Uskovien paremmuus

Usein ajatellaan että uskovat ovat parempia ihmisiä kuin muut. Usko antaa voimaa heikkona hetkenä. Auttaa kestämään surua ja tuskaa.

Tämähän on ulkokultaista löpinää. Tehdään nyt selväksi, että uskovainen ihminen ei ole sen synnittömämpi, parempi, vahvempi vaikeuksissa, iloisempi ilossa, raittiimpi, luontoystävällisempi yms. kuin muutkaan keskivertoihmiset. Raamattukaan ei lupaa mitään näitä. Ei uskosta saa voimaa.

Jumalaan uskova ihminen eroaa vain siinä, että hänellä on usko kristuksen syntien sovitukseen ristillä ja toivo pelastuksesta kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla. Ja sehän on henkilökohtainen. Ei voi uskoa toisen puolesta.

Ai niin, voima on evankeliumissa. Ja siinä, että voi pyytää päivän päätteeksi syntejä anteeksi. Jumalan edessä. Jos niitä on. Toisaalta olemme perisynnin alaisia, joten se kannattanee hoitaa kuin kestolotto: pidemmän kierroksen rukouksella. Esim. vuosi kerrallaan.

Uskovista tehdään moraalisesti parempia ympäristön vaikutuksesta ja tämä itseään ruokkiva harha pitäisi oikaista, jolloin "ei uskova" voisi kohdata uskovan ihmisenä, eikä arvelluttavana henkilönä.

Tämäkin on turhaa vuodatusta. Lopulta.

Tyytykäämme siihen mitä meillä on. Kaikkine paskajuttuineen. Tavoitelkaamme sitä, mikä on mahdollista saada. Uskovan pitäisi tavoitella kristuksen kaltaisuutta; mutta ei se ole sitä, että pakkojakaa kadunkulmalla traktaatteja ja yrittää saada itselleen tunnun pyhästä hengestä, kun on puolustanut evankeliumin sanomaa. Aika itsekästä toimintaa: kirkastaako kristusta. Myönnän että en itse viitsi lähteä auttamaan "laitapuolen" kulkijoita, ketä ne ovatkaan, ja tämä on minun syntini: uskohan on tekoja: voisi ostaa vähäosaisemmille muutamana päivänä kuukaudessa sapuskat ja vähän vaatteita: vaikka kirpparilta. Silloin voisi ihmisille sanoa olevansa uskovainen. Mutta mieluummin tilaan netistä uuden digijärkkärin: minullahan on vain tämä yksi elämä ja kuvattavaa niin paljon. Ja sitten on omat lapset: voisihan sitä ottaa hoiviinsa pari lasta lastenkodista. Mutta ei käy. Ei rahat riitä silloin kuin kädestä suuhun. Kulutus keskeytyy. Materian tuottama ilo on verrattavissa joulun Jumalanpalvelukseen: lähes seksin veroista. Joskus enemmänkin. Matematiikkakaan ei ole abstrakti tiede. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin. On löytynyt epävarmuustekijöitä, joita ei pitänyt olla. Laskulakien ehdottomuus katoaa, kun riittävästi kaivetaan.

Valitettavasti tämä on se maailma, paras mahdollinen, jossa elämme. Ei ole muita. Paitsi teorioissa. Matematiikanopettajani totesi aikoinaan, että voi kun saisi pohtia kaikkia yhdeksää ulottuvuutta jotka selittävät maailmankaikkeuden, eikä tarvitsisi takertua käytännön asioihin, kun joku oppilas kysyi, että "miksi joku luku potenssiin nolla on yksi": opettajan vastaus oli, että sehän on trivialiteetti. Kyselyt loppuivat. Silloin pohdittiin, että mitä on trivialiteetti..

Kiitos Herra tästä päivästä. Anna voimaa huomiseen. Kirkasta Kristusta minussa. Anna anteeksi, että olen laiminlyönyt lähimmäiseni. Pitäisikö pyytää anteeksi kun olen iloinen uudesta kitarastani..en tiedä. Sillä kun soitetaan rock rock rock rock rock rock-musiikkia. Niin yksinkertaista, mutta totta. Lainasin vähän mukaellen Ismoa.