[Pekka Seppänen 21.9.2007]
Tasavallan presidentti Tarja Halonen sai viime viikolla silmilleen Aamulehdessä ja Kauppalehdessä. Lehtien julkaiseman artikkelin mukaan Halonen on antanut harhaanjohtavaa tietoa osallistumisestaan DDR:n tunnustamiskomitean työskentelyyn 1970-luvulla.
Halonen on kertonut kirjassa Yksi meistä, että komitean kokouksia oli yksi tai kaksi vuodessa. Kansallisarkistossa kolunneet toimittajat kuitenkin osoittavat, että kokouksia oli useammin ja että Halosen toiminta komiteassa oli "tiedettyä aktiivisempaa".
Oli siis jännittävää ryhtyä seuraamaan viime viikonloppuna Ylen Lauantaiseura-ohjelmaa, jonka vieraaksi Halonen oli kutsuttu.
Katsoja odotti, että toimittaja Hannu Lehtilä kysyisi Haloselta, oliko tämä tahallaan antanut virheellisen kuvan toimistaan Itä-Saksan hyväksi vai oliko vain muisti pettänyt.
Vaan toimittajapa ei kysynyt. Sen sijaan toimittaja kysyi presidentiltä, miten tästä nyt tällainen kohu syntyi.
Aiheina tänään: 1) Halonen 2) Yle 3) Digi-tv 4) Spacebug
Miksi Lehtilä olisikaan ryhtynyt kyseenalaistamaan Yksi meistä -teoksen väitteitä. Lehtilä on nimittäin tämän Halosen vaalikirjaksikin kutsutun teoksen kirjoittaja.
Semmoista on julkisen palvelun tiedonvälitys Suomessa.
Muistikatkoksia voi sattua kenelle tahansa, myös tasavallan presidenteille. 1970-luvun tapahtumien väärin muistaminen ei ole mikään rikos. Olisi päinvastoin outoa, jos joku muistaisi melkein neljänkymmenen vuoden takaiset kokouksensa.
Senkin takia olisi ollut tyylikästä, jos presidentti olisi kuitannut tapahtuneen sanomalla "sori, erehdyin, yritän skarpata seuraavalla kerralla".
Mutta suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu, että myöntäisi erehtyneensä.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen sai viime viikolla silmilleen Aamulehdessä ja Kauppalehdessä. Lehtien julkaiseman artikkelin mukaan Halonen on antanut harhaanjohtavaa tietoa osallistumisestaan DDR:n tunnustamiskomitean työskentelyyn 1970-luvulla.
Halonen on kertonut kirjassa Yksi meistä, että komitean kokouksia oli yksi tai kaksi vuodessa. Kansallisarkistossa kolunneet toimittajat kuitenkin osoittavat, että kokouksia oli useammin ja että Halosen toiminta komiteassa oli "tiedettyä aktiivisempaa".
Oli siis jännittävää ryhtyä seuraamaan viime viikonloppuna Ylen Lauantaiseura-ohjelmaa, jonka vieraaksi Halonen oli kutsuttu.
Katsoja odotti, että toimittaja Hannu Lehtilä kysyisi Haloselta, oliko tämä tahallaan antanut virheellisen kuvan toimistaan Itä-Saksan hyväksi vai oliko vain muisti pettänyt.
Vaan toimittajapa ei kysynyt. Sen sijaan toimittaja kysyi presidentiltä, miten tästä nyt tällainen kohu syntyi.
Aiheina tänään: 1) Halonen 2) Yle 3) Digi-tv 4) Spacebug
Miksi Lehtilä olisikaan ryhtynyt kyseenalaistamaan Yksi meistä -teoksen väitteitä. Lehtilä on nimittäin tämän Halosen vaalikirjaksikin kutsutun teoksen kirjoittaja.
Semmoista on julkisen palvelun tiedonvälitys Suomessa.
Muistikatkoksia voi sattua kenelle tahansa, myös tasavallan presidenteille. 1970-luvun tapahtumien väärin muistaminen ei ole mikään rikos. Olisi päinvastoin outoa, jos joku muistaisi melkein neljänkymmenen vuoden takaiset kokouksensa.
Senkin takia olisi ollut tyylikästä, jos presidentti olisi kuitannut tapahtuneen sanomalla "sori, erehdyin, yritän skarpata seuraavalla kerralla".
Mutta suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu, että myöntäisi erehtyneensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huonoksi on muisti mennyt nykyihmisiltä.
J. Virolainen muisti vielä vanhoilla päivillään yli viidenkymmenen vuoden takaisia asioita kuin tyhjää. Virolainen lasketteli vieläpä jonkun henkilön yksittäisiä lauseita kymmenien vuosien takaa.
No niin, kaikista ei voi puhua hänen mittakaavassa, sillä Virolainen oli huippupoliitikko ja valtiomies vaikkei edennytkään presidentiksi saakka.
..valehtelee aina, oli muka vain yksi tai kakasi kertaa muurilla komentamassa ampujia,
vaikka reissasi sielä ainakin seitsemäntoista kertaa ja oli komitean puheenjohtajana!!