Onko kellään tällaista? Tuntuu kuin eläisi elämää ja katsoisi sitä jonkun lasin takaa. Tuntuu kuin yrittäisi kontrolloida kokoajan sitä mitä tekee. Käyttäytyä sen mukaan mitä tietyssä tilanteessa oletetaan käyttäytyvän. Harvoin tulee spontaaneja reaktioita tämän itsekontrollin takaa.
Koin voimakasta stressiä 5 vuoden ajan nuorempana. Aloin sen jälkeen ns. suorittamaan elämääni. Suorittaminen vain lisääntyi ajan myötä kunnes sain paniikkikohtauksen viikko sitten. Sen jälkeen hain terapia-apua ja ensi maanantaina terapiaan, mutta hirveä kontrolline menettämisen pelko on läsnä lähes aina. Etenkin nyt iltaisin nukkumaan mentäessä.
Koin voimakasta stressiä 5 vuoden ajan nuorempana. Aloin sen jälkeen ns. suorittamaan elämääni. Suorittaminen vain lisääntyi ajan myötä kunnes sain paniikkikohtauksen viikko sitten. Sen jälkeen hain terapia-apua ja ensi maanantaina terapiaan, mutta hirveä kontrolline menettämisen pelko on läsnä lähes aina. Etenkin nyt iltaisin nukkumaan mentäessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
depersonaalisatioon.?
Olen lukenut täällä näitä viestejä.
Samoja kysymyksiä paljon.
Katso,lue täältä,näistä psykologian palstoilta ja mielenterveydestä ,löydät kohtalokavereita,hyvin monella on samanlainen kysymys.
Tukinetissäkin puhutaan tästä.
Voit myös googlettaa sanalla depersonaalisatio.
Voimaa!
Kiitoksia voimista, tulee tarpeeseen!... kyllä tuossa depersonaalisatio on sen tapaista mitä itsellä ollut. Luonutko tämä yksinäisyys epätodellisuuden kuvaa, kun ihan fyysiselläkin tasolla hakeutunut ihmisten seurasta pois. Joka oli paha virhe, mutta tuntui ainoalta ratkasulta silloin.
Hei,
Noi on ihan tyypillisiä masennukseen/yleiseen ahdistuneisuushäiriöön/paniikkihäiriöön liittyviä tuntemuksia. Mulla on samoja olotiloja, jotka pahenivat merkittävästi kesäkuussa, kun paniikkihäiriöni puhkesi uudestaan. Sanotaan, että juuri stressi on omiaan laukaisemaan tollaisen depersonalisaatiovyyhdin, josta eroon pääseminen voi olla pitkällinen prosessi. Itse asiassa suurin osa ihmisistä kokee depersonalisaatiota suurten elämänmuutosten ym. yhteydessä, mutta vain psyykkisesti "herkemmät" ihmiset kokevat sen raskaammin. Sanoisin, että terapia ja oman elämänlaadun parantaminen ovat parhaita lääkkeitä epätodellisiin tuntemuksiin. Myös lääkkeistä voi olla apua, tosin itselläni aloitettu Cipralex lääkitys tuntui vain pahentavan tätä sekavuutta.
Suosittelen, että pidät sosiaalisia kontakteja yllä, koska ainakin itselläni muiden ihmisten kanssa oleminen ja jutteleminen (lue: vuorovaikutus) saa oloni tuntumaan todellisemmalta. Vaikka oloni on vielä todella kurja, jaksan uskoa, että kyllä tämä tästä parempaan suuntaan lähtee. Voimia sinullekin.
näin on uskottava, voimia sullekkin.