Jos lapsi on pienenä ollut ilman säännöllisiä rutiineja, vanhempi on ollut hermostunut, kykenemätön hoitamaan uhmaikäistä oikein keinoin, ja hermostunut ja tukistanutkin lasta, voiko lapsi saada enää eskari-ikäisenä tai isompana lapsen luottamusta aikuiseen korjata.
Kertokaa te äidit, jotka tästä asiasta paremmin ymmärrätte.
Kertokaa te äidit, jotka tästä asiasta paremmin ymmärrätte.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä minun käsittääkseni lapsen voi saada ohjattua vielä hyvinkin "raiteilleen" vielä vanhempanakin lapsuusiän jopa traumaattistenkin kokemusten jälkeen. Aikaa se kyllä vie, ja on ihan ehdotonta, että lapsen uudet rutiinit, luottamuksen eheyttäminen ja ennenkaikkea turvallinen peruspohja elämälle on lapsen elämässä pysyvää, eikä uudelleen rakennettua lapsen turvaa romuteta jälleen. Sen jälkeen jälkiä voi olla vaikeampi korjata, koska lapsen luottamus petetään taas.
Onhan olemassa varmasti esimerkkejä todella huonoista oloista lähteneistä lapsista, joiden jopa kaikki perustarpeet on laiminlyöty, ja hyvässä hoidossa heistä on saatu kasvamaan tasapainoisia, hyvinvoivia lapsia.
siitä lähdetään liikkeelle, että koskaan ei ole liian myöhäistä!
Mutta se vaatii ehdottomasti sen, että lapsen luottamusta ei enää voi eikä saa pettää montaa kertaa ja jos se kerran on mennyt, sitä voi olla vaikea saada täysin takaisin. Mutta mahdotonta se ei ole jos tahtoa ja halua riittää.
lapsen muisti on lyhyt ja valikoiva, onneksi. Viikonloppuna eräs lastenkotiin sijoitettu lapsi kertoo muistavansa ekalta muutamalta vuodeltaan vain oven läpi tulleen nyrkin. Varmaan muutakin tapahtui, mutta se kaikki on unohtunut. Joku taas muistaa vain jonkin hyvän hetken jne.
Lisäksi lapsella on oiva kyky antaa anteeksi ja antaa uusia tilaisuuksia rajattomasti uskoen että nyt se onnistuu. Jotta lapsen luottamus ja usko horjuu täytyy mokailla paljon ja jatkuvasti. Nimenomaan ihan perusturvan kanssa. Silti se luottamus kyllä palautuu ellei olla ihan äärimmissä tilanteissa jolloin todella lapsen olemassaolo on ollut uhattuna monin tavoin ja silloin se luottamus on mennyt aikuisiin noin yleensäkin jossain määrin.
Kuitenkin jokaisella on tietyt tarpeet ja ne ohjaavat käytöstämme. Jos joku on luotettava ja häneen voi turvata niin kyllä lapsi sen tekee. Niiden aikuisten ei vaan sitten enää auta kamalasti töpeksiä enää, sillä muisti alka atoimia jo paremmin eikä todellakaan valikoi enää niin lasta suojellen asioita.
Niin, ei se luottamu smene jostain tukkapöllystä tai muusta sellaisesta hetkelisestä ja pinnallisemmasta vaan vasta todella pahoiss atilanteissa kun lapsi kokee rajua väkivaltaa tai hylätyksi tulemisen jne turvattomuuden tunteita jatkuvasti ja toistuen.
Rajattomalle lapsellekin riittää se, etä on edes joku paikka jossa on rajoja ja säännöt joiss aon pysyttävä vaikkei oma koti olisi sellainen paikka ollenkaan.
Olipa mukava saada tälläkin palstalla asiallisia vastauksia:)