SUOMEN ETU ON EROTA EU:STA
Kyösti Virrankoski (Keskisuomalainen), Gustav Hägglund (Suomen Kuvalehti) ja Paavo Väyrynen (Maaseudun Tulevaisuus) ovat käsitelleet uutta EU puolustusyhteistyötä. Kukaan heistä ei nähnyt yhteisen EU puolustuksen luomisessa isompia riskejä. Erikoisinta oli Hägglundin näkemys yhteisestä EU:n asehankintavirastosta toimintojen järkevöittämisenä, vaikka moni pitäisi sitä turvallisuusriskinä, kun tuntee Euroopan historiaa. Italia on EU:n puheenjohtaja vuonna 2004 ja pääministeri Silvio Berlusconi saattaa vaatia jäsenmaita allekirjoittamaan uuden EU:n perustuslain. Paljon korostetun hallitusten välisen metodin merkitys saattaa jäädä oletettua vähemmäksi. Silvio Berlusconi kannattaa myös Venäjän EU jäsenyyttä, joten Suomen etu on erota sotaliitto EU:sta.
Suomen kaupallisten etujen turvaaminen ei vaadi EU jäsenyyttä, sillä vuonna 1992 allekirjoitettu ETA-sopimus takaa kaikki samat taloudelliset edut kuin EU jäsenyyskin. ETA-sopimusta ei ole irtisanottu, joten se palaa voimaan, mikäli Suomi eroaa EU:sta. Ero ETA-sopimuksen ja EU jäsenyyden välillä on siinä, ettei Suomella ole päätösvaltaa EU:n toimielimissä. EU:n elintarvikevirastoa ei ole saatu Suomeen, joten Suomella on huonoja kokemuksia vaikutusmahdollisuuksistansa EU:n toimielimissä. Suomen tilannetta vaikeuttaa entisestään EU:n itälaajentuminen, mikä nostaa tuntuvasti jäsenmaksujamme EU:lle asteittain. Tämän lisäksi EU:n rahoittamat maaseutuohjelmat loppuvat vuonna 2006, eikä uutta rahaa ole enää luvassa, koska uusien jäsenmaiden johdosta Suomen BKT on jäsenmaiden keskiarvon yläpuolella.
Suomi ei liittynyt EU:hun Maastrichtin sopimuksen O-artiklan mukaisesti, joten EU:sta eroaminen tapahtuu samoin kuin siihen liittyminenkin, siis yksinkertaisella enemmistöllä eduskunnassa. Ranskan entisen presidentin Valery Giscard d'Estaingin johtama EU:n tulevaisuuskonventti julkaisi äskettäin luonnoksen EU:n perustuslaiksi, missä on myös eroamispykälä.
Ongelma on, että puolueet katsovat EU jäsenyyden saavutetuksi etuudeksi. Takaahan se heille korkeita virkoja ja muita etuuksia, joten puoluejärjestelmän etu on suurempi kuin Suomen etu. Hallintojärjestelmän muutoksista saavat päättää vain puolueiden edustajat ja nehän ovat luoneet nykyjärjestelmän itsellensä parhaiten sopivaksi. Yhteiskuntapolitiikkamme vakauttamiseksi Suomen tulee erota EU:sta, sillä vuodesta 1996 alkaen Suomi on hoitanut köyhänsä EU:n ruoka-avulla.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
Kyösti Virrankoski (Keskisuomalainen), Gustav Hägglund (Suomen Kuvalehti) ja Paavo Väyrynen (Maaseudun Tulevaisuus) ovat käsitelleet uutta EU puolustusyhteistyötä. Kukaan heistä ei nähnyt yhteisen EU puolustuksen luomisessa isompia riskejä. Erikoisinta oli Hägglundin näkemys yhteisestä EU:n asehankintavirastosta toimintojen järkevöittämisenä, vaikka moni pitäisi sitä turvallisuusriskinä, kun tuntee Euroopan historiaa. Italia on EU:n puheenjohtaja vuonna 2004 ja pääministeri Silvio Berlusconi saattaa vaatia jäsenmaita allekirjoittamaan uuden EU:n perustuslain. Paljon korostetun hallitusten välisen metodin merkitys saattaa jäädä oletettua vähemmäksi. Silvio Berlusconi kannattaa myös Venäjän EU jäsenyyttä, joten Suomen etu on erota sotaliitto EU:sta.
Suomen kaupallisten etujen turvaaminen ei vaadi EU jäsenyyttä, sillä vuonna 1992 allekirjoitettu ETA-sopimus takaa kaikki samat taloudelliset edut kuin EU jäsenyyskin. ETA-sopimusta ei ole irtisanottu, joten se palaa voimaan, mikäli Suomi eroaa EU:sta. Ero ETA-sopimuksen ja EU jäsenyyden välillä on siinä, ettei Suomella ole päätösvaltaa EU:n toimielimissä. EU:n elintarvikevirastoa ei ole saatu Suomeen, joten Suomella on huonoja kokemuksia vaikutusmahdollisuuksistansa EU:n toimielimissä. Suomen tilannetta vaikeuttaa entisestään EU:n itälaajentuminen, mikä nostaa tuntuvasti jäsenmaksujamme EU:lle asteittain. Tämän lisäksi EU:n rahoittamat maaseutuohjelmat loppuvat vuonna 2006, eikä uutta rahaa ole enää luvassa, koska uusien jäsenmaiden johdosta Suomen BKT on jäsenmaiden keskiarvon yläpuolella.
Suomi ei liittynyt EU:hun Maastrichtin sopimuksen O-artiklan mukaisesti, joten EU:sta eroaminen tapahtuu samoin kuin siihen liittyminenkin, siis yksinkertaisella enemmistöllä eduskunnassa. Ranskan entisen presidentin Valery Giscard d'Estaingin johtama EU:n tulevaisuuskonventti julkaisi äskettäin luonnoksen EU:n perustuslaiksi, missä on myös eroamispykälä.
Ongelma on, että puolueet katsovat EU jäsenyyden saavutetuksi etuudeksi. Takaahan se heille korkeita virkoja ja muita etuuksia, joten puoluejärjestelmän etu on suurempi kuin Suomen etu. Hallintojärjestelmän muutoksista saavat päättää vain puolueiden edustajat ja nehän ovat luoneet nykyjärjestelmän itsellensä parhaiten sopivaksi. Yhteiskuntapolitiikkamme vakauttamiseksi Suomen tulee erota EU:sta, sillä vuodesta 1996 alkaen Suomi on hoitanut köyhänsä EU:n ruoka-avulla.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sonera,instrumentarium,hartwall ,sähköfirmat myyty ulkomaille.Pörssikin meni ruotsiin.Mitä teet jos nyt jäädään kelkasta pois?Toistemme paitojako täällä pesemme?
Maatalous ajetaan muutaman vuoden periodilla alas siinä ei ole mitään pelastamista enää. Sitä saa mitä tilaa.
Oikeaa puhetta!
VUODEN 1970 MAALISVAALIT
1960-luku oli maaltapaon vuosikymmen, jolloin nuoret aikuiset muuttivat etupäässä joko kaupunkeihin tai Ruotsiin. Porvareista on riittänyt uusia yrittäjiä eduskuntavaaleihin (nuorsuomalaisuus, POP jne...), mutta ainoa onnistunut on Veikko Vennamon pienviljelijäpuolue. Palautetaanpa mieliin vuoden 1970 maalisvaalit (15-16.3.1970), missä pienviljelijäpuolue (myöh.SMP) sai hämmentävät 18 paikkaa uuteen eduskuntaan ja niiden jälkeiset ennennäkemättömän farssin omaiset hallitusneuvottelut.
Vasta 7.4.1970 presidentti Kekkonen antaa kokoomuksen puheenjohtajalle, Juha Rihtniemelle, tehtävän tutkia enemmistöhallituksen muodostamismahdollisuuksia, mistä ei tullut mitään. 13.4.1970 presidentti Kekkonen antaa SDP:n puheenjohtajalle, Rafael Paasiolle, tehtävän tutkia enemmistöhallituksen muodostamismahdollisuuksia, mistä ei tullut mitään. Kun politiikan solmut eivät avautuneet, niin 15.5.1970 presidentti Kekkonen nimittää maahan Teuvo Auran virkamieshallituksen. Vasta 15.7.1970 - neljä kuukautta vaalien jälkeen - presidentti Kekkonen nimittää pääministeri, Ahti Karjalaisen, hallituksen virkaansa. Selittäköön Veikko Vennamo omin sanoin vuoden 1970 hallitusneuvottelut [Vennamo, Veikko (1989). Kekkosdiktatuurin vankina. Gummerrus, Jyväskylä].
"Minä johdin SMP:n puolesta vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen käytyjä hallitusneuvotteluja. Nopeasti havaitsin, että sävelet ovat selvät. Kekkosen ja suurten puolueiden tahto oli, että SMP ei tule hallitukseen. Tarvittiin vain aikaa kansan rauhoittamiseksi ja valhepropagandalla harhauttamiseksi. Minulla oli jopa näennäinen kahdenkeskinen neuvottelu Ahti Karjalaisen kanssa. Se oli koko ajan teatteria. Saarinen taas SKP:n puheenjohtajana ilmoitti minulle, että SMP:tä ei hyväksytä hallitukseen, se on pahempi puolue kuin kokoomus. Ajoihan SMP rehellisesti maaseudun ja pienituloisten asiaa.
Keskustapuolueessa kuitenkin kiehui voimakkaasti. Menetettyään noin kolmanneksen kansanedustajistaan keskustapuolue oli peloissaan. Kentällä vaadittiin yhteistyötä SMP:n kanssa, mikä vielä silloin olisi ollut maaseudun pelastus ja vakauttanut yhteiskuntapolitiikkaamme. Mutta se ei sopinut Kekkoselle. Olihan UKK presidenttinä ja virallisestikin julistanut SMP:n muka fasistiseksi järjestöksi ja Neuvostoliitto vihamieliseksi. K-linjan voimat olivat varmoja, että Neuvostoliiton avulla SMP saadaan nujerretuksi. Maaseudun kohtalosta ei välitetty mitään.
Mutta kun keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan vastustus oli kova, meni Urho Kekkonen jopa niin pitkälle, että hän presidentin asemastaan välittämättä tuli ilmoittamatta ja kutsumatta keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan kokoukseen. Kekkonen painosti presidentille täysin sopimattomasti ja uhkaillen puoluevaltuuskunnan jäseniä haluamaansa ratkaisuun (SMP ei tule hallitukseen). Ja puoluevaltuuskunnan jäsenet taipuivat presidentin käskyn edessä vastoin vakaamustaan.
Nämä puoluevaltuuskunnan kokoukset tapahtuivat hieman ennen Ahti Karjalaisen hallituksen perustamista 14.7.1970. Hallitus vastoin äänestystulosta oli kansanrintamahallitus. Tärkeintä oli, että suurvaalivoiton saanut SMP pidetään hallituksen ulkopuolella odottamassa tuhoavia iskuja. Moraalittomasti tämän poliittisen pelin hyväksyivät myös ruotsalainen kansanpuolue ja liberaalinen kansanpuolue.
Näissä heinäkuun puoluevaltuuskunnan kokouksissa puolueen silloinen puheenjohtaja Johannen Virolainen ja UKK:n täysin voimin tukema Ahti Karjalainen valehtelivat estottomasti...
...Elokuussa 1970 Kekkonen meni sitten televisioon, antoi haastattelijalle valmiit kysymykset SMP:tä ja Veikko Vennamoa koskevalta osalta ja nimitti minut hengenvaaralliseksi Neuvostoliiton viholliseksi ja muka oman kansanikin viholliseksi. Kekkonen suorastaan uhkaili minua, kuten Helsingin Sanomat 8.8.1970 totesi. Näin nujerrettiin kenttäryhtiä ja vastustusta.
Kuvaavaa harjoitetulle pelin politiikalle oli, että välikäsien kautta Kekkonen lähetti minulle terveisiä, että ei saa mennä liian vasemmalle. Naurettavasti minulle yritettiin syöttää, että pienituloisen ja heikon ihmisen puolustaminen on muka kommunismia. Samaan aikaan Kekkonen kuitenkin ulkopoliittisesti ja virallisesti sisäpoliittisesti kaikin tavoin leimasi minut äärioikeistolaiseksi...".
Herra M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
Kepulaiset ja ei-EU-henkiset voisivat muuttaa Lappeenranta-Tampere-Vaasa-akselin pohjoispuolelle omaan änkyrä-Suomeensa ja muut Eu-kannattaat jäisivät sitten em linjan eteläpuolelle EU-Suomeen. Kaikki olisivat tyytyväisiä. Tulliraja ja yms asiat tulisivat voimaan näiden Suomien välillä. Ei-EU-Suomi voisi myöhemmin liittyä joko Venäjään tai mahdollisesti Skandinaaviseen vapaakauppaliittoon Norjan ja Islannin kanssa.
ETA-sopimus takasi Suomelle kaikki samat taloudelliset edut kuin EU jäsenyyskin. Suomen EU jäsenyys oli poliittista bluffia alusta asti, kun 1990-luvun alun poliittiset päättäjät puhuivat vastikkeellisuudesta, mitä EU ei Suomelta vaatinut. ETA-sopimus olisi riittänyt Suomelle.
EU:STA SOTALIITO
Italian pääministeri Silvio Berlusconin ajama Venäjän EU-jäsenyys avaisi Suomen itärajan lopullisesti. Hänen mukaansa yhteisen rahan jälkeen on vuorossa yhteinen puolustus.
EU:n puolustustyöryhmän puheenjohtaja, komissaari Michel Barnierin mukaan puolustuksen EMU-kriteereiden valvonta tulee antaa komission toimintavaltaan. Siis pienten maiden ei pidä saada estää sitä, että tulee suurten maiden yhteinen puolustus. Lisäksi hän esitti yhteistä asehankintavirastoa, mikä tekisi EU:sta sotaliiton.
Ensimmäinen luonnos puolustustyöryhmän asiakirjaksi jätettiin EU:n tulevaisuuskonventin edustajille 22.11.2002. Tämä laaja asiakirja oli ainoastaan ranskan kielellä ja asiakirjan käsittely oli jo maanantaina 25.11.2002. EU:n tulevaisuuskonventin jäsen Matti Vanhanen on ehdottanut uutta EU jäsenäänestystä. Valtamedia on poliittisen eliitin talutusnuorassa, mainittakoon Suomen Kuvalehden pääkirjoitus, missä jyrkästi kritisoitiin Vanhasen aloitetta. Puolueet ovat enenemässä määrin kiinnostuneita ylikansallisesta aatteellisesta yhteistyöstä.
Todellisuudessa Suomen EU jäsenyydestä päätettiin jo vuonna 1992 solmitussa Maastrichtin sopimuksessa. Tämän lisäksi on huomattava, että EU:n rahoittamat maaseudun kehittämisohjelmat loppuvat vuonna 2006, eikä uutta rahaa ole luvassa, koska Suomen BKT on uusien jäsenmaiden johdosta EU:n jäsenmaiden keskiarvon yläpuolella.
Herra M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
olisi erota EU:sta. Voisivat jälleen lypsää mielin määrin Suomen kansalta maatalous- ja muita tukia, kun EU ei voisi puuttua asiaan.
Mistäs lypsät kun rahat on tuuletettu maailman tuuliin?Konkassa Suomi kohta on.Vielä varmemmin kuin 10 vuotta sitten
Mikä perkele siinä on kun ilmainen orja pitäisi olla?Onneksi sinäkin kommari-ämmä saat kohta kenkää niinkuin moni muukin.
Näinhän se kepu on tehnyt Suomelle.
EU:N ELINTARVIKEVIRASTOSTA
Laekenin EU huippukokouksessa Belgiassa 14-15.12.2001 käsiteltiin uusien EU-toimielimien sijaintipaikkoja. Suomea kokouksessa edustivat presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Paavo Lipponen. Helsinki oli ehdoton ykkössuosikki uuden elintarvikeviraston sijaintipaikaksi. Italian pääministeri Silvio Berlusconi esti sovun virastosta vaatimalla viimeiseen asti sitä Parmaan. Kaiken arvokkuutensa menettänyt keskustelu katkesi lopulta Belgian pääministerin Guy Verhofstadtin toteamalla, ettei mitään päätöstä tehdä.
Maalisvaalien 2003 edellä Paavo Lipponen sitten kävi Brysselissä ja haki elintarvikeviraston muka Suomeen. Italian pääministeri Silvio Berlusconi väittää edelleenkin, että elintarvikeviraston sijaintipaikka on Parma. Aikakausilehti Forbesin mukaan Berlusconi on maailman varakkain poliitikko. Silvio Berlusconi kannattaa myös Venäjän EU jäsenyyttä, mikä avaisi Suomen itärajan lopullisesti. Media vaikenee Venäjän EU jäsenyyden kuoliaaksi, kun taas Erkki Tuomiojan lippalakkia käsitellään lehtien etusivulla.
Pääministeri Esko Aho kävi vuoden 1991 syksyllä Brysselissä sopimassa Suomen liittämisestä EU:hun ja presidentti Mauno Koivisto vahvisti asian vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksessa. Muita EU Suomen puuhamiehiä ovat mm. Martti Ahtisaari ja Alpo Rusi, mutta suunnitelmaa ei kuitenkaan uskallettu näyttää eduskunnalle. Suomen EU jäsenyys on moninkertaisesti suurempi ja kalliimpi huiputus kuin Soneran skandaali. Suomen EU jäsenyys on muka poliittisen eliitin saavutettu etu, eikä siihen saa koskea. Yhteiskuntapolitiikan vakauttamiseksi tarvitaan uusi EU kansanäänestys, sillä onhan Suomi saanut EU:lta ruoka-apua vuodesta 1996 alkaen, koska ei kykene huolehtimaan köyhistänsä. Suomi on vastaavassa tilanteessa kuin vuonna 1918, jolloin ei enää ollut muita säätyjä kuin säätyläiset ja rahvas.
Herra M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
Keskustan poliittiseen kulttuuriin kuuluu rähmällään olo joko ensin Neuvostoliittoon tai sitten Brysseliin. Keskusta ja tämän etujärjestö MTK ovat maaseudun tuhoamisen takana. Ennenhän maaseutukylillä olivat pellervolaiset pienviljelijät ja 4H suurtilalliset. Mikäki luit kirjoitukseni Vuoden 1970 maalisvaalit, ymmärrät asiani.
Herra M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
Tuohon ei enää ole mitään lisäämistä.
Herra M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä