Tai kuopalle meneminen. Sellaisia lukee rintasyövän oireissa.
Minulla on mielestäni jo useamman vuoden ainakin (ellei aina?) toinen rinta käyttäytynyt niin, että siinä joskus näkyy sellainen pieni uurre. En tiedä miten sitä kuvailisi. Ei se ole siis mikään yksi kuoppa vaan sellainen ihan pieni uurre vain.
Se ei todellakaan näy aina. Tuo sisäänpäinvetäytyminen tarkoittaa kaiketi pysyvää tilaa eikä jotain satunnaista? En ole sitä aiemmin edes miettinyt, mutta nyt olen raskaana ja jotenkin hormoniherkkä ja pohdin kaikkea hirveääkin.
Miehelläni hoidettiin viime vuonna Hodgkinin tauti, joten sekin ehkä lisää tätä kuvitteluani kaikkien luomien ym. suhteen.
Olen 28 vuotias. Suvussani ei ole rintasyöpää enkä miltäänosin vastaa ns. riskiryhmää. Olen imettänyt nyt toista lastani jo 2v3kk ja imetys jatkuu edelleen, vaikka olen nyt raskaana.
Hormonit siis jyllää mieltä ja tietysti imetys ja raskauskin aina muuttavat rintoja. Tuo rinta vielä on se ns. parempi imetysrinta ja tällähetkellä lapsi imeekin enää vain sitä, hyvin satunnaisesti tuosta toisesta. Koko tämän imetyksen ajan tuo toinen on ollut hiukan parempi toista tämän imetyksen suhteen.
Rinnassa ei todellakaan tunnu mitään ja tuo uurrekin näkyy vain joskus. Nyt olen sitä yhden päivän kytännyt ja kytännyt, että koska se näkyy ja koska ei ja tehnyt itseni hulluksi vaikka en ole sitä koskaan aiemmin edes miettinyt. Enkä tiedä onko uurre liian voimakas sana kuvaamaan sitä mutta siis sellainen pieni kaistale, puolikaari ehkäpä.
Nännipihassa tosin verisuonet joskus koholla ja kaikenlaisia nännipihan näppylöitä joten jos ne saavat aikaan lievää syvyysvaikutelmaa. En tiedä.
Kauheaa kuitenkin kiusata itseään tälläisellä ja vielä raskausaikana.
Minulla on mielestäni jo useamman vuoden ainakin (ellei aina?) toinen rinta käyttäytynyt niin, että siinä joskus näkyy sellainen pieni uurre. En tiedä miten sitä kuvailisi. Ei se ole siis mikään yksi kuoppa vaan sellainen ihan pieni uurre vain.
Se ei todellakaan näy aina. Tuo sisäänpäinvetäytyminen tarkoittaa kaiketi pysyvää tilaa eikä jotain satunnaista? En ole sitä aiemmin edes miettinyt, mutta nyt olen raskaana ja jotenkin hormoniherkkä ja pohdin kaikkea hirveääkin.
Miehelläni hoidettiin viime vuonna Hodgkinin tauti, joten sekin ehkä lisää tätä kuvitteluani kaikkien luomien ym. suhteen.
Olen 28 vuotias. Suvussani ei ole rintasyöpää enkä miltäänosin vastaa ns. riskiryhmää. Olen imettänyt nyt toista lastani jo 2v3kk ja imetys jatkuu edelleen, vaikka olen nyt raskaana.
Hormonit siis jyllää mieltä ja tietysti imetys ja raskauskin aina muuttavat rintoja. Tuo rinta vielä on se ns. parempi imetysrinta ja tällähetkellä lapsi imeekin enää vain sitä, hyvin satunnaisesti tuosta toisesta. Koko tämän imetyksen ajan tuo toinen on ollut hiukan parempi toista tämän imetyksen suhteen.
Rinnassa ei todellakaan tunnu mitään ja tuo uurrekin näkyy vain joskus. Nyt olen sitä yhden päivän kytännyt ja kytännyt, että koska se näkyy ja koska ei ja tehnyt itseni hulluksi vaikka en ole sitä koskaan aiemmin edes miettinyt. Enkä tiedä onko uurre liian voimakas sana kuvaamaan sitä mutta siis sellainen pieni kaistale, puolikaari ehkäpä.
Nännipihassa tosin verisuonet joskus koholla ja kaikenlaisia nännipihan näppylöitä joten jos ne saavat aikaan lievää syvyysvaikutelmaa. En tiedä.
Kauheaa kuitenkin kiusata itseään tälläisellä ja vielä raskausaikana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jossain oli kuvattu näitä ihon sisäänpäin vetäytymisiä sormenpään kokoisena kuoppana tai "kuin hymykuoppa rinnassa".
Tämä minun ei ole tosiaan siis mitään sellaista. Nuo kuullostavat ihan selviltä kuopilta, kun taas tämä omani tosiaan joskus näkyvä uurre.
Kai tämä on vain jotain rinnalleni tyypillistä käytöstä varsinkin, kun ne nyt ovat alttiina monenlaisille hormoneille ja venymistä on tapahtunut ja tapahtuu joka suuntaan. Mahdollisesti verisuonet ja raskausarvet varmaan saa aikaan sen, että pullistuessaan ja supistuessaan ne joskus näyttäytyvät rinnassa eri tavoin. Ehkä jotain tälläistä.
Kertakaikkiaan mitään siinä rinnassa ei tunnustelemalla tunnu, se on kuin tyhjä plussukkapussi.
Kannattaisi varmaan keskittyä tähän raskauteen eikäetsimällä etsiä itselleen vaikeuksia.
ottaisin asian puheeksi äitiysneuvolassa, jossa joka tapauksessa joudut silloin tällöin käymään.
Mielenrauha olisi tärkeää myös raskauden kannalta.
liittyvä juttu, mutta näytä terv.hoitajalla/ lääkärille kun seuraavan kerran menet...
imetykseen ja sen tuomiin muuotoksiin rinnassa.
Tyttö on nyt siis 2v3kk ikäinen ja syö edelleen rintaa päivittäin. 7kk ikäiseksi rintamaito oli ainut ravinto ja 1v3kk ikäiseksi pääasiallinen ravinto. Oli ronkeli ja söi hyvin vähän mitään muuta, jos lainkaan.
Ja tuo toinen rinta ollut koko ajan se käytetympi ja nyt syö enää vain sitä. Tuota toista imee joskus vain kokeeksi.
Rinnassa on siis taatusti kudokset ja nahka ja mitkä ties venähtäneet tuosta käytöstä, joten uskon tämän "ilmiön" johtuvan siitä.
Olen vain taipuvainen pelkäämään kaikenlaista, yleensä nimenomaan syöpää. Ja nyt tämä raskaus lisää kaikenlaisia pelkoja oman itsen ja vauvan suhteen. Ja sitten taustalla miehen viime vuotinen syöpä niin helpostihan sitä alkaa kytätä kaikkea ja miettiä. Kuukausi sitten olin varma, että minulla on ihosyöpä. ://
uskon, että saisin lääkäriltä ehkä jonkun psykologisemman diagnoosin itselleni kuin mitään fyysistä tms. Siis että kaikki vastoinkäymiset mitä meillä on ollut viimeisen parin vuoden aikana ja siihen lisättynä vielä taipumus tälläiseen neuroottiseen sairaudenpelkoon mitä minulla niin joku masennus tms. on ehkä todennäköisempi.
Mutta inhottavaa on, vaikka itse tiedostaakin sen että on ylihysteerinen ja neuroottinen.
olisi nyt paikallaan. Meidän perheessä on ollut jo kaksi syöpää ja yksi masennus ja terv.keskuslääkäri totesi ettei kukaan kaikkea jaksa ja määräsi psyk.terveydenhoitajan juttusille. Siellä on moni asia selvinnyt...
Onko siis myös ilmennyt tätä syövänpelkoa ja luulosairautta? Oletteko saaneet siihen apua psykologilla?
mutta omasta puolestani voin kertoa sen verran, että ihan olen 50 . Terv.keskuslääkäri suositteli keskusteluapua koska perheessämme on ollut niin paljon vastoinkäymisiä lyhyellä aikavälillä.
Mistä se johtuu?