Tänään tapahtui jotain outoa/pelottavaa.
Minulla oli koulussa hyppytunti, ja lähdin käymään asioilla, jonka johdosta myöhästyin seuraavalta tunnilta.
Koputin oveen, ja kaikki olivat jo istumassa luokassa. Ainoa mahdollisuuteni oli mennä istumaan aivan eteen. Ja pulpetit oli laitettu hieman "kaarteeseen", eli periaatteessa istuin melkein naama suoraan toisia kohti.
Tunti oli pelkkää opettajan luennoimista, eli kaikki vaan istuivat hiljaa ja tuijottivat opettajaa (/minua).
Sitten yhtäkkiä jalkani alkoivat täristä aivan hillittömästi. Siis ei mitään pientä värinää, vaan todella täristä!! Yritin vaihtaa asentoa ja rentouttaa jalkoja, muuta ei auttanut. Yritin vaivihkaa pyöritllä nilkkoja, ei mitään tehoa. Tärinä vaan jatkui ja paheni ja levisi koko alaruumiseen.
Ja sitten tuli tietysti se perus fiilis, että kaikki vaan tuijottaa minuan ja tärinääni ja ihmetteelee, ja siitähän se tärinä vaan paheni.
Ja todellakaan, se ei ollut pientä. Se oli todella selvää ja näkyvää.
Tuollaisissa tilanteissa mulle on usein tullut paniikkihäiriön oireita. Syän hakkaa, tuntuu että joka paikkaa puutuu, korvissa humisee, tulee epätodelinen oli, tuntuu ettei saa happea yms.
Mutta tämänpäiväisessä oli outoa, ettei mitään noita perusoireita tullut. Edes sydämeni ei hakannut olenkaan, en punastunut tms.
Siis ei mitään muuta, kuin hillitön tärinä jaloissa. Vaikka siis istuin ihan rennosti tuolissa.
Ja yhdessä vaiheessa, kun opettaja sanoi jotain, mitä kaikki rupesivat kirjoittamaan ylös, eli eivät katsoneet minua, tärinä lakkasi.
Mutta alkoi melkein heti taas.
Mutta kun tunti loppui, ja pääsin ulos luokasta, lähdin kävelemään, ei tietoakaan tärinästä. Eikä mitään omituista tunetta jaloissa.
Tilanne oli todella pelottava ja omituinen, koska koskaan ennen minulla ei ole tuollaista ollut. Ja tosiaankaan näitä muita paniikkihäirön oireita ei tullut.
Mutta jollain laillahan tuon täytyi psyykkistä olla...?? Onko kellään smanalaisia kokemuksia? Liittyykö tämä paniikkihäiriöön, vai voisiko olla jotain ihan muuta? Vakavampaa?
Ja vielä, kun noita peruspaniikkihäiriön oireita psytyy yleensä hallitsemaan itselleen puhumalla/rauhoittelemaalla, eikä ne oikeasti edes näy ulkopuolisille.
Mutta tuo tärinä varmasti näkyi uloskinpäin, kun yhdessä vaihessa oli niin kovaa, että meinasin tuolilta pudota.
Ja tuntui, ettei sitä voi hallita yhtään.
Minulla oli koulussa hyppytunti, ja lähdin käymään asioilla, jonka johdosta myöhästyin seuraavalta tunnilta.
Koputin oveen, ja kaikki olivat jo istumassa luokassa. Ainoa mahdollisuuteni oli mennä istumaan aivan eteen. Ja pulpetit oli laitettu hieman "kaarteeseen", eli periaatteessa istuin melkein naama suoraan toisia kohti.
Tunti oli pelkkää opettajan luennoimista, eli kaikki vaan istuivat hiljaa ja tuijottivat opettajaa (/minua).
Sitten yhtäkkiä jalkani alkoivat täristä aivan hillittömästi. Siis ei mitään pientä värinää, vaan todella täristä!! Yritin vaihtaa asentoa ja rentouttaa jalkoja, muuta ei auttanut. Yritin vaivihkaa pyöritllä nilkkoja, ei mitään tehoa. Tärinä vaan jatkui ja paheni ja levisi koko alaruumiseen.
Ja sitten tuli tietysti se perus fiilis, että kaikki vaan tuijottaa minuan ja tärinääni ja ihmetteelee, ja siitähän se tärinä vaan paheni.
Ja todellakaan, se ei ollut pientä. Se oli todella selvää ja näkyvää.
Tuollaisissa tilanteissa mulle on usein tullut paniikkihäiriön oireita. Syän hakkaa, tuntuu että joka paikkaa puutuu, korvissa humisee, tulee epätodelinen oli, tuntuu ettei saa happea yms.
Mutta tämänpäiväisessä oli outoa, ettei mitään noita perusoireita tullut. Edes sydämeni ei hakannut olenkaan, en punastunut tms.
Siis ei mitään muuta, kuin hillitön tärinä jaloissa. Vaikka siis istuin ihan rennosti tuolissa.
Ja yhdessä vaiheessa, kun opettaja sanoi jotain, mitä kaikki rupesivat kirjoittamaan ylös, eli eivät katsoneet minua, tärinä lakkasi.
Mutta alkoi melkein heti taas.
Mutta kun tunti loppui, ja pääsin ulos luokasta, lähdin kävelemään, ei tietoakaan tärinästä. Eikä mitään omituista tunetta jaloissa.
Tilanne oli todella pelottava ja omituinen, koska koskaan ennen minulla ei ole tuollaista ollut. Ja tosiaankaan näitä muita paniikkihäirön oireita ei tullut.
Mutta jollain laillahan tuon täytyi psyykkistä olla...?? Onko kellään smanalaisia kokemuksia? Liittyykö tämä paniikkihäiriöön, vai voisiko olla jotain ihan muuta? Vakavampaa?
Ja vielä, kun noita peruspaniikkihäiriön oireita psytyy yleensä hallitsemaan itselleen puhumalla/rauhoittelemaalla, eikä ne oikeasti edes näy ulkopuolisille.
Mutta tuo tärinä varmasti näkyi uloskinpäin, kun yhdessä vaihessa oli niin kovaa, että meinasin tuolilta pudota.
Ja tuntui, ettei sitä voi hallita yhtään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.