19.9-07 Keskiviikko

Mulla on niin turha ja joutava olo ja tuntuu, että olis pelkkänä riesana ja taakkana toisille.


Olis mahdollista olla nyt kun prinsessana lepotuolissa ja tilailla kamoja siihen viereen ja samalla sais lepuutaa koipee mutta kun ei oo semmoseen tottunu - ite on aina ennen köntänny menemään vaikka kipeetä on tehnykki. Tajuun nyt omaishoitajien taakan ja miten vaikeeta sen sairastavanki on pyytää kumppania tekemään jotain puolestaan. Sitä muutaman kerran miettii, josko sen vois itekki hakee tai tehä.

Nyt kun ruikutustuulella oon, niin kerron senkin että kohtsillään meinaan lopettaa käsitöiden teon ihan kokonaan - pyörittelen vaan peukaloita sylissä. Oskari eilen veteli tuhannen nyytiks mun moniväriponchon tekeleen (viittä vaille valmis). Ei sitä lankanyyttiä ois saanu selvitetyks kukaan - ei mun pinnalla ainakaan, järsi virkkuukoukun karheeks ja eikä tässä vielä kaikki: söi helekatin hienot mun omatekemät villasukat. Onneks ne ei ollu mun sukat - opetelkoon pitämään huolta töppösistään tuo kumppani. Yhet sukat mä vielä sille luovutin saatesanoin. Vähän silleen kun että "varjele näitä kun silmäterääs - enempää tätä tavaraa ei tule piste".

Eilispäivänä tuli jo mökkihöperyyden esioireita, joten tänään repästään yhteen kahvipaikkaan ja kai ne poncho -langat pitää ostaa uudestaan.

Vaan raittius jatkuu. En sano sitä rinta rottingilla vaikka voiski (C-kupit) vaan nöyränä ja kiittäen.

Niin monta kertaa suohon alkoholin takia jotta pakko se on taas olla ilman. Kohta viikko ilman ja vasta nyt alkaa olot paranee, jossain kiven alla saikin olla tärisemässä.

No kuitenkin, tänään en juo.