Vauva 7,5 kk:tta.Jäin kotiin kammottavasta oravanpyörästä ja valtavasta työkiireestä.
Tutustutiin mieheni kanssa ja tulin heti raskaaksi.Olin todella onnellinen ja odotusaika oli ihana, siis siinä mielessä että mieheni odotti myöskin tulevaa vauvaa.
Samoin oli lapsen synnyttyä hän palvoo lastamme ja hoitaa parhaansa mukaan.
Kuten miehet yleensäkkin niin hänkään ei voi tehdä mitään muuta silloin kun on vauvan kanssa.Elikkä kaikki kotityö jää minulle vaikka kuinka olen yrittänyt puhua että olisi kiva jos hän vähän auttaisi muissakin töissä.
Antaa mulle omaa aikaa ja kehottaa urheilemaan yms.
Itse urheilee paljon ja menee kavereiden kanssa (ei siis baariin) aina kun vain mahdollista.
On kotona joka toinen viikko kun tekee reissuhommaa joten yksi syy miksi ärsyynnyn on se että haluaisin hänen olevan meidän kanssamme kun on kotona.
Ymmärrän tavallaan että häluaa hän nähdä muitakin ihmisiä kuin meitä silloin kun on vapaalla mutta....
Inhottaa itseänikin kun olen aina VIHAINEN, en kertakaikkiaan pysty hillitsemään itseäni vaa ärähtelen pienimmistäkin asioista hänelle.
Juuri toissa päivänä mies sanoi että olet sinä tottavieköön aina pahalla päällä.
Korneinta tässä on se että hän ihastui minussa juuri siihen että hän halusi "iloisen ihmisen" kun edellinen oli ollut oikea tuittupää ja aina naama nutturalla ja nyt minä olen juuri samanlainen!!!
Joka ainut asia ärsyttää, ei laita astioita koneeseen, ottaa viiniä liian usein, ei laita lapsen vaatteita oikeille paikoilleen, jättää vaatteita lojumaan jnejne.
Seksielämä on lähestulkoon kuollutta, hän on sanonut että ei ehdota jos en kerran minäkään tee aloitetta.
Pillereiden myötä mulla on halut kaikonneet joten...
Sanoinkin eräänä iltana että taidan olla vain kotiapulainen ja jonkun äiti en ole hänelle enää mitään muuta?!
Miten saisin itseni rauhoitettua?
Rakastan miestäni mutta tuntuu että ajatukseni täyttää vain vauva ja se etten voi olla hänestä erossa ja tyyliin kukaan ei osaa hoitaa kotia niinkuin minä.
taidan olla ihan hurahtanut, vai väsynyt?
Onko muita joilla olisi ollut vastaavanlaista tilannetta?
Jatkuva vihaisena oleminen alkaa ärsyttää itseänikin.
Tutustutiin mieheni kanssa ja tulin heti raskaaksi.Olin todella onnellinen ja odotusaika oli ihana, siis siinä mielessä että mieheni odotti myöskin tulevaa vauvaa.
Samoin oli lapsen synnyttyä hän palvoo lastamme ja hoitaa parhaansa mukaan.
Kuten miehet yleensäkkin niin hänkään ei voi tehdä mitään muuta silloin kun on vauvan kanssa.Elikkä kaikki kotityö jää minulle vaikka kuinka olen yrittänyt puhua että olisi kiva jos hän vähän auttaisi muissakin töissä.
Antaa mulle omaa aikaa ja kehottaa urheilemaan yms.
Itse urheilee paljon ja menee kavereiden kanssa (ei siis baariin) aina kun vain mahdollista.
On kotona joka toinen viikko kun tekee reissuhommaa joten yksi syy miksi ärsyynnyn on se että haluaisin hänen olevan meidän kanssamme kun on kotona.
Ymmärrän tavallaan että häluaa hän nähdä muitakin ihmisiä kuin meitä silloin kun on vapaalla mutta....
Inhottaa itseänikin kun olen aina VIHAINEN, en kertakaikkiaan pysty hillitsemään itseäni vaa ärähtelen pienimmistäkin asioista hänelle.
Juuri toissa päivänä mies sanoi että olet sinä tottavieköön aina pahalla päällä.
Korneinta tässä on se että hän ihastui minussa juuri siihen että hän halusi "iloisen ihmisen" kun edellinen oli ollut oikea tuittupää ja aina naama nutturalla ja nyt minä olen juuri samanlainen!!!
Joka ainut asia ärsyttää, ei laita astioita koneeseen, ottaa viiniä liian usein, ei laita lapsen vaatteita oikeille paikoilleen, jättää vaatteita lojumaan jnejne.
Seksielämä on lähestulkoon kuollutta, hän on sanonut että ei ehdota jos en kerran minäkään tee aloitetta.
Pillereiden myötä mulla on halut kaikonneet joten...
Sanoinkin eräänä iltana että taidan olla vain kotiapulainen ja jonkun äiti en ole hänelle enää mitään muuta?!
Miten saisin itseni rauhoitettua?
Rakastan miestäni mutta tuntuu että ajatukseni täyttää vain vauva ja se etten voi olla hänestä erossa ja tyyliin kukaan ei osaa hoitaa kotia niinkuin minä.
taidan olla ihan hurahtanut, vai väsynyt?
Onko muita joilla olisi ollut vastaavanlaista tilannetta?
Jatkuva vihaisena oleminen alkaa ärsyttää itseänikin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerroit, että pillerit veivät seksihalut. Voisikohan olla mahdollista, että ne samat pillerit tekisivät sinusta myös ärtyisän ja kiukkuisen?
Moikka!
Itselläni on kolme lasta, kaksi vanhinta edellisestä liitosta.
Muistan hyvin, kuinka olimme onnellisia, kun saimme tietää, että perheeseemme tulee vauva!
Mies odotti myös ja olikin vauvan kanssa ihan kivan paljon.
Ongelma oli juuri tuo, ettei vauvan kanssa voinut tehdä mitään "muuta" esim. imuroida. Ja aina kun jonkun mieheni kaverin auto hajosi, mieheni suunnilleen juoksi avuksi. Ja viipyi tietysti tunteja... joskus useampi ilta paloi jonkun auton kimpussa. Se oli miehen harrastus.
Koin jääväni käytännön yksinhuoltajaksi, kun koko kodinhoito kaatui minun harteilleni.
Oli masentavaa, että jos otin itselleni esim. illan ystävien tapaamiseen, miehen jäädessä vauvan kanssa, tulin kotiin, jossa mikään ei ollut edistynyt. Päin vastoin. Jos vauva oli puklannut, oli likaiset vaatteet luoja ties missä. Jos oli mies jo käynyt pesulla, oli hänenkin vaatteensa mahdollisesti pitkin lattiaa. Tiskiallas oli kummasti täyttynyt, eikä leipää leikatessa pudonneita murujakaan oltu huomattu siivota....
Että kiukutti!
No, meidän tapauksessa liitto kaatui aikanaan ihan omaan mahdottomuuteensa, ei siis em. seikkoihin....
Mutta nyt uuden mieheni kanssa olen oivaltanut yhden asian, jossa ainakin meni vikaan:
Minä olin rutinoitunut vauvanhoitoon. Siinähän se roikkui käsipuolessa, kun täytin tiskikonetta tai laitoin ruokaa.
Meiltä naisilta se sujuu lähes luonnostaan, mutta toisaalta, olemmehan me lastemme kanssa myös enemmän.
En koskaan ymmärtänyt, kuinka "kädet täynnä" mies koki oikeasti vauvan kanssa olevansa!
Nyt kun olen tuon ymmärtänyt, ei uudessa liitossa vastaavaa turhautimista ja kiukkua vauva-aikana tullut.
En näet odottanutkaan miehen pystyvän vauvan kanssa ollessaan kotihommiin. Jos halusin miehen imuroivan, kerroin sen (eivät osaa lukea ajatuksia!) ja otin vauvan esim. mukaani kävelylle tai pyykkitalkoisiin.
Mutta toinen asia on, jos puoliso ei ole kotona. Vaikeaahan siinä on apua edes pyytää. Meillä käytiin ensimmäisessä liitossa ptikiä keskusteluja siitä, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Kavereita saa ja pitää olla, mutta vähemmän heille on aikaa. Tulkoon meille kotiin kahville ja korjauttakoon edes välillä autonsa jollakulla muulla.
Käytännössä vanhemmuus on valinta,jota mies ei välttämättä ymmärrä. Vanhemmuus on sitovaa ja oma elämä pitää olla valmis jättämään sivummalle keskityttäessä perheen yhteiseen elämään. Miehet jotenkin kovin usein kuvittelevat, ettei se heitä sido ja kokevat naisen jotenkin pirttihirmuksi tämän vaatiessa kotitöiden uudelleen jakoa ja harrastusten vähentämistä.
Ja me viisaat naiset taas kehitämme itsellemme jonkin kummallisen tarpeen olla täydellisiä, kun meistä tulee äitejä. Ja sitten podemme inhimillisistä tarpeistamme niin kovaa syyllisyyttä, että emme avaa suutamme.
Väsyyhän tuossa väkisinkin!
Harmi vaan, että nyt teilläkin on molemmat väsyneitä. Mies on varmasti väsynyt pahantuulisuudestasi ja sinä taas työtaakastasi ja syyllisyydentunnoistasi.
Eikä vauvanhoitaminen ole muutenkaan helppoa, kun yöunet pätkii ja siinä vaiheessa ollaan niin totaalisen sidoksissa vauvaan.
Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Mutta varokaa toistenne syyllistämistä, se ei rakenna mitään, päin vastoin repii teidät entistä kauemmas toisistanne!
Ja muista, ettei vauva-aika ole loputon. Lapsen kasvaessa hänen hoitonsa helpottaa ainakin siinä mielessä, ettei molemmat kädet ole nyytissä kiinni. Ehkä miehenkin on silloin jo helpompi tehdä kahta asiaa samaan aikaan;)
niin johan alkaa mielialakin kohentua ja seksi maistua. koettu on. harkitse ehdottomasti jotain muuta ehkäisyä, vaikkapa kierukkaa? itsellä hormonikierukka ei ole aiheuttanut mitään noista kamalista oireista ja tuntemuksista mitä juurikin pillerit sai aikaan: jatkuva kiukku, tiuskiminen, mikään ei ole oikeasti huonosti mut pää vaan hajoo, kaikki on päin seiniä ja kukaan muu ei osaa mitään paitsi minä. ja sitten vielä tuo haluttomuus, eikä ollenkaan vähin ongelmista: mitä vähemmän aitoa läheisyyttä kumppanin kanssa, sitä kauemmas toisistanne erkanette ja sitä enemmän alkaa ketuttaa.
ja noihin miehen tekemättömyyksiin ei auta kuin rauhallinen asiallinen keskustelu: kerrot suoraan miten haluaisit hänen toimivan, miltä sinusta tuntuu kun viimeisinkin likainen lautanen jätetään kuin koira tuotoksensa lojumaan jonnekin sinun korjattavaksesi. kerro, että aikuisen ihmisen velvollisuuksiin kuuluu myös arkipäiväisten asioiden loppuun vienti ihan itse, vain lapsille sallitaan unohtaa astiat pöydälle (sekin vain joskus). vaikka kotona onkin vain joka toinen viikko, ei hän tule kotiin lomalle. hän tulee osaksi perheen arkea, huolehtimaan normaaleista perheen arjen askareista.
eiköhän se avoimella keskustelulla lähde aukenemaan. ja jos ei muu auta: lista seinälle jossa tarkkaan kirjattu kumpi tänään huolehtii tiskit, pyykit ja imuroinnin, kumpi huomenna. tällöin olette yhdessä tehneet asiasta sopimuksen ja siitä on molempien pidettävä kiinni.
kiitoksia kaikille asiallisista vastauksista.Mulle ei sitä kierukkaa suositeltu kun oli eka vauva ja oli sektio perätilan vuoksi.Tarttee ehkä mennä gynelle ja keskustella asioista!
Ja puhua asiallisesti miehen kanssa, totta puhutte että aikuisen ihmisen on osattava itse laittaa pyykit ja astiat paikoilleen.Kyllä mä ne sitt siitä hoidan eteenpäin.
Ja sen olen jo oppinut etttä jos mies on vauvan kanssa niin hän ei kertakaikkiaan pysyt hoitamaan muita asioita joten pääasia ett hoitaa lasta ja saan itse vähän huokaista.
Kiitos kaikille ja mukavaa viikonloppua 0)