Haudassa tovin makailtuani, asioita mietittyäni ja nyt palstaa lueskeltuani haluaisin sanoa pari painavaa sanaa:
Maahan ja aikaan sidotun ihmisen on perin vaikea ymmärtää muita ulottuvuuksia: aineettomuutta ja ajattomuutta. Lutherkin erehtyi pohtimaan, miten saisi aikansa kulumaan iankaikkisuudessa, kun ei ole työtä jne; sitten hän tosin päätteli, ettei tule ongelmia, kun Jumala avaa aarteistonsa.
Kuoleman rajan takana ei siis ole aikaa. On vain yksi nykyhetki. Ei ole eilistä eikä huomista. Jumala on aina ollut siinä hetkessä. Tämä asiantila avautuu jokikiselle ihmiselle itsestäänselvänä tosiasiana kuoleman hetkellä.
Puhutaan vanhurskasten levosta. Se on kuin pitkä uni. Unen pituudella tosin ei ole merkitystä. Vastaavasti epäuskossa kuolleilla uni on kauheaa tuomion odotusta.
Tuomiopäivänä meidät kaikki herätetään. Silloin päästään taivaaseen tai joudutaan helvettiin.
Jumala on luvannut luoda myös uuden taivaan ja uuden maan. Tämän yksityiskohdan tarkempi sisältö ei ole minulle(kaan) avautunut.
Maahan ja aikaan sidotun ihmisen on perin vaikea ymmärtää, että on olemassa toisia ulottuvuuksia ja esim. näkymätön maailma/olotila, joka itse asiassa on paljon todellisempi kuin tama nakyväinen. Siellä ei siis ole esim. aikaa, ei ole välimatkoja jne; maallisen fysiikan lait eivat siellä päde.
Jumalan olemus on arkarruttanut ihmistä aina. Jumala on kaikkialla läsnäoleva Henki. Luojana hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Lunastuksen hän on valmistanut meille Pojassaan. Ihmisen on turha kysyä, miksi Jumala on tällaisia temppuja tehnyt.
Tästä kaikkialla läsnäolevasta Hengestä ‘sikiävät’ tarvittaessa ns. enkelit taikka muut suojelevat voimat. Siitä Jumala voi ‘suoltaa’ ajatuksia päähämme. On tärkeää muistaa, että olemassa ovat myös pahat henkivallat, jotka koko ajan vaikuttavat meihin ja tahtovat pasta voitolle Jumalasta eli Hyvästä.
Jumalan lapsella ei maisella matkalla ole mitään hätää; Jumala vie lapsensa perille kaikkien harhojen ja kaiken vajavaisuuden ja ymmärtämättömyyden keskeltä. Tämä ylimaallinen rauha ja sovituksen sana on tarjolla jokaiselle etsivälle, jokaiselle joka haluaa rauhaa Jumalan kanssa.
Palstoilla nähdään, että ihminen itse haluaa tietää ja ymmärtää kaiken. Se on mahdotonta. ‘Nöyryyttä, hiljaisuutta… Jumala rakastaa… ei kärsi kopeutta… ylpeitä kavahtaa’ – tai jotenkin sinnepäin meni se virsi jonka takapenkissä kuulin.
Oletteko te, veljet ja sisaret ynnä muut palstalaiset usein pysähtyneet pohtimaan asioita näistä näkövinkkeleisä?
Maahan ja aikaan sidotun ihmisen on perin vaikea ymmärtää muita ulottuvuuksia: aineettomuutta ja ajattomuutta. Lutherkin erehtyi pohtimaan, miten saisi aikansa kulumaan iankaikkisuudessa, kun ei ole työtä jne; sitten hän tosin päätteli, ettei tule ongelmia, kun Jumala avaa aarteistonsa.
Kuoleman rajan takana ei siis ole aikaa. On vain yksi nykyhetki. Ei ole eilistä eikä huomista. Jumala on aina ollut siinä hetkessä. Tämä asiantila avautuu jokikiselle ihmiselle itsestäänselvänä tosiasiana kuoleman hetkellä.
Puhutaan vanhurskasten levosta. Se on kuin pitkä uni. Unen pituudella tosin ei ole merkitystä. Vastaavasti epäuskossa kuolleilla uni on kauheaa tuomion odotusta.
Tuomiopäivänä meidät kaikki herätetään. Silloin päästään taivaaseen tai joudutaan helvettiin.
Jumala on luvannut luoda myös uuden taivaan ja uuden maan. Tämän yksityiskohdan tarkempi sisältö ei ole minulle(kaan) avautunut.
Maahan ja aikaan sidotun ihmisen on perin vaikea ymmärtää, että on olemassa toisia ulottuvuuksia ja esim. näkymätön maailma/olotila, joka itse asiassa on paljon todellisempi kuin tama nakyväinen. Siellä ei siis ole esim. aikaa, ei ole välimatkoja jne; maallisen fysiikan lait eivat siellä päde.
Jumalan olemus on arkarruttanut ihmistä aina. Jumala on kaikkialla läsnäoleva Henki. Luojana hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Lunastuksen hän on valmistanut meille Pojassaan. Ihmisen on turha kysyä, miksi Jumala on tällaisia temppuja tehnyt.
Tästä kaikkialla läsnäolevasta Hengestä ‘sikiävät’ tarvittaessa ns. enkelit taikka muut suojelevat voimat. Siitä Jumala voi ‘suoltaa’ ajatuksia päähämme. On tärkeää muistaa, että olemassa ovat myös pahat henkivallat, jotka koko ajan vaikuttavat meihin ja tahtovat pasta voitolle Jumalasta eli Hyvästä.
Jumalan lapsella ei maisella matkalla ole mitään hätää; Jumala vie lapsensa perille kaikkien harhojen ja kaiken vajavaisuuden ja ymmärtämättömyyden keskeltä. Tämä ylimaallinen rauha ja sovituksen sana on tarjolla jokaiselle etsivälle, jokaiselle joka haluaa rauhaa Jumalan kanssa.
Palstoilla nähdään, että ihminen itse haluaa tietää ja ymmärtää kaiken. Se on mahdotonta. ‘Nöyryyttä, hiljaisuutta… Jumala rakastaa… ei kärsi kopeutta… ylpeitä kavahtaa’ – tai jotenkin sinnepäin meni se virsi jonka takapenkissä kuulin.
Oletteko te, veljet ja sisaret ynnä muut palstalaiset usein pysähtyneet pohtimaan asioita näistä näkövinkkeleisä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumoat itse itsesi tällä lauseella:
"Palstoilla nähdään, että ihminen itse haluaa tietää ja ymmärtää kaiken. Se on mahdotonta."
- Sinun viestissäsi oli paljon "tietoa" tyyliin: Jumalan lapsi sitä ja Jumalan lapsi tätä. Kaikki tuo on vain tuuleen huutamista. Emme me tiedä. Maailmassa on satoja tuhansia uskomuksia ja oppirakennelmia. Mene siinä sitten sanomaan vielä jotain kuoleman jälkeisestä; puhdasta arvailua kaikki.
kyllä, hän kumoaa myös itsensä.
Mutta mitä uskonnoilla sitten tekee jos pitää vain olla rauhassa ja antaa ajan vain kulkea ja luottaa jumalaan. Eihän niillä säännöillä ym. tee sitten mitään. On vain jumala ja ihmisen usko siihen. piste.
Miksi raamatussa sitten opetetaan, että ovea kolkuttava löytää ja sitä valtakuntaa tulee etsiä.
Tällä tavallahan täällä moni ihminen etsii sitä ns. oikeaa valtakuntaa, kyselemällä ja tutkimalla!
Kristitillisessä teologiassa ikuisuus ymmärretään usein pitkänä, päättymättömänä aikana. Ikuisuus tarkoittaa ajattomuutta, eli ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on (polaarisen)tietoisuutemme aikaansaama keinotuote, harhakuvitelma. Näin ajatteli muuan A. Einsteinkin kuolinvuoteellaan.
Syntymä ja kuolema ovat tilojen muutoksia vähän samaan tapaan kuin uni ja valveillaolo. Aikaa ei siis ole sen kummemmin tässä elämässä kuin tämän näkyvän maailman tuolla puolenkaan.
Kirjoitat:
"Puhutaan vanhurskasten levosta. Se on kuin pitkä uni. Unen pituudella tosin ei ole merkitystä. Vastaavasti epäuskossa kuolleilla uni on kauheaa tuomion odotusta."
"Tuomiopäivänä meidät kaikki herätetään. Silloin päästään taivaaseen tai joudutaan helvettiin."
Näinhän se menee omaksumasi klassisen kristillisen teologian mukaan, mutta todellisuudessa asiat eivät suinkaan ole näin. Olisikohan syynä moiseen kirjoitusten kirjaimellinen tulkinta..
tuo mustavalkoisuus "taivas tai helvetti" ei suuren JumalaLuojan aatemaailmaksi sovi, ei sitten millään.
Ja kuinka kenenkään ihmisen = inhimillisen, täysjärkisen olennon psyyke kestää ajatuksen, että helvettiin joutuu hän, jolle Jumala ei ole sattunut armoaan kirkastamaan eli jota Jumala ei ole löytänyt.
No, toisaalta, puhutaanhan "Jumalan hulluista"...