Moniko meistä bussinkuljettajista koki alan liian rankaksi ja epäkunnioittavaksi, moniko meistä totesi olevansa ihminen jolla ihmismäiset oikeudet, moniko meistä sai tarpeekseen jatkuvista arvosteluista ja pomojen haukuista, moniko meistä vaihtoi alaa??
Minä kuulun edellämainittuhin ja nyt henkisesti olo paljon ihmismäisempi, entä sinä...kerro tarinasi???
Minä kuulun edellämainittuhin ja nyt henkisesti olo paljon ihmismäisempi, entä sinä...kerro tarinasi???
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rankkaa ja rankkaa. Enoni on metsuri, käsin moottorisahalla sahaava metsuri. Viitenä päivänä viikossa 10 tuntista päivää metsällä, satoi tai paistoi, pakkasesta puhumattakaan. Eikä puutavaran kaato käsipelillä mitään kevyttä puuhaa ole. Enoni on yli 50v, mutta täyttä terästä joka kilo. Moni ei nykyaikana enää käsipelillä metsurin hommia tee. Eikä hän marise.
Bussikuskien möhömahoista päätellen homma ei ole ollenkaan rankkaa. Vaan mitäpä ei möhömaha rankaksi kokisi.
En minäkään rutissut metsurina, työt vain loppuivat ja kuskin hommiin veti veri, rahtipuolelle, josta sitten linja-autoon. Metsätyötä ja kuljettajantyötä ei voi verrata keskenään, mutta jos vertaisi, metsätyö on vastuullista ja vaihtelevaa, jos sama mies on hakkuilla, istutuksessa, raivuussa, mittauksissa, työn tahtia saa itse pitkälle määritellä. Enne tehtiin urakalla, nykyään tuntityönä etupäässä, paitsi raivuu on taksoitettu toisin. Kuskin työ on puuduttavaa mutta vastuu on elävistä ihmisistä ja henkinen kantti joutuu yhä enemmän koville kuin fysiikka, mutta se riippuu mitä kuljettaa ja missä. Rekassa ja linja-autossa on tavallaan kuin eri alalla ja ne kuluttavatkin erilailla. Riippuu myös onko rekassa tunti vai kilometri palkalla ja linja-autossa riippuu missä päin ajaa ja ajaako chartereita vai linjaa. Kaiken kaikkiaan, kuskien ja metsurien työtä ei voi verrata keskenään, olen ajanut rekkaa, linja-autoa linja ajoissa ja tilausajoja, metsätöissä hakkuulla ja vesakoita on tullut raivattua, myös oltua rakennuksilla, myyjänä, keittiötyössä, jne. jne. ja sen perusteella tiedän, kaikki alat ei ole vertailukelpoisia keskenään. Ihmeen paljon ihminen kyllä venyy monenlaiseen kun pakko on, mutta totta se on, valittamalla työstä tulee aina raskaampaa kuin se on. Paras on jos pystyy itse valikoimaan työn jota tekee ja haluaa tehdä, silloin säilyy ilo ja motivaatio pidempään.
Muistan heittämällä 12 tuttua jotka ovat lopettaneet ja hakeutuneet muihin hommiin. Kaikkia en ole nähnyt viime vuosina, mutta yksi lähti yliopistoon, yksi taxiin, kaksi rekkaan, alkoholisoitui masennuttuaan täysin ja muista ei kuulunut. Jokaisella oli kuitenkin sama syy, mitta tuli täyteen.
Työ on perheelliselle vaativa, jos autokuski ei ole poikamies, pian hänestä sellainen tulee, ikävä kyllä, todettu paikkansa pitäväksi. Vuorotyö, ala mikä hyvänsä, vaatii veronsa.
YTV alueen bussivarikoilla työskentelevistä on noin 10% yli 10 vuotta alalla olleita. Näistä 5% on ollut saman työnantajan palveluksessa koko ajan. Uusia työntekijöitä tulee joka viikko 3%, saman verran lähtee pois eri syistä. Ensimmäisen ikälisän saa vain 7% kuljettajista, useimmat ei sitä koskaan ehdi saamaan jostakin syistä.
Sama ongelma on kaikilla matalapalkka-aloilla, joksi en kuitenkaan linja-auton kuljettajaa lue,
työntekijöiden vaihtuvuus estää työilmapiirin kehittymisen sivistyneelle tasolle myös AY-hengessä.
Työministeriö syytää uusien koulutukseen rahaa, koska työllistymisprosentti on korkea. Kuitenkaan sitä ei oteta huomioon, kuinka moni kalliisti koulutetuista on alalla parin vuoden kuluttua kurssista.
Myös työharjoittelu on selvää tukea liikennöitsijälle, ajokortillinen muualta tullut työntkijä on aivan samalla viivalla tiedollisesti alueensa suhteen, paikkakuntalainen saattaa olla jopa parempi.
Palkkaluokat on myös hanurista, tiedot ja taidot ei ole suhteessa saatavaan palkkaan, ainoastaan alalla ollut kalenteriaika määrää palkan.
etä alalla lähes 30 vuotta olleena ei ole noita mainittuja epäkohtia ottanut sellaiseksi asiaksi, että se olisi vaikuttanut työntekoon. Joskus aikoinaan tuli tehtyä 16 tuntisia päiviä, ja siinä smalla tuli hoidettua perheelämäkin ja kasvatettua lapsia. Nyt kun kuuntelkee näitä märkäkorvaisia ns. alanmiehiä, niin nille on on 10 tunnin päivät pelkkää tuskaa, ja mikään sarja/vuoro ei ole mieleinen. Bussialan palkat on suorastaan hyvät suhteutettuna siihen mikä on koulutusvaatimus, ja varsinkin PK-seudulla on helvetinmoiset mahdollisuudet(jopa liian suuret)Vaikuttaa ajosarjohin.
Myöskin alan kustannusrakenne on vääristynyt aivan liian totaalisesti, ja siihen olisi saatava ensisijaisesti korjaus, sillä jos sitä ei korjata, niin ainakaan PK-seudulla ei saada realistisia , ja kaikkia tyydyttäviä toimia aikaiseksi.
10 vuotta alalla, 10 vuotta jo poissa.
se on muuten kumma että jos 30 vuotta sitten piti tappaa itsensä työnteolla niin pitäisi tehdä nykypäivänäkin. Jotkut vaan viihtyisi perheenkin parissa. Toki on näitä wannabe kuljettajia pesiintynyt tänne linja-auto puolellekin. Ajot kelpaisi yötä päivää kunnes on henki veks ja mitalli kaulassa.
ja mikäs poikamiehen on juostakin, vaikka rahan perässä.
Kyllähän ennen tehtiin varmaankin pitempää päivää ja oli reikäkortit ja almexit ja seisova poka koko ajan kyydissä, ja joutui kepittämään välikaasun kanssa. Nykyäänhän on etälukijat ja monesti automaattivaihteiset bussit. Joten eteenpäin on menty. Tosin ennen sai ottaa "kahvirahaa" repusta
ja olla vähän krapuloissaan. Nykyäänhän pitää tilittää sentilleen ja jos sattuu sanomaan päivää
väärällä äänensävyllä niin eikös joku jo tee nettipalautteen. Alan arvostuskin on mitä on. Kiva selitellä sukulaisille että on vain "kuski".
Pk-seudulla älyttömät päivät, ajo tappotahtia, pysäkki parin sadan metrin välein, nyökit, kaasutat, rahastat, niskat kireenä, ajopäivät aivan kohtuuttoman pitkiä, yli kahdeksaa tuntia ei saisi teettää tossa hommassa, väsynyt kuljettaja ei ole turvallinen kireässä liikenteessä ja koko ajan pitää olla valppaana, palkka naurettavan pieni vastuuseen nähden!
Ajoin Connexilla ja Concordialla kahdeksan vuotta, sitten kusetus riitti, alkoi oma elämä kiinnostaa, pitää olla muutakin elämässä, kuin työ!
Ajan nyt kuorma-autoa, sama palkka, paljon helpompi homma, vähän saa fyysistä rasitusta ja se tekee hyvää, työpäivä inhimillinen ja kello ei piippaa koko ajan korvissa, IHanaa!
Vaatikaa kuljettajat ajopäivät lyhyemmiksi ja oikeus pääsät vessaan ja kahville, muuten menee aina vaan huonommin!
Kohta tulee entistä nuoremmat sankarit rattiin ja jotka viihtyvät, ajavat pelkästä ajamisen ilosta, nuorena jaksaa vääntää.
Etuja tuskin tulee lisää eikä päivät lyhene. Tänään juttelin itseäni iäkkäämmän Virolaiskuskin kanssa ja tuumailtiin juuri tuota 10½tunnin työpäivien määrää tauot ja työmatkat. Sanoin, että kenellä lapsia on, ei varmasti halua istua töissä 12 tuntia päivä toisensa jälkeen. Tuumasi, heillä on perhe ja lapset kotimaassa, joutuvat erossa kuitenkin olemaan.
Siinäpä se, joillekin sopii 9 pitkää päivää ja 5 vapaata, ehtii mennä perheensä luokse ja unohtaa koko ajamisen päiviksi, kun taas heillä joilla on perhe Suomessa, eivät millään haluaisi tehdä pitkiä päiviä, koska perhe se kuitenkin on elämän a ja o. Sitten on meitä, poikamiehiä, joilla ei ole lapsia eikä puolisoa... ihan sama miten töissä on, kunhan jaksaa ja saa talven kulumaan, Kesällä kyllä jaksaa helpommin ja onhan aina se kesäloma jota odotella.
Tuskin työpäivät lyhenevät, mikäpä kuskin homma olisi sellainen, jossa selviää alle 12 tuntisten työpäivien. Kun ajoin kirjastoautoa, siinä oli lyhemmät päivät ja viikonloput vapaat, mutta henkilöliikenne ja rahti puolella kuljettaja työskentelee sen 10 - 12 tuntia työpäivänään, työmatkat päälle, olipa sitten tunti tai kilometri liksalla.
Jokainen tietää, metsuri haaveilee leimikosta, jossa olisi oksattomia puita, jokainen kuski odottaa riittäviä vapaapäivä putkia... kaikki tietää, ilman työtä ei tule rahaa, ja palkkansa perässä joutuu joskus juoksemaan...
Työskentelin rakennusalalla 6 vuotta, kunnes mielenhäiriössä menin linja-autokurssille syksyllä 2004.Aloitin työt keväällä 2005.Olen ajanut enimmäkseen katuria ja viihtynyt suht hyvin.työ on yksitoikkoista ja useimmiten epäkiitollista kuten useimmat muut työt,mutta sen verran olen ajamisesta pitänyt etten vielä ole verokorttia pyytänyt. Kaipaan kylläkin säännöllistä työaikaa ja ruumiillisen työn tuomaa parempaa kuntoa. Istumatyö ei pitemmän päälle ole terveellistä varsinkaan kun tekee n. 45-50h viikkoa jolloin ei lenkkeily pahemmin nappaa. Tosin poikamiehellä nyt on hyvä tehdäkin vähän ylitöitä, saa itse nauttia tienesteistään. Kyllähän sitä välillä juopot,huorat ja hankalat ämmät lässyttää,mutta olen ottanut sen linjan etten kuuntele vittuilua. Minut on palkattu kuljettajaksi, ei sylkykupiksi.Asialliset hommat hoidetaan mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.Suomessa tuntuu olevan tapana että ns. palveluammateissa olevia saa kohdella miten vain. Sitten ihmetellään ettei ala vedä.
vaihdoin alla, nimittäin linja-auton kuljettajaksi vuosi sitten (joo, kävin työkkärin työllistämiskurssin :-), päivääkään en ole katunut. Olen tavannut upeita ihmisiä ja tietysti näitä "mörököllejäkin", mutta pääsääntöisesti matkustajat ovat kohdelleet minua niinkun minä heitä.
Päivät ovat tietysi välillä pitkiä (kiitos vaimolle joka ymmärtää ja jaksaa.. :-), mutta yhteisymmärryksellä nekin jaksaa. Jos ikinä pitäisi valita työn ja perheen välillä niin kahdesti ei tarvitsisi valita.. Perhe vie aina voiton..
mieleesi se ajankohta jolloin alat olla kyllästynyt, katkeroitunut, vihamielinen ja alat juoksuttamaan matkustajia turhaan, käännät pääsi vasemmalle ja tuhahdat matkustajan tullessa sisään. Ja olet sisäistänyt kaikki vanhempien, ja joidenkin nuorempien "käyttäytymiskoodit". Nyt sinä olet se "paras" kuljettaja, mukava ja niin "rock!"... Jollain se muuttuminen kestää 3kk ja joillain 30v, ja jotkut vain poistuu hiljaa takavasemmalle. Ja jotkut todella harvat säilyvät ihmisystävällisinä hamaan loppuun asti.
Voi kuule, sinulla on vielä intoa ja positiivisuutta vaan ajappa seuraavat 15v ja todennäköisesti joudut vaihtamaan taloa välillä, aloittamaan talon tuntemisen uudestaan ja seuraavan 10v ajan veikkaan, että saat turhauttavat valitukset asioista missä ei ole päätä eikä häntää.
Palataan palvelualttiina 15v jälkeen kun olet tosi ässä bussin ratissa.
Itselle riitti 15v ajoa bussin ratissa ja olin kahdessa eri talossa.
Juu, linja-auton ajaminen on työ, johon tympääntyy pian jos kotiasiat ei ole kunnossa, se ratkaisee pitkälle jaksamisen ja viihtymisen, kuten joka hommassa.
Poikamieheksi jäätyään huomasi, että kaikki normaalit ihmissuhteet ja harrastukset olivat jääneet, vuorotyö kun sanelee elämän, työn kanssa on naimisissa, halusi tai ei.
Ihan mukavia ihmisiä tapaa, se on totta, tosin vaikka he ovat asiakkaita ja mukavia asiakkaita, ystäviä he eivät ole. Kun koittaa vapaa ilta, kenen seurassa sitä viettää? Itsensä seurassa.
Työssä on paljon mukavia asioita ja niitä ei niin mukavia, mukavista ei vain moni mainitse. Mukavaa on se, että jokainen työpäivä on erilainen, saa ajaa ja siitä saa korvausta uhratusta vapaa-ajasta, siis palkkaa. Aika kuluu kuin siivillä. Vaikka päivä ei tunnu kuluvan, viikot ja kuukaudet lentää ohi huomaamatta, työssä ei silleen aika tule pitkäksi, joka on iso plussa.
Toistakymmentä vuotta monenlaisten autojen kuljettajana toimittuaan huomaa, veriin on mennyt, ilman voi olla, mutta ei saata luopua. Näin menee jo rutiinilla hyvät ja epävireiset päivät, aivan kuin muuta ei olisi koskaan tehnytkään. Tietenkin arki tulee vastaan, niin joka hommassa.
Monesti arvostellaan, kuskit on sellaisia ja sellaisia... työ tekee ihmisistä sellaisia kuin ovat, joskus huomaa olevansa työroolinsa vanki, hymyilemätön, iloton, suruton, pokerinaama, kuka mitenkin parhaaksi tavakseen omaksuu työroolin, jolla työn saa helpoiten hoidettua.
Teot näyttävät, kuinka ihmisiä kohtelee ja kyllä sen ihmiset huomioivat, niinhän sitä tekee itsekin, huomioi millaista palvelua saa vaikka kaupassa, puhuuko kassa puhelimeen samalla kun olet kassavuorossa ja " palveltavana " vai hymyileekö vai ei vilkaisekaan. Työrooli ei ole useinkaan itse ihminen, se joka henkilö on roolin takana.
Jos on hyväsydäminen, käytös on sen mukaista, vaikka itse olisikin epävireessä ja sydän surua täynnä. Jos on ilkee, sekin näkyy... itse saa viittansa kantaa ja jos kannukset saa, nekin tulee itse ansaita, toimillaan.
Hyvä jos työssä jaksaa ja kotijoukotkin jaksavat, silloin on hyvä olla.