... jolla on karjaakin. Minulla todettiin "lehmäastma" eli jatkossa nyt saan tehdä navetassa töitä vain raitisilmakypärän kanssa. Ongelma on kuitenkin se, etten millään sopeudu käyttämään ko. laitetta. Se on raskas ja hankala ja epämiellytävä kaikin puolin käytttää. onko täällä ketään jolla se olisi ollut pitempään käytössä?
Alan vaihtoko edessä?
Alan vaihtoko edessä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta ainoa keino pysyä hengissä, joten jos et pysty käyttämään sitä, niin alan vaihto on ainoa vaihtoehtosi pitää keuhkosi siinä kunnossa missä ne nyt ovat. Et voi mennä tekemään vain vähän ja jättää kypärää käyttämättä. Keuhkosi eivät kestä alitusta, joten kypärää on aina pakko käyttää.
Aika isoja asioita mietittäviksi tuollaiset alanvaihdot meikäläisen näkövinkkelistä. Vanha isältä jo kolmannessa sukupolvessa pojalle siirtynyt ammatti ja tilanpito, ei kai sitä ennen tiedetty tuollaisista lehmäastmoista mitään, tai jos pikkuisen henkeä navetoinnin jälkeen ahdisti nii ei muuta ku rotahaalerista imaisu ja työt jatkui. Muistan kuinka mummonkin henki iltalypsyltä tullessa vinkui niin että näytti et just tukehtuu. Ei silloin ollut nykyaikaista lääkehoitoa. Pitänee katsoa parempi kypärämalli, kai niissäkin on kehitystä tapahtunut.Tuo mikä tuolla lojuu on niin pirkuleen raskas käyttää. Mutta kai siihenkin pitemmällä aikavälillä tottuu.
käyttää aika kevyttä mallia, mutta toki se on raskas noin pidempään käytettynä. Ei hänkään sitä aina ole päähänsä laittanut, mutta keuhkot ovatkin sitten sitä huonommassa kunnossa. Lisäksi ongelmana on nyt selpelvaltimotauti yms.
Mutta kyllä tuo kypärän käyttö on aivan pakollista, muuten sen henki lähtee, kitumalla tosin, mutta sitä kurjempaa se sulle on. Toivotaan, että löydät hyvän kypärämallin ja opit käyttämään sitä aina. Kerro joskus kuulumisia myös. Onhan sulle todettu ammattitauti? Silloin MELA maksanee sun raitisilmakypärän. Muutoinkin sitten mitä vähemmän altistat itseäsi tuolle lehmän epiteelille, niin sitä parempi. Ehkä kannattaisi miettiä myös josko niistä lehmistä voisi luopuakin? Eipä ole luopuneet ystäväni vanhemmat, vaikka ovat jo liki 70 v. Joten vaikeaa se tietysti on. Perintötila antaa vielä oman mausteensa asiaan tietysti.
Varohan sitten vielä heinätöitä, homeita yms. altistavia. Kun yksi altistus on, niin muut tulevat vauhdilla perässä. Joten keuhkosi tuskin kestävät kovasti pölyisiä heiniä yms. Joten käytä kypärää myös heinänkäsittelyssä sisätiloissa. Elikkäs tuskin ne lehmänepiteelit sitten vain sua kiusaa, vaikka nyt niin ajatellaankin.
Joten tarkkaile tilannettasi. Onhan sulla pefmittari jossa myös fev1 arvo näkyvissä? Sillä mittarilla puhaltelet ja seurailet miten keuhkosi toimivat. Riippuen iästäsi, pituudestasi, sukupuolestasi, niin lähtöarvo pitäisi olla tiedossa. Ja sitten seuraat välillä nyt ainakin, miten keuhkot tuulettuvat.
On yllättävän erilainen olo, onko fev1 2 pintaan vaiko 3 pintaan tai mitä parempi tuon 3 yli. Itse olen n. 50 v. nainen ja puhaltelen fev1 riippuen altistuksesta 2 pintaan tai 3 pintaan. Kun sairautta alettiin seuraamaan ja hakemaan puhalsin pitkälti yli 3, noin 3.4 - 3.7 pintaan. Nyt siis joskus pahassa paikassa menee jopa alle 2. Ja se kyllä tuntuu.
Joten kun opit seuraamaan noita puhalluksia, tiedät myös mitä asioita sinun tulisi välttää. Tai sitten niiden kanssa käyttää sitä raitisilmakypärää. Kaikkea hyvää ja kerrohan miten menee, löytyykö sopiva kypärä ja miten puhallukset onnistuvat.
..aina jonkun rivin kuulumisia, kun nyt kerran on ehdoton navettaanmenokieltokin päällä. Peffit sahaa vielä sen verran, et navettaan ei ole vielä asiaa. Onhan tässä muutakin työtä paljon, mutta sisätiloissakin on asioita hoidettavana.Onneksi meillä on hyvä ja luotettava ennestään tuttu maatalouslomittaja, joten siinä mielessä voi olla aivan rauhassa.
Niin ne hoitajat ja lääkäri siellä keuhkopoliklinikallakin terotti, että jos meinaan näissä hommissa vielä jatkaa niin se on sitten kypärän kanssa navetta- ja heinä- sun muut rehuhommat. Oli mulla ihotesteissä kissa ja koirakin plussalla, mutta niistä en aio luopua, Tessu on pihakoira häkissä ulkona ja emokissa sai juuri pennut, kuusi karvapalleroa, joiden silmätkään eivät ole vielä avautuneet, miten noista nyt hennoisi luopua. Navettakissoja ovat.
On mulla amattitauti, hyvin siellä keuhkopkl:lla ja osastolla tuntuivat olevan perilä noista asioista. Sain keskustella tilantestani myös sosiaalityontekijän kanssa. Hän tiesi opastaa kaikissa mahdollisissa etuisuuksissa. Tutkimukset maksoi myös MELA, se maksaa kypärän myös suodattimet kypärään.
Kauhistuttava ajatuskin että lehmistä joutuisin luopumaan. Tällä tilalla on AINA ollut lehmiä, tämä on niin kuin elämäntapa tämä maanviljelys ja karjanhoito. Mikä minä olisin ilman tätä tilaa, en edes osaa mitään muuta. Vai pitäisikö lähteä lähihoitajaksi kouluttautumaan monimuotokoulutukseen? Sinnehän ne kuulostaa pukkaavan kaikki nekin, jotka eivät muutoin työllisty. Ei kai se kovin kauas heitä karjanhoidosta sekään lähihoitajan homma. Yhtä tarkkaa työtä hoidettavien kanssa.
Lisäksi tässä meidän kanssa tilalla piharakennuksessa asuu vanha äitimuori, joka on tullut tähän nuorena tyttönä miniäksi, koko aikuisikänsä viettänyt tässä. Hän saisi varmasti sydänkohtauksen jos tätä elämänpiiriä alettaisiin nyt aukirepimään.
Ostin sieltä keuhkopolilta semmoisen pef-mittarin, jossa ei näy kuin pef-lukemat. Semmonen torvenmallinen yksinkertainen. Kyllä mulle se riittää... Puhaltelen lääkkeillä peffiä sitten tässä kohta ennen kontrollia.Ja muutoin en kyllä jaksa alkaa mittari suupielestä roikkuen töitä täällä tekemään. Otan lääkkeet niin kuin on määrätty ja jos kehnolta tuntuu, ni sitten sitä kohtauslääkettä. Uskon että jos käytän tuota kypärää niin astma pysyy aika hyvänä. En halua uskoa että tauti ois kovin heitteleväinen. Kypärää en kauheasti ole vielä päässyt testaamaan kun en navettaankaan saa vielä mennä kuin piipahtamaan, kerron toki sitten joskus tässä kuulumisia.
Samoin raikasta syksynjatkoa sinulle.
ammattiveljen huokauksia. Itsekin juuri toipumassa tukkisavotasta. Sain menemään hyvää mäntyä yli 100 euron kuutiohintaan ohitse tämän suurten ostajien monopolin.
Miinuspuolena nyt sitten tuo hengitys ja vinkuna. Henkiä jo melkein ahistaa pelkkä metsävaatteitten lähellä olo. On niissä sitten melkoinen odööri koostuen pihkan, voiteluaineen, pakokaasun ja bensan , niin ja hien aineosista.
Tuo homma on kyllä kohta jätettävä, muutoin ei peffit ja muut toimi ollenkaan.
Jos vielä navetta on jätettävä, eikä metsäänkään pääse, niin mitä enään on tehtävissä. Niin ja koiraakaan ei kohta enää siedä. On tietysti lääkkeet, mutta pelko niiden tehon loppumisesta kokonaan on melkoinen.
Kohtalonveljille hyvää jatkoa.
hajujen suhteen voi olla vaikka bussi. Usein
vahva hien ja hajuveden lemu salpaa hengityksen.
Kohtauslääke on tarpeen joskus takaa tulvahtaneen vanhan viinan ja valkosipulikimaran vuoksi.
Ei pääse ihminen missään vappaaksi näistä.
tehtävissä on vielä paljon tehtävissä.
"niin mitä enään on tehtävissä."
no alat tupavaariksi, lämmittelet leivinuunia sisätiloissa ja istut kiikkutuolissa rauhasta nauttien.Kattelet siinä kun lintulaudalla linnut pipahtelee ja väliin oravatkin. Villasukat ja pässinpökkimät jalassa.
piristi kuin kaivosta nostettu raikas kirnupiimä. Tänä päivänä osaa arvostaa lämmintä myötäelämistä, kun se harvoin osuu kohdalle.
Sielua lämmittää noin auvoinen tulevaisuudenkuva.
Oravat ja linnutkin tulevat toimeen ilman pelkoa syödyksi joutumisesta. Kyllä taitaa unelman puolelle jäädä.
... vanhanaikaista ;-). Elä kuiteskaan heitä kirvestä kaivoon vielä. Kun mitoitat toimesi voimiesi mukaan, tupavaariuskin onnistuu.
Mitähän Hjördikselle nyt kuuluu?
Joko olet navetalle päässyt ja onko sopivaa kypärää löytynyt?
JOO mulla loppui lehmän lypsy siihen muutama vuosi tais jatkua sit viellä no ehkä kymmenen kuitnkin kun olin nuori niin ei sitä pienistä lannistuta...Isäni aikoinaan sanoi jos jotakin muuta keksitte ÄLKÄÄ NÄIHIN HOMMIIN ALKAKO.Näin vaan kävi mullekin mitä aiemmin tuo päätös kypsyy sitä parempi tulevaisuutta ajatellen.Heippa!