MASENNUS JA PETTÄMINEN

Kun se kaikkein tärkeinkin IHMINEN pettää, juuri silloin kun häntä eniten tarvitsisi, niin silloin en osaa sanoa muuta kuin että "Joll' on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa..." Parempia päiviä vielä sinullekin... t:yölintu

Totta puhut. Sama myös täällä. Oon meinaan ihan paskana. Jopa niin paskana etten jaksa muuta edes kirjoittaa.

ihmeessä lääkärin luo. Tuntuu pahalta kuulla, että puolisosi pettää sinua ja siihen en osaa neuvoa antaa. Itse jättäisin pettävän puolison, mutta se sinun on itse ratkaistava. Lääkäri kuitenkin osaa neuvoa masennustilanteessasi, mikä sinulle on parasta. Älä haudo asioita vain yksistäsi. Voimia sinulle!

enää lisää. Mäki olin kolme vuotta sitte masentunu ja sain tietää et miehelläni oli suhde. No, annoin anteeksi (jota kadun) ja jatkettiin. Meillä yhteinen lapsi. Vuosi sitten epäilin et mieheni pettää mutta en halunnut uskoa. Niin siinä sitte kävi et miehelläni oli taas suhde! Silloin mä lähdin pois. Ei enää pää kestäny. Masennuin erosta vieläki enemmän mut jälkeen päin kun ajattelee, niin se oli paras ratkaisu. Kuulin eron jälkeen et miehelläni oli ollu paljon eri naisia. Eli ei mun epäilyt ihan turhia olleet. Vuosi on erosta kulunut, en ole vielä täysin päässyt yli mut kai tässä voiton puolella ollaan.
Onnee sulle mitä ikinä teetkin:)

... että puoliso ei kestä/jaksa masentunutta, ei ymmärrä, turhautuu, lähtee hakemaan (iloisempaa) seuraa muualta. Minulla on sama tilanne päällä. Olen ollut jo nelisen vuotta masentunut (keskivaikea masennus paniikkihäiriö). Yhteiselomme on ollut sitä sun tätä, puoliso ei ole ymmärtänyt ollenkaan miten syvällä olen. Olisin kaivannut tukea ja jaksamista, niitä hän ei ole pystynyt antamaan. Toisaalta minä en ole pystynyt vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Minulla on ollut myös fyysisiä terveydellisiä ongelmia, jotka eivät ole ainakaan helpottaneet oloani. Myös työuupumus on ollut lähellä. Sain selville puolisoni pettäneen minua, kun sain kaiken päälle sukupuolitaudin :O Yhteiset pienet lapset pitää yhdessä.

Käymme parisuhdeterapiassa, en tiedä onko siitä hyötyä. Ymmärrän kyllä puolisoani. Ei hänellä ole eväitä ymmärtää missä mennään. Vain toinen asian kokenut voi tietää. Luulee vain laiskaksi ja hankalaksi. Tarvitsee normaalia seksiä, lääkitys on vienyt minulta halut.

Hullua on se, että mitä enemmän tulee näitä konkreettisia ongelmia (fyysistä sairautta, pettämistä sun muuta), sitä enemmän tuntuu että olen elämässä kiinni! Pitkästä aikaa tuntuu joltain! Itsetuhoiset ajatukset ovat hävinneet, on pärjättävä lasten takia. Ja uusi ovi on auki. Voisin tehdä ratkaisun, muuttaa elämäni. Jatkaa yksin, päättää omasta elämästäni ilman toisen mielipidettä. Opiskella uuden ammatin? Päästä irti menestymisen ja taloudellisen pärjäämisen kierteestä jota mieheni pitää yllä?

Ongelma on se että masentunut ei pysty tekemään päätöksiä. En pysty repäisemään itseäni irti, järjestämään kaikkea mitä avioero tuo tullessaan (taloudelliset järjestelyt, lasten huoltajuus, asunnon vaihto jne). On täysin ylivoimaista, hyvä kun selviän nykyisin töistäni ja saan laskut maksettua suht ajallaan, kodin hoidettua.

Leikittelen ajatuksella, katselen asuntoja, päiväunelmoin. En pysty toteuttamaan. Ottamaan vastuuta päätökseni mukanaan tuomasta pahasta olosta. Varsinkaan lasten pahasta olosta. Toisaalta näen että puoliso yrittää, haluaisi oikeasti saada tämän toimimaan. Mutta onko se mahdotonta, koska en usko paranevani masennuksesta täysin/ pääseväni lääkkeistä eroon.

Päivä kerrallaan eteenpäin. Voimia sinulle! Jos teillä ei lapsia, yritä tehdä ratkaisu, joka on sinulle itsellesi paras. Olet arvokas, poistu jos pystyt. Tai hankkikaa yhdessä apua suhteellenne. Jos puolisosi ei ole valmis siihen, hän ei välitä sinusta ja suhteestanne tarpeeksi. Yritä tehdä jotain mistä saat iloa. Pieniä askeleita. Hae ainakin itsellesi apua, jos yhdessä ei onnistu.