Sinä joka olet ymmärtänyt saman yhtälön, poistat "yksinäisyyteni". Elämässäni ei ole ketään, joka olisi oivaltanut, että omat tunteet ovat omia ja minä (sinä) yksin vastaan(t) niistä nyt aikuisiällä.
Sen oivaltaminen, että kun syyttävä sormesi osoittaa toista, katso mihin ne kolme muuta sormeasia osoittaa. (Ei hengellistä vaan henkistä) Jos me kaikki sen sisäistäisimme, ei sotia eikä riitoja ihmisten kesken olisi.
Sen oivaltaminen, että kun syyttävä sormesi osoittaa toista, katso mihin ne kolme muuta sormeasia osoittaa. (Ei hengellistä vaan henkistä) Jos me kaikki sen sisäistäisimme, ei sotia eikä riitoja ihmisten kesken olisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi.
Uskon, että ihminen on vastuussa tunteistaan. Aluksi saattaa olla vaikeaa oppia säätelemään omaa tunnetilaansa, mutta parhaiten se onnistuu omia ajatuksiaan muuttamalla. Ajatuksiinsa nimittäin pystyy vaikuttamaan huomattavasti helpommin kuin tunteisiinsa, ja idea on siinä, että tunteet syntyvät ajatuksista. Itselläni tämä periaate toimii ja pyrin elämään sen mukaisesti.
On kuitenkin helppoa olla eri mieltä, koska tuota linkkiä ajatusten ja tunteiden välillä ei missään vaiheessa opeteta ihmiselle. Sen sijaan yhteiskunnassa luodaan ja ylläpidetään käsitystä, että ihminen ajelehtii tunteidensa armoilla kuin pieni puunlehti valtameressä, tai vaihtoehtoisesti tunteiden merkitystä elämässä vähätellään.
En kuitenkaan missään tapauksessa kannata negatiivisten tunteiden tukahduttamista tai kieltämistä. Sen sijaan ne täytyisi itse käsitellä ja työstää rakentavalla tavalla. Itsen tai muiden osoittelu syyttävällä sormella ei johda mihinkään.
itsemurhaajan sormi osoittaa aina itseä kohti.
Kyllä vastuu sosiaalisesta hyvinvoinnista jaetaan meidän kaikkien kesken,minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka luulevat elävänsä kaiken yläpuolella.
Jokainen meistä särkee sydämiä,tavalla tai toisella.
Syrjäytyminen on yksilön ja yhteisön yhteistyötä,kukaan ei ole syytön.