on niin vaikeeta. en tiedä mitä teen elämälläni. tämä on vaan seisahtanut tähän tylsyyteen.
vaikeeta on mun poikaystävän kanssa. sekin riippuu vaan musta. mun poikaystävällä menee hyvin ja hän on tosi kiltti, ihana ja rakastaa muo, ja mäkin sitä.
mutta olen alkanut olemaan hänelle ilkeä. välillä kitisen kun pikku lapsi, lyön häntä ja läiskin (en mitenkään pahasti).
huudan hänelle ja haukun.
olen mustasukkainen jos hän katsoo muita tyttöjä tai on tekemisissä muiden kanssa.
olen kateellinen usein hänelle, kun hänellä menee hyvin. se saa mut raivon partaalle!
Munhan pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan! pidän häntä kilpailuttajanani. luulen että hän haluaa yleensä olla oikeassa ja nauttii siitä kun tietää paremmin kun minä. ja muo todella ärsyttää jos hän tietää jotain paremmin kun minä!
hän aina voittaa mut jos kinataan jotain, kun mä suutun heti ja hermostun, hän vaan ottaa iisisti ja tuntuu että oikeen yrittää ärsyttää sillä kun pystyy olemaan niin rauhallisena.
ai että mulla palaa aina hermot hänen kanssa! En tiedä onko vika sitten mussa? luulenko mä vaan kaiken tämän?
haluaisin tietää mistä tämä kateus ja huonontuulisuus johtuu poikaystävääni kohtaan?
mulla on aika vaikeeta muutenkin. olen kai masentunut ja mulla on paniikkihäiriötä. en pysty olemaan kavereiden kanssa ja pelkään sosiaalisia tilanteita!
en edes uskalla poikaystäväni kanssa syödä samassa pöydässä kotona!
sen takia myös, että itse en uskalla olla sosiaalisissa tilanteissa, ni musta ei tunnu kivalle jos poikaystäväni on,tunnen että hän on minua parempi.
joo, tää on ehkä vähän tälästä turhanpäivästä jauhaamista, mutta se on mun suuri ongelma joka hallitsee mun elämää tällä hetkellä vähän liikaakin. on niin lähteny maku tästä elämästä, ja tahtoisin sen takaisin, pitäisi ensin vaan ottaa selvää itsestäni.
vaikeeta on mun poikaystävän kanssa. sekin riippuu vaan musta. mun poikaystävällä menee hyvin ja hän on tosi kiltti, ihana ja rakastaa muo, ja mäkin sitä.
mutta olen alkanut olemaan hänelle ilkeä. välillä kitisen kun pikku lapsi, lyön häntä ja läiskin (en mitenkään pahasti).
huudan hänelle ja haukun.
olen mustasukkainen jos hän katsoo muita tyttöjä tai on tekemisissä muiden kanssa.
olen kateellinen usein hänelle, kun hänellä menee hyvin. se saa mut raivon partaalle!
Munhan pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan! pidän häntä kilpailuttajanani. luulen että hän haluaa yleensä olla oikeassa ja nauttii siitä kun tietää paremmin kun minä. ja muo todella ärsyttää jos hän tietää jotain paremmin kun minä!
hän aina voittaa mut jos kinataan jotain, kun mä suutun heti ja hermostun, hän vaan ottaa iisisti ja tuntuu että oikeen yrittää ärsyttää sillä kun pystyy olemaan niin rauhallisena.
ai että mulla palaa aina hermot hänen kanssa! En tiedä onko vika sitten mussa? luulenko mä vaan kaiken tämän?
haluaisin tietää mistä tämä kateus ja huonontuulisuus johtuu poikaystävääni kohtaan?
mulla on aika vaikeeta muutenkin. olen kai masentunut ja mulla on paniikkihäiriötä. en pysty olemaan kavereiden kanssa ja pelkään sosiaalisia tilanteita!
en edes uskalla poikaystäväni kanssa syödä samassa pöydässä kotona!
sen takia myös, että itse en uskalla olla sosiaalisissa tilanteissa, ni musta ei tunnu kivalle jos poikaystäväni on,tunnen että hän on minua parempi.
joo, tää on ehkä vähän tälästä turhanpäivästä jauhaamista, mutta se on mun suuri ongelma joka hallitsee mun elämää tällä hetkellä vähän liikaakin. on niin lähteny maku tästä elämästä, ja tahtoisin sen takaisin, pitäisi ensin vaan ottaa selvää itsestäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs jos miettisit, mitä hyvää sinulle koituisi siitä, että poikaystäväsi olisi ikävämpi, tyhmempi ja vähemmän suosittu? Vastaus on kai: ei mitään. Sinulla olisi päinvastoin tylsempää. On helpottavaa huomata, että ei tarvitse kadehtia - koska toisella oleva hyvä ei ole itseltä pois. Aineellinen rikkaus voi olla köyhältä pois, mutta henkinen rikkaus päinvastoin lisää rikkautta ympäristössään. Jätä pois tuo raskas taakka, että sinun pitäisi olla yhtä "erinomainen" kuin ystäväsi! Hänen hyvyytensä ei ole sinulta pois! Te olette eri ihmisiä eivätkä hyvät ominaisuutenne virtaa toisesta toiseen tai pois kuin yhtenevissä astioissa! Ei sinun tarvitse olla onnellinen hänen puolestaan. Toivon että pääset kateudesta, se on tosi helpottavaa! Mutta älä myöskään soimaa itseäsi siitä, se on inhimillistä. Se perustuu varmaankin johonkin ihmisen varhaiseen kehitysvaiheeseen. Ole ihan rauhassa se mikä olet ja anna toisten olla mitä he ovat! Mitä muuta voisitkaan? Sinä olet aivan hyvä ihmiseksi!
noin yritänkin ajatella. Että olisin vaan tälläinen mitä olen ja en kadehtisi häntä yhtään, vaan olisin ylpeä itsestäni ja taidoistani, (mullakin on hyviä puolia, mitä hänessä taas ei ole). Oikeasti hän ei ole mitenkään parempi kun minä tai taitavampi. mutta ajattelen vaan hänen hyviä puolia ja minun huonoja puolia.
vihaan itseäni, en halua olla tälläinen. miten pääsisi eroon kateudesta?
Manteli- hyvä, älä ihmeessä vihaa itseäsi! Kadehtiminen on inhimillistä, jokainen tuntee kateutta. Se on kai hylkäämisen pelkoa - onko kamalampaa kuin tulla hylätyksi? Jos toinen on parempi, hänestä pidetään enemmän ja minut hylätään - tätä kai sitä kadehtiessaan pelkää. Lapsena hylätyksi tuleminen on hengenvaarallista, sieltä ne tunteet kai ovat peräisin. Mutta kyllä niistä vähitellen irti pääsee. Ei tarvitse vihata itseään, jos se ei käy hetkessä. Ja vähän kateellisia olemme joka tapauksessa. Kaikkea hyvää sinulle!
Nyt tulee keittiöpsykologilta tekstiä :). Voisi olla helpottava asia teille molemmille jos pystyisit keskustelemaan poikaystäväsi kanssa myös näistä negatiivisista tunteista joita tunnet häntä kohtaan. Näin saatte mahdollisuuden yhdessä purkaa näitä ajatuksia, mikä voi jo itsessään helpottaa oloasi, sekä myös poikaystäväsi oloa mikäli hän saa sitä selityksen huonotuulisuudellesi.
Sinun ei tarvitse verrata itseäsi kehenkään toiseen, tai kilpailla poikaystäväsi kanssa siitä kumpi on parempi. Maailmassa ei taida olla ihmistä joka voittaisi tällaista kilpailua, mutta kilpailuttamisella on helppo vahingoittaa itseään ja elämäänsä. Tällöin positiiviset asiat muuttumat stressitekijöiksi, negatiiviseksi asioiksi.
Kilpailun sijaan voit mielestäni tuudittautua siihen hienoon tosiasiaan, että tämä kiltti ja ihana ihminen jota rakastat ja joka rakastaa sinua on valinnut olla juuri sinun kanssasi. Sinussa täytyy olla jotakin todella ainutlaatuista. Hän näkee sinussa varmasti hienoja asioita, ehkä jopa niitä samoja joista tunnet kateutta häntä kohtaan mutta joita et itse huomaa itsessäsi.
Jos sinulla on tapana pyöritellä negatiivisia/stressaavia ajatuksia päässäsi, niin voisi olla hyvä jos voisit keskittyä niiden sijaan vaikkapa johonkin harrastukseen. Onko sinulla jotakin "omaa juttua" johon voisit uppoutua niin että pääset irti muista ajatuksista?