Synnytyksestä toipuminen

Synnytys kesti noin 20 tuntia. Sain synnytettyä ihan normaalisti vaikka supistukset loppui melkein heti ponnistusvaiheen alettua. Eppari tehtiin ja silti repesin emättimestä ja peräaukon läheltä... siis haavasta molempiin suuntiin. Rasvailin kyllä välilihaa mutta ei vaikutusta.

Haavan ompeli lääkäri, joka laittoi pupendaalipuudutuksen. Hengittelin myös ilokaasua ompelun ajan (koska teki TOSI kipeetä). Tikkien sulamiseen meni viisi viikkoa, jonka aikana pikkuhiljaa pystyi istumaan. Nyt on kulunut kolme kuukautta ja kivut on onneksi poissa, eli siltä osin olen parantunut. Valitettavasti virtan pidätysongelma on vieläkin olemassa, vaikka harjoitin lantionpohjan lihaksia ennen ja jälkeen syntymän.

Vauva painoi 3,5 kg, pituutta oli 51 cm ja päänympärys 38 cm. Synnytystapaultrassa sanoivat että 4,5 kiloinen mahtuu vielä tulemaan. Ja vielä ennen synnytystäkin kätilö sanoi että hyvin tuntuisi tilaa olevan... Vaan eipä ollut!

Toivottvasti et järkyttynyt... Itse kyllä olen valmis uudelleen alatiesynnytykseen, sillä luulen että se on silti mukavempi kuin sektio!

Palkinto on kyllä niin suuri että sen kestää!!!

Heips!

En valmentanut itseäni mitenkään synnytykseen.. jos ei synnytyskirjojen ja tarinoiden lukemista lasketa. (Kirja kertoi aktiivisynnytyksestä).

Vinkkinä! Kuuma suihku on hyvä apu supistus kipuihin. Sillä minä ainakin pärjäsin. Ihmeellistä miten hyvin se auttoi.

Eka synnytys.

Sairaalassa olin 6 päivää. Itse olin valmis kotiin jo parin päivän jälkeen, mutta vauvaa tarkkailtiin hieman kauemmin.

Välilihaa ei leikattu. Ponnistusvaihe kesti 40min. Istuminen onnistui heti ei kipuja. Vauvan koko 3.8kg.

Alapäätä tullut hoidettua suikuttelemalla vedellä aina vähän väliä. Ulkoisesti kunnossa heti sisäisesti paranemiseen meni n. kuukausi. Lantionpohja lihaksia tuli treenailtua ennen ja jälkeen synnytyksen. En tiedä oliko siitä hyötyä. Mitään ongelmia ei ole ollut. Ikä 27v.

tuli luettua synnytyskertomuksia netistä,vaikka monet kielsivät...mutta siitä oli hyötyä (tiesipä mitä oli edessä)
Tää olikin ainut "valmennus" synnytykseen
Eka lapsi
sairaalassa 3 vuorokautta
mitään ei leikattu 1 asteen repeämä tuli pari tikkiä laitettiin limakalvoille (ja se sattu) ponnistus kesti 24 min
Sairaalassa en saanut istua millään tavalla....alapää turpos aika järkyksi... venymisen takia ja kun ei epparia tehty! Viikon päästä istui ihan normaalisti
Tyttö tuli 3400 ja mittaa 48 ja päänymp.34cm
Mitään ongelmia ei tullut synnytyksestä lantionpohjanlihaksia oon kyllä harjoittanut ennen ja jälkeen
oon 26 v

Loppuajasta rupesin lukemaan synnytystarinoita että ees vähän tiäsi mitä on tuleva. En rasvaillu mitää lihoja. Ensimmäinen synnytys oli. Sairaalassa oli kaks päivää. Väliliha leikattiin ja ponnistusvaihe kesti seittemän minuuttia. kyllä päivän päästä jo istuin mutta kipiää otti pari viikkoa (haava tulehtu että senki takia olin kipiänä nii kaua)imukuppia käytettii ja ei kait se vaikuttanu mun parantumiseen ihmeemmi? Vauva paino 4185g ja oli 52cm pitkä (lääkäri veikkas että painais 3900g..) Tosta alapäästä en tiiä onko nii normaali viälä ku jälkitarkastus on vasta ens kuun lopus..Vahvasti siltä kyllä tuntuu ettei toi viälä ihan kunnos oo :/ lantionpohjan lihaksia oon yrittäny muistaa treenata mut empä tiiä onko tuosta ny nii kummoosta apua. Ikää on 21v.

Ekaan synnytykseen valmistauduin lukemalla paljon synnytyskertomuksia. Minun kohdallani ne ainakin auttoivat, koska niitä lukemalla sai aika hyvän käsityksen siitä mitä synnytyksessä oikeastaan tapahtuu. Lisäksi luin isille tarkoitetun kirjan Isä syntymässä (mielestäni lukemisen arvoinen). Mitään rasvauksia en tehnyt. Ai niin, kävin myös äitiysjoogassa, jossa harjoiteltiin rentoutumista jne. Vaikea sanoa oliko joogasta suurempaa hyötyä.

Ponnistusvaihe kesti 1h13min. Väliliha leikattiin. Lopulta tyttö (3600g,49cm, päänympärys 34cm) autettiin maailmaan imukupilla.

Sairaalassa olin ne normaalit kolme päivää (tai oikeastaan 4, kun se ensimmäinen lasketaan 0 päiväksi). Joiden aikana olin jo toipunut tosi hyvin. Istuin heti synnytyksen jälkeen pyörätuolissa, kun olin niin väsynyt etten omin jaloin jaksanut kävellä synnyttäneiden osastolle. Seuraavana aamuna (tyttö syntyi yöllä) pystyin jo istumaan normaalisti ilman mitään pehmikkeitä.

Mitään virtsankarkailua tai muita ongelmia ei ole ollut. Synnytyksen jälkeen traanasin lantiopohjanlihaksia päivittäin varmaan parin kuukauden ajan. Sen jälkeen homma alkoi unohtua ja tuli treenattua ehkä kerran viikossa. Ekassa raskaudessa en treenannut lantiopohjanlihaksia. Nyt toisessa olen yrittänyt muistaa, mutta tuppaa ainaa jäämään.

Mulla ei oikeasti ole mitään hajua milloin alapää on normalisoitunut. Eli ei kai siihen kovin kauaa ole mennyt. Jos jotain positiivista saa sanoa kysymysten ulkopuolelta, niin olen nauttinut seksistä huomattavasti enemmän synnytyksen jälkeen kuin ennen sitä.

Ekan synnytyksen aikoihin olin 24v, nyt kun tämä toinen syntyy ikää on 26v.

Ensimmäinen synnytys oli kyseessä viime helmikuussa enkä mitenkään valmistautunut siihen. Kyllä luin aika paljon tietoa siitä että mitä siinä synnytyksessä tapahtuu mutta ei muuta.
Olin sairaalassa 3päivää, tiistaina menin ja perjantaina pääsin pois sieltä.
Ponnistusvaihe kesti 28min. Ja koko synnytyskään ei kestänyt kauaa. 5.00 aamulla meni lapsivesi ja sairaalaan mentii klo 7.00 ja vauvamme syntyi klo 11.28.
Istuminen sattui kyllä jonkin verran, piti aina jotain pehmikkeitä laitella pepun alle. Ja imukupista ei tullut mitään isompia haavoja, kaksi pientä tikkiä jouduttiin laittamaan.
Vauva oli syntyessään 3440g/49cm.
En ole mitenkään alapäätäni treenannut ennen synnytystä enkä sen jälkeenkään. puoli vuotta synnytyksen jälkeen (nyt on uusi raskaus meneillään) niin lääkäri sanoi sisätutkimuksessa että alapääni näyttää siltä että en olisi ikinä synnyttänytkään :)
Olin juuri täyttänyt 19vuotta kun ensimmäisen sain.