Ukkosen pelko

...en pelkää. Mitäs siinä on pelättävää? Salama osuu pienemmällä todennäköisyydellä kun lotto voitto, eikä siihen edes välttämättä kuole(hmm...viittakohan toi nyt oikeeseen kohtaan). Mä rakastan ukkosta, hauska istua kattelemessa kun salamat lyö ja kuunella kun sade hakkaa kattoa. Kun ostin digikameran pari kuukautta sitte, niin nyt ei enää jaksaisi venata, että alkaa ukkostaan että pääsee ottaan valokuvia.

Kokeilepa seuraavalla kerralla seuraavanlaista tekniikkaa:

- hakeudu tietenkin mahdollsimman turvalliseen paikkaan
- tämän jälkeen ala "kannustaa" ukkosta, vaadi yhä isompia jysäyksiä, huuda jokaisen salaman jälkeen että "surkea esitys, vaadin parempaa!"
- kun käännät tilanteen tällä tavalla päälaelleen, ei pelkosi enää saa ravintoa, mielessäsi ei enää ole tilaa "mitä jos salama iskee minuun" -ajatuksille

Ainakin alkukesästä, kun kesän ensimmäinen kunnon ukonilma osuu kohdalle, ja jos olen esim ulkona aukealla paikalla alkaa pelotta. Tulee kiire kotiin, peiton alle piiloon. Loppukesästä ukonilmoihin alkaa tottua ja pelko hellittää.

Ukkosta kuuluukin pelätä ja kunnioittaa. Katso koiria ja kissoja, nekin pelkäävät. Linnut eivät laula ukkosella eikä ampiaiset surise. Koko luonto hiljenee kuuntelemaan ukkosta. Ehkä ihmisenkin oli syytä hiljentyä sen sijaan että kiroilee ja uhoaa jossain sängyn alla.

Rauhallisena ja nöyränä ukkonen on helppo ottaa vastaan ja siitä voi silloin jopa nauttia.

Itse lähdin muutama kesä sitten soutaamaan saaresta toiseen saareen illalla. Kuin tyhjästä paikalle tuli kunnon ukkosmyrsky. Tuuli perkeleesti, vettä tuli kuin saavista ja koko ajan paukku ja ryskyi. Taivas oli liekeissä. Olin aivan yksin veneessä. Matka ei ollut pitkä mutta soudin sitä 1½ tuntia. Normaalisti sen soutaa 45min. Vene oli lähes uppoamispisteessä kun pääsin perille ja itse olin aivan läpimärkä.

Kyllä sitä ukkosta kerrostalon ikkunasta katselee turvallisin mielin kuka vaan, mutta merellä tilanne on toinen. En muista että pelottiko, en ainakaan missään paniikissa ollut.

Ukkosella on muuten mahtava voima. Olen useasti nähnyt kuinka karskeilla ja kovillakin jätkillä meinaa tulla paskat housuun kun salama rysäyttää kunnolla lähelle. Muistan tässä muutama n.10 vuotta sitten kun helsingissä oli kova ukkonen. Istuttiin ulkona grillaamassa ja ukkonen alkoi. Eka kaikki oli että vittu me mitään ukkosta pelätään. Ukkonen kuitenkin kesti yli 10 tuntia, melkein aamuun asti ja yön pimeinä tunteina kateltiin siinä kun salamat leiskui niin että tienoo oli kirkas kuin päivänvalossa usean sekunnin ajan. Sinä yönä Villingissä paloi useita huviloita. Merellä on aina kovemmat ukkoset kuin maalla.

Älä kuitenkaan liikoja pelkää, myrskyn jälkeen tulee aina uusi päivä ja ilma tuoksuu raikkaalta ja hyvältä.

Täällä on myös yksi, joka pelkää aivan mielettömästi ukonilmaa ja erityisesti juuri salamoita. Menen paniikkiin jo ajatellessani, että ukonilma saattaa tulla tässä joku päivä. Kirjotinkin tästä juuri yhdelle palstalle. Nyt olen yrittänyt tehdä vaikka mitä, jotta tämä fobiani ei rajoittaisi niin paljoa elämääni. Onneksi asun rivitalossa, jossa on ukkosenjohdatin. Tai ainakin luulin sen olevan pelastukseni...kunnes ukkosenjohdattimen omaavaan taloon iski salama joitain aikoja sitten ja tuhosi lähes koko talon! Ja se ei myöskään helpottanut tätä ylitsepääsemätöntä pelkoani, kun tämä perheen äiti kuoli salamaan vähän aikaa sitten.

En tiedä miksi, mutta minullakin on aina sellainen tunne, että salama iskee minuun vielä joku kerta. Se ei ole mikään mahdottomuus, sillä erääseen naiseen on iskenyt salama jo kolmesti, jos ei jopa ollut viidesti. Nään pitkin vuotta (talvellakin) painajaisia kamalista ukonilmoista ja leiskuvista salamoista. Edellinen yö oli kuitenkin kaikkein pahin, kun näin taas painajaista. Juoksin ulkona sateessa kiireen vilkkaa kotia kohtia ukkosta karkuun ja siinä samassa päähäni osui salama. Taisin menettää tajuntani vähäksi aikaa, mutta pääsin onneksi jatkamaan. Sen jälkeen salamat yrittivät yhä osua minuun. Ärsyttävää kun suojamekanismini ei ole toiminut enää pitkään aikaan painajaisteni kohdalla. En herää välillä millään kamalammistakaan painajaisunista, mutta välillä saatan olla puoliksi hereillä nähdessäni unia.

Minä olen nuori nainen joka pelkää ukkosta aivan kauhiana.Pienestä tytöstä lähtien pelko lähti siitä,kun olin menossa peinenä autoon ja salama iski minn lähelle. Olen aina paniikkissa aina ,kun ukkostaaa.

Serkkuni perheineen tulivat jokunen vuosi sitten kylään ja tuli kova ukonilma, no pelästyneinä lähtivät pois autolla kunnes ukkonen oli mennyt ohi.
Katselin hölmistyneenä perään, mutta ihmisethän pelkäävät eri asioita joita on vaikea muuttaa.

Itse olen innoissani kun tulee ukonilma, on niin hieno luonnon näytelmä jolle pieni ihminen ei voi mitään.
En kuitenkaan keskelle avaraa kenttää uskalla mennä katselemaan, ikkuna riittää.

Mua ei ukkonen hirveesti pelota. Mut kun mä haistan että ukonilma on tulossa, mun päätä alkaa särkee. Se tapahtuu jo ennen ku on ukkosta. Oon siis vähä sääherkkä. Paljon enemmän pelkään itsetuhoisia, sekopäisiä jalankulkijoita. Todennäköisyys joutua niiden murjomaksi on 1000 kertaa suurempi kuin kuolla salamaniskuun. Joten älkää olko nynnyjä.