ADHD ja sopivat ammatit

itse olen metallialalla ja sovellun siihen varsin hyvin, koska pääsee rakentelemaan kaiken näköistä..
suosittelen kaikkea fyysistä työtä, missä pitää kumminkin miettiä jonkin verraan.

Mua ainakin on rauhoittanut ihan hemmetisti tää lomittajan työ. Paikoillaan ei tarvi olla,on tekemistä ja tykkää hoitaa eläimiä.

Tuttujen tilojen rutiinit menee kyl ulkoa,mut aina jos tulee tilalla jotain muutoksia niiden oppiminen tosi vaikeeta ja ottaa pannuun...

Miinuksena on et tässä pitää olla sosiaalisesti lahjakas,tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kans ja ottaa käskyjä vastaan isänniltä ja emänniltä.Itellä on aika laaja sanavarasto ja hassut kielikuvat,niin yleensä käy niin ettei mua tiloilla aina ymmärretä.Lisäksi pitää muistaa et jos on 25 lomitettavaa tilaa niin on 25 eri tapaa tehdä työt(esim,paskojen siivous,lypsy),siinähän sit arvot et mitä tapaa tällä tilalla käytetään.Toki kaikki erilaiset koneet ja härvelit pitää hallita,niin uudet kuin vanhatkin.

Toisaalta työ on suht itsenäistä,kukaan ei oo hengittämässä niskaan,työt saat tehdä yksin ja elukat on yleensä mukavia(ei valehtele,puhu paskaa,niinkuin ihmiset). Ja mikä parasta työpäivät ei oo samanlaisia!

mää oon aina tuntenu olevani muita huonompi ku en pysty olemaan niinkuin muut,mut nyt must tuntuu et mä oonki parempi kuin tavikset. Sillä aikaa kun tavis on keksinyt yhden ratkaisun kone ongelmaan tai mikä tauti eläimellä voisi olla,niin mää ehdin keksiä monta samassa ajassa... hassu juttu.

Joo,enää en suunnittele hakevani lääkitystä (ei edes dg:a,pääasia et itse tietää) normi työpäivän jälkeen sitä ei todellakaan sinkoile "seinästä toiseen" ja ole kuin "lentoon lähdössä"

Toisten lomittajien kans mää en yhtään tykkää olla samalla tilalla samaan aikaan lomittamassa,se on heti sotatila!Muutenki vaikeaa ottaa vastaan käskyjä muilta,vielä nyt työkaverit siihen nalkuttamaan "ei noin,sä et osaa tehdä mitään oikein,MUN tapa on ainoa oikee"...

Sit se et mää tunnen välillä itseni typeräksi ku kuullut ohjeet ei pysy mielessä kuin sekunnin puolikkaan,ei sitäkään jos ohjeen kertomiseen menee aikaa.Sit joutuu kyselee x kertaa "mitä,kerro ny vielä kerran miten se meni" Lyhyet ja selkeät ohjeet parhaat esim, lypsä lehmät, juota vasikat. Ja vielä mielellään pitemmät ohjeet kirjallisena.

Paljon ois asiaa mut pakko lähtee tupakalle välillä,ennenku menee hermot tähän jouten istumiseen! ;)

Olen itse ruvennut taipumaan niinkin rahvaaseen ammattiin kuin linja-auton kuljettaja... epäilen, että jotain apua korkeasta ÄO:sta sentään on ;) on nimittäin pystynyt 1000 ammatin joukosta analysoimaan sen, mikä parhaiten natsaa näiden erinäisten oireiden suhteen...eri asia on sitten, kuinka helppo on hyväksyä bussikuskin uraa koko elämäksi...

Jos mitään muuta ei mieti, niin työnkuvana se on varmaan yksi sopivin kaltaiselleni...

Ensinnäkin haluan tosiaan täysin itsenäisen työn - häiriinnyn helposti toisista, jatkuvista läsnä olevista työtovereista ja olen tajunnut, että esim. joku avotoimisto ei vaan sopisi minulle ollenkaan jne

Samoin jotenkin tällainen pitkäaikainen, katseen kohdistaminen yhteen tarkkaan kohtaan esim. kuvaruutuun - saa aikaan jonkunlaista turhautumista ynm. levottomuutta. Tämä on sääli, sillä muuten pidän mm. IT alasta ja taloushallinon jutuista jne...mutta ei, ei 8 h päivässä - ja vielä aika usein juuri avotoimistoissa, tiimeissä jne

Ja mikä tärkeintä - minulla on tuo motorinen levottomuus aika kovaa, ja se jotenkin "tyydyttyy" tuossa autolla ajaessa, koko ajan saa olla positiivisella tavalla varuillaan motorisesti, laajat maisemat vaihtuvat koko ajan, toisaalta välillä voi unelmoida kun ajo jo sujuu puoli automaattisesti, kaikki on kuitenkin tietyllä tapaa selkeätä, helposti hallittavaa jne - ymmärrätte varmaan mitä haen takaa...

Siitä on muuten tehty tutkimuksiakin, että jostain syystä miehillä (siis kaikilla, ei pelkästään ADHD) autolla ajo on erittäin rauhoittava kokemus monille... olisikohan joku metsästyskaudelta peräisin oleva juttu - miettikää nyt noita afrikan poikia, kun ne vieläkin juokseen koko ajan...;)

Tuo ammatti vaan varmaankin on minulle hermojen ja motoriikan kannalta kaikkein sopivin - tarkoitan siis lähinnä juuri EB ja pitkiä ajomatkoja...

Eri asia tosiaan sitten on, miten h''''ssä sitä voi ajatella, että mä olen nyt sitten lopun about 30 v. bussikuski - ja kertoa siitä sitten kysyjille, naisille ynm "rinta rottingilla"... huhuh, ja kun olen jo ehtinyt kuitenkin kunnostautumaan hiukan näyttävämilläkin työkuvioilla jne (oma vika tietty kun on tullut "uhottua" ;)...

TÄMÄ ON NYT TOSIAAN VAAN NÖYRTYMISEN PAIKKA...

Jotain positiivistakin löytyi myös - olen yllättänyt kuinka kohtalaiset palkat kuitenkin bussikuskeilla on...ne oli asteen paremmat mitä luulin...

Ala ensiapupäivystyspoliklinikan lääkäriksi niin saat toteuttaa itseäsi parhaiten...teet kymmentä työtä yhtä aikaa...saa hyppiä asiasta toiseen..ei ehdi pitkästyä mihinkään, kun tehtävät vaihtuu nopeasti....älykkyyden käyttö on sallittua..kukaan ei pomota..työ on riittävän mielenkiintoista ja mikä tärkeintä niin työ sopii juuri ylivilkkaille, koska hitaat ei jaksa sitä monta vuotta tehdä..niin...toki pitää ensin tietysti opiskella

Olen vammaisen ihmisen henkilökohtainen avustaja. Opiskelut ei ole koskaan sujunut ADHD takia. Työnantajani tietää vaivastani ja ymmärtää minua. Tunnen että olen vaivaani sopivassa työssä. Työvoimatoimiston kuntoutus puolen täti osasi ohjata mut alalle. kiitos hänelle etten joudu olemaan enää työttömänä.

oon alkanu viime aikoina miettii tota duuni kysymystä koska alan kyllästyy jo siihen et joudun ottaa lopputilii joka duunipaikasta joko et muuten saisin potkut tai työpaikkakiusaus yms... joo no mulla on TODELLA vahva alue on musiikki mutta ku oon niin aikaan saamaton ja epäjärjestelmällinen että missähän täällä maailmassa olis paikka jolla maksaa 100e lääkkeet yms..?

Itsestäni tuntuu, että nuo vähemmän arvostetut ammatit vaativat usein enemmän "älyä" kuin monet muut työt. Esimerkkinä lähes kaikki asiakaspalvelutyöt. Ne vaativat jatkuvaa ja nopeaa reagointia tilanteisiin juuri sillä sekunnilla, asiaan ei voi palata sitten kun viitsii vaikkapa sähköpostilla. Työpäivän kuluessa on voinut olla asiakkaina satoja erilaisia ihmisiä ja tilanteita, ja niihin kaikkiin on osattava reagoida tilanteeseen sopivalla tavalla. Tuollainen sopeutuminen vaatii oikeasti vähintään "normaalia" älykkyyttä ;)

Tuon osaamisen arvostus vain usein on heikkoa ja luo varsinkin addeille helposti mielikuvan että olisi jotenkin muiden alojen ammattilaisia huonompi. Se ei ole totta, mutta kaikki huonot kokemukset vuodesta toiseen luonnollisesti edesauttavat huonoa itsetuntoa ja ammattinsa/osaamisensa arvostuksen puutetta.

Itse pidän erityisesti eläinten kanssa olemisesta/työskentelystä vaikka ne eivät olekaan ensisijainen "ammattini" (kuului tosin lapsuuteni haaveisiin ja eivät ole vieläkään täysin poissuljettu vaihtoehto).
Eläimet reagoivat aidosti siihen miten niitä kohdellaan. Niillä ei ole omaa agendaa oman edun tavoittelemiseen pitkällä tähtäimellä kuten ihmisillä, ja niille voi puhua mitä päähän pälkähtää. Äänen sävy, asiallinen käyttäytyminen niitä kohtaan ja luontainen herkkyys lukea eri eläinlajien elekieltä ovat tapa tulla toimeen. Me addit olemme usein hyvin herkkiä lukemaan juuri noita asioita, elämmehän melkoisessa eläintarhassa "normaalien" ihmisten keskellä... :)

kehitysvammaisten kanssa työskentelen ja hyvin on sopinut minulle, päivät on hektisiä ja saan liikkua ja touhata paljon. työ on monipuolista eikä käy tylsäksi. yksikään päivä ei ole samanlainen. on myös tarpeeksi haastavaa ja ainaista itsensä kehittämistä ja oppimista.

Mää ajattelin ottaa ilon irti ADHD:stani ja alkaa ammattimaiseks ADHD henkilöks. Ensin kiusaan kaikki mahdolliset tahot (työkkäri, kela, sairaanhoito ja tyel vakuutus) burnoutin partaalle ja sitten julkaisen kirjan omasta elämästäni! How cool is that? Nyt ku saatin lääkityskin kohdalleen, ni jaksan paneutua oikein huolella virkailijoiden kiusaamiseen. Teen vaan sen saman niille, ku nekin on tehny mulle. Mut nyt mulla on mustaa valkoisella ja lääkkeet tukena. FullHD!! Be unstoppable, be just you.

En ole ikinä oikeen tiennyt mistä työstä tykkäisin eniten, mutta luulisin että se olis jotain missä saa olla vapaa, työajat vapaita, saa miettä omassa rauhassaan, mutta kuitenki tehdä töitä tehokkaasti, olen miettinyt insinööri koulutusta, mutta en oikeen tiedä miten pärjäisin koulussa, sillä minulla on mahdollisuus mennä sinne ja mitä sen jälkee, innostus kuitenki lopahtaa. Olisiko ideoita tuommoisista töistä? niin ja lääkitys conerta täl hetkel.

Olen toiminut eri aloilla ja erilaisissa ammateissa, työ ylipäätään sopii minulle.

Elämästä meni hukkaan 20 vuotta opiskellessa eikä mitään järkevää tulosta. En jaksanut keskittyä, en ymmärtänyt mitään, elätin itseni tilapäistöillä. Kun jätin opinnot kesken ja siirryin pysyvämmin työelämään, aloin viihtyä. Suoritin kyllä opinnot myöhemmin loppuun, muttei siitä (ylempi korkeakoulutitutkinto) ole koskaan mitään hyötyä ole työelämässä ollut.

Itse toimin siitoskanin talviloman tuuraajana Hyvin menee vain polvet ovat ruvella ja pakaralihakset jumissa

Kertokaas kaikkia fyysisiä töitä! Raksa-ala (, poliisi yms.) ainakin, mutta muita?
Puuala vaikuttaa kivalta, tai tykkään kyllä tehdä, muttamutta kun nykymaailmassa pitäisi opiskella.... kaverini alalla ja esimerkiksi puuntiheys ja muut vastaavat jutut on niin kiinnostavia että opiskeluni olisi varmasti samaa luokkaa kuin peruskoulussa.

Mulla on hirveästi kaikkia kirjoitus (kirja/novellit) ja piirtämisideoita, mutta se aloittaminen! Kirjan kirjoittaminen on tietty siitäkin hankalampaa, että tekstin pitäisi olla sujuvaa ja edetä loogisesti jne., eikä riitä se että kahvilassa hihkaiset upeasta ideasta jonka laitat kirjaan. Tuntuu että tähänKIN tarvisi jonkun tukihenkilön.
Ehkä pitää mennä johonkin iltalukion äidinkielenkurssille tms.

Maatalouslomittaja, yksityisyrittäjä. Lehmille ei voi kiukutella, kun ne ovat niin isoja. Ihmisten kanssa tulen vaihtelevasti toimeen. On vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä tarvitse olla kauaa samassa paikassa. Työajat ovat mitä sattuu, mikä on vain hyvä. Työnsä tuloksen näkee heti!