Olen 43-vuotias,lapseton.Nyt vasta olen löytänyt ihanan kumppanin vierelleni joka tykkää lapsista.Viime aikoina on herännyt kysymys,uskallanko hankkiutua raskaaksi tällä iällä.Kertokaapa kokemuksistanne näinkin iäkkäänä ensisynnyttäjänä olemisesta
Uskallanko enään.......
Raskaana?
111278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomenkielessä ei ole sanaa "enään", vaan se on "enää".
Kannattaisi varmaan puhua tuosta lapsenhankinnasta lääkärin kanssa. Ainahan ikä saattaa tuoda omia riskejään raskauteen. Mutta kaikissa raskauksissa on omat riskinsä. Tämä elämä itsessään on jo riski! :)
Törmäähän noissa tilastoissa ja lehtijutuissa naisiin jotka ovat lapsia tehneet vielä 50-kympin korvilla. Kaikki riskithän siinä vähän lisääntyy että jos on suvussa haitallisia tauteja tai sinulla kovin huono kunto niin kannattaa ehkä kääntyä sitten adoption puoleen. Down-riski ja kaksoisraskaus-"riski" moninkertaistuvat, mutta järkevät ihmiset osaavat varautua tämmöisiinkin yllätyksiin.
Toivottavasti saat vielä asiallisia vastauksia ja nimenomaan niitä omiakin kokemuksia (välistä täällä on vaan niitä superäitejä mollaamassa kaikkea mitä muut tekee tai edes erehtyy ajattelemaan).
Ei tullut eilenkään montaa vastausta... Harva on varmaankin hankkimassa esikoista tuon ikäisenä.
Puhu jollekin asiantuntijalle.
tuttavani sai ensimmäisensä 42 vuotiaana ja kaikki meni ihan hyvin. Nyttemmin en tiedä, onko hän vielä sen jälkeenkin saanut lapsia, asumme eri maissa ja siksi ei ole ollut kontaktia vuosikausiin. Ja saahan nuo downin syndroomat tai muut kai aikaisessa vaiheessa tutkittua niin voi tehdä abortin jos ei vammaista lasta halua synnyttää.
En sinänsä ota kantaa aborttiin ja sen hyväksyttävyyteen, se on jokaisen henkilökohtainen päätös, mutta on erittäin epäeettistä ja ajattelematonta sanoa toiselle ihmiselle että "no, jos teille tulee vammainen lapsi niin ainahan voit tehdä abortin". Aborttiin ei tule koskaan kannustaa ketään, se on niin iso asia että sen ajatuksen pitää lähteä ihmisestä itsestään eikä toisen sanomisesta. Eikä asia todellakaan oo niin että sit vaan tosta noin vaan tehdään abortti jos lapsella on down tai joku muu vaiva.
on epäeeettistä sanoa noin? Luuletko oikeasti että useampi ihminen nyt hommaa abortin kun tuo asia läjäytettiin pöytään? Se nyt on vaan fakta että niin voi tehdä, ja se on jokaisen oma asia sitten että tehdäänkö sitä. Eipä se nyt ole mikään kannustus sanoa että "kyllähän abortin saa 12 viikolle asti ja siitäki vielä 20. jos on hyvä syy". En minä tuolla ketään "kannusta", jos sen joku semmoiseksi lukee niin se tulkintavirhe on siellä omien korvien välissä.
Nimenomaan otit kantaa aborttiin ja sen hyväksynttävyyteen tuolla sanomallasi.
että joku moraalivartija innostuu..abortti nyt vaan sattuu olemaan sallittu Suomessa ja niitä tehdään syistä jos toisista. Enpä tiedä itse onko parempi syy esim. tehdä abortti jos ehkäisy on ns. "pettänyt" (lue: ei ehkäisyä ollenkaan). Mutta ei se minulle kuulu. Itse tekisin erittäin todennäköisesti abortin jos olisin odottamassa vammaista lasta.
Minä sain ainoan lapseni 43vuotiaana. Mun ei pitänyt koskaan edes raskaaksi tulla, siksi oli yllätys/järkytys.Mutta en voinut kuvitellakaan aborttia tosta vaan.Ikäni puolesta musta kyllä pidettiin hyvää huolta äitipolilla jossa jouduinkin viikottain käymään (en koko raskautta).Lapsivesitesti otettiin viikolla 12 ja kaikki oli hyvin. Mulla oli hyvä odotus,ei missään vaiheessa mitään hälyyttävää. Raskauden loppupuolella tosin sokeriarvot heittelivät ja kun olin "vanhus" pitivät sisällä sairaalassa, peläten raskausmyrkytystä, jota ei koskaan tullut.Toinen lapsivesitesti otettiin ennen käynnistyksiä. Katsoivat lapsen keuhkojen kypsyyden. Lapseni syntyi sektiolla, koska 3 eri käynnistystäkään ei saanut paikkoja auki kun 3cm. Imettänyt en koskaan, kun ei maitoa tullut kun toisesta rinnasta vähän. Ja oli haavavuoto heti kun kotiin pääsin ja vahva antibioottikuuri. Lapseni on terve tyttö ja sukupuolen halusin tietää lapsivesitesetin tuloksen yhteydessä, kun on varma tieto.Aikaa on kyllä jo kulunut tyttö on jo koulussa.Ei kai ne nyt suosittele raskautta yli 40v:aille. Mullekkin yksi gyne heti alussa tuputti kauhukuvia ikä ihmisen raskaudesta ja tuntui että hän oikein halusi että ottaisin abortin.Itkua väänsin kun ulos tulin. Seuraava olikin aivan ihana, puhui ongelmista joita voi tulla ja ennusti myös että loppuraskaus sujuu sairaalassa.Mutta hän sanoi myös kaikki hyvät puolet ja oli myös kannustava.Riski on kaikilla odottajilla, iäkkäimmillä vähän korostetummin. Kun käy seulonnat läpi poistuu suurin osa oletetuista sairauksistakin.Jos siis haluaa, kaikki eivät halua seulontaa eikä se ole mikään pakko.Itse ajattelin että en ota vammaista lasta vastaan,se oli elämäni kauheinta aikaa odottaa tulosta enkä ole varmaan koskaan itkenyt niinpaljoa kun silloin.Vammaisen lapsen hoito näin vanhana olisi ollut vaikeaa ja olisiko voimat riittäneet. Ja entäs jos itse poistuisi kuka sitä reppanaa rakastaisi. Välillä on mehut pois terveenkin kanssa. Ikä tekee tehtävänsä.Helpompaa on jos on kaksi hoitamassa ja jakamassa vastuun. Me erosimme, tosin lapsi oli silloin jo 5v.Isä on hyvin lapsen elämässä kyllä mukana.Vaikea sanoa, en sinänsä suosittele, mutta tee niinkun susta tuntuu. Ja mieti jaksatko,yöheräämiset,koliikit ym.Mun ei tarvinnut öisin herätä, mutta oli lievä iltakoliikki huusi 3kk joka ilta itsensä uneen.Sitten taas mitallin toinen puoli äitiys on parasta mitä elämä on mulle antanut. Rakkaus lapseen on jotain suurta ja kaunista sitä aitoa rakkautta.Kaikki on mahdollista, myöskin yli 40v äitien onnelliset odotukset.Kaikkea hyvää jos lapsen haluat tee se ,aika kuluu.
edes tietäisi odottavasi vammaista lasta. Ei se näy välttämättä testeissä.
ihanan asiallinen ja rehellinen vastaus :)
Asialla on niin monta puolta, joita on toki hankittava tarkasti. Itselläni on mies, jonka molemmat vanhemmat ovat jo hyvin iäkkäitä, ja siitä syystä me halusimme ryhtyä lapsen tekoon ehdottomasti ennen kolmeakymppiä. Mieheni äiti oli lapsen saadessaan ikäisesi ja isä lähempänä kuutta kymmentä.
Olen läheltä nähnyt, miten paljon voimavaroja kuluttaa sairaiden vanhusten hoitaminen samaan aikaan kuin itsellä on valmistuminen, työpaikan haku, muutto uudelle paikkakunnalle ja lasten hankinta samaan aikaa menossa. On mielestäni kohtuutonta, että vanhojen vanhempien lapsi joutuu hoitamaan vanhempiaan jo siinä iässä, jossa muut saman ikäiset saavat omilta vanhemmiltaan tukea suurten elämän muutosten kanssa. Meidän lapsillamme ei myöskään ole osallistuvia, elämänsä parasta aikaa eläviä isovanhempia (mieheni puolelta).
On myös todella otettava huomioon riski saada vammainen lapsi. Näillä palstoilla usein puhutaan vammaisen lapsen yhteydessä ainoastaan Down -lapsista, mutta todellisuudessa tuon "vammainen" -käsitteen alle mahtuu paljon muitakin vammoja kuin Down, ja ne (esim. autismi) eivät missään lapsivesitutkimuksissa näy. Varmasti tiedätkin, että riski saada vammainen lapsi on 25-vuotiaana n. 1/5000, 35-vuotiaana n. 1/500 ja 45-vuotiaana n. 1/50.
Siksi neuvonkin, että mietit asioiden kaikkia puolia tarkkaan. Ota huomioon oma terveydentilasi ja myös miehesi ikä ja terveydentila. Mieti, jaksatko tukea lastasi vielä kuusikymppisenäkin. Lapsellasi ei nimittäin ole juuri muita tukenaan aikuistumisensa kynnyksellä, sillä ainoaksi lapseksi hän luultavasti jää. Jos olet omasta ja miehesi jaksamisesta varma, niin miksi et yrittäisi lasta? Siinä tapauksessa toivotan sydämellisesti onnea projektiisi ja toivon, että kaikki menee hyvin ja elätte yhdessä pitkän, onnellisen elämän.