Menin uuteen työpaikkaan ja siellä on ihana mies, joka lähettää ihan ristiriitaisia viestejä (tai sitten minä tulkitsen ne päin kuusikkoa). Annanpa muutaman esimerkin näistä viesteistä, että saatte valaistusta tarinaan..
Hän halusi ihan välttämättä tulla keikalle mukaan, vaikka hänelle kerrottiin, että hän voi lähteä kotiin. Tämä sen jälkeen kun mainittiin minun lähtevän.
Ojensin hänelle tavaraa katsomatta häneen ja tuntui ihan siltä, että hänen kätensä olisi viivähtänyt kädelläni kauemmin kuin olisi ollut tarvis..
Tehdessäni keskittymistä vaativaa työtä hän katseli minua kauempaa. Pyysin häntä olemaan tuijottamatta, joten hän siirtyi kauemmas katsomaan sellainen ilkikurinen virne naamallaan.
Hän tarjoutuu aina auttamaan, jos minulla on jotain tehtävää
Sitten toisaalta hän lähti pois huoneesta, kun jäi kahden kanssani, vaikka hänellä oli ruokailu kesken.
Muiden läsnäollessa hän suhtautuu kovin virallisesti, mutta kun muut ovat kuulomatkan päässä, hän antaa silmiensä leikkiä..
Hän ei tule minua lähelle edes vahingossa, ei koskaan.
Olemme molemmat varattuja, pitkissa suhteissa.
En pysty olemaan hetkeäkään hänen kanssaan tuntematta oloani typeräksi kanaksi. Ihan kuin olisin taantunut 16-kesäisen tasolle.
Ikää alkaa olla jo sen verran että luulisi pystyvän jättämään flirtin sen tasolle eikä muuta, mutta ei. En saa häntä mielestäni. Kosketus polttaa kädessä ja ja se viimeinen virne oveni suussa vaivaa - enkä malttaa odottaa maanantaita.
Tulkitsenko nyt ihan väärin? Miten tämän tilanteen saa purettua ilman että minun pitää puhua hänelle - jos nimittäin olen ihan hakoteillä, nolaan itseni. Työyhteisö on niin pieni ja työpaikka niin mukava, että en halua tehdä mitään mikä haittaa..
Auttakaa. Miten te olette saaneet karistettua typeryydet mielestänne?
Asiallisia vastauksia kaivaten,
Sara
Hän halusi ihan välttämättä tulla keikalle mukaan, vaikka hänelle kerrottiin, että hän voi lähteä kotiin. Tämä sen jälkeen kun mainittiin minun lähtevän.
Ojensin hänelle tavaraa katsomatta häneen ja tuntui ihan siltä, että hänen kätensä olisi viivähtänyt kädelläni kauemmin kuin olisi ollut tarvis..
Tehdessäni keskittymistä vaativaa työtä hän katseli minua kauempaa. Pyysin häntä olemaan tuijottamatta, joten hän siirtyi kauemmas katsomaan sellainen ilkikurinen virne naamallaan.
Hän tarjoutuu aina auttamaan, jos minulla on jotain tehtävää
Sitten toisaalta hän lähti pois huoneesta, kun jäi kahden kanssani, vaikka hänellä oli ruokailu kesken.
Muiden läsnäollessa hän suhtautuu kovin virallisesti, mutta kun muut ovat kuulomatkan päässä, hän antaa silmiensä leikkiä..
Hän ei tule minua lähelle edes vahingossa, ei koskaan.
Olemme molemmat varattuja, pitkissa suhteissa.
En pysty olemaan hetkeäkään hänen kanssaan tuntematta oloani typeräksi kanaksi. Ihan kuin olisin taantunut 16-kesäisen tasolle.
Ikää alkaa olla jo sen verran että luulisi pystyvän jättämään flirtin sen tasolle eikä muuta, mutta ei. En saa häntä mielestäni. Kosketus polttaa kädessä ja ja se viimeinen virne oveni suussa vaivaa - enkä malttaa odottaa maanantaita.
Tulkitsenko nyt ihan väärin? Miten tämän tilanteen saa purettua ilman että minun pitää puhua hänelle - jos nimittäin olen ihan hakoteillä, nolaan itseni. Työyhteisö on niin pieni ja työpaikka niin mukava, että en halua tehdä mitään mikä haittaa..
Auttakaa. Miten te olette saaneet karistettua typeryydet mielestänne?
Asiallisia vastauksia kaivaten,
Sara
Vastaukset 1
Vanhimmat
auttaa työpaikoilla. Aina löytyy joku joka on flirttialtis. Tilanteesta pääsee yleensä eroon niin, ettei ole huomaavinaan. Ei seuraa silmillään, ei hymyile, ei hämmenny.