SRK:n yksi 70-luvun pahimmista harhaopeista oli henkilökohtaisen sielunhoidon ja yleisten hoitokokousten sekoittaminen keskenään. Eiväthän yleiset keskustelutilaisuudet tai yleiset "seurakuntaillat" eli siis hoitokokoukset voi olla sielunhoitoa. Jos ja kun nämä kaksi sekoitetaan keskenään, joudutaan väistämättä julkirippioppiin. Seurakunnan rooli ylikorostuu ja siitä tulee totuuden tuomari. Nykyinen vl-liike johtajijeen kantaa edelleen ainakin kahta harhaoppia. Toinen on seurakunnan korottamien erehtymättömäksi eli siis jumalaksi ja toinen on harhaoppi, jossa sielunhoito ja hoitokokoukset nähdään yhdeksi ja samaksi asiaksi (ks. Hautamäen kirjoitus (Kaleva 15.9. ja PMS 19.9.)
Kokonaisen erehtymättömän seurakunnan arvovaltaisine johtajineen alkaessa hoitaa ja ojentaa yhtä ihmistä ollaan hengellisen vallan väärinkäytön alueella. Kun siihen tilanteeseen vielä tuodaan taivasosuuden menettämisellä uhkailu ollaankin jo tilanteessa, jossa lahkokunta on käynyt yksinään olevan ihmisen kimppuun. Tämä oli todellisuutta 70-luvun hoitokokouksissa. Olin monissa itse paikalla. Tiedän mistä puhun.
Kokonaisen erehtymättömän seurakunnan arvovaltaisine johtajineen alkaessa hoitaa ja ojentaa yhtä ihmistä ollaan hengellisen vallan väärinkäytön alueella. Kun siihen tilanteeseen vielä tuodaan taivasosuuden menettämisellä uhkailu ollaankin jo tilanteessa, jossa lahkokunta on käynyt yksinään olevan ihmisen kimppuun. Tämä oli todellisuutta 70-luvun hoitokokouksissa. Olin monissa itse paikalla. Tiedän mistä puhun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että oli pakko vastata kirjoitukseesi. Olin siellä mukana minäkin.
Ihmeellinen on tuo vääryyden valta, kun vieläkään ei ole kuulunut anteeksipyyntöä SRK:n taholta.
Tuossa alempana juttelimme tästä asiasta siinä valossa, että miten vl-papit voivat sekoittaa ripin ja ripittämisen keskenään?
Käsittämätöntä koheltamista ja valtapolitiikkaa!
Oli sekoittaa teidät! Hyvin näyttävät onnistuneen!
Kun itse luulet olevasi täyspäinen ja selväjärkinen, niin viestisi voisi sen mukainen.
Kohtaamaan totuuden! Koskee eikä sitä halua uskoa todeksi.
Olen itse joutunut irtautumaan vastaavanlaisesta!
Se ei ollut todellakaan helppoa ei todellakaan.
Vaihtoehtona on jatkaa itsensä pettämistä tai yrittää uskaltaa katsoa totuutta ja kohdata se kaikessa raadollisuudessaan.
Niin kauan kuin halusin uskoa asioiden olevan sillä tolalla kuin olisin niin halunnut olevan. Voin todella pahoin. Usein tuntui itsemurha olevan ainoa vaihtoehto.
Toipumiseni ei voinut alkaa ennenkuin rohkenin nähdä asiat sellaisenaan kuin ne olivat.
Vieläkin välillä kipuilen voimakkaasti, kun tulee kohdalle jotain joka muistuttaa aikaisempia kokemuksiani.
Tarkoitako oikeasti, että petän itseäni enkä uskalla nähdä totuutta? Sitä miten raadollinen itse olen? Näen asiat väärin?
Jumala antakoon minulle rohkeutta kohdata Totuus koko ajan eri tilanteissa!
Voimia kipuiluusi!
Jos viestini muistuttavat sinua noista pahoista asioista, niin on kai parempi että ohitat ne lukematta?
Kipuilemaan.
Olen kuitenkin ymmärtänyt niin, että nuo hoitokokous kiemurat saavat ja sai monet kipuilemaan.
Ehkä viestini oli väärin muotoiltu!
Halusin vain herättää keskustelua syvemmälti tuosta aiheesta!
Joskus elämässä on niin kun puhutaan suoraan kipeistä tilanteista, jotkut reagoivat hyvin voimakkaan kielteisesti ja toiset hyökkäävät kertojan persoonallisuutta vastaan.
Miten SRK on onnistunut sekoittamaan minut?
Se on totta, että sen jälkeen elämäni kortit olivat ihan sekaisin. Pakka oli hujanhajan!
Ehkä se kuvasti/kuvastaa myös omaa sisintäni? Niinhän arvelitkin.
Silti elämä jatkuu ja kipuilujen aihe vaihtelee! Tuskin niistä ikinä pääsee.
Aina kun keskustellaan SRK:lle kipeistä asioista, se alkaa häiriköimään... sellaista se on salailun maailma.
Suomessakin avoimenpaa aikaa kuin ennen.
Jotkut tahot eivät tietenkään pidä sitä hyvänä suuntana.
Meistä kaikista se kiinni. Jatkuuko avoimuus vai alistummeko sanelupolitiikan kannattajien uhkailujen edessä.
Kuvaat ilmeisesti sielunhoitotilannetta, tai psykoterapiaa, kun kirjoitit:
"Joskus elämässä on niin kun puhutaan suoraan kipeistä tilanteista, jotkut reagoivat hyvin voimakkaan kielteisesti --."
Noin voi todella tapahtua, jos esim. terapiatilanteessa kosketellaan syvällä sielussa olevia kipeitä asioita, jotka ovat käsittelemättä. Tällainen terapia,ja myös sielunhoidollinen keskustelu, edellyttävät sitä harjoittavalta erittäin korkeaa ammattitaitoa ja alan koulutusta. Lisäksi on syytä todeta, että sekä sielunhoito että terapia perustuvat asianomaisen henkilön vapaaehtoisuuteen. Ilman sitä ei voida saada tuloksia, vaan seuraa katastrofi, puoskaroinnin ja väkivallan tuloksena.
Hoitokokoukset olivat kaikkea muuta kuin sielunhoitoa, ne olivat SRK:n johdon kynnistämää pakkoa, kuritusta, kiusaamista ja väkivaltaa, jossa mielivalta kukoisti.
Tuloksena lopuksi ikäänsä raadellut sielut, tilaisuuksia seuranneille lapsille ja nuorille kauhistavat muistot.
Kidutustutkijat ovat selostaneet, että yksi kaikkein traumaattisimpia kokemuksia lapselle on se tilanne, että hän joutuu seuraamaan kun omia vanhempia uhataan, kiusataan ja kidutetaan. Sen kokemuksen seuraamuksena voi olla elinikäinen turvattomuus ja pelkotilat.
Tästä kaikesta kantaa vastuun SRK:n johtokunta ja palkatut johtajat.
Tavallisessa arjessa. Tässä eräs esimerkki.
Kerran naisporukassa tuli puheeksi perheväkivalta
eräs keskustelijoista kielsi sellaisen olemassa olon hyvin vahvasti ja vakuuttavasti. Kieltäytyi puhumasta aiheesta sekä halusi puheenaihetta vaihdettavan.
Paljon myöhemmin hän kertoi, itse olleensa tilanteessa jossa perheväkivaltaa tapahtui.
Riittäköön tämä aluksi. Kyllä näitä erillaisia esimerkkejä riittää enemmältikin.
Asiat saattavat olla niin kipeitä, ettei pystytä puhumaan niistä normaalissa yleisissä keskusteluissa.
vaikka joukossa on edelleen hoitomiehiä ja ilmiantajia. Hekään eivät voi olla varmoja omasta "syytesuoja-asemastaan", jos uudet puhdistukset alkavat. Siksi kaikki ovat hiuljaa kuin kusi sukassa.
Kirjoitit eritätin hyvin tästä vakvasta asiasta.
>> SRK:n yksi 70-luvun pahimmista harhaopeista oli henkilökohtaisen sielunhoidon ja yleisten hoitokokousten sekoittaminen keskenään. Eiväthän yleiset keskustelutilaisuudet tai yleiset "seurakuntaillat" eli siis hoitokokoukset voi olla sielunhoitoa. Jos ja kun nämä kaksi sekoitetaan keskenään, joudutaan väistämättä julkirippioppiin.
Huomasitko että SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäen käsitys hoitokokouksista on yhä tänä päivänä sama kuin 70-luvulla. Hän on esittänyt tämän ajatuksen 15.9.2007 Kalevassa:
"1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ’hoitokokouksiksi’. --"
Tämä tulkinta on siis SRK:n nykyjohdon kanta.
kuten pääsihteerimme asian rakkaasti ilmaisee. A.H. jättää toki kertomatta, että eriävän mielipiteensä ilmaisemisesta seurasi tietenkin saatanalle heittäminen...
Mitäpä tuossa yhteydessä pieniä yksityiskohtia erikseen kertaamaan?