Eduskunnan puhemies toivoo suomalaisten amerikkalaisvastaisuuden vähenevän tulevaisuudessa.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) moittii Suomen ulkopoliittista keskusteluilmapiiriä. Hänen mielestään edelleen näyttää olevan vallalla näkemys, että vain tietty joukko saa puhua ulkopolitiikasta; keskustelussa on vivahteita 40-50 vuoden takaa.
Niinistö kommentoi keskusteluilmapiiriä uuden kirjansa julkistamistilaisuudessa tänään Helsingissä. Keskustelun sisältöön hän ei puuttunut. Liioin hän ei suostunut tässä yhteydessä puhumaan mistään nimistä.
Kirjassaan Hiljaisten historia (Teos) Niinistö ilmoittaa haluavansa Suomeen uutta ulkopolitiikkaa. Ensimmäisenä askeleena hänen mielestään voisi olla, että Suomi unohtaisi itse kehittelemänsä "kryptisen lisälauseen" EU:n turvatakeista ja vaatisi sen poistamista, kun perussopimuksesta taas neuvotellaan.
Niinistö hahmottelee tulevaisuuden Eurooppaa. Siinä EU:n ja Venäjän suhteet lähentyvät, Natossa on enemmän EU:n puhevaltaa eurooppalaisissa kysymyksissä ja Suomessa vähemmän amerikkalaisvastaisuutta.
-Tähän tilanteeseen kannattaisi tähdätä ja valmistautua. Siksi siitä olisi puhuttava vaalien allakin, kaiken leimaamisen uhalla, hän tiivistää ja ottaa näin kantaa ajankohtaiseen ulkopoliittiseen keskusteluun.
Niinistö pitää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomessa "hämyisenä alueena". Hänen mielestään on pitkään ollut taipumusta yksioikoiseen mustavalkoiseen ajatteluun. Nykyisin tämä liittyy Nato-keskusteluun.
-Ellei tyydy ilmaisuun "ei ole ajankohtainen, optio jäsenyydestä riittää", on Naton kannattaja ja ulko- ja turvallisuuspoliittisesti väärässä. Kaava on sama, kun ei haluta, uskalleta tai kyetä puhumaan avoimesti, niin leimataan. Hyväksi vaientajaksi koettu keino on jäänyt veriin, hän kirjoittaa.
Halosella kaksi puolta
Niinistö luonnehtii kirjassa myös presidentti Tarja Halosta. Hän näkee Halosessa kaksi puolta. Toisaalta Halonen on äkkipikainen ja sitä aivan harkitsemattomuuteen asti. Toisaalta hän on taas tunnelman herkästi vaistoava ja silloin aidon empaattinen.
Kuitenkaan Niinistön mielestä nämä eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia ominaisuuksia: istuvalla presidentillä oli temperamenttia moneen lähtöön.
Esimerkkinä Halosen empaattisuudesta Niinistö mainitsee tilanteen, kun hän ja Halonen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen uusina ministerinä kuuntelivat turvallisuusohjeita. Autoturvallisuudesta heille kerrottiin, miten helposti ihmisen ydinjatkos katkeaa sivulta tulleessa iskussa.
-Tunsin oloni hetki hetkeltä yhä tuskaisemmaksi ja sain sen vaivoin peitettyä, tiesin tämän kaiken liiankin hyvin. Tarja istui vieressäni ja vaistosi. Yhtäkkiä tunsin, kun hän laski kätensä kädelleni ja puristi hetken keveästi. Ei tarvittu sanoja, kumpikaan meistä ei edes kääntänyt katsettaan, kosketus kertoi ymmärtämisen, hän kiittää. Niinistön vaimo oli hieman aiemmin kuollut liikenneturmassa.
Kirjoituksesta paljastuu myös Niinistön kielteinen kanta presidentin valintavasta ja valtaoikeuksista tehtyihin ehdotuksiin. Hän muistuttaa, että presidentinvaaleissa äänestää 300000 ihmistä enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Hänen mielestään nämä kokevat, että äänestäminen on sittenkin selkein tilaisuus vaikuttaa.
-Kannattaakin miettiä, jätetäänkö presidentin valinta eduskunnan tehtäväksi. Kannattaa myös miettiä, riisutaanko presidentiltä sittenkään kaikkea toimivaltaa. Kumpikin ratkaisu johtaisi siihen, että nekin noin 300000 ihmistä katoavat lopullisesti vaaliuurnien ääreltä.
Julkistamistilaisuudessakin tuli esiin, että Niinistö ei olisi juuri halukas vähentämään presidentin toimivaltaa. Kuitenkin hänen mielestään oli kauneusvirhe, kun presidentille jätettiin perustuslaissa suhteellisen suuri nimitysvalta.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/09/563188
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) moittii Suomen ulkopoliittista keskusteluilmapiiriä. Hänen mielestään edelleen näyttää olevan vallalla näkemys, että vain tietty joukko saa puhua ulkopolitiikasta; keskustelussa on vivahteita 40-50 vuoden takaa.
Niinistö kommentoi keskusteluilmapiiriä uuden kirjansa julkistamistilaisuudessa tänään Helsingissä. Keskustelun sisältöön hän ei puuttunut. Liioin hän ei suostunut tässä yhteydessä puhumaan mistään nimistä.
Kirjassaan Hiljaisten historia (Teos) Niinistö ilmoittaa haluavansa Suomeen uutta ulkopolitiikkaa. Ensimmäisenä askeleena hänen mielestään voisi olla, että Suomi unohtaisi itse kehittelemänsä "kryptisen lisälauseen" EU:n turvatakeista ja vaatisi sen poistamista, kun perussopimuksesta taas neuvotellaan.
Niinistö hahmottelee tulevaisuuden Eurooppaa. Siinä EU:n ja Venäjän suhteet lähentyvät, Natossa on enemmän EU:n puhevaltaa eurooppalaisissa kysymyksissä ja Suomessa vähemmän amerikkalaisvastaisuutta.
-Tähän tilanteeseen kannattaisi tähdätä ja valmistautua. Siksi siitä olisi puhuttava vaalien allakin, kaiken leimaamisen uhalla, hän tiivistää ja ottaa näin kantaa ajankohtaiseen ulkopoliittiseen keskusteluun.
Niinistö pitää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomessa "hämyisenä alueena". Hänen mielestään on pitkään ollut taipumusta yksioikoiseen mustavalkoiseen ajatteluun. Nykyisin tämä liittyy Nato-keskusteluun.
-Ellei tyydy ilmaisuun "ei ole ajankohtainen, optio jäsenyydestä riittää", on Naton kannattaja ja ulko- ja turvallisuuspoliittisesti väärässä. Kaava on sama, kun ei haluta, uskalleta tai kyetä puhumaan avoimesti, niin leimataan. Hyväksi vaientajaksi koettu keino on jäänyt veriin, hän kirjoittaa.
Halosella kaksi puolta
Niinistö luonnehtii kirjassa myös presidentti Tarja Halosta. Hän näkee Halosessa kaksi puolta. Toisaalta Halonen on äkkipikainen ja sitä aivan harkitsemattomuuteen asti. Toisaalta hän on taas tunnelman herkästi vaistoava ja silloin aidon empaattinen.
Kuitenkaan Niinistön mielestä nämä eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia ominaisuuksia: istuvalla presidentillä oli temperamenttia moneen lähtöön.
Esimerkkinä Halosen empaattisuudesta Niinistö mainitsee tilanteen, kun hän ja Halonen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen uusina ministerinä kuuntelivat turvallisuusohjeita. Autoturvallisuudesta heille kerrottiin, miten helposti ihmisen ydinjatkos katkeaa sivulta tulleessa iskussa.
-Tunsin oloni hetki hetkeltä yhä tuskaisemmaksi ja sain sen vaivoin peitettyä, tiesin tämän kaiken liiankin hyvin. Tarja istui vieressäni ja vaistosi. Yhtäkkiä tunsin, kun hän laski kätensä kädelleni ja puristi hetken keveästi. Ei tarvittu sanoja, kumpikaan meistä ei edes kääntänyt katsettaan, kosketus kertoi ymmärtämisen, hän kiittää. Niinistön vaimo oli hieman aiemmin kuollut liikenneturmassa.
Kirjoituksesta paljastuu myös Niinistön kielteinen kanta presidentin valintavasta ja valtaoikeuksista tehtyihin ehdotuksiin. Hän muistuttaa, että presidentinvaaleissa äänestää 300000 ihmistä enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Hänen mielestään nämä kokevat, että äänestäminen on sittenkin selkein tilaisuus vaikuttaa.
-Kannattaakin miettiä, jätetäänkö presidentin valinta eduskunnan tehtäväksi. Kannattaa myös miettiä, riisutaanko presidentiltä sittenkään kaikkea toimivaltaa. Kumpikin ratkaisu johtaisi siihen, että nekin noin 300000 ihmistä katoavat lopullisesti vaaliuurnien ääreltä.
Julkistamistilaisuudessakin tuli esiin, että Niinistö ei olisi juuri halukas vähentämään presidentin toimivaltaa. Kuitenkin hänen mielestään oli kauneusvirhe, kun presidentille jätettiin perustuslaissa suhteellisen suuri nimitysvalta.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/09/563188
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai vaan Hra Pankinjohtaja Itse? Tai no... kyllä jätepaperilaatikoihin mahtuu...
sakki kuin politikot ja puolueet valitsemaan pressaa. Näkeehän tämän "demokratian" jo nyt, eihän kansalaiset ole noille kuin välttämätön paha vaalien alla, muuten eivät "alamaisistaan" välitä hevonvitunhumppaakaan. Sääli etteivät äänestäjät tajua tuota kusetusta.
kovin paljon näytä mitään toimivaa ole saatavissa, miksi siis heistä loppujen lopuksi pitäisi välittää yhtään aiempaa enemmän, saati sitten viellä oikein pitää tai jotain.