siispä kaikki"kynnelle kykenevät" lihavat liikkumaa
ihanaa saada raikasta ilmaa
ihanaa saada raikasta ilmaa
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet tarpeeksi masentunut, et saa edes vaatteita päällesi, puhumattakaan, että lähtisi lenkille. Niin se vain on, valitettavasti. Pieneen alakuloon neuvosi on hyvä, mutta "oikeaan" masennukseen siitä ei ole apua. Hyvä kun selviää päistä toiseen.
Kun masennus alkaa helpottaa, silloin ulkoilu on hyvää "lääkettä", mutta ensin on saatava masennus hoitoon.
Minä olen ollut suljetulla osastolla masennuksen vuoksi. Ensimmäiset päivät ne antoivat minun vollottaa sängynpohjalla apaattisena. Sen jälkeen ne pakottivat mut pois sängystä päiväajaksi. Tämä oli minusta julmaa koska olin niin masentunut etten olisi jaksanut mitään.
Hoitsut saivat kuitenkin suostuteltua musiikkikerhon lisäksi liikunnan pariin, ja molemmista olo koheni kovasti.
Vapaalle päästyäni jatkoin huonoja elintapoja, kunnes aloin olla taas heikossa hapessa. Ystävätär sai minut houkuteltua jumppaan, se oli muistaakseni spinning. Olin niin uupunut sen tunnin jälkeen, aivan sekaisin suorastaan. Tuijotin seinää. Mutta olo oli huikea! Aloin käydä useammin ja useammin. Tajusin että jotain oli tehtävä.
Ja kahdessa vuodessa sekä masennus että lihavuus oli karkoitettu lopullisesti! ILMAN LÄÄKKEITÄ. Serotoniinihommat voivat parantua merkittävästi aivoissa liikunnan avulla.
Mutta juttu on se, että vaikeasti masentuneella pitäisi olla läheinen tai ammattiauttaja joka sopivalla hetkellä kiskoo mukaan liikkumaan, masennuksen huomioonottaen ja varovasti edeten.
Vuosi sitten olin huonossa kunnossa. Avioero, potkut työpaikasta, uuden suhteen tuomat ongelmat, rahahuolet ym ym.
Itkin päivät pitkät. Kun ei ollut muutakaan tekemistä, pakotin itseni metsään kävelemään. Pari viikkoa kävelin, satoi tai paistoi. Joka kerta itkin, hartiat kumarassa vaelsin.
Eräänä aamuna itkuni lomasta huomasin jotakin valkoista maassa. Katsoin tarkemmin, ne olivat metsätähtiä. Kohotin pääni ylemmäksi, metsätähtiä olikin joka puolella. Samalla hetkellä tajusin myös lintujen laulun ja auringon säteet puiden lomasta. Siitä alkoi minun parantuminen.
Eivät asiani ole vieläkään huippuhyvin, mutta yritän olla huolestumatta asioista, joihin en voi vaikuttaa. Kyllä luonto ja liikunta parantavat !
luonnosta
Itse olen elämänkaareni aikanakokenut paljon ,nyt tasaantunut,mutta aina olen pitänyt luonnosta ,sinne voi "paeta"sisintää purkamaan,Minulle hyvä olotila tällä hetkellä-
Tsemppiä sinulle