Sitä kun pitäisi tottua tähän monikulttuurisuuteen nykypäivänä. Pitäisi sietää kaikennäköisiä ihmisiä.
Yksi kohde, joka vaatii multa vielä hiukan "kasvamista" on vanhoillislestadiolaisen kohtaaminen. Pitäisi avoimin sydämin suvaita heidän omahyväisyyttään ja suvaitsemattomuuttaan. Tässä kohtaa tämä monikulttuurisuuden sietäminen tosiaan on kasvun paikka meikäläiselle.
Otetaan esimerkki.
Postiluukusta on kesän aikana tipahdelluyt kutsuja vl-häihin. No mennäkö vaiko eikö mennä, kun se tilaisuuteen osallistuminen käy raskaasta työstä? Toisaalta ei kehtaisi olla osallistumattakaan, mutta toisaalta sinne meneminen vastaa henkisellä rasituksella mitattuna paria maratoonia.
Siellä istut kun virttä veisataan toisensa perään ja juhlapuheet muuttuu parannussaarnoiksi ja mikään muu ei pelasta kun vanhoillislestadiolaisen synninpäästö. Kädet tärisee kofeiinimyrkytyksestä kun kahvia tarjotaan litrakaupalla. huomatkaa, että tässä kohtaa hiukan liioittelen.
Kun on tottunut menemään häihin juhlapukeissa, niin sitten näissä tilaisuuksissa huomaakin olevansa aivan ylipukeutunut kun porukka on tavallisissa lindex-paituleissa tuulut juhliin.
Mutta siihen asti kaikki menee vielä kohtalaisella rasitus- ja ressitasolla, kunnes saarnamies avaa suunsa. Yhdessä hääpuheessa joka on vielä videolla saaramies totesi, että ulkopuolella tämän seurakunnan, jolla hän tarkoitti vl-herätysliikettä, ei asioita voida sopia. Siis maailmassa on vain muutama kymmenen tuhatta ihmistä, jotka osaavat sopia asioista.
Kyllä tämä on yhtä nöyryytystä ja henkisesti raskasta teatteria istua näissä häätilaisuuksissa.
Siis mennäkö vai eikö mennä? Kuuluu kysymys. Pari tilaisuutta olis vielä käymättä.
Toisaalta, alkaahan tämä jo mennä rutiinilla. Muistaa vain, että ei mitään ylipukeutumista, vaan naisella riittää valkonen paita ja musta hame. Hiukset voi jättää pesemättäkin.
Menee istumaan johonkin ulko-oven lähettyville, jotta voi ohjelma-osuuden skipata lähtemällä siksi aikaa vaikka ulos, jossa voi vaihtaa kuulumisisa jonkun toisen ei-vl-sukulaisen kanssa. Tupakkakin on usein oloa helpottanut, myönnettäköön, vaikka en polta muutoin.
No tää oli tällänen vuodatus tästä meikäläisen viimeaikaisista kärsimyksistä.
Mites ootte muut asennoitunut näihin vl-häätilaisuuksiin.
Yksi kohde, joka vaatii multa vielä hiukan "kasvamista" on vanhoillislestadiolaisen kohtaaminen. Pitäisi avoimin sydämin suvaita heidän omahyväisyyttään ja suvaitsemattomuuttaan. Tässä kohtaa tämä monikulttuurisuuden sietäminen tosiaan on kasvun paikka meikäläiselle.
Otetaan esimerkki.
Postiluukusta on kesän aikana tipahdelluyt kutsuja vl-häihin. No mennäkö vaiko eikö mennä, kun se tilaisuuteen osallistuminen käy raskaasta työstä? Toisaalta ei kehtaisi olla osallistumattakaan, mutta toisaalta sinne meneminen vastaa henkisellä rasituksella mitattuna paria maratoonia.
Siellä istut kun virttä veisataan toisensa perään ja juhlapuheet muuttuu parannussaarnoiksi ja mikään muu ei pelasta kun vanhoillislestadiolaisen synninpäästö. Kädet tärisee kofeiinimyrkytyksestä kun kahvia tarjotaan litrakaupalla. huomatkaa, että tässä kohtaa hiukan liioittelen.
Kun on tottunut menemään häihin juhlapukeissa, niin sitten näissä tilaisuuksissa huomaakin olevansa aivan ylipukeutunut kun porukka on tavallisissa lindex-paituleissa tuulut juhliin.
Mutta siihen asti kaikki menee vielä kohtalaisella rasitus- ja ressitasolla, kunnes saarnamies avaa suunsa. Yhdessä hääpuheessa joka on vielä videolla saaramies totesi, että ulkopuolella tämän seurakunnan, jolla hän tarkoitti vl-herätysliikettä, ei asioita voida sopia. Siis maailmassa on vain muutama kymmenen tuhatta ihmistä, jotka osaavat sopia asioista.
Kyllä tämä on yhtä nöyryytystä ja henkisesti raskasta teatteria istua näissä häätilaisuuksissa.
Siis mennäkö vai eikö mennä? Kuuluu kysymys. Pari tilaisuutta olis vielä käymättä.
Toisaalta, alkaahan tämä jo mennä rutiinilla. Muistaa vain, että ei mitään ylipukeutumista, vaan naisella riittää valkonen paita ja musta hame. Hiukset voi jättää pesemättäkin.
Menee istumaan johonkin ulko-oven lähettyville, jotta voi ohjelma-osuuden skipata lähtemällä siksi aikaa vaikka ulos, jossa voi vaihtaa kuulumisisa jonkun toisen ei-vl-sukulaisen kanssa. Tupakkakin on usein oloa helpottanut, myönnettäköön, vaikka en polta muutoin.
No tää oli tällänen vuodatus tästä meikäläisen viimeaikaisista kärsimyksistä.
Mites ootte muut asennoitunut näihin vl-häätilaisuuksiin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
siellä käyvvä ainakin näyttämässä hyvää pukeutumisesimerkkiä junttiakin juntimmalle porukalle. Ja mikä ettei kannate käyvvä tyhjentämässä kahvipannuuki parempiin suihin. Miä ainakkii meen aina ku vaan kuhtun saan jos en muun takkii ni tsekkaan et oisko siel hyvää pullaa!!
Ei nyt ole kyse junteista, sillä niitä mä kyllä siedän ihan hyvin. Ollaan ihan rehellisesti juntteja ja sillä hyvä.
Tää on jotain ihan erilaista.
Niinkuin sanoin, suvaitsevuudessa vl-ihmisen kohtaamisessa on vielä mun kohdalla tekemistä.
Nämä nuoret parit joiden häissä olen ollut, on olleet kyllä kaikin tavoin ihania.
Miten tuttua. Olen kutsuttuna juhlavieraana joutunut useasti kuuntelemaan hääjuhliss saaranmiehen tuomioita ja loukkaavia kuvauskia "epäuskoisten" huonosta elämästä.
Mistä heille tulee tämä oikeus asettaa oma ryhmittymänsä itsestäänselvästi muiden yläpuolelle ja muita paremmiksi ihmisiksi?
Eivätkö he tajua että sellinen on loukkaus muita kohtaan. Miksi he ylipäänsä sitten kutsuvat "epäuskoisena" pitämänsä sukulaisen juhliinsa, vainko nöyryyttääksen ja loukatakseen?
Niin, olen sitä pohtinut kun olen tullut siihen tulokseen, että enemmänkin nämä häätilaisuudet on tämän vl-yhteisön eräänlaisia seuratilaisuuksia jossa nyt on vain teemana jonkun parin häät.
Kun tätä monikulttuurisuutta niin hirveästi peräänkuulutetaan, niin kain se on vain tässä kohtaa sitä, että pitää kunnioittaa sitä, että heidän mielestään mitään muuta oikeaa ei ole kuin heidän ajattelutapansa.
Mutta kyllä tää menee jo rutiinilla.
siitä kuinka Jumalan sanan mukaan tulee elää". Näin saarnattiin kesällä vl-häissä morsiusparille. Meitä "maailman lapsiakin" oli paikalla kymmeniä, joten onneksi meillekin kerrottiin, kenestä pitää mallia ottaa, että SRK:lle kelpaisi...
kun ei-vl ihmisiä on paikalla... puhujat intoutuvat tuollaista viestiä "välittämään".
Muistan itse lapsena seuroissa kun paikalle oli eksynyt joku "epäuskoinen", niin puhuttiin "saapa nähdä puhutteleeko puhe". Ja sit oikein tiirailtiin, että näkyykö liikutuksen tms. merkkejä. Toivottiin, että nyt puhuja oikein keskeltä avaisi Jumalan sanaa, että tuo raukka pääsisi taivaaseen.
Hei,
ja aluksi hah hah, viestisi oli tosi hauskasti kirjoitettu.
Muutama ajatus pohdittavaksi:
Ovatko nämä sukulaiset tai tuttavat sellaisia, että sinun ylipäätään kannattaa olla tekemisissä heidän kanssaan? Ei sukulaisuus ole mikään peruste sille, että ihmisten kanssa pitäisi olla tekemisissä. Itse olen vain niiden sukulaisten kanssa tekemisissä, joiden kanssa haluan olla. En välitä vähääkään toisten mielipiteistä enkä sosiaalisista paineista. Sanotaan, että ystävät voi valita, mutta sukulaisia ei. Voit kuitenkin aivan vapaasti valita, keiden sukulaisten kanssa olet tekemisissä.
Jos et kestä vl-ihmisten selvästi harhaoppista puhetta, ei kannata mennä moisiin tilaisuuksiin. Olkoon porukka keskenään miten haluaa naturelleina ja Lindex-paituleissaan. Mitä noista välittää?
Itse en menisi, jos fiilikset olisivat samat kuin sinulla. Ole sellaisten ihmisten kanssa, joiden parissa viihdyt.
Niin yksinkertaista se on.
Hyvä ajatus että tosiaan valitsee sukulaiset joihin pitää yhteyttä. Mutta kun kaikki sukulaiset ovat vl-ihmisiä, ja sitä toivoo edes jotain kontaktia sukuunsakin, sitä haluaa ikään kuin ojentaa käden. Menemällä ja osallistumalla kun on kutsuttu. Omille lapsilleenkin toivoo edes jotain kontaktia sukuunkin. Vaikeaa se toki on sillä myös lapset kärsivät siitä että heitä pidetään "epäuskoisina" ja helvettiin menijöinä.
Naapureilla, jotka ovat ei-vl-suvusta on paljon läheisemmät yhteydet sukulaisiinsa. He käyvät toistensa luona ja tapaavat, pitävät siis yhtä. Se on voimavara. Voi jakaa ilot ja surut!
Mutta VL-suku ei ole tällaiselle ei-vl-sukulaiselle yhtään mikään voimavara vaan ahdistuksen ja pettymysten aihe. Kun tulee kerta toisensa jälkeen hylätyksi, osoitetuksi huonoksi ja pahaksi.
"Naapureilla, jotka ovat ei-vl-suvusta on paljon läheisemmät yhteydet sukulaisiinsa. He käyvät toistensa luona ja tapaavat, pitävät siis yhtä. Se on voimavara. Voi jakaa ilot ja surut!"
Niin ja eikö ole jännä juttu, että sitten vl:t korostavat kovasti sitä perhekeskeisyyttään, miten se on hieno asia. Mutta jos joku valitsee toisin, hän saattaa yhtäkkiä huomata olevansa hyvin yksin. Osa vl:sta onnistuu kyllä hyväksymään erilaisuutta, mutta aina jostain rivien välistä lipsahtaa sitä rajanvetoa.
Aloittajan kanssa olen siinä samaa mieltä, että itse kun oppii heidän ajattelutapansa hyväksymään, niin pääsee jo aika pitkälle. So. antaa heidän ajatella olevansa ainutlaatuisia Jumalalle, eihän se ole tavallaan itseltä mitään pois.
"Mutta VL-suku ei ole tällaiselle ei-vl-sukulaiselle yhtään mikään voimavara vaan ahdistuksen ja pettymysten aihe. Kun tulee kerta toisensa jälkeen hylätyksi, osoitetuksi huonoksi ja pahaksi."
VL-suku ei todellakaan ole voimavara siitä eronneelle ihmiselle...
Mahdolliset tulevat lapseni tulen säästämään liialta kanssakäymiseltä ahdistavien vl-uskovien seuralta, vaikka kuinka olisivat lähi-sukulaisia. Kyllä sitä varmasti yrittäisi kaikin mahdollisimmin tavoin suojella pieniä ja viattomia.
Hei,
ymmärrän kyllä kaipauksesi sukuyhteyteen ja asioiden jakamiseen. Sukulaisuussuhteet ovat parhaillimmaan todella hieno asia, ne ovat tukiverkosto ja upea ulottuvuus elämässä.
Mutta kerran lestadiolainen on aina lestadiolainen, ja tilannehan on se, että sinun ojennettua kättäsi ei oteta vastaan muuten kuin siinä tapauksessa, että suostut heidän harhaisen uskoyhteisönsä jäseneksi. Tämä totuus ei ikävä kyllä tule muuksi muuttumaan.
Siksi sinun on ehkä katkaistava yhteys sukulaisiisi ja hyväksyä se, että yhteyttä ei ole. Ei kannata haaveilla sukuyhteydestä, joka ei tule toteutumaan muuten kuin heidän ehdoillaan.
Jos lapsiasi pidetään helvettiin menijöinä, eikö olisi jo heidänkin hyvinvointinsa takia paras katkaista kaikki siteet moiseen liikkeeseen? Vl-liike ei edusta tervettä kristillisyyttä.
Jos suku on pettymysten ja ahdistusten asia, sellaiseen sukuun kannattaa katkaista suhteet. Mutta jokaisen on tehtävä omat valintansa.
Siunausta sinulle!
Kiitos sinulle ja muillekin kommentoijille ymmärtäväisistä sanoista. Tämä asia on tosi kipeä itselleni. Eristäminen ja leimaaminen kun sattuu, sekä lapsiin että itseeni. Olen tässä suhteessa paljon yksinäisempi kuin monet tutut vaikka olen syntynyt hyvin suureen sukuun ja olen itse 11-lapsisesta perheestä. Pitäisi siis vaan aidosti sisimmässään hyväksyä, että tosiaan siihen ojentamaani käteen ei haluta tarttua. Että ei kannata enää yrittää.
Luulenpa että nuo suhteet sukuun ja toisin päin taitavat olla hyvin pitkälle suvun sivistystasosta kiinni. Onneksi omat vl-sukulaiseni ovat kouluttautunutta väkeä, joilla sosiaaliset taidot riittävät häitäkin kummemmissa juhlatilanteissa. Sukulaiseni myös ilmituovat sukurakkautensa ihmisen henkilökohtaisista valinnoista riippumatta.
Olen ollut vl-sukulaiseni häissä ja häät ovat olleet paremminkin hääparin näköiset kuin kurkistus vl-maailmaan.
Jos sinulla on tunne että et tule tasavertaisesti hyväksytyksi, anna palautetta sukualaisillesi. Väittäisin että useimmat lestadiolaiset haluavat kohdella lähimmäisään hyvin, riippumatta muihin nämä lähimmäiset uskovat tai ovat uskomatta.
Nyt vsta pääsin koneelle.
Mutta kiitos sinulle näkökulmastasi, olet aivan oikeassa. Aion muokata ajatteluani tuohon suuntaan. Mitäs sitä nyt kaikenlaisiin kotkotuksiin menemään mukaan.
"Siksi sinun on ehkä katkaistava yhteys sukulaisiisi ja hyväksyä se, että yhteyttä ei ole. Ei kannata haaveilla sukuyhteydestä, joka ei tule toteutumaan muuten kuin heidän ehdoillaan."
Olen itsekin miettinyt tätä omalta osaltani paljon ja todennut -niin kipeältä kun se tuntuukin- että rökitystä tulee vaan lisää jos pitää sukulaisiinsa yhteyttä.
Parempi on etsiä ne hyvät ihmiset muualta, jotka pystyvät hyväksymään ja pitämään sinusta itsestäsi juuri sellaisena kuin olet, ilman vaatimuksia.
"Pitäisi avoimin sydämin suvaita heidän omahyväisyyttään ja suvaitsemattomuuttaan."
Aika rankka yleistys tuossa, mutta jätän sen tässä huomiotta.
Se mistä haluaisin kommentoida, on tuo seurapuheiden pitäminen hääjuhlassa. Minusta puheen pitäminen hääjuhlassa on sinänä arvokas ja hieno asia. Aloittajan ajatukset löytävät vastakaikua siinä, että mielestäni puhujan pitäisi muistaa, että kyseessä on kuitenkin ensisijaisesti hääjuhla eikä herätysjuhla. Ehkä hääpuheessa voisi keskittyä lain sijaan enenmmän evankeliumiin ja Jumalan rakkauteen.
"Muistaa vain, että ei mitään ylipukeutumista, vaan naisella riittää valkonen paita ja musta hame. Hiukset voi jättää pesemättäkin."
Niissä häissä, joissa minä olen ollut (niitä on aika monia), on valkoinen paita ja musta hame ollut lähinnä niillä naisilla, jotka on pyydetty työskentelemään keittiöllä... En kyllä väittäisi, että häihin pukeutuminen yleensä ottaen olisi silmiinpistävän huonoa. Riippuu tietysti mihin vertaa. Kannattaa muistaa sekin, että vl-naisille tulee hääkutsuja ehkä keskimääräistä enemmän, eikä jokaisiin juhliin ole varmaan varaa hommata uutta pukua. Miehillähän tämä pukeutumisasia on tunnetusti helpompaa: samat suorat housut ja puvuntakki käyvät juhlaan kuin juhlaan, vaihtelua saa paitaa ja kravattia vaihtamalla.
Niin, ja hiusten pesu on kai jokaisen henkilökohtainen asia, ainakin siihen asti kun likaisuus alkaa haitata lähimmäisiä ;)
Olen ollut, sekä VL-häissä, kuin myös "ihan tavallisissa" häissä.
Ero on huimaava.
Siitä on tosin jo toistakymmentä vuotta kun viimeksi olin VL-häissä, koska en enää aio niihin mennä. Usean vuoden ajan niihin kyllä tuli kutsukortteja, mutta en enää niistä piittaa.
Eräs syy siihen, miksi en mene on se, että eräs sukulaistyttö, (ei VL.) vihittiin. Kutsu lähetettiin myös VL_sukulaisille.
Ketään ei tullut häihin.
Syy - morsiamen sulhanen oli eronnut.
Vain meiltä oli häissä osa perhettämme.
Nyt, vuosien myötä, ovat tavallaan saaneet niellä ylpeytensä, kun melkein kaikkien sisarusteni lapsista on joku, tai jopa useampikin eronnut. Monella on jopa lapsia, jotka siis ovat joutuneet melko ikävään rakoon.
On niitäkin, jotka ovat eronneet, mutta menneet uudestaan naimisiin. Niihin häihin on kyllä suku mennyt.
Vuosien kuluessa ovat hääkutsut jääneet tulematta meille, ja hyvä niin.
Vielä hieman niistä VL-häistä.
Tunnelma ei paljoakaan eroa hautajaisista. Samantyyppisiä puheita pidetään. Morsiuspari istuu vierekkäin kahvipöydässä kuunnellen vakavia saarnoja. Minkäänlaista iloa en ole huomannut.
Vertauksen vuoksi muutamista, lastemme häistä.
Vihkimistilaisuus on ollut arvokas ja harras. Pappi on pitänyt puheen morsiusparille, joka on kuunnellut hartaudella.
Kun tilausuus on ohi ja kun morsiuspari on suudellut toisiaan, seurakuntaan päin kääntyneenä, poistuvat he urkumusiikin säestyksellä ulos.
Kaikki sukulaiset ja tuttavat halaavat hääparia, heille onnea toivottaen.
Tunnelma on iloinen ja leppoisa.
Juhlasali on koristeltu kukkasin ja alkaa tarjoilu.
Pöydässä on viiniä, tai heille jotka eivät maista, on vaihtoehtona muuta alkoholitonta juomaa.
Puheet ovat hauskoja ja elämänmyönteisiä. Välillä kallistetaan maljoja hääparin kunniaksi.
Puheenporina yltyy ja näkee vain iloisia ilmeitä.
Kun on nautittu, monta tuntia kestävä juhla-ateria, virittää orkesteri (tai sitten nauhalta) häävalssin.
Kaunista on katsella kun nuori kaunis pari liitele parketilla. Kohta käyvät muutkin tanssimaan.
Vaikka on tarjolla viiniä ja myös väkevämpääkin, ei kukaan ole humalassa. On vain sellainen vapaa ja iloinen tunne.
Tulee mieleen ne Kaanaan häät, jossa sielläkin nautittiin viiniä, jopa siinä määrin, että leilit tyhjenivät.
Jeesus kai tykkäsi, että olisi harmi jos juhlamieli menisi pilalle viinin puuttuessa, joten hän teki sen tunnetun ihmeteon.
Hän muutti veden viiniksi - ja taas jatkuivat juhlat.
Eikö ole kumma, että Herramme Jeesus saattoi istua sellaisissa häissä joissa iloittiin ja juotiin viiniä?
Tämä ihan vain "lonkalta heitettyä" tekstiä, että totuus ei unohtuisi.
Kirjoitti "Häävieras"
Olen kokenut aivan samaa. Ei-vl-häissä on hauskaa ja rentoa, iloista ja elämänmyönteistä.
VL-häissä ollaan kuin hautajaisissa. Suvun muistelot, ohjelmanumerot, ovat itkettävää veisuuta ja vielä itkettävämpiä hengellisiä puheita, joissa monet liikuttuvat omista sanoistaan niin etteivät sitten kykene sanomaan oikeastaan muuta kuin vakuuttelemaan uskoaan ja taivaspaikaka kuoleman jälkeen. Sitä on piinaavaa katsella. Häissä! Jonka pitäis iolla nuoren parin onnen juhla ja yhteisen elämän onnellinen alku!
Vaikka pienet tytöt kävyät laulamassa hellyttävästi, edes heille ei sallita taputuksia, sillä mielihyvää ei saa osottaa aplodeilla. Taputtaminen on syntiä.
Tosi painostava tunnelma. Johtuuko se siitä että naimisiinmenopäätös on vähän kuin pakollinen, ja se tietää ehkäisykiellon tähden naiselle useimmiten välitöntä luopumista oman työn ja uran haaveista.
Minä taas, vaikka olen ex-vl, pidän enemmän vl-häistä kuin tavallisista. Taidan olla niin vakavamielinen, että se pinnallinen ilonpito monesti vain kyllästyttää. En tosin ole ollut monissa vl-häissä, koska suku on pieni ja siitäkin vain osa vl:iä.
En ole kokenut mitään loukkauksia vl-häissä (tai sitten en ole niitä älynnyt!). Ehkä se, että vain osa sukulaista on vl:iä, tuo vl-sukulaisillekin suhteellisuudentajua ja avaramielisyyttä. Eivät pysty olemaan käpertyneinä vain omaan yhteisöönsä, kun omasta perheestäkin on puolet 'maailmassa'.
On meitäkin ei-vl-ihmisiä, jotka tykätään enemmän virsien veisuusta häissäkin kuin tanssista.
Ennen ainakin oli, mutta onko se jo poistettu SREK:n syntilistalta?
Kiitti Raipe kommentistasi. Sinullakin oli hyviä pointteja, joita aion pohtia enemmän.
Otamme nämä tilaisuudet huumorilla, naureskellen. Aivan kuin vl:t ottavat muut tilaisuudet. Eli kuka meistä on parempi? Ei kukaan.
En ole varhaisnuoruuteni jälkeen ollut vl, mutta perheeni on. Vieläkin, 25:n jälkeen kun saan kutsun vl-häihin äitini saataa soittaa ja pyytää: ethän sitten meikkaa, kunnioitat siten tätä oikeaa uskoa eikä tule puhetta...you know. Kuinkahan monta sataa kertaa on elämässäni kuullut: ettei vaan tuu puhetta...ihmispelko on valtava vl-liikkeessä!!
Meikkaan aina hyvin hillitysti, joten maalaamisesta ei ole puhe. Mua on ruvennut ärsyttää tää asia ja olenkin ajatellut että kun täytän pyöreitä tässä kohta niin lisään kutsuun että toivon että kaikki juhlaan osallistuvat naiset ehostaisivat itsensä kunnioituksesta päivänsankarin järjestämiä juhlia ja hänen uskoansa kohtaan. Hän kun uskoo että ulkonäöstä voi ja pitääkin huolehtia ihan Jumalankin kunniaksi. Se on minun uskoni...miksi se ei ansaitsisi kunnioitusta?
Joskus pitää niin nopeesti saada viesti lähtemään ettei kerkeä tarkistamaan oikeinkirjoitusta.
Ja muuten, vl-juhlat ovat kokonaisuudessaan huipputylsiä, HAUDANVAKAVIA, niin syntymäpäivät kuin häätkin. Mun mies joka vasta minun kauttani on tutustunut tähän lahkoon on ollut aika ymmällään näin vakavista juhlista. Itsekin tajusin sen vasta erottuani, ennenhän sitä oikein hekumoi näistä saarnoista ja kun puhuja kyynelehti...ilot ja riemut olivat aika vähissä. Pateettista...
Niin sitä vain minäkin sain listan äidiltäni, mitä "en saisi epäuskoisena" tehdä. Sinänsä lista oli todella kummallinen, sillä sen mukaan minun olisi kyllä pitänyt aloittaa täysin luonteeni vastainen rellestyselämä.
Ulkonäköön liittyviä sääntöjä olen luontevasti rikkonut ja kun vl-juhlia tulee vastaan, aivan rauhassa annan porukoille vähän puhuttavaa. Hillitty kaunis meikki ja kauniit korut korviin. Pikku tytöt ihailevat vilpittömästi =) Aikuisille olen varmaan turhamainen, pinnallinen "maalipytty"...
Kyllä se oma kultanikin - jo yli kuuskymppinen, itseään meikkaa - tosin hillitysti.
Ei tietenkään ketään muuta varten, kuin minua varten.
Onhan aina mukavaa nähdä hänet pirteänä, vaikka pohjalla olisikin työn rasitukset ja väsymys.
Olen nähnyt ihan tarpeeksi, 30-40 ikäisiä (VL) äitejä, jotka näyttävät vähintäänkin kuuskymmentävuotiailta, koska eivät ymmärrä ehostaa itseään.
Ajavathan miehetkin partansa, miksi? Joo, koska he haluavat esiintyä edukseen.
Siis te "akat", rumat tai kauniit. Pieni meikkaus on osoituksena siitä, että haluatte miellyttää aviomiestänne.
Kirj. Ihastunut kuuskymppinen aviomies.
ei olla sitte kyllä satuttu samoihin häihin...hihihi...vakavia...hips!
näyttävät nelikymppisiltä.
Kuusikymppinen hillitysti tai vahvemmin meikattu nainen näyttää kuusikymppiseltä hillitysti tai vahvemmin meikatulta naiselta.
Muovipussin päähänsä vetänyt näyttää muovipussin päähänsä vetäneeltä.
Jokaisella on syynsä pitää ulkonäkönsä sellaisena kuin pitää. Se on yksityisasia. On vähän sivistymätöntä vaatia muita käyttäytymään oman norminsa mukaisesti.
eduksesi esiintyvä parraton mies:
Miks ajelet partasi? Mä aina kerjään miestäni, jotta hää jättäis partansa ajamatta, ku mä niin tykkään parrasta. Mutta mutta...mieheni haluaa siinä suhteessa miellyttää mua vain lomilla...nyyhh!
Vai että meikkiä naamariin? Jos haluan siin suhtees miellyttää miestäni, en laita edes hajuvettä korvantakusiini...oon joskus kysyny, ku tääl esim väitetään kovasti, jotta vl-miehet kattelee meikattujen naisten perään et "sanoppa käs sydämellä, et onko susta nainen kauniimpi meikattuna", ni sitä rupes oikein naurattamaan ja hää sano et "se on ihan kauheen näköstä ainakin jos on paljon meikkiä"...se on varmaan yksilöllistä, tykkääkö meikatuista vai ei. Jokatapauksessa jokaisen oma asia koko juttu.
on mielestäni huono asia. Ei hengellisistä syistä, vaan koska se on niin turhaa ja siitä koituu paljon vahinkoa. Valtava meikkiteollisuus saastuttaa luontoa ja vielä valtavammat rahamäärät käytetään maailmassa vuosittain meikkeihin. Sille rahalle olisi paljon kipeämpi tarve muualla.
Jos halutaan säästää maapalloa jälkeläisille, turhista asioista on pakko luopua. Meikit joutavat diskatuiksi ensimmäisten joukossa (meikkaan silti itsekin vähän).
että jos tulee erimielisyyttä, niin pyydämme toisiltamme anteeksi ettei jää asiat painamaan!"
Näin "opetti" vl-anoppini lapsilleni ihan vastikään. Toiselle kymmenelle ehtineet lapseni ihmettelivät kotona että mitä se mummi oikein höpötti, pyydetäänhän meilläkin aina anteeksi riitamme. Miten se lestadiolaisten anteeksipyyntö eroaa meidän sopimisestamme?
Ovatko vl:t todella noin naiiveja, etteivät tiedä lähes kaikkien ihmisten luottavan anteeksipyytämisen ja -antamisen voimaan?
Siinä anoppi yritti lapsen lapsille opettaa ainoaa oikeaa uskoa. Onneksi lapsesi käsittivät juuri "keskeltä", että hän höpötteli omiaan.
Kannattaa olla vähän varpillaan, ettei mummi pääse henkisesti ahdistelemaan lapsia - vl-isovanhemmat saattavat tehdä sen herkästi.
Itse en ole ollut monissakaan häissä mutta syntymäpäivillä olen saanut olla ja hautajaisiin joutunut osallistumaan. Näissä tilaisuuksissa olen kunnioittanut lähimmäisiäni, uskovaista sukulaistani.
Olen ottanut tilaisuuksista sen mitä juhlista ainutkertaisesti saadaa. Siellä monet tapaamiset päivittyvät lähemmäksi ajantasaa, joten olen ollut tyytyväinen ja kiitollinen siitä että oli kutsuttu.
Muutaman kerran pääsin jopa aivan pieneksi juhlapuheen aiheeksi ja mielessäni kiitin ja pokkasin, koska sain antaa selkeän lahjan kanssajuhlioille.
Näen sen ettei tältä palstalta löydy juurikaan kypsempiä ja puhtoisempia sieluja, kuten arvosteluista voisi ymmärtää, sillä poikkipuolisuus, riita ja eripura ruokkii lähes jokaista aloitusta.
Epäuskon vähentämiseen ja kypsymisen patisteluun on olemassa paljon syitä ja perustelujakin, sillä elämää ryhdittävä usko ei ole joka miehellä eikä se synny pienessä hetkessä. Ja kuka on valmista viljaa niin ilmoittautukoon.
Nyt on kuule tätiseni sillä tavalla asiat, että myö puhutaan eri asioista.
Kun sinulla homma luistaa noinkin kivuttomasti ja juhlat sujuu rutiinilla ja luistaa liukkahasti kuin hyvinvoideltu suksi, niin eipä se ole merkki vielä kypsästä ja puhtoisesta sielusta.
Ja ainakaan jos suksi ei luista, niin siitä puhuminen ei ole merkki eripurasta tai epäpuhtaasta sielusta.