmin. niinpä niin, se on kaikkea muuta kuin normaalia enkä usko noihin tieteellisiin selityksiin jostain periytymisestä tai opitusta pelosta, en kammoa mitään muita ötököitä, torakoita, punkkeja ym ja olen hyvin eläinrakas ja taitava niiden kanssa. en siis ole myöskään mikään luonnosta vieraantunut, liikaa kauhuleffoja katsellut ipana.

voilolla

voi olla

voi hyvinkin vaikutaa

HUI SAAKELI SÄIKÄHDIN TOTA JOOEEN KUVAA!

juuri noin tunti sitten makasin sänkyssäni pyärähdin ymräri ja mäin viereessäni seinässä pienen hämähäkin aloin itkeä kiljua todella peloissani ja aivan paniikissa ilman mitään rajaa samaan aikaan kun juoksin huoneesta ulos enkä ole hetkeensen jälkeeen sinne mennyt ja haluaisin eroon tästä mutta kysymys kuuluu miten ??!29

Täällä sama ongelma, tiedän tasan miltä susta tuntuu. Tiedän itesekkin kuinka inhottavalta tuntuu kun ihmiset eivät ota tosissaan tätä pelkoa, aina joutuu rautalangasta vääntämään että helppo se on toisen sanoa. Ihan sama kuin joku pelkää pimeää, yhtä samanlainen pelko on tämäkin. Tiedostan itse kyllä sen, etteivät nämä suomessa olevat hämähäkit ole vaarallisia. En pelkää että ne purisivat tai muuta, pelko tulee niiden ulkonäöstä & pelkästä olemuksesta. Haluaisin tästä pelosta kovasti eroon, koska tämä haittaa elämääni erittäin paljon. Esimerkiksi jos näen hämähäkin vaikka seinälläni ja vaikka joku tappaisikin sen, pysyttelen kauan poissa siltä paikalta. Kuulostaa varmaan hassulta niille joilla ei tätä pelkoa ole, mutta meille ketkä niitä oikeasti pelkäävät tämä on yhtä helvettiä. Tiedän itsekkin, että tämä on mennyt aivan liian pitkälle jo. Saan kamalan itkukohtauksen nähdessäni hämähäkin jossakin, jonka jälkeen alan tarkkailla kaikkea, ettei vain misään niitä ole. Tarkastan kyllä muutenkin kaikki paikat aina sen varalta. Itse en pysty edes hämähäkkiä tappamaan, yrittänyt olen mutta sellaisen hysteriakohtauksen sain siitä ettei ole toista kertaa tehnyt mieli edes yrittää. Tätä palstaa lukiessanikin meinasi itku tulla.

Jos hämähäkit pelottaa niin syökää neuroleptejä ja bentsoja! Ja pahimpaan hätään Subutexiä..

Hei! Minä pelkäsin todella hysteerisesti hämähäkkejä pienestä asti. Tarkistin vielä aikuisenakin aina sängyn ennen nukkuman menoa, ettei ole hämähäkkejä ja nukuin tulpat korvissa koska olin lukenut jotain kauhujuttuja, että hämähäkki on mennyt korvasta sisään ja muninut muniaan ties minne. En voinut mennä sisään puuliiteiin, aittaan, kellariin, metsään en mihinkään. Kesämökillä en olisi koskaan suostunut nukkumaan. Jos näin sisällä hämähäkin, jouduin kanssa täydelliseen pakokauhuun ja en kyennyt hillitsemään itseäni. Itkin ja huusin ja tärisin.

Mutta sitten meille tuli sellainen koira, joka on todella aktiivinen ja muutettiin lähemmäs luontoa omakotitaloon. Aloin kulkea metsässä, koska koira vaati valtavasti liikuntaa. Alussa olin pelokas ja hysteerinen, mutta altistus tosiaan teki tehtävänsä! Yhä inhoan hämähäkkejä, mutta en mene paniikkiin lainkaan. Eilenkin näin sisällä ison hämähäkin, mutta annoin sen vaan olla ja mennä matkoihinsa ja hetken päästä sitä ei enää näkynyt. Ennen olisin ahdistunut tästä valtavasti! Eli altistus oikeasti auttaa ja sen tajuaminen, että luonto on arvokas ja hämähäkeilläkin on tehtävä ja ne on vaan rumia, mutta ei ne mitään pahaa tee.En silti koskisi niihin...

Mutta, nyt sitten on tullut kamala fobia punkkeihin ja pelkään niitä aivan valtavan paljon. Koirista olen tänä vuonna löytänyt kolme punkkia ja joka kerta mennyt hysteeriseen paniikkiin ja alkanut itkemään, juossut huoneesta toiseen aivan paniikissa, tärissyt, yökkinyt ja en ole voinut hillitä itseäni. Koiratkin olleet kohtausteni aikana tosi ihmeissään mikä minulle tuli :(

En ikinä voi ajatellakaan, että itse poistaisin punkin. Mieheni tekee sen, mutta esim. viimeksi hän ei ollut kotona ja juoksin itkien täällä enkä tiennyt mitä tehdä. Lopulta jouduin ahdistuneena menemään eläinlääkäriin ja pyytämään sieltä apua punkin irrotukseen. Hävetti, koska tärisin ja nieleskelin itkua ja yökin.

Ja nyt tilanne sellainen, että pelkään kokoajan punkkeja. En uskolla kunnolla silittää koiria, koska pelkään käteni osuvan punkkiin. Pelkään istua sohvalla, koska pelotttaa, että koirista on tullut punkkeja sisälle. Tarkistan ihoani kokoajan punkkien varalta ja joka kerta olen tosi peloissani. Muutenkin tuntuu kokoaika, että ihoa kutittaa ja on ihme tuntemuksia.

TULEN HULLUKSI KOHTA.

Olen myös aina pelännyt hämiksii,tänään näin peitonpäällä aamulla aika ison hämiksen,en saanut tapettua sitä ja nyt en uskalla mennä nukkumaan,ukkoni nauraa vain minulle enkä voi pelolleni mitään,en pelkää hiiriä mut ötököitä kyllä,

Kohtasin taas tänään hämähäkin pesuhuoneessani kömpimässä ylös lavuaarista. Säihkädin niin, että koiran vesikippo lensi lattialle, otin seinästä tukea ja haukoin happea. Samaan aikaan koira hiipi taakseni katsomaan mitä täällä tapahtuu ja pelästyin niin, että huusin ihan kurkku suorana ja melkein kaaduin. Toipuminen tästä vie useita tunteja.

Olen nyt 22-vuotias. Löysin tämän viestiketjun täältä vahingossa, kun googletin aihetta, enkä ole varma onko tämä jopa minun itseni aloittama viestiketju. Teksti on kuin minun itseni kirjoittama.

Tilanne siis jatkuu ja pahenee vain.

Olen harkinnut tällaista hoitomenetelmää, josta kuulin vähän aikaa sitten:

http://eft.fi/

Ittelläkin kamala hämähäkkikammo D: Ihan pieniäkin hämiksiä pelkään ja se menee jo vähän yli. Mutta minkäs sille mahdan. Oon pelänny hämähäkkejä toosi kauan. Mielummin jäisin vaik auton alle ku koskisin hämähäkkiin oikeesti.

Apua voi kysyä täältä: https://www.facebook.com/jelppari :)

Vanha topicci, mutta tekipä mieli vastata. Itsellä oli kans erityisesti teini-iässä jonkinasteinen araknofobia. Muistan, että ala-asteella en pelännyt hämähäkkejä. Pikemminkin päinvastoin. Eräällä marjastusreissulla kohtasin sellaisen todella ison harmahtavan hämähäkin, jonka otin vain käteeni ja ihailin. Oli mielestäni söpö. Teininä ei ollut puhettakaan tällaisesta.

Pelkoni alkoi kun tuli kohtaaminen sisätiloissa. Eräänä kauniina aamuna herättyäni avasin silmäni ja suoraan kasvojeni edessä seinällä oli iso tummanruskea hämähäkki. Sellainen nopea juoksuhämähäkki. Huusin kuin sireeni ja hyppäsin sängystä. Paniikissani nappasin lehden ja yritin tappaa hämähäkin. Mielestäni osuin, mutta kas vain en löytänyt raatoa mistään. Se vain kasvatti pelkoa. Näin tämän jälkeen toistuvastu unia, joissa samanlainen (mutta isompi) hämähäkki teki saman tempun uudestaan ja uudestaan. Asiaa ei auttanut myöskään se, että eräänä yönä siskollani oli myös epämiellyttävä kohtaaminen. Hän oli herännyt siihen kuinka hämähäkki oli päättänyt yrittää tunkea hänen korvaansa.

Tämän jälkeen tuli pelko hämähäkkeihin, mutta se mielenkiintoisesti rajoittui lähinnä sisätiloissa kohdattaviin. Luonnossa kohdatut hämähäkit eivät juurikaan häirinneet, mutta jos näin jonkin sisätiloissa... ick! Joko huusin jonkun auttamaan tai yritin heittää kirjalla tai jotain muuta yhtä järkevää.

Parannus kuitenkin tapahtui. Siskoni huoneessa kerran bongattiin lattianrajassa, vaatekaapin alaosassa majaileva musta hämähäkki, joka hengaili kutomassaan verkossa. Oli varsin pienikokoinen, muistutti vähän mustaaleskeä (vaikkei näitä tietenkään suomessa ole). Noh, jostain syystä päätimme antaa sen olla. Todella rauhallinen hämähäkki, joka pysyi verkossaan eikä harhaillut ympäri huonetta. Ei lainkaan niin kuin sellainen iso vipeltävä juoksuhämähkki (hrrrh). Totuimme tähän huonetoveriin ja aloimme eräs päivä huolehtia, että koska kaverin verkko oli niin vammaisessa paikkaa, että mahtoiko se saada lainkaan saalista. Aloimme ruokkia sitä. Oikeasti! Mkäisimme kärpäsiä sen verran vienosti lätkällä, että olivat yhä hengissä ja laitoimme sitten pihdeillä hämähäkin verkkoon.

Hämähäkki söi ja kasvoi. Siitä tuli varsin muhkean kokoinen verrattuna siihen mistä lähti. Kaikkein mainiointa tässä oli, että se selvästikin tottui meihin ja osasi odottaa ruokaa. Nimittäin ennen kuin saimme päähämme alkaa ruokkia sitä, se meni karkuun kaapin sisäpuolelle jos seittiä lähestyi. Myöhemmin se TULI VASTAAN! Oikeasti. Tämä kokemus sai hämiksen tuntumaan oikein symppikseltä. Eräänä päivänä se kuitenkin katosi. Emme edelleenkään tiedä mitä tapahtui. Ehkä äiti vahingossa imuroi sen :(

Eniveis, tämän huonetoverin myötä pelko tällaisia vastaavia hämähäkkejä kohtaan katosi tyystin, mutta olin edelleen säikky seitittömiä juoksuhämähäkkejä kohtaan eikä pelko ole vieläkään täysin kadonnut. Eräs yö kuitenkin näin unta kissan kokoisesta hämähäkistä, joka käyttäytyi kuin koira. Se esim. nouti palloa ja jahtoi olematonta häntäänsä. Nukkui myös sänkyni jalkopäässä.
En ymmärrä mistä tämä uni oikein tuli, mutta se teki loistavaa työtä pelkoni helpottamiseksi. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Nykyään en pelkää hämähäkkejä lähes ollenkaan. Hyppyhämähäkit ovat jopa mielestäni suloisia. Edelleenkin kuitenkin reagoin pelokkaasti jos sisätiloissa on iso juoksuhämähkki. Ulkosalla saatan antaa sellaisen juosta jopa ihollani.

Oman tarinani puolesta parasta hoitoa hämähäkkipelkoa kohtaan näyttäisi site olevan siedätyshoito. Lähtee liikkeelle jostain vähemmän pelottavasta hämähäkistä. Toiset lajit kun voivat aiheuttaa pahempia pelkotiloja kuin toiset. Hyppyhämäkkejä tuntuvat monet pitävän aika sympaattisen näköisinä vaikka se äkillinen pomppiminen voikin säikäyttää. On ollut näidenkin kanssa kohtaamisia, mutta lähinnä huvittavia sellaisia. Eräs kerran käytti meitsiä selvästi taksina päästäkseen parempiin maisemiin. Hyppäsi alakerrassa kiinni paitaani. Näin tämän vain silmäkulmasta ja luulin nähneeni näkyjä, mutta asia selkisi kun painuin takaisin yläkertaan ja hämähäkki pomppasi paidastani puolestaan pöydälle. Vein sen ulos :D.

Katsokaapa, hyppyhämis jolla on hattuna vesitippa. Mielestäni suloinen otus Olen kyllä päässyt pitkälle aiemmasta pelosta kun nykyään näin ajattelen: http://demilked2.uuuploads.com/jumping-spider-waterdrop-hats-uda-dennie/jumping-spider-waterdrop-hats-uda-dennie-2.jpg

Olen 12 vuotias tyttö ja menen aina hulluksi kun edes kuulenkin sanan hämähäkki.. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä pelkoani.. Koulussa kaverini vain "Tökkivät" minua niinkuin heidän kätensä olisivat hämähäkkejä mutta heistä se on vain vitsi koska he ajattelevat että pelleilen.. Oikeasti kun joku koskee olkapäähäni pahimmillani kiljun ja juoksen pois. Tunnilla kun päähäni tulivat ne otukset raavin vain kokoajan jalkoja ja päätä ja olisin halunnut huutaa.. En saa yöllä nukuttua kun pelkään että jostain ryömii sellainen joka alkaa T kirjaimella ja loppuu kirjaimeen A... Haluaisin tämän fobian pois... Pelkään että tämä menee pahemmaksi ja alan tekemään jotain hullua.. Etsin näitä sivuja ja päädyin tähän koska niillä kaikilla muilla oli sen pas*an kuva... Haluaisin että sitä lajia ei olisi olemassa..

Itsekin pelkään hämähäkkejä ja olen muuttanut vähän aikaa sitten asuntoon, jossa niitä on paljon. Nyt on alkanut tapahtua sellaista, että säikähdän esim. seinällä tai omassa paidassani olevia mustia täpliä, koska luulen niitä hämähäkeiksi. Olen alkanut nähdä myös painajaisunia hämähäkeistä. Näin sellaisia viimeksi lapsena, kun asuin talossa, jossa oli paljon hämähäkkejä.

Mä näin tänään illalla hämähäkin mun kylppärissä se näytti kuolleelta, mutta silti laitoin isälle viestiä, että tulee varmistamaan ja tappamaan hämähäkin… isä asuu eri osoittaassa, sillä muutin pois kotoa ja ajomatka on vain 5min mutta isän vastaus oli,että tulee huomenna kun on juuri menossa nukkumaan. Kuitenkin tajusin että hämppy kerkee jo yön aikana liikkua mihin tahansa ja en voi elää ajatuksella että se on täällä jossain. Joten olen nyt 2h istunut kylppärini lattialla ja miettinyt mitä teen kun en saa sitä tapettua kun se liikkuu niin vikkelästi ja nopeasti olen vain itkenyt ja tärissyt ja ollut ihan peloissani. Aina kun törmään hämähäkkiin en pysty hengittää alan itkeä ja täristä ja oon vaan ihan paniikissa.. Tää on kamalaa haluisik oppii elään silleen että en näin pahasti hämähäkkeihin reagoisi…. Mutta en vain siedä niitä yhtää vaikka ne olisikin kuinka harmittomia ja auttavaisia pitämällä muut ötökät poissa en vaan kestä. Se ehkä johtuu niiden ällöttävästä raaja määrästä tai en tiedä… Mutta en voi kuitenkaa lähtä nukkumaan sillä minun on pakko pitää hämähäkkiä silmällä ettei se vaan liiku… Valveilla siis koko yö✌🏼