hyväksyä ja käsittää että sinun oli niin helppo unohtaa minut. Niin pienen pienessä hetkessä. Niin kuin ei minua koskaan olisi ollutkaan. Päästit vaan irti ja päätit unohtaa. Sillä selvä. Niin helposti se kävi. Voisitko antaa minulle reseptin kuinka ihmisestä tehdään noin kylmän tunteeton? Tulisi tosi tarpeeseen tällä hetkellä.
Minun on niin
vaikea.
1135558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 113
Vanhimmat
ainakaan sinua ole unohtanut.
Kylmäveriselle. Tunteettomalle. Itsekkäälle.
vaikuttaa ulospäin, vaikka sydän on umpikujassa.
Kysymyshän on vain siitä miten tunteita osataan hallita -sen enempää jaarittelematta.
tunteiden hallintaan tarvitaan tiettyjä ominaisuuksia.
kaikki tunteen hallinnan keinot.
Kylmäverisyyttä. Tunteettomuutta. Itsekkyyttä. On helppo hallita tunteitaan näillä ominaisuuksilla. Kun ei koskaan saa niin vahvoja tunteita jotka veisivät järjen hallinnon.
Kyse on myös siitä miten pidät pokkasi, vaikka kytisit voimakkaissa tunteissa. Tiedän mistä puhun -PEÄRKOÄLE!
Siinäpä se onkin. Jos kytee tarpeeksi voimakkaissa tunteissa niin ei niitä pysty piilottamaan olemattomiin. Tiedän minäkin mistä puhun. Jollain tavalla on ihmisen suuret ja vahvat tunteensa ilmaistava uloskin päin. Jos ne pystyy pitämään sisällään piilossa tietämättömissä niin ne eivät ole tarpeeksi vahvoja.
ehkä joskus opit elämästä lisää vielä. EI SE OLE NIIN YKSINKERTAISTA Black&white
Taitaa sulla ainakin tunteet käydä kuumina. Etkä nähtävästi pysty pitämään niitä salassakaan. Mitäs sitten suotta vaahtoat kun ei pitäisi tämän kalikan kalahtaa kinttuusi. Jatka vaan samaan tapaan. Ei ole hyväksi piilottaa ja padota tunteitaan. Antaa niitten pihistä ulos niin olo on paljon parempi. Mullakin alkaa jo helpottaa kun saan päästellä ulos näitä sisälläni raivoavia tunteita. Itkemällä, parkumalla, täällä valittamalla. Kaikista eniten helpottaisi kuitenkin jos...
Et ole tarpeeksi mielenkiintoinen persoona.
lauot totuuksiasi ja sirottelet suolaa toisten haavoihin. Mene nukkumaan siitä ja nää painajaisia.
En ole kuvaamasi ihminen! Olisin jotain muuta jos sinä antaisit mahdollisuuden siihen.... Minun on pakko tyytyä osaani tällä hetkellä! En voi enää muuta kuin odottaa sinua..
enkä ole ap.
En ole mitään vaatinut, en ole olettanut että olisit jonkin lainen, olen vain katsonut sinua ja sulanut sen käsittämättömän edessä.
Älä hylkää tätä nyt.
sellaisen? Ja vielä pakon edessä! Höh ja höh! Mahdollisuuden saat ilomielin! Nyt ei muuta kun toimeen! En tiedä kyllä kuka sinä olet joka tunsi potkun nilkassaan. Mutta mitä väliä sillä sitten onkaan täällä.
Aion viedä loppuun asti kaiken minkä aloitan ja vaikka se kestääkin aikaa! En pahalla koska mitään en vaadi sinulta, enkä voisi.. Odotan tietyn aikaa, olen nähnyt kiinnostavan ihmisen ja katson mitä tuleman pitää. Oot kuitenkin minun silmissäni rakastettava ja ihana nainen, tapahtui mitä tahansa!
nainen jotenkin loukannut sinua, vai miksi hän saa sinulta tuonlaista kohtelua takaisin? Etkai nyt tosissasi väitä että toinen nainen voisi syrjäyttää tunteesi tätä edellistä kohtaan? Vai ovatko ne tunteet aitoja edes olleet?
ihanuus sitten onkaan?
ja sinulle, kaiken tuon saman.
Meistä tulee vielä jotain. Koska sinä olet sinä ja minä sen huomasin.. käsittämätöntä.
Minä olen sinkkuna, ja ei oo toista naista! Ja tämä nainen ei ole loukannut minua mitenkään, Mistä sä sait sen käsityksen? Sori jos kirjoitukseni antoi ymmärtää toisin..
Sinä nimenomaan huomasit minut! Muuten en olisikaan puheille tullut.. Mutta tiedät tunteeni, vai?
et ole koskaan puhunut yksin minulle, olen kyllä kuullut, että osaat puhua
eikä sillä ole mitään väliä, en edes jaksa lukea viestiäsi väärästä henkilöstä
tiedän että sinä ja minä olemme yhtä, toteutuuko vai ei, kukaan ei tiedä. RAKASTAN yksin tai yhdessä, sinä sen joskus näytät
Eipä mennä asioiden edelle, muruseni! :) Et kai tosissasi ajattele, että olisin
kylmä, tunteeton ja itsekäs?!? En jotenkin usko, että hän voisi ajatella niin...
Tuo tuhahtelusi vaikuttaa jotenkin niin tutulta ja kirjoittamasi teksti on muutenkin
niin ajankohtainen tässä meidän tapauksessa. Jos olet hän, sanoisin sinulle, että sinä
olet nyt hieman kärsimätön.. :)
Ajattelin itsekin jokin aika sitten, että olet kuolettanut tunteesi kylmästi, vaikka
et sinä siihen todellisuudessa kykene. Ei normaali ihminen voi...
jouduin kuolettamaan kaikki tunteeni erästä kohtaan, se oli vain pakko. ehkä en olekaan normaali sitten.
Se jolle minä alkuperäisen viestini kirjoitin ei kirjoittaisi sanaakaan sinun tyyliisi. Eikä irvistelisi. Ei sivusta eikä suoraan. Ja sillähän minä täällä vaikeroin kun en pysty kuolettamaan tunteitani. Valitettavasti, muruseni.
En ehkä lähiaikoina ole puhunut sulle yksin, mutta olenhan minä sentään muutamaan kertaan yrittänyt yksinkin, no tosin huonolla menestyksellä. Eipä kyllä menestystä tainnut olla sinunkaan yrityksissä, nyt voisinkin jo olla vastaanottavaisempi, tiedäthän sen. Ehkä vain olemme saaneet uusia esteitä tielle raivattaviksi.
jos tosiaan puhut luulemallesi henkilölle. Näin sivusta katsottuna näyttää että yrität vääntää jonkun vieraan väkisin omiin toiveihisi sopivaksi. Onhan sekin tietenkin sallittua mutta aika hupsua.
varma, että ei kukaan näistä vastaajista ole hän. Purat vain täällä sitä pahaa oloasi,
kuten minäkin yleensä teen. Olisi ihan kiva tietää, kuinka muutamasta rivistä löytyy
joku tietty tyyli.. Sanoista puhumattakaan..
Onhan se aika paskamaista, että joutuu kuolettamaan tunteensa ja naputtelemaan
täällä vielä tekstiä pahaan oloonsa. Kaikki johtuu kommunikaatiovaikeuksista.
Itse tulen juttuun kaikkien kanssa, jotka eivät välttele minua tai ole tylyjä..
Taidatte olla kuitenkin samanlaisessa liemessä noin yleensä...
.. viestisi oikeaa kohtaan, kun en ymmärrä miten se liittyy tuohon aiempaan keskusteluun. Selitätkö?
yksinpuhelu pistää vähän ihmetyttämään.
ei tarkoittanutkaan yksinpuhelua, vaan puhumista yksin sinulle siis kahden kesken, ilman että muita on paikalla.
viittasin. Mutta kun se nyt vaikuttaa että tämä toinen henkilö ei ole yksin sinun kanssasi kaksistaan puhunut. Eikö siitä tule yksinpuhelua silloin?
En ole yksin hänen kanssaan puhunut. En tunnistaisi hänen ääntään, jos sen kuulisin. Ja silti tunnistaisin hänen silmänsä mistä vain.
Ei ole puheltu, vielä, puhellaan kyllä joskus, vaikka säästä.
että hänellä on varmasti jokin syy vältellä sinua. siis jos se pitää edes paikkansa että hän välttelee sinua.
ehkä olet itsekin aiheuttanut sitä kommunikaatiovaikeutta, it takes 2 to tango.
ja näin by the way, kukaan ei tule juttuun kaikkien kanssa.
nyt sitten selvää. "Ei ole puheltu vaikka puhellaan joskus." Jatka sitä peiliin juttelua niin puhut yksin kaksistaan... tai kaksin yksistään, miten vain.
tässä on meitä kolme samassa keskustelussa.
Minä kirjoitin 'puheille', nimimerkillä, että en ole hänen kanssaan kahden koskaan puhunut. Mutta aion puhua joskus tulevaisuudessa esim. säästä. Mitä epäselvää tuossa on, onpas täällä tänään kireää.
sekoilla kun ihmiset vaihtuu kesken ketjun, aiheet vaihtuu kesken ketjun. Jatkakaa te nyt sitten sitä kaksinpuhelua. Minä menen riisumaan pipon ja sitten peilin eteen harrastamaan vuoropuhelua. Vaikkapa säästä.
minä taidan laittaa pipon päähän ja lähteä harjoittelemaan sitä vuoropuhelua koirankusettajien sekaan
ettei kukaan näistä vastaajista ole hän. Ja niin puran pahaa oloani täällä. Teen sitä mieluummin täällä kun heittelen tavaroita seiniin tai kiukkuan todellisille ihmisille. Ja kyllä jotkut viestit voi hyvinkin helposti karsia pois "oikeista". Sanavalinta, sanojen käyttö, yhdyssanat, rivien välit, välimerkkien käyttö jne. Sinun viestisi oli sen verran pitkäkin vielä että siitä ei jäänyt epäilystäkään. Liian paljon "epäpuhtauksia" ollaakseen "hän".
Tunteitaan ei pysty kuolettamaan, en minä ainakaan. Siinä yksi syy että joudun naputtelemaan täällä tekstiä pahaan olooni. Ja näinhän se on, kaikki johtuu kommunikaatiovaikeuksista. Kaikki selviäisi jos vain uskaltaisi hieman enemmän avautua ja puhua suunsa puhtaaksi keskenään. Tämä palsta taitaisi menettää merkityksensä ja yleisönsä jos me ihmiset olisimme vähän viisaampia.
Viimeisen lauseesi merkitystä en ymmärrä. Voisitko vähän valaista?
sivusta, ja "löysin" tästä viestistä hänet. Siis toivon niin. Toivottavasti, sillä tuo, että väittää minua kärsimättömäksi, tiputtaisi kyllä kiven sydämeltä. Luulen, että hän on luovuttanut, mennyt kokonaan pois. Mutta jospa olenkin kärsimätön. Jospa odottelen rauhassa sua mietiskellen. Ei ole mitään kiirettä, eikä hätää.
Kuten huomaatte, tämä ei vissiin liittynyt mihinkän, itselleni kai lohdutuksen sanoiksi..
että aavistuksesi olisi oikea ja "Hän" saapuu luoksesi. Kertoo sinulle rakkaudestaan sinua kohtaan, kuinka paljon hän on poissa ollessaan sinua kaivannut, suukon kanssa sinetöi lupauksensa ettei hänen rakkautensa sinua kohtaan koskaan kuole.
sanoit sen noin, aloin tuntea itseni typeräksi. Eihän siinä tietenkään käy kuten sanot. Mutta haaveilen nyt kuitenkin. Ja toisaalta, mistäs sitä tietää, onhan minua ennenkin rakastettu. Miksi siis ei voisi hänkin.
Mutta kuten sinä sanot, toivon sitten niin, haaveet on kivoja.. kärsivällisesti haaveilen, haaveilen, haaveilen..
ne haaveet toteutuvat. Minäkin samalla tavalla haaveilen. Onhan minuakin joskus rakastettu, miksi sitä ei voisi tapahtua vielä joskus uudelleenkin? Eihän se kai ihan mahdoton ajatus ole? Ei ainakaan minun haaveissani.
mahdoton ajatus, mutta mistäs sitä tietää, kun toista niin vähän tuntee. Toivoa on niin kauan kuin hän sen tyrmää suoraan kasvotusten. Entäs, jos olen hänen mielestään täysin vastemielinen, tai jotain. On vain sen peittänyt, kun on kiltti.
Tällaistahan tämä on: tykkääpäs, eipäs, välittääpäs, eipäs, rakastaapas, eipäs..
kun ei kumpikaan uskalla puhua avoimesti suoraan ja rehellisesti. Kaikki jää arvailujen varaan. Ja siihenhän se sitten kaikki kaatuukin, niihin arvailuihin.
että siihen se voi kaatua, ei se ole varmaa. Jos molemmilla on tarpeeksi tunnetta, ei se kaadu siihen. Vaikka kumpikaan ei uskaltaisi mitään sanoa, voihan olla, että molemmat silti sen jotenkin näyttää. Ja joku kaunis päivä kaikki on selvää, yhdessä. Ei voi tietää.
Minä uskaltaisin tehdä aloitteen, jos en olisi aikaisemmin yrittänyt. Se eka yritys vei rohkeuden. Se meni pieleen. En pelkää rukkasia, enkä tunteideni näyttämistä. Mutta arvostan tuota ihmistä, enkä halua, että hän ahdistuu sopimattomasta lähentelystä.
aina tilanteesta, olosuhteista, ihmisistä jne. Sen mustan ja valkoisen välillä on sitä harmaatakin. Mutta kyllä se kovasti auttaa jos pystyy puhumaan keskenään.
harmaassa on paljon sävyjä. Ja keskustelemalla ne selvenee.
Pakko sanoa, että jossain vaiheessa mun on kysyttävä jotain. Tämä ihastuminen on sitä luokkaa, etten tosiaankaan aio heittää tätä menemään kysymättä/olematta varma. Jos en muuten saa mitään koskaan tietää, kysyn. Vaikka siinä menisi kasvot ja maine, mieluummin ne kuin hän. Jos pienen pieni mahdollisuus on olemassa, en voi jättää sitä käyttämättä. En hänen kanssaan.
uskallat, ettei rohkeus juokse karkuun viimetipassa. Oli muuten ihana kuulla nuo sanasi! Enemmän sellaista! Toivotan sinulle lykkyä tykö! Toivottavasti saat odottamasi/toivomasi vastauksen!
vielä karkuun monta kertaa. Mutta jossain vaiheessa tulee sekin hetki, että uskallan. Sen verran tunnen itseäni. Ehkä pitäisi ainakin nähdä hänet ennen sitä, ehkä sen näkisi hänestä, jos olen ihan vastemielinen. Mitenkäs ei viime aikoina ole näkynyt ollenkaan:)
Ja jotenkin uskon siihenkin, että vaikka vastaus olisi hänen puoleltaan jyrkkä ei, hän kuitenkin osaa sen silleen nätisti sanoa.. sen verran tunnen jo, vaikka vieras onkin.
Ei sitten ainakaan tarvitse täällä ihmetellä ja haikailla. Suora vastaus on parempi mikä se sitten onkin.
Minulle, en ole täällä ollutkaan sitten yöllisen jälkeen! Siis kenet luulet löytäneesi..
kuka se oli. Tuli käytyä mukava keskustelu jonkun kanssa. Tuntui, että puhuin "hänen" kanssaan. Tai ainakin sain vastauksia, jotka selvensivät omaa tilannettani itselleni. Enhän minä voi tietää, onko teistä jompi kumpi se, jonka haluaisin olevan. Todennäköisestihän ei kumpikaan.
miten kysyä. Ei sitä voi päin naamaa heittää... eli tässä on vielä vähän suunnittelutyötä ennenkuin pääsee sorvin ääreen..
se joka tuntui tutulta, ei ap. Ainoastaan sivusta irvistelijä
keskusteluamme. Ja hauskaa jos se tosiaan selvensi tilannettasi.
Kiitos siitä. Jotenkin keskustelumme aikana, multa hävisi kaikki paniikki. Tuli sellainen olo, että tykkään ja teen mitä vain eteesi. Olenhan näin ennenkin ajatellut, mutta tämä viikonloppu oli jotenkin vaikea. Luulin eilen etten voi tehdä mitään koskaan, ikävä kasvaa..
palstoilta nähtävästi muutakin kuin lisää ikävää ja epävarmuutta, pettymystä ja pahaa mieltä. Silloin kun pystyy keskustelut pitämään järkevinä ilman provoja ja muita kummajaisia.
kulta:) tai sen korvike!
Tulee aina muitakin väliin! Minä kysyin ja joku muu vastasi taas, ei kai sillä oo väliä! Miten ne vastaukset selvensi tilannettasi? Kun ei jaksa kaikkee lukea..
soi kuin ihaninta musiikkia korvissani! Siitä on ikuisuus kun joku viimeksi minua kullakseen kutsui. Ja taisi sekin olla oma äitini. Heh!
lakkaisi sinua kullakseni kutsumasta, kulta!
Siis jos olisit hän.. jos olet korvike, niin täällä palstalla voin sinua kullakseni kutsua, koska tahtoisin tietty, että olet tuo minun kultani.
kaksi kertaa, kun en heti tajunnut että olet ap.
Jotenkin selvensi siten, että tykkään hänestä paljon.. ja ehkä tilanne ei ole mitenkään toivoton. Tai jos on toivoton, niin sekin pitää selvittää siellä tosielämässä, pitää siis tietää, eikä jäädä ihmettelemään. En osaa selittää, nyt on vaan parempi mieli.
löytää paremmat ratkaisutkin. Ja jo se että on valmis selvittämään asioita on selvittänyt tilannetta aika paljon. No enpäs olisi uskonut kun tuon alkuperäisen viestin kiukuissani laitoin minne se johtaa! En minäkään enää ole ihan yhtä mutrusuu. Ilma vähän puhdistui tässä matkan aikana.
Tosielämässä kaikki vasta selviää. Jospa olisi minusta kyse vastaisin: Tilanne ei ole mitenkään toivoton.. Ap siis viestiketjun aloittaja en ole.. Käytin "sinullekkin" nimimerkkiä viimeks ennen tätä.. Hyvä kuitenkin jos mieli on parempi!
nimimerkillä vastasit minulle:) ainakin kerran. Tuolla ylempänä.
oli koko ketju päässäni sekaisin. Luulin sinua ap:ksi ja kaikki viittaukset meni sekaisin muutenkin. Nyt vasta katsoin kuka vastasi ja kenelle. Ehkä sinä oletkin kultani?
sinä puheille tulemisella fyysistä juttelua, vai mitä tahansa juttelua. Yritän kovasti selvittää voisitko sinä olla tässä ketjussa.. kun ollaan jo usempaan kertaan tässä törmätty
Senkin saa selville? Olenko hän. Voinhan olla/ tai en.. Kerro jokin vihje..
kokeillaan jotain.
Luin tuota aiempaa aliketjua, jossa olit/olin mukana. Kerropas oletko sinä tullut puheilleni ihan niinkuin kasvotusten vai vainko sähköisessä muodossa?
Ja kerro samalla olisitko oikeasti vastaanottavaisempi kuin silloin kerran?
Ollaan. Siis tulin sinun puheillesi, en nyt osaa sanoa mitä toi fyysinen juttelu on.?
juteltiin?
Ollaan puheltu..Mikähän tuo kerta sitten oli? Vastaanottavaisempiko, kyllä jos nyt olet hän!
Ihan kasvotusten.
ettet sinä voi olla hän.
En usko että hänen nimimerkissään olisi tollanen tuplakonsonantti (ellei sitten tahallaan), ja muutenkin kun ei ole tullut koskaan puheilleni. Ja nyt kun noita luin tulin siihen tulokseen, että tuo irvistelijä voisi olla hän, mutta tuskin. Ei taida täällä niin ahkerasti olla. Täällä sekaisin yöllä.
Eikä sillä ole väliä, selvensin tunteitani itselleni. Mutta sinä et voi olla hän, liikaa ristiriitaa aiemmissa viesteissäsi, ja kielenkäyttösikin on erilaista.. menen nukkumaan
niin hirveästi ole noita kertoja siellä tosielämässä.
Mutta kuten totesin tuossa toisessa viestissäkin, et ole hän. Olen väsynyt ja siksi alan mennä sekaisin
Hyvää yötä
Voittaa, täällähän se on hakuammuntaa! Mutta ihmettelen kuinka tiedät minun nimimerkistäni jotain, ihan hyvin voisin kirjoittaa tuon irvistelijän tekstin.. Mutta hyvää yötä, kuka ikinä oletkaan!
siinä puheille keskustelussa. Sanoisin, että olen tullut muutaman kerran pikaisesti puheillesi ihan niinkuin kasvotusten ja tavoitellut sua myöskin sähköisesti. Suhtkoht useasti törmäillään ja minäpä se taisin väittää olevani nykyään vastaanottavaisempi (vaikka muuten kirjoitinkin epäselvää kieltä ko. viestissä ;))
Vain yhdelle on se nimitys,myös palstalla,luulin
sinusta hiukan enemmän,nytpä sitten tiedän.
Minä en koskaan käyttäisi sitä sanaa,ellen olisi satavarma,mutta sinulle ei ole näköjään niin kovin tarkkaa.
ajattelitko ollenkaan mitä sanoit?
eipä ole välittämisesi kummoistakaan,jos tuota tarkoitat.korvike?? hänet siis voi toinen korvata
ja sillä välin kun oikea on poissa,kutsut ketä hyvänsä kullaksi,huh,huh.
mahdatkohan tietää oikeasta rakkaudesta mitään?
toista ihmistä TODELLA rakastava ei KOSKAAN pu-
huisi noin.
enempää et voisi toisen mieltä pahoittaa kuin
tuolla kirjoituksellasi.
toivottavasti SE OIKEA ei sinua huomaa ja tunnista.
Täällä on jo niin monta kirjoittajaa, sekaisin koko ketju! Eikä ollut multa tuo "koskaan"..
sanoa ketään toista kullaksi, vaan sitä josta välitän, haaveilin että tuo olisi hän. Puhuin vain HÄNELLE. Kirjoitan hänelle, en muille.. ajattelen koko ajan puhuvani hänelle.
Eli anteeksi, ei tule toistumaan, paitsi jo olen varma.
Enkä minä ole mikään rakkauden ammattilainen, en siitä paljoa tiedä, mutta taidan häntä silti rakastaa. SIIS häntä, joka on muuallakin kuin täällä.
että Hän kirjoittaa niin hyvin, oikein. Olen nähnyt muualla kuin täällä. "Sinullekkin" on niin väärin kirjoitettu. No voi se olla hänenkin kirjoittamansa, mutta joskus kirjoitti täydellistä äidinkieltä.
Älkää kiusatko, tykkään niin paljon ja en haluaisi häntä loukata, ja yöllä en enää nähnyt eteeni, kun niin nukutti.
Annathan anteeksi, jos loukkasin sinua, OIKEA, olen tästä lähtien järkevämpi ja virkeämpi
Anteeksi anteeksi..
Luethan (siis hänen pitäisi lueka) tuon toisen viestinkin, jossa pyydän anteeksi. Kaikki mitä kirjoitan on hänelle. Kaikki tunteeni on hänelle. En olisi täällä, jos häntä ei olisi olemassa. Jokainen kulta-sana on vain hänelle. Näen hänet koko ajan edessäni, kun kirjoitan. Sanaakaan en tarkoita muille. Anteeksi, se oli kaikki vain "Sinulle" siellä jossain
tuolla korvikkeella hänen sanoihinsa, siis sanoihin joita luulin joskus hänen sanoikseen..hän käytti sitä ensin itsestään, näin luulen.
Ja totuushan on etten varmaksi tiedä lukeeko hän näitä koskaan, muistaako olemassaoloani ollenkaan. Täällä ei voi tietää..
anteeksi pyytelyä
Korvike oli vain huono vitsi, viittaus muualle, en ikinä ajattelisi, että hänet voisi korvata, missään, täällä tai muuallakaan. Häntä etsin täältä koko ajan.
Annathan anteeksi, jos se olet sinä, ja suutuit, lupaan korjata tapani. Kiltti, annathan?
hetki. Hän ei ole koskaan tullut kasvotusten puheilleni. Oletan, että puheille tulo tarkoittaa jotain muuta kuin sattumalta törmäämistä. Hän ei ole tavoitellut minua tosielämässä sähköisesti, tosin vastasi, kun minä tavoittelin.
Eli annetaan olla, tykkään hänestä. Tykkään sinusta, jos sinä satut tämän lukemaan. Minä olen eilen kirjoittanut kaiken väärin ja loukannut (jos on lukenut). Anteeksi.
kirjoittelet tällaisissa mammuttiketjuissa etkä
sille oikealle???Ethän itsekään voi tosissasi
uskoa,että puhut tuollaisessa oikean kanssa?
Jos - tunnetpa huonosti.
Paljon ristiriitaa viestissäsi - välität jostakusta kovasti,silti et voi kirjoittaa vain hänelle,vaan kenelle tahansa?Jokin mättää.
jos jokin ei mättäisi. Pelkoa, hylätyksi tulemisen kauhua, kaikkea epätoivoista.. ja myös välittämistä. Mutta joskus tuntuu myös, että ymmärrätte viestini väärin, kuten varmaan kaikista
No tänne en nyt ainakaan hetkeen enää mitään kirjoita, lähden koittamaan siipiäni muualle, jos tipun, niin sitten saatan tännekin palata..
nainen vai mies?
ei se kuitenkaan ollut oikea,ei täällä koskaan ole,mutta - pakko sanoa - kyllä minuakin ihmetyttää nämä teidän rakkaudentunnustukset ihan
oudoille ihmisille.Kai sen verran pitäisi nähdä
vaivaa,että tietää onko se hän vai joku,jolla ei ole mitään merkitystä.
Voi tehdä virheen,jota ei pysty korjaamaan.
Alat seukkaan tai leikkiin kotia jonkun jannun kaa, aika selviö et sut on syytä unohtaa.
sinä ystävällinen sielu. Kiitos että levität iloa ja hyvää mieltä jo heti aamutuimaan. Kaunista sunnuntain jatkoa. Säilyköön hyväntuulisuutesi koko päivän!
Ite vaihdoit mut lennossa! Mee sinne äitis helmoihin takas vaan :(
ihmissielu voi sisältää. Sääli.
Tässä on nyt kyse vähän eri kaliberin asioista kuin teidän teinien ja lemmenkipeiden mammojen vaaleanpunaiset kaipailut.
sinulle, että älä vähättele toiste tunteita. Jokaiselle tämmä asia voi olla maailman suurin asian, oli teini tai ei.
Sinun asiasi on sinulle suurempi, mutta niin on jokaiselle täällä se oma asia.
Kasva aikuiseksi!
kommentoin sen verran, että vastaukseni sävy oli linjassa minulle heitetyn herjan kanssa, joten miksi otat pulttia? Kun itse kasvat aikuiseksi, niin huomaat että kaikille ihmisille 'aikuiseksi kasvaminen' ei tarkoita turtumusta, jossa kaikkiin asioihin suhtaudutaan 'aikuismaisesti' ja välinpitämättömästi. Joskus haavat ovat vain liian syviä.
Kaikkea hyvää sinulle, kun täällä kaipailet.
tuon sivusta kommentin.
Ihan pisti silmääni, se miten sinun asiasi oli niin paljon tärkeämpi ja suurempi kuin muiden. Noin ajattelee hyvin nuori ihminen. Kun sinulle tulee lisää vuosia, huomaat, että muut ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin sinäkin. Ja sinun mielestäsi naurettava päiväuni voi olla jollekin toiselle elämää suuempi asia. Kuten oma asiasi nyt sinulle. Minä tiedän, että olen jo aikuinen. Silti ihastunut ja täällä ikävissään. En lähtisi koskaan vähättelemään toisten tuskaa.
siis tähän:
"Tässä on nyt kyse vähän eri kaliberin asioista kuin teidän teinien ja lemmenkipeiden mammojen vaaleanpunaiset kaipailut."
eikö tuo ole aika lapsellisesti vähätelty niitä mammoja
Oletkin varmaan jo ihan 30-vuotias peräti...
samaan tyyliin, kuin se henkilö joka olisi voinut minulle kirjoittaa tuon yhden ylläolevan viestin...
Eli tavallaan lähetätte tässä hänelle terveisiä, kiitoksia vaan... ;-)
tietäväsi toisten kaipailuista? Onko teinien ja lemmenkipeiden mammojen kaipailu vähemmän arvoista kun sinun kaipailusi? Mene häpeämään nurkan taakse äläkä tule esille ennen kuin olet oppinut arvostamaan toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan. Kyllä toisten tunteet ja kaipailut ovat ihan samaa kaliiberia kuin omasikin.
on .44, mikäs sun on?
yhtään pienempi.
:)---
et tarkoittanut meidän mammojen tunteita loukata
hän joka minulle aiheen unohtamiselle antoi näytti paikkani niin selvästi että olisin ollut kohta jonkin ajan kuluttua vielki surkeampi tapaus ku mitä olin silloin ja mitä olen nyt.
Oli pakko vaan lähteä ja unohtaa että säilyi edes pieni itsekunnioituksen pinta, pintaa se vaan onkin mitä jäljellä on, mutta se itsekunnioituksen ohut pinta on ainoa mitä minulla on joten sitä suojelen ja paikkailen minkä pystyn.
on niin monet eri syyt unohtamiseen. En tiedä sitten jos yksi syy on sen helpompi kun toinenkaan. Sinun tapauksessasi ehkä eroon sisältyi myös helpotusta tilanteen ratkeamisesta.
vitura sentään!
sellaisia massaketjun sisälle piilotuneita pikkuketjuja. Eivät liity toisiinsa enää seuraavana päivänä.
päätä ja häntää. On vain oltava mukana alusta saakka, muuten tippuu kärryiltä.
Ihan täältä sivusta..kun tarpeeksi saa pettymyksiä osalleen,niin osa ihmisistä kovettaa itsensä.