A.H. on torhistautunut halveksimalla julkisesti vääryyttä kärsineiden kohtelua ja valehdellut hoitokokousten sisällöstä.
SRK:n johto sekä monet "paikalliskihot" ovat sanoneet, että "jos hoitokokouksissa olisi oikeasti tapahtunut sellaista mitä vaitetään, niin olisihan se tullut aiemmin esille." (Asiat tulivat tosin esille jo hoitokokousaikana, mutta SRK sai vaiennettua totuuden puhujat.)
Mutta Jumala antoi meille aikalaisille kanavan tavata toisiamme vasta nyt. Jumalalla on siihen varmasti hyvä perustelu, miksi hän antoi asioiden olla pinnan alla näinkin kauan. Mutta ei tuollaiset tapahtumat parissa vuosikymmenessä vanhene, kuten SRK väittää vaan ovat edelleen aivan tutkittavissa olevaa materiaalia.
Kunhan entistä useammat vl-julkkikset alkavat kyseenalaistamaan SRK:n henki- ja hoitokokousoppia, niin jotain on pakko tapahtua.
SRK:n johto sekä monet "paikalliskihot" ovat sanoneet, että "jos hoitokokouksissa olisi oikeasti tapahtunut sellaista mitä vaitetään, niin olisihan se tullut aiemmin esille." (Asiat tulivat tosin esille jo hoitokokousaikana, mutta SRK sai vaiennettua totuuden puhujat.)
Mutta Jumala antoi meille aikalaisille kanavan tavata toisiamme vasta nyt. Jumalalla on siihen varmasti hyvä perustelu, miksi hän antoi asioiden olla pinnan alla näinkin kauan. Mutta ei tuollaiset tapahtumat parissa vuosikymmenessä vanhene, kuten SRK väittää vaan ovat edelleen aivan tutkittavissa olevaa materiaalia.
Kunhan entistä useammat vl-julkkikset alkavat kyseenalaistamaan SRK:n henki- ja hoitokokousoppia, niin jotain on pakko tapahtua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suomessa on uskonnonvapaus ja saa olla erimielinenkin, mutta tuolloin on tosiasia, että sellaista on SRK:n ulkopuolella, jossa saa yrittää olla kristitty niinkuin osaa.
on SRK:n keino vaientaa turhia kyselevät. Näin on jo neljäkymmentä vuotta toimittu ja näin toimitaan jatkossakin.
Mutta et kai tarkoita, että SRK: ulkopuolella ei voisi olla ollenkaan uskovainen?
ongelmalliseksi olla uskovainen olematta vanhoillislestadiolainen.
Kirkon piirissä on jokunen muukin herätysliike. Eivät vanhoilliset ole ainoita.
Vanhoillisten oppi on lipsahtanut pois alkuperäisestä lestadiolaisuudesta. Yksi esimerkki on siinä, että vanhoilliset opettavat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Vapahtajan kärsimystä ja kuolemaa. Näinhän ei Luther, Lestadius eikä Raattamaakaan opeta.
Vanhoillisista vain tuntuu, että he ovat jotenkin edellä muita.
Luuk. 10:
1. Niin asetti Herra toiset seitsemänkymmentä, ja lähetti heitä kaksin ja kaksin edellänsä joka kaupunkiin ja paikkaan, kuhunka hän itse oli tuleva
---
8. Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja he teitä ottavat vastaan, niin syökäät mitä teidän eteenne pannaan,
9. Ja parantakaat sairaita, joita siinä on, ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt.
10. Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja ei he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille, ja sanokaat:
11. Tomunkin, joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me pudistamme teille: kuitenkin se tietäkäät, että Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt.
---
17. Niin ne seitsemänkymmentä palasivat ilolla, sanoen: Herra, perkeleetkin ovat sinun nimes kautta meidän allemme annetut.
18. Niin hän sanoi heille: minä näin saatanan taivaasta lankeevan niinkuin pitkäisen tulen.
19. Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, ja ei teitä mikään ole vahingoitseva,
20. Kuitenkin älkäät siitä iloitko, että henget teidän allenne annetaan; vaan iloitkaat paremmin, että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaissa.
21. Sillä hetkellä riemuitsi Jesus hengessä ja sanoi: minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs nämät salasit viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille (a): tosin, Isä, niin oli sinun hyvä tahtos.
Kuolleella uskolla ei viedä Jumalan valtakunnan evankeliumia eteenpäin. Kuolleitten nimet eivät ole kirjoitetut elämänkirjaan taivaissa.
vuodatettiin kuitenkin heidän päällensä vasta helluntaina.
Opetuslapset olivat itsensä Jumalan Pojan koulutettavina. Hän itse antoi heidän kokea noita asioita. Muitakin he saivat kokea. Mm. Pietari käveli veden päällä ja he saivat tehdä ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus salli sen heille. Pohjimmiltaan he kuitenkin odottivat maallista Messiasta.
Vasta Emmauksen tiellä ja Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen heille selvisi, että heidän itsensä syntien tähden Jeesus joutui kuolemaan, eikä ainoastaan ylimmäisten pappien vihan tähden.
Vasta Jeesuksen kuoltua heille selvisi, että he olivat kaikki pettäneet Vapahtajan. Heidän oma syntisyytensä kirkastui heille vasta sitten. He olisivat aiemmin halunneet vain korkeita virkoja yms.
Jumalan voima saattaa vielä nykyäänkin ilmetä ihmisissä, jotka eivät vielä ole tulleet tuntemaan kadotettua ja tuomittua tilaansa. Opetuslapsille se kirkastui vasta Jeesuksen kärsiessä. Pietari meni pois ja itki katkerasti. Siksi Vapahtaja lähetti terveisiä opetuslapsille ja erityisesti Pietarille.
Voisi oikeastaan sanoa, että opetuslapset olivat menestysteologeja Jeesuksen kärsimiseen ja kuolemaan saakka. He nukkuivat,,,
Heiltä piti ottaa tämä menestysteologia pois sydämeltä, ennenkuin Jeesus saattoi syntyä sinne eläväksi.
Puhuttaisiinko Saksassa keskityleirien tai Venäjällä kommunismin uhreista? Kyllä niitä asioita siloiteltaisiin ja piiloteltaisiin. Valtaapitävä totalitaristinen järjestelmä ei koskaan myönnä omia virheitään.
Tässä on se SRK:n ongelma.
Kun johto pidetään hoitomiespainotteisena, ei keskustelua tulla sallimaan vielä pitkään aikaan.
On tapauksia, joita on selvitetty niiden tapahtumahetkellä -80 luvulla aina tähän päivään saakka. Asian suurin ongelma alunperin oli, ettei hoituri/hoiturit suostunut kertomaan mistä on kysymys. Siihenkin liittyy oma kieroutensa. Hoituri voi venkoilla ja kiusata vuosikausia, vaikka ei ole olemassa mitään syytä. Ehei ei, en minä sitä tarkoittanut…aivan muusta on kysymys…eikö se sitten olekaan…olet käsittänyt väärin… ei, ei siitä ole kysymys jne. Kun asia jälleen vasta kymmenen vuoden kuluttua tuli voimakkammin esille ja ”hoituri” sanoi ”syyn” oli se täysin perätön. "Hoiturit", jotka kateuksissaan oman edun tavoittelussa ovat ajaneet vuosikausia "jotakin asiaa" täysin perättömien itse keksimiensä ja levittämiensä, valheellisten juorujen perusteella sanomatta mistä on kysymys, tietävät kyllä tällä hetkellä tehneensä väärin. Jokainen tietää miten ihmisraukka käyttäytyy, jos on pienikin mahdollisuus olla tunnustamatta rikoksiaan. Hoitokokousvuosien tapahtumien kieltäminen ja vähätteleminen on mannaa hoitureille, jotka ovat jo kehitelleet tapahtumista oman fantasiatarinansa, johon he uskovat ja jonka avulla työntävät kammottavuudet pois tajunnastaan.
Pahantekijä muistaa väärin
Elämä & Terveys/Helsingin Sanomat 22.8.2005
…
Pahaa ei saa tekemättömäksi, mutta parhaansa pahantekijän mieli yrittää. Tappajallakin on taipumus helliä itsestään myönteistä kuvaa ja varjella siten omaa mieltään. Ihminen voikin heti pahan tekonsa jälkeen kehittää tapahtuneesta fantasiatarinan, johon hän uskoo ja sen avulla työntää kammottavuudet pois tajunnastaan.
Alamme siis muistaa väärin. Jos ihminen tekee henkirikoksen eikä jää siitä kiinni, hän ei jonkin ajan kuluttua välttämättä ole itsekään varma syyllisyydestään. Huonoista asioista syntyy valemuistoja. Humalassa myös muistikatkokset ovat mahdollisia. ”Kyse ei ole pelkästään laillisen edesvastuun välttämisestä, vaan ihmisen tarpeesta ylläpitää edes jotenkin siedettävä käsitys itsestään”, Lauerma selittää.
”Pahan tapahtuman jälkeen ihminen esimerkiksi näkee siitä unia, jotka tyypillisesti lähtevät muuttumaan tietyn ajan kuluttua. Näin voi käydä vaikkapa silloin, jos on aiheuttanut liikenneonnettomuuden.”
…
”Jokaisen mieli ja muistihan käyttävät samoja keinoja jatkuvasti. Joillakin se vain menee överiksi, ja hän alkaa itsekin uskoa omia selityksiään. Todellisuuden taju pettää”, Vartiainen sanoo. Hänen mukaansa henkirikoksesta yli pääseminen ja normaalin elämän eläminen sen jälkeen vaatii tietynlaista psyykeä.
”Pitää olla riittävän vahva psyyke ja tunnekylmä ihminen, pystyä eristämään teosta nousevat tunteet ja syyllisyydentunnot. Ei se ihan joka mieheltä yrittämälläkään onnistu. On rikollisia, jotka ovat vuosikausien jälkeen tunnustaneet tekonsa, kun eivät ole pystyneet elämään sen kanssa”.
Selkeästä ja asiallisesta kirjoituksestä, joka maallikollekin selvitti näitä kummallisia ihmismielen kiemuroita.
Toivottavasti keskustelu jatkuu avoimena näistä vaikeista ja kipeistä tapahtumista.
Kaikki,jotka tietävät puhukaa ja kirjoittakaa!
Salailu edelleen vain pahentaa tilannetta.
mutta eivät joko halua tai uskalla hoitokokouksista kertoa. Ties miten monet ovat yhä sitä mieltä, että kokoukset oivat paikallaan ja että meidät nuo asiat hyväksymättömät, syystä tai toisesta Ry:ltä poistuneet tai poistetut olemme todella syyllisiä ja etenkin katkeria, ja siksi itse syntipukkeja kohtaloihimme. Varmaan se on monien mielestä meille ihan oikein(?)
Vaikuttaa siltä, että Rauhanyhdistyksillä uinutaan ihanassa rauhassa. Meidät, noista kirjoittavat leimataan koiriksi ja velhoiksi ynnämuiksi, mutta eipä Jeesuksenkaan aikana löytynyt montakaan uskalikkoa puolustamaan Herraansa ja Mestariaan. Voisiko palvelija olla Herraansa suurempi, kysellään Raamatussakin.
Kertauksena vielä: Kokousten aikaan, siis olipa asia tai (keksittykin) syyte mikä tahansa, aina oli kyseessä joku väärä henki, mikä aiheutti muka synnin ja tämä henki piti kitkeä juurineen maasta. Mistään varsinaisesta synnin luvallisuudesta ei yleensä ollut kyse.
Kysymyksiä:
Miksi enää ei kitketä noita "väärähenkijuuria" pois? On taas uusi ja entistä pahempi maailman aika ja synnin muodot yhä vain lisääntyneet. Jos kerran hoitokokoukset olivat niin erinomaisen tarpeellisia ja siunauksellisia, eikö olisi jo korkea aika aloittaa ne uudelleen?
Laitan tähän 25.5.2007 tekemäni aloituksen.
Kaikki on totta - "Karpon järkytykseen".
Kirjoittanut: Alpo Murberger 25.5.2007 klo 23.32
Koska edellinen kirjoitukseni poistettiin, teen uuden yrityksen, jonka aion tällä kertaa säästää tietokoneeseeni.
Aloitin poistetun tekstini nimimerkillä: "Kaikki on totta".
Se pätee edelleenkin.
Käytän omaa nimeäni, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Kerronhan vain TAPAHTUNUTTA ASIAA. Ehkä se auttaa uskomaan, että en kerro satuja, vaan tapahtunutta asiaa.
Muutimme Oulusta Ruotsiin, jossa v.1969 päädyimme Luulajaan josta sain mainosmiehen toimen. Saimme heti yhteyden Luulajan ja Morjärven uskovaisiin ja meidät otettiin vastaan rakkaudella. Joka toinen viikko oli seurat Luulajassa, ja joka toinen viikko Morjärvellä.
Vielä Oulussa, ja myöhemmin Oulunsalossa asuessamme aloin huomata sellaista "vikovaa henkeä". Tai sanoisinko "hengen haistelua".
Luulajan/Morjärven seurakunnassa olimme kuin linnunpoikaset äitiemon hoivassa.
Jo ensimmäisissä seuroissa huomasimme, että siellä uskottiin Jumalan sanan ja Lutherin opin mukaisesti. Morjärven seurasali oli, Larssonien entisen kodin olohuoneessa, jonne mahtui jotakin sata sanankuulijaa.
Aina jäi lämmin tunne sydämeen kun seurat loppuivat. Saarnattiin elävää ja puhdasta Jumalan evankeliumia.
Riidoista, jotka Suomessa olivat jo alkaneet, emme tietäneet mitään. Me vain kilvoittelimme panemaan pois OMAT syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä
Kiitosäänet kaikuivat jokaisissa seuroissa. Meillä oli keskinäinen rauha ja rakkaus.
Joku, en tiedä kuka, oli kuitenkin "Juudas", joka otti SRK:n yhteyttä ja pyysi heitä tulemaan Luulajaan pitämään "hoitokokousta".
Yllätyimme täysin SRK:n kirjelmästä, (muistaakseni v. 1972, 73.) jossa he kertoivat "kuulleensa", että seurakuntamme jäsenillä on kodeissaan televisioita.
Seurakuntamme "vanhimmat" vastasivat kirjeeseen ja toivottivat SRK:n miehet tervetulleeksi.
Ennen näitä tapahtumia, joista aion kertoa, olivat SRK:n saarnamiehet aina kehuneet kuinka mukava oli tulla Morjärvelle, koska meillä oli niin lämmin henki ja hyvä keskinäinen uskonrakkaus.
Pidettiin siis ensimmäinen kokous Luulajassa, jossa oli mukana myös Morjärven seurakunnan jäseniä.
Poissa oli se entinen rakkaus, jota puhujaveljet aina olivat ylistäneet.
Torniosta tuli H.....nen, ja eräs muu jonka nimeä en enää muista. Huomasimme heti sen vaativan hengen, että tuli tehdä eriseurasta parannus.
Puheenvuoroja käytettiin ahkeraan ja tehtiin parannusta TV:n katselusta, koska ainakin me nuoremman polven edustajat olimme sitä - ainakin joskus katselleet, tosin kyläillessämme kodeissa joissa oli TV.
Kokous päättyi siihen, että "H" ja se toinen mies, sanoi välittävän kokouksen kulun SRK:lle Ouluun.
Kohta tuli SRK:lta kirje, jossa K....mäki kirjoitti, mielestäni, suorastaan loukkaavan kirjeen seurakunnillemme. Hän syytti esimerkiksi erästä tulkkiamme siitä, että hän "ei tulkinnut saarnoja oikein, vaan laittoi niihin omiaan".
Hän nimitteli kyseistä tulkkia "tutisevaksi ja hourailevaksi".
Voin kertoa, että hän tarkoitti rakasta uskonveljeämme Viktor S:ää. Alunperin ruotsinkielinen, mutta joka oli opetellut suomenkielen niin hyvin, että pystyi toimimaan tulkkina.
Eniten minua siinä K......en kirjeessä loukkasi maininta "tutisevasta ja hourailevasta tulkistamme. Olen jälkeenpäin nähnyt asian näin: K......ki, entisenä armeijan "kapiaisena", oli tottunut sotilaalliseen kuriin.
Kun siis Viktor S:llä, silloin tällöin sanat ikäänkuin takertuivat kurkkuun (sekin parkinsonin sairauden seurausta), jolloin hän joutui rykimään kurkkunsa selväksi, ajatteli ehkä entinen "kapianen", että mies "hourailee".
Useimmat puhujaveljet, ainakin he, jotka osasivat jakaa sanomansa "sopivan" mittaisiin lauseisiin, malttoivat odottaa kunnes tulkki oli ennättänyt kääntää tekstin ruotsinkielelle.
Ehkä tämä ärsytti kyseistä Ki......keä, koska hän ei ymmärtänyt, että on mahdotonta pystyä tulkita pari kolme lausetta yhteen syssyyn.
Kerrottakoon, että tulkkimme Viktor sairasti Parkinssonin sairautta, joten hänen kätensä vapina oli seurausta parantumattomasta sairaudesta.
Se oli suoranainen häpäisy ja loukkaus, meitä aina uskollisesti palvellutta tulkkiamme kohtaan.
Hallitsen sitäpaitsi, sekä ruotsin kuin suomenkin kielen kokolailla hyvin, olenhan entinen niin sanottu "sotalapsi", jonka vuoksi ruotsinkielentaitoni on parempi kuin suomenkieli. (Olenhan asutut Ruotsissa yhteensä yli 45 vuotta) En siis KOSKAAN huomannut tulkkimme lisänneen saarnaan "omiaan".
Järjestettiin toinen kokous, johon tietysti tuli taas SRK:n valittuja miehiä.
Televisiokysymys tuntui olevan kaikkein tärkein "hoidettava" asia. Kokouksessa esitettiin kysymyksiä. "Eikö saa edes urheilua seurata TV:stä?"
Oli parannuksen tekijöitä siitäkin "synnistä".
Luulajan seurakunnassa oli yhdellä naisopettajalla TV. Hän sanoi katsovansa vain UR, eli Ruotsin Radion (Utbildningsradion) ohjelmia, koska hän tarvitsi niitä opettajan toimessaan. Hänelle vastattiin: "Joko luovut TV:stä, tai et enää kuulu Jumalan lasten joukkoon". Hänelle tarjottiin vaihtoehdoksi - ammatin vaihto. Hän lähenteli eläkeikää!
Välihuomautus: Koko Luulajan/Morjärven seurakunnissa hän oli AINUT jolla oli TV.
(LISÄYS YLLÄ OLEVAAN:
Tänä kesänä Suomessa käydessämme sain tietää, että niitä telkkareita olikin ollut muutama lisää.)
Saimme kuitenkin kohta kuulla suoranaista valhetta.
Tornion RY:llä oli eräässä saarnassa mainittu:
"Jos Luulajan ja Morjärven televisiot koottaisiin kasaan ja sytytettäisiin niistä kokko - näkyisi se roihu tänne Tornioon asti". (väimatkaa noin 80 km.)
Jo tämän kokouksen päättyessä oli niitä, jotka eivät erotessamme enää toivottaneet "Guds frid", eli Jumalan rauhaa.
Oli selvästi havaittavissa, että se entinen, niin rakas ja kotoinen seurakuntamme oli hajautumassa. Oli vain kysymys siitä - kumpaanko puoleen kuuluit?
Kolmannessa kokouksessa ilmoitti Morjärven seurakunnan vanhin, Sigurt Johansson, pitkän miettimisen ja Jumalan sanan tutkimisen jälkeen seurakuntamme yhteisen kannan:
SRK:n nykyinen oppi on Jumalan sanan vastaisista, "ihmisoppia ja lakihenkeä".
Täytyy tässä yhteydessä mainita, että olimme mekin "viittä vaille" hyväksymässä SRK:n määräykset, muka Jumalan sanana.
Tietysti kaikki tällainen oli henkisesti tavattoman koettelevaa. Istuin yökaudet - lukien raamattua ja Lutherin kirkkopostillaa. Mitä enemmän luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että "nyt on SRK mennyt hakoteille".
Eräs, ehkä koko hajaannuksen päämiehiä oli Heikki.S. Jokainen tietää ketä tarkoitan. Muita "myötänuolijoita" olivat muun muassa Einari L, everstiluutnantti "R.......nen"
Olimme sen jälkeen pakanoita ja eriseuraisia. kaikki yhteydenpito SRK:n puolelta loppui siihen.
Jatkoimme kuitenkin seurojen pitoa, aivan kuin ennenkin. Suomesta saapui saarnamiehiä, jotka hekään eivät hyväksyneet sitä "uutta, vierasta henkeä", joka oli tullut "pyhään sijaan".
Voin kertoa, itse paikan päällä olleena, kuinka veljemme Paavo Sillanpää, kuunnellessaan erään toisen veljen saarnaa, liikuttui niin, että rupesi kiittämää Herraa Jeesusta Kristusta.
Istuin hänen vieressä juuri silloin, ja pelkäsin, että hän saattaisi saada sydänkohtauksen. Hän oli tulipunainen kasvoiltaan, mutta huomasin, että hän eli autuuden ja rauhan sanoman tuottamassa - täydellisessä ilossa.
Hannu Karposta vielä hieman.
Tunnen hänet henkilökohtaisesti. Olimme Haminan AU koulun samalla kurssilla v. 1960)
Opin tuntemaan hänet erittäin sympaattisena, rehellisenä ja oikeudenmukaisena miehenä. Hän oli jo ennen armeijaa ollut jonkin aikaa mukana TV-hommissa.
Siis, kaikki se mitä Hannu Karpon ohjelmassa kerrotaan - on TÄYTTÄ TOTTA!
Voiko kukaan väittää vastaan, koska hän vain kuvailee millaista se SRK:n oppi oli hänen tehdessään ohjelman.
Loppukaneetiksi sanoisin:
On tietysti niitä, jotka eivät tiedä, tai usko todeksi sitä mitä tässä kerron. On minulla kuitenkin yksi, ja kaikkein parhain todistaja siitä, että kertomani on totta - nimittäin - Jumala taivaassa.
Ihmettelen vain, miksi meitä nyt, yli 30 vuoden jälkeen aletaan houkutella takaisin? Siis 30 vuoden TÄYDELLISEN VAIKENEMISEN jälkeen!
Eihän näistä asioista saanut keskustella SRK:laisten kanssa ollenkaan, vaan sanottiin heti, että olette eriseurasia koska ette ole Jumalan seurakunnalle kuuliaisia.
Niin, emme olleet sitä. Olimme kuuliaisia vain Jumalan Pyhälle Sanalle.
Meitä alettiin nimittää "sillanpääläisiksi" ja amerikan vastaavat uskovaiset saivat nimen "töröläläiset".
Toivotan siis lopuksi Jumalan rauhaa teille kaikille.
Rienaamista, saattaa joku sanoa. Miksi niin? Eihän ole mitään väärää, päinvastoin, jos toivottaakin Jumalan rauhaa!
Se "Jumalan rauhan toivotus" oli kuitenkin yleisesti käytössä - reformaation jälkeisinä aikoina. Kun tultiin tupaan kuin tupaan - toivotettiin Jumalan Rauhaa.
Näin vielä Ruotsin Lapissakin, kun Laestadius alkoi vaikuttaa saamekansan keskuudessa.
Terveisin Alpo
Viitaten aiheeseen:
>> jotta totuus ei unohtuisi
Siis takaisin yhteyteensä? Tuosta en ole kuullutkaan. Kokonaisen Ry:n erottaminen kerralla SRK:sta on jo melkoinen saavutus.. mutta ovatko he tulleet katumapäälle?
Sen perusteella miten innokkaasti hän hoitokokousten julmuuksia vähättelee voisi tällaista päätellä. Valemuistot jyräävät. Vääriä henkiä hyppeli joka puolella silloin, joten hoidot olivat tarpeellisia rakentavia. Voittonen ilmaisesti samaa sakkia myös lausuntojensa perusteella. Hänen juttunsa ovat vielä enemmän fantasiaa kuin Hautamäen. Hän puhuu SRK:n syvästä tuesta.
Einari Lepistö pani kuitenkin aikoinaan vielä paremmaksi. Hän selitti, ettei ulkopuoliset voineet ymmärtää hoitojen syvyyttä ja syytteet painostuksesta johtuivat siitä.
Voitto Savela pisti vielä Lepistöäkin paremmaksi. Hän sanoi Jumalan taistelleen seurakuntansa kautta ja antaneen voiton.
Oiva pisti vielä paremmaksi:
"Voitto kotiin, Oiva eduskuntaan."
Tämä viimeinen meni vähän aiheen vierestä. Voitolla oli ehkä enemmän "sielunhoidollisia lahjoja" kuin Oivalla, mutta Oiva pärjäsi paremmin politiikassa.
"Hän sanoi Jumalan taistelleen seurakuntansa kautta ja antaneen voiton."
Olet kyllä aina se palstan piriste:))))