Löytyykö täältä Turkulaisia yksinäisiä ihmisiä?
Ei sillä, että uskaltaisin teitä tavata, mutta lohduttaahan se vähän tietää, että on muitakin. Etten ole ihan ainoa yksinäinen täällä.
Ja voihan sitä sitten tuolla kyyläillä ihmisiä, että kuuluukohan tuo "niihin"?
Ei sillä, että uskaltaisin teitä tavata, mutta lohduttaahan se vähän tietää, että on muitakin. Etten ole ihan ainoa yksinäinen täällä.
Ja voihan sitä sitten tuolla kyyläillä ihmisiä, että kuuluukohan tuo "niihin"?
Vastaukset 20
Vanhimmat
minun puhelin soi vain kun soittaa äiti tai tv-lupatarkastaja..
Että kyllä meitä on.
Katselepa sellaista pitkätukkaista, ruskeasilmäistä ja luonnollisen näköistä 29v naista, se saatan olla minä:(
Täällä myös yks. Koulussa joitakin juttukavereita, mutta eipä muuten. Joskus yksinolo on mukavaa, mutta ei tietenkään aina. En ole turkulainen vaan muuttanut n. neljä vuotta sitten pohjoosest. No, mukavia syyspäiviä, jos ne on mukavia.
En koskaan elämässäni ole ollut niin yksinäinen kuin Turussa asuessani. En tuntenut sieltä ketään. Kehenkään ei tutustunut, ihmiset olivat niin luoksepääsemättömiä ja kivisiä. Tein kaiken aina yksin, puhuin vain kaupan kassalla. Mietin, että miten ihminen voikin olla niin yksin keskellä kaupunkia.
Loppujen lopuksi sairastuin masennukseen ja lähdin pois. Kertaakaan en ole tuonne kaupunkiin pystynyt palaamaan.
Voimia teille!
Kunhan et nyt vain yleistä. Ehkäpä valitsit kohteeksi juuri ne ihmiset, joiden luokse ei olisi kannattanut mennä. Meinaan itse en todellakaan pistäisi pahakseni, jos joku tulisi juttelemaan ja haluaisi tutustua.
Kaikki katos riippuu vähän omastakin luonteestasi, olemuksestasi ja ulosannista.
No kuulepas, herra katoskatos, minä tässä otinkin vapaudekseni ilmaista oman mielipiteeni, ja jos se sinun mielestäsi on yleistystä, niin aivan sama. Sellainen kuva Turusta vaan jäi.
En missään ole sanonut, että yritin aktiivisesti mennä kenenkään LUOKSE, sellaista mahdollisuutta ei paljon ollut. Harrastuksiini ei koskaan olennaisesti kuulunut kanssakäyminen, jutut tultiin suorittamaan tunnin ajaksi ja sitten kiireellä kotiin. Ja tein huomioni kaupungista sen perusteella, että itselleni tutut tavat, kuten tervehtiminen jonnekin harrastukseen tultaessa, eivät päteneet kyseisessä kaupungissa. Samoin se, että jos jonkun (paikallisen) kanssa pääsi niinkin pitkälle kontaktiin kuin keskustelemaan, ei uutta yhteydenottoa koskaan tullut ja seuraavalla kerralla hyvä jos sai vastauksen omaan tervehdykseen.
Ja kuitenkin pyrin olemaan ystävällinen ja iloinen ja oikeasti nautinkin keskusteluista.
Katos kun sisäpiireihin ei aina ole niin helppo päästä.
Täällä on yksi yksinäinen. Asustelen täällä Martinmmäen ympäristössä. Missäpäin itse?
..tosin kaarinan puolella asun vielä..mutta turkuun ois tarkotus kyllä muuttaa..sitte ku tää masennus vähä helpottaa (jos helpottaa).Nyt ei jaksa miettii mitää muuttoi..
Asun Vähäheikkilässä, olen vähän yksinäinen itsekin
Ette te haluaisi sähköpostiosoitteita antaa? Vai tähänkö tämä jää?
Kuten arvasin. Kukaan ei ollut halukas edes sähköpostia kirjoittelemaan. No ei auta. Ehkä vielä löytyy joku vähän rohkeampi yksinäinen ihminen täältä, joka on yhtä kyllästynyt yksinäisyyteen kuin minä.
varmastikaan kukaan kotoa tule hakemaan. Kyllä tämän asian eteen täytyy itsekin melkoisesti työtä tehdä ja myös jotain uskaltaa.
Vaikea on mitään keksiä, koska et ilmoittanut edes ikääsi tai oletko nainen vai mies, opiskelija vai työssäkäyvä ja oletko muualta muuttanut ja asutko täällä vakituisesti vai tilapäisesti.
Laitan sitten vaan jotain yleistä.
Turku, kuten muutkin isommat kaupungit, ovat varmasti pullollaan yksinäisiä ihmisiä, mutta ei sen tyyppisten ihmisten ole kovin helppoa muihin tutustuakaan.
Jos ihminen on normaali puhetaidoltaan, niin koiraa ulkoiluttamalla saa turkulaisista varmasti uusia juttukaverita, tuttavuuksia ja ystäviäkin.
Luonnollisestikaan kaikilla ei kuitenkaan ole mahdolisuutta koiraa pitää. Jo asuinpaikan on oltava lähellä ulkoilualuetta ja on luonnollisesti paljon muitakin huomioon otettavia asioita, ennenkuin koiran voi ottaa.
Kahdenkymmenen vuoden koirakokemuksella voin kuitenkin sanoa, että juttua koiraihmisillä piisaa ja ainakin itse tulin tutuksi lähiömme koirien ja heidän omistajiensa kanssa.
Työväenopistossa on monenlaisia kursseja ja harrastuksia, samoin Auralassa.
Seurakunnat järjestävät erilaista toimintaa. Esim. Seurakunnan sinkut kokoontuvat muutaman kerran kuukaudessa seurakuntatalossa ja muuallakin.
Myös erilaisia retkiä järjestetään. Ja voihan siellä tutustua johonkin ihmiseen, jonka kanssa sitten voi harrastaa muutakin, mikäli sinkkutoiminta maistuu puulta.
Uusi kirjasto on mukava paikka viettää aikaa, vaikka tuskinpa siellä helposti kehenkään tutustuu. Kuitenkin siellä kuluu aika nopeasti vaikkapa lehtiä lukiessa ja kahvitellessa.
Turkulasista lehdistä kannattaa samalla tutkia, jos vaikka sattuisi löytymään joku ajankohtainen tilaisuus tai ehkäpä uusi harrastus.
Sitten on kaikenmaailman yhdistykset, joihin voi käydä tutustumassa. Eihän suinpäin liittyä tarvitse.
Itselläni on lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, koulu- ja työkavereita, mutta sivusta seuranneena tiedän kyllä, ettei uusien ystävien hankkiminen välttämättä kovin helppoa ole.
Ellei ole mitään vanhaa reserviä varastossa, on pakko tehdä työtä saadakseen uusia ystäviä, tai sitten hyväksyä, tai oikeammin sietää tilanne.
Ikävä kyllä, aina ei yrittämälläkään ystävien hankinnassa onnistu, koska se saattaa vaatia aktiivisuutta enemmän kuin ihmisen voimavarat antavat myöten.
Uskallusta kuitenkin kannattaa pistää peliin. Ainakin kokeilun vuoksi.
On se näköjään aika iso muutos ihmiselle ku läheiset jää kauas kotiin ja itse lähtee kouluun tänne.. tottunut niin sosiaaliseen elämään että aina löytyi tekemistä ja kaverit sekä kaikki läheiset aina ympärillä. sitten yhtäkkiä vaan tänne tullessa sosiaalinen elämä melko nollissa koulun ulkopuolella..muutamia kertoja viettäny aikaa koulukavereiden kanssa mutta siinäpä se on.. kaupunkina sinänsä mukava ja viihtyisä mutta tietyt asiat vaan siitä tekee ahdistavan..
tiukkaa faktaa joka sana
Tällä hetkellä tällä ensimmäisella sivulla on neljässä otsikossa sana Turku. Helsinki on vain yhdessä otsikossa, vaikka onkin väkimäärällisesti Turkua isompi. Muita kaupunkeja ei ole mainittu juuri tällä kellonlyömällä tällä sivulla. Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että Turussa ihmiset ovat yksinäisempiä kuin muualla Suomessa?
Ajattelin samaa. Turussa vaikuttaisi olevan paljon yksinäisiä. Itse asun viereisessä kunnassa, ei sitten ainakaan kannata Turkuun tästä muuttaa, olisin siellä vielä yksinäisempi kuin nyt, luulen :O ovatko turkulaiset jotenkin välinpitämättömiä kun niin monet jää ihan yksin? Ihan oikeesti kysyn vaan.
Ei täällä nyt niin paljon noita "Turku" keskusteluita ole. Tämäkin aloitus on vuodelta 2007, jonka "Åbo är ensam" nosti ylös. Tämä on mainettaan paljon parempi kaupunki asua. Voit tulla yllättymään iloisesti. Ihmisillä on nyt vaan tapana yleistää, yhden tai kahden "huonon" kokemuksen jälkeen.
Väärin, mä en nostanut sitä ylös, vaan jos katot tarkemmin, sitä oli joku toinen upannut ja mä vaan päätin kirjoitella sit jatkoksi siihen threadiin. Mut joo, en oikeesti väitä, että Turku olisi huono kaupunki yksinäisyyden kannalta tai muutenkaan. Koitin vaan saada heräteltyä turkulaisia :)
Jokatapauksessa hyvä, että otetaan ihan kaupunkikohtaisesti näitä asioita käsittelyyn. Siitä voi poikia jopa livetapaamisia, kuten tälle turkulaiselle ;) Aktivoitukaahan muidenkin kaupunkien edustajat!
Tässä yksi turkulainen nainen, joka on miettinyt samaa! Olen muualta muuttanut Turkuun opiskelujen jälkeen monta vuotta sitten. Lähinnä töiden kautta olen ihmisiin tutustunut, ja vain muutama ystävyyssuhde syntynyt. Olen ystävällinen, reipas, positiivinen ja tykkään jutella muille. Mutta harvoin satunnaisista jutteluista mitään pysyvää ystävyyttä syntyy. Veikkaan kyllä että tämä on ihan yleinen ongelma, mutta Turussa ihmiset ovat keskimäärin vielä enemmän sisäänpäin kääntyneitä kuin muualla. Vanhemmiten (opiskelujen jälkeen) on vain paljon vaikeampi tutustua ihmisiin. Kyllähän se useimmiten vaatii jonkun pysyvän pitkään toistuvan tekijän, kuten työ tai koulu, joka ihmisiä yhdistää. Ja tietysti on vielä se, että pariutuminen ja lasten saaminen alkavat rajoittaa sosiaalista elämää monilla viimeistään kolmekymppisenä. Eli vaikka kavereita olisin, niitä enää harvemmin näkee.
Voisihan sitä pitää vaikka porukalla livetapaamisen, niin tehdään jotain tälle asialle! :)
Ei tätä varmaan voi liian usein sanoa täällä, mutta tee sinäkin profiili - siinä on hyvä lähtökohta muiden palstalaisten kohtaamiseen ihan livenä :)
Jep, eli tässä edellä kirjoittanu "Annuli", rekisteröityneellä profiililla :)