Toivon, että saisin täältä jonkinlaista vastausta mieltäni askarruttavaan asiaan.
Olen uuden tilanteen edessä, vaikka ikää on kertynyt lähes 50 vuotta niin olen "säästynyt" siltä, että minulta ei ole kuollut tähän mennessä yhtään lähiomaista eikä ystävää (en ole koskaan ollut edes hautajaisissa), paitsi nyt; iäkäs isäni nukkui pois muutama päivä sitten pitkällisen sairauden jälkeen.
Kaikki hautajaisjärjestelyt ym. surun keskellä tuntuvat välillä kaoottiselta. Hautajaispäivä on sovittu, kirkkoherra on käynyt kotonamme keskustelemassa. Arkutus on juuri äsken suoritettu.
Nyt sitten näitä hautajaisjärjestelyitä hoitamaan äitini ja sisarteni kanssa. Olen meistä sisaruksista ainoa, joka asuu samalla paikkakunnalla kuin vainaja ja leski.
Tässä siis tilanne ja kysymys kuuluu:
Teenkö etikettivirheen, jos en toimi arkunkantajana isäni hautajaisissa?
Katsoin perhealbumista isoäitini hautajaisista kuvia ja arkunkantajina olivat hänen kaikki poikansa.
Ja kuinka yleistä on se, että nainen on arkunkantajana?
Arkunkanto hautajaisissa
50
16487
Vastaukset
- hautajaisissa
arkkua on aina kantaneet suvun miespuoliset jäsenet. Pojat tietysti jos niitä on, muuten vävyt, sisaren miehet ja lapset, kummipojat jne. Naisia ei ole kantajina ollut, en sitten tiedä miten muilla suvuilla on tapana.
- hjspohkjo
Tässä on haudattu niin perheenjäseniä kuin sukulaisiakin, ja aina arkkua ovat kantaneet suvun miehet, jo ihan fyysisistä syistäkin. Hautajaisissa ei taida paljon etikettivirheitä ollakkaan. Monet ovat henkisesti järkkyneessä tilassa, eikä ketään tuomita pikku möhläyksistä. Arkkua varmasti pääsee kantamaan kynnelle kykenevät/halukkaat perheenjäsenet, mutta kieltäytymistäkään ei varmasti katsota kieroon.
- Akkavaltaisesta suvusta
Ei meillä löytyisi kuutta miestä arkkua kantamaan - jos yhtään. Nykyään arkunkantajina voivat olla yhtä lailla naiset kuin miehet.
- naisetkin
Yli 70-v äitini kertoi joskus nuoruudessaan olleensa kantamassa jotakin nuorena kuollutta ystävätärtään. Kaikki kantajat olivat olleet naispuolisia. Aika erikoista uskoisin, koska pääasiassahan miehet yleensä kantavat.
- Taavi*
ei hautajaisissa ole minkäälaisia sääntöjä vaan kaikki muokkaa hautajaisista sellaiset kuin haluaa, eikä ole missään kirjoitettu että ainoastaan miehet kantaisivat arkkua, olen nähnyt naisenkin niin tekevän, olet hyvä tukihenkilö surevalle leskelle ja et tee mitään väärää vaikka jäisitkin suru saattoon, osanotot ja jaksamista teille surussanne.
- yrsimo
Kirpputorilla tutustuin erään yksinäisen rutiköyhän aikapojan ja äitipuolen. Avustelin heitä laillisiin asuntoihin ym seur. 10vuotta. Pojalla ei ollut yhtään sisarusta, eikä lähitienoilla kuin yksi tyttöserkku. Kun äitipuoli kuoli, lupauduin kantajaksikin. Lopulta maalaisseurakunta opasti, että heiltä löytyy vapaaehtoiset kantajat (6 vanhempaa miestä) aina tällaisissa tapauksissa ja sainkin jättää hyvästit kahden sukulaisen takaa ja kanssa ja kaikessa rauhassa rukoillen.
- kaunis tapa
jos nainenkin osallistuu vainajan kantoon.hyvät,tukevat kengät jalkaan ja mukaan vaan.osanottoni sinulle.
- enkä ole nähnyt
Ei kantajien tarvi olla edes sukua,meillä oli äitiäni kantamassa myös hyvä ystävä ja naapuri.Itse en ole koskaan nähnyt,että nainen olisi kantamassa arkkua.
Sota-aikan näki usein naisia arkun kantajana,koska miehet olivat rintamalla.
Kysyjälle, se EI ole mikään etikettivirhe,jos et mene kantamaan.
Osanottoni Sinulle ! - IsänKuopus
enkä ole nähnyt kirjoitti:
Ei kantajien tarvi olla edes sukua,meillä oli äitiäni kantamassa myös hyvä ystävä ja naapuri.Itse en ole koskaan nähnyt,että nainen olisi kantamassa arkkua.
Sota-aikan näki usein naisia arkun kantajana,koska miehet olivat rintamalla.
Kysyjälle, se EI ole mikään etikettivirhe,jos et mene kantamaan.
Osanottoni Sinulle !Kiitos kaikille kirjoittajille myötätunnosta.
Tässä itselläni kun on sellainen pelko, että jos en sitten jaksakaan (minulla oli muutama vuosi sitten halvaus ja lääkäri kielsi painavien tavaroiden nostelun) niin henkisesti kuin fyysisesti osallistua arkunkantoon kun olen "heiveröinen", mutta toisaalta en uskalla kieltäytyäkään jotteivät sukulaiset ja muut ihmiset ala ihmettelemään miksen ole arkkua kantamassa, koska kuitenkin olen vainajan lapsista se, joka on ollut mukana päivittäin hänen saattohoidossaan lesken lisäksi.
Sen verran tuli apua juuri äsken asiaan, että eräs nuori sukulaismies lupasi tulla arkunkantajaksi, jos minusta hautajaisaamuna tuntuu siltä, etten pysty.
Eiköhän tuo asia ratkea... on vielä aikaa.
Kiitos vielä kerran kaikille teille myötätunnosta ja osanotostanne surussani. - nainen-85
IsänKuopus kirjoitti:
Kiitos kaikille kirjoittajille myötätunnosta.
Tässä itselläni kun on sellainen pelko, että jos en sitten jaksakaan (minulla oli muutama vuosi sitten halvaus ja lääkäri kielsi painavien tavaroiden nostelun) niin henkisesti kuin fyysisesti osallistua arkunkantoon kun olen "heiveröinen", mutta toisaalta en uskalla kieltäytyäkään jotteivät sukulaiset ja muut ihmiset ala ihmettelemään miksen ole arkkua kantamassa, koska kuitenkin olen vainajan lapsista se, joka on ollut mukana päivittäin hänen saattohoidossaan lesken lisäksi.
Sen verran tuli apua juuri äsken asiaan, että eräs nuori sukulaismies lupasi tulla arkunkantajaksi, jos minusta hautajaisaamuna tuntuu siltä, etten pysty.
Eiköhän tuo asia ratkea... on vielä aikaa.
Kiitos vielä kerran kaikille teille myötätunnosta ja osanotostanne surussani.Etiketeistä en tiedä, mutta minä ainakin olin kantamassa äitini arkkua vaikka nainen olenkin.
- Femakko62
nainen-85 kirjoitti:
Etiketeistä en tiedä, mutta minä ainakin olin kantamassa äitini arkkua vaikka nainen olenkin.
Aivan. Seurakunnasta saatavissa prosyyreissäkin lukee, että vaikka on totuttu siihen tapaan, että miehet toimivat arkunkantajina niin ei ole mitään estettä etteivätkö myös naiset voisi toimia tuossa tehtävässä. Ja tietenkin ottaen huomioon olipa mies tai nainen, hänen fyysinen kuntonsa on se ratkaiseva tekijä.
- jotkut
Kannattaa aina miettiä vaikka haluaisikin kantaa, että riittääkö voimat. Siinä sitä ollaan, jos samaan hautaan tipahtaa. Eräissä hautajaisissa arkkua kantoi kahdeksan miestä ja kyllä ne töitä sai tehdä!
- seurakunnasta
Osanottoni sinulle. Oliko tässä nyt pulaa kantajista? Meillä ainakin saa seurakunnan työntekijöitä apuun, jos ei omasta takaa ole kantajia.
- Kantanut useamman kerran
Homma on monellekkin ainutkertainen tilanne ja opastus on useinmiten hyvä suntion toimesta joten pahempia mokia ei synny.
Toisaalta suntiotkin voivat töppäillä.
Appeni hautajaisissa kävi vähän nolo tapaus.
Suntio opasti arkun haudalla käännökineen päivineen, vähän kummastutti kun hän ohjasi mielestäni arkun väärin päin (jalat länteen).
Mielessäni pyöri muisto mitä appeni oli joskus eräissä hautajaisissa sanonut "vainaja katsoo haudassa itään päin".
Siinä sitä sitten alettiin laske arkkua ja niinpä siinä kävi että haudankaivajien asettamat lakut olivat oikein eli arkku ei sopinut väärin hautaan, siinä sitten jouduttiin nostamaan arkku takaisin kärryyn ja kääntämään oikein päin ja aloittamaan homma uusiksi.- tyttönen 1982
Mutta entäpä jos itä on vainajan jalkopäässä? miten silloin vainaja voi katsoa itäänpäin? veljeni pää on länteen päin joten silloinhan sen jalat osoittavat itään...
- Karjalankägönen
minulle aivan uutta-"vainaja katsoo haudassa itään päin!"Ei se vainaja miun mielestä kato mihinkkä päin-hiän on kuollu!Kovasti yritin mieleen palauttaa läheisiäni,kuin päin ne sinne hautaan laitettiin-oliko jalat itään,vai länteen-mie en muista-se suru oli niin päällimmäisenä,ettei siinä jaksanut miettiä,minne päin vainaja haudassaan "katsoo."
- Idästä aurinko nousee
tyttönen 1982 kirjoitti:
Mutta entäpä jos itä on vainajan jalkopäässä? miten silloin vainaja voi katsoa itäänpäin? veljeni pää on länteen päin joten silloinhan sen jalat osoittavat itään...
Nimen omaan jos jalat osoittavat itään niin silloin ikäänkuin katsotaan siihen suuntaan, vaikea sitä on katsoa pään osoittamaan suuntaan, kokeile vaikka.
Ja tuossa yksi vääräleuka viisasteli ettei vainaja katso enään mihinkään niin eikö se ole mukavampi ajatella muistisääntönä että vanaja katsoo itään.
Tietenkin jos aletaan raadollisiksi ja ajatellaan ettei vainajaa tarvitse kunnioittaa eikä tarvitse välittää mistään mitään niin voisihan sen vainajan haudata vaikka pystyyn pää edellä.
Kunnioitetaan kuitenkin vainajia ja haudataan ne jatkossakin makuulleen ja "jalat itään päin". - tuhkatut-
Idästä aurinko nousee kirjoitti:
Nimen omaan jos jalat osoittavat itään niin silloin ikäänkuin katsotaan siihen suuntaan, vaikea sitä on katsoa pään osoittamaan suuntaan, kokeile vaikka.
Ja tuossa yksi vääräleuka viisasteli ettei vainaja katso enään mihinkään niin eikö se ole mukavampi ajatella muistisääntönä että vanaja katsoo itään.
Tietenkin jos aletaan raadollisiksi ja ajatellaan ettei vainajaa tarvitse kunnioittaa eikä tarvitse välittää mistään mitään niin voisihan sen vainajan haudata vaikka pystyyn pää edellä.
Kunnioitetaan kuitenkin vainajia ja haudataan ne jatkossakin makuulleen ja "jalat itään päin".mistä sen tietää,minne päin jalat on?Tyhmää ihmetellä tällaista,mut tuli vaan mieleen...
- Karjalankägönen
Idästä aurinko nousee kirjoitti:
Nimen omaan jos jalat osoittavat itään niin silloin ikäänkuin katsotaan siihen suuntaan, vaikea sitä on katsoa pään osoittamaan suuntaan, kokeile vaikka.
Ja tuossa yksi vääräleuka viisasteli ettei vainaja katso enään mihinkään niin eikö se ole mukavampi ajatella muistisääntönä että vanaja katsoo itään.
Tietenkin jos aletaan raadollisiksi ja ajatellaan ettei vainajaa tarvitse kunnioittaa eikä tarvitse välittää mistään mitään niin voisihan sen vainajan haudata vaikka pystyyn pää edellä.
Kunnioitetaan kuitenkin vainajia ja haudataan ne jatkossakin makuulleen ja "jalat itään päin".En mielestäni osoittanut epäkunnioitusta vainajaa kohtaan,kun sanoin,etteivät minun mielestäni kuolleet katso mihinkään päin.Toki on varmaan kirkollisissa säännöissä sanottu,miten päin vainaja hautaan lasketaan,mutta ei hän siltikään katso mihinkään päin!!Muistisäännöksi vois ottaa vaikka sen,että jalat osoittavat aina itään päin-tuon katsomisen vois unohtaa.Istuin itse 10 tuntia kylmäksi jäähtyneen isäni vierellä odottaen ruumis-autoa noutamaan ja voin todella sanoa,ettei kuollut enää katso mihinkään päin!Se on hänelle sama,minne päin jalat haudassa on,mutta näitten ihmisten keksimien normien mukaanhan meidän on mentävä!Täytyykin ottaa huomenna kompassi hautausmaalle mukaan,niin voin tarkastaa,onko isän jälat oikeaan suuntaan!Entäs,jos ei ole-voinko vaatia,että isä "käännetään"haudassa toisinpäin?
- Mieti mitä kirjoitat
Karjalankägönen kirjoitti:
En mielestäni osoittanut epäkunnioitusta vainajaa kohtaan,kun sanoin,etteivät minun mielestäni kuolleet katso mihinkään päin.Toki on varmaan kirkollisissa säännöissä sanottu,miten päin vainaja hautaan lasketaan,mutta ei hän siltikään katso mihinkään päin!!Muistisäännöksi vois ottaa vaikka sen,että jalat osoittavat aina itään päin-tuon katsomisen vois unohtaa.Istuin itse 10 tuntia kylmäksi jäähtyneen isäni vierellä odottaen ruumis-autoa noutamaan ja voin todella sanoa,ettei kuollut enää katso mihinkään päin!Se on hänelle sama,minne päin jalat haudassa on,mutta näitten ihmisten keksimien normien mukaanhan meidän on mentävä!Täytyykin ottaa huomenna kompassi hautausmaalle mukaan,niin voin tarkastaa,onko isän jälat oikeaan suuntaan!Entäs,jos ei ole-voinko vaatia,että isä "käännetään"haudassa toisinpäin?
Kun vainajalle sanotaan että lepää rauhassa, eihän se voi levätä rauhassa kun on kuollut jne.
Sanontoja on lukemattomia.
Teet ison numeron isästäsi.
Oletko haudannut puolisosi? Minä olen ja lapsien kanssa ja miksei aikuistenkin, on mukavempi puhua vertauskuvallisesti.
Onko tullut mieleen että näillä ihmisten keksimillä normeilla kunnioitetaan vainajaa?
Minä en ole uskonnollinen henkilö eikä puolisonikaan ollut mutta järjestin silti hänelle kirkolliset hautajaiset ja hautapaikan parhaasta paikasta. Olihan tarjolla myös vetisempi paikka jossa pumpulla pumpattiin vettä pois että hautaus voidaan suorittaa, kunnioitin kuitenkin puolisoani etten halunnut häntä sellaiseen paikkaan (vaikkei hän olisi sitä itse huomannut).
Olen kuullut että väärinpäin haudattuja on kaivettu ylös jä käännetty.
Ps. ei tarvitse kompassia kun menet aamulla ja katsot mistä aurinko nousee - Karjalankägönen
Mieti mitä kirjoitat kirjoitti:
Kun vainajalle sanotaan että lepää rauhassa, eihän se voi levätä rauhassa kun on kuollut jne.
Sanontoja on lukemattomia.
Teet ison numeron isästäsi.
Oletko haudannut puolisosi? Minä olen ja lapsien kanssa ja miksei aikuistenkin, on mukavempi puhua vertauskuvallisesti.
Onko tullut mieleen että näillä ihmisten keksimillä normeilla kunnioitetaan vainajaa?
Minä en ole uskonnollinen henkilö eikä puolisonikaan ollut mutta järjestin silti hänelle kirkolliset hautajaiset ja hautapaikan parhaasta paikasta. Olihan tarjolla myös vetisempi paikka jossa pumpulla pumpattiin vettä pois että hautaus voidaan suorittaa, kunnioitin kuitenkin puolisoani etten halunnut häntä sellaiseen paikkaan (vaikkei hän olisi sitä itse huomannut).
Olen kuullut että väärinpäin haudattuja on kaivettu ylös jä käännetty.
Ps. ei tarvitse kompassia kun menet aamulla ja katsot mistä aurinko nouseesanojani,miten tahdot!Kyllä vainaja voi minun puolestani levätä rauhassa-niinkuin lepääkin ja nimenomaan juuri siksi,koska hän on kuollut!"Teet oson numeron isästäsi!"Niin teen ja miksi en tekisi-hän oli minun ainut isäni-toista ei tule.Samaa voisit sanoa lastesi isästä,mutta voitko vannoa,ettei toista aviopuolisoa tule koskaan?En ole haudannut puolisoani,koska en ole koskaan ollut naimisissa ja Jos Luoja on minulle armollinen,niin en tule koskaan olemaankaan!Niin-se vainajien kunnioitus.Tulipa mieleen vuosia sitten tapahtunut,kun olin eräässä sairaanhoitopiirissä töissä,jossa oli erittäin sivistyneen oloinen erikois-sairaanhoitaja,joka kohteli vanhuksia niin halveksuttavalla tavalla,että tällainen "maatiainen"siinä monta kertaa itkua väänsi vanhusten pelkoa katsellessa,kun tämä mainittu hoitaja oli tulossa käymään!Niin-hän piti meille "kokelaille"pitkän luennon siitä,miten käyttäytyä,jos menee kotikäynnille ja löytää sen vanhuksen kuolleena kodistaan;"kaivakaa itsestänne kaikki se kunnioitus,mikä löytyy ja kohdelkaa kuollutta ARVOKKAASTI"!Silloin aukaisin sanaisen arkkuni ja kysyin;"eikö se vanhus ansaitse sitä kunnioitusta jo eläessään-mitä kuollut kunnioituksesta tietää,se on tarkoitettu meille,jotka jäämme heitä suremaan?"Arvosana kurssistani ei ollut kehuttava tämän jälkeen-olin astunut "isomman" varpaille!!!Oli muuten niin sakea "hernerokkasumu" hautausmaalla aamulla,ettei saanut selvää,mistä päin aurinko nousee-otan huomenna sen kompassin mukaan!Enkä ala kiistelemään kanssasi,kumman suru on arvokkaampi-sinun,joka suret puolisoasi-vai minun,joka suren isääni-suru on aina suru!!!
- Karjalankägönen
Idästä aurinko nousee kirjoitti:
Nimen omaan jos jalat osoittavat itään niin silloin ikäänkuin katsotaan siihen suuntaan, vaikea sitä on katsoa pään osoittamaan suuntaan, kokeile vaikka.
Ja tuossa yksi vääräleuka viisasteli ettei vainaja katso enään mihinkään niin eikö se ole mukavampi ajatella muistisääntönä että vanaja katsoo itään.
Tietenkin jos aletaan raadollisiksi ja ajatellaan ettei vainajaa tarvitse kunnioittaa eikä tarvitse välittää mistään mitään niin voisihan sen vainajan haudata vaikka pystyyn pää edellä.
Kunnioitetaan kuitenkin vainajia ja haudataan ne jatkossakin makuulleen ja "jalat itään päin".ajattelit,kun sanoit;"ettei vainajaa tarvitse kunnioittaa, eikä tarvitse välittää mistään,niin voihan sitä haudata vainajan vaikkA PYSTYYN PÄÄ EDELLÄ!"En minä ainakaan noin ole sanonut,tai ollut tuota mieltä.Mutta edelleen olen sitä mieltä,ettei vainaja katso mihinkään päin-eikä tämä ole kunnioituksen puutetta-realismia vain!!!
- En jaksa
lukea muita läpi - kenties on samojakin.
Sen verran omista kokemuksistani "viisastuneena" - että AINA se lähin omainen (esim. poika = sinä)
on toki kantajana ja siellä arkun päässä, missä vainajan pää on. Siinä me teimme aikoinaan n.s "etikettivirheen", että ihan lähiomaiset kantoivatkin jalkopäästä, joka alttarilta katsottuna näyttää "paraatisivulta". Yleensähän on kuusi kantajaa...sydämen kohdalla vielä joitain läheisiä...ja jalkopäässä serkkuja tms.
En ole kuullut - enkä nähnyt, koskaan naiskantajaa. Mutta tokkopa sitä kirkkolaissa kielletty on?
Isän - tai kenen tahansa rakkaan vainajan - saattaminen viime lepoon, on henkisesti kova paikka. Mitä herkempi ihminen, sen kovempi.
Mutta suosittelisin lämpimästi sinulle kuitenkin isäsi kantamista viimelepoon...et koskaan katuisi sitä...Urheutta ja sielunrauhaa.- IsänKuopus (siis tytär)
Meiltä sitten löytyi loppujen lopuksi terveitä miehiä (itselläni on toispuolinen halvaus) suvusta arkunkantamiseen (hautajaiset ovat viikon kuluttua). Turhaan panikoin tuon arkunkantoasian kanssa. En ole koskaan ennen ollut näiden asioiden kanssa tekemisissä, joten kaikki on vierasta ja kaikki nämä tunnemyllerrykset vielä mukana...
Suurin pelkoni olisi ollut, että pudotan arkun ja mokaan tilanteen. Olen aika pieni ja heiveröinen nainen, joten kukaan pyytämistämme arkunkantajista ei kyseenalaistanut sitä että minä kieltäydyn tehtävästä. Olin vain jotenkin olettanut omassa mielessäni, että minun odotetaan kantavan arkkua, koska asuin tässä lähellä isääni. - Hautajaisjärjestelijä
Puutun tässä asian ulkopuolisena muutamaan kommenttiisi, en itse asiaan enkä protokollaan, koska se vaihtelee hyvinkin paljon.
Kirjoitit:
"Sen verran omista kokemuksistani "viisastuneena" - että AINA se lähin omainen (esim. poika = sinä)"
"En ole kuullut - enkä nähnyt, koskaan naiskantajaa"
"Mutta suosittelisin lämpimästi sinulle kuitenkin isäsi kantamista viimelepoon...et koskaan katuisi sitä..."
Pikkuisen täsmennystä. Kirjoitit, että arkun kantaja on AINA se lähin omainen, mutta et ole kuitenkaan nähnyt koskaan etkä kuullut naispuolisesta arkun kantajasta. Ja sitten suosittelet lämpimästä aloitusketjun kirjoittaneelle naiselle osallistumista arkunkantoon.
Eli jotakin tuossa oli jota en ymmärtänyt täysin.
Oletko nainen vai mies? Jos olet nainen niin etkö sitten ollut kantamassa lähiomaisesi arkkua, mutta kuitenkin suosittelet sitä toiselle naiselle...?
Ei todellakaan millään pahalla. En vain pysynyt mukana ajatuksenjuoksussasi. - luterilaisessa kirkossa
Hautajaisjärjestelijä kirjoitti:
Puutun tässä asian ulkopuolisena muutamaan kommenttiisi, en itse asiaan enkä protokollaan, koska se vaihtelee hyvinkin paljon.
Kirjoitit:
"Sen verran omista kokemuksistani "viisastuneena" - että AINA se lähin omainen (esim. poika = sinä)"
"En ole kuullut - enkä nähnyt, koskaan naiskantajaa"
"Mutta suosittelisin lämpimästi sinulle kuitenkin isäsi kantamista viimelepoon...et koskaan katuisi sitä..."
Pikkuisen täsmennystä. Kirjoitit, että arkun kantaja on AINA se lähin omainen, mutta et ole kuitenkaan nähnyt koskaan etkä kuullut naispuolisesta arkun kantajasta. Ja sitten suosittelet lämpimästä aloitusketjun kirjoittaneelle naiselle osallistumista arkunkantoon.
Eli jotakin tuossa oli jota en ymmärtänyt täysin.
Oletko nainen vai mies? Jos olet nainen niin etkö sitten ollut kantamassa lähiomaisesi arkkua, mutta kuitenkin suosittelet sitä toiselle naiselle...?
Ei todellakaan millään pahalla. En vain pysynyt mukana ajatuksenjuoksussasi.Arkunkantajien järjestys:
Vainajan pääpuolelta ja sydämen puolelta alkaen arkkua kantavat:
1. Vainajan pojat ikäjärjestyksessä tai jos joku pojista on asunut vainajan kanssa niin hän ensimmäisenä pojista.
2. Jos poikia ei riitä kuutta tai neljää kappaletta niin vainajan tyttäret ikäjärjestyksessä.
3. Muut kantajat voivat olla vainajan muita miespuolisia omaisia, hyviä ystäviä, vävypoikia ym. - Karjalankägönen
luterilaisessa kirkossa kirjoitti:
Arkunkantajien järjestys:
Vainajan pääpuolelta ja sydämen puolelta alkaen arkkua kantavat:
1. Vainajan pojat ikäjärjestyksessä tai jos joku pojista on asunut vainajan kanssa niin hän ensimmäisenä pojista.
2. Jos poikia ei riitä kuutta tai neljää kappaletta niin vainajan tyttäret ikäjärjestyksessä.
3. Muut kantajat voivat olla vainajan muita miespuolisia omaisia, hyviä ystäviä, vävypoikia ym.tärkeää tietoa-ettäkö minäkin olisin voinut/saanut kantaa isääni hänen viimeisellä matkallaan?Täällä Karjalassa en ole koskaan nähnyt naisia kantajina,mutta äitini kertoi,että sodan aikana,kun miehet olivat rintamalla,oli hyvin yleistä,että naiset toimivat kantajina.Ei ollut vaihtoehtoja silloin!
- ed.
Karjalankägönen kirjoitti:
tärkeää tietoa-ettäkö minäkin olisin voinut/saanut kantaa isääni hänen viimeisellä matkallaan?Täällä Karjalassa en ole koskaan nähnyt naisia kantajina,mutta äitini kertoi,että sodan aikana,kun miehet olivat rintamalla,oli hyvin yleistä,että naiset toimivat kantajina.Ei ollut vaihtoehtoja silloin!
Sinulla on sitten ollut veljiä (kantajia ei tarvitse olla kuutta, neljäkin riittää ja karjalaiset perheet ovat isoja, joten poikia perheissä riittää), jotka ovat ensisijaisesti hoitaneet tuon tehtävän, mutta kaikilla vainajilla ei ole miespuolisia sukulaisia ja perinteen mukaisesti LÄHIMMÄT omaiset hoitavat arkunkannon.
- Karjalankägönen
ed. kirjoitti:
Sinulla on sitten ollut veljiä (kantajia ei tarvitse olla kuutta, neljäkin riittää ja karjalaiset perheet ovat isoja, joten poikia perheissä riittää), jotka ovat ensisijaisesti hoitaneet tuon tehtävän, mutta kaikilla vainajilla ei ole miespuolisia sukulaisia ja perinteen mukaisesti LÄHIMMÄT omaiset hoitavat arkunkannon.
ole,kuin yksi veli ja hänen parinaan arkun toisella puolella oli kantamassa minun poika-muut kantajat olivat sukulaisia!!!
- virallisesti mennä
että automaattisesti kantajina olisi pojat ja muut suvun miehet.mielestäni kantaja voi hyvin olla nainenkin,jos jaksaa siis kantaa.
meillä olisi todennäköisesti tullut riitaa siitä että niin moni olisi halunnut kantajaksi.päädyimme kuitenkin tuhkaukseen joten uurnan kannon ja laskun hautaan suoritti mieheni isä jolle se mielestäni sitten kuuluikin.- Vanha äiti
Olen ollut kaksissa hautajaisissa, joissa oli naiskantajia.
Appeni hautajaisissa olivat pojat ja tyttäret kantajina (5 kpl lapsia) sekä vanhin lapsenlapsi (poika). Oli todella hienoa ja vaikuttavaa.
Mieheni täti oli myös ollut yh-äiti ja emäntä, joka oli toivonut, että hänellä olisi mahdollisimman monta naiskantajaa. Saimme järjestettyä 4 kpl ja 2 läheistä miessukulaista. Tässä tapauksessa seurakunnan suntio ei näyttänyt pääsevän asian yli lainkaan, vaan osoitti todella törkeän töykeällä käytöksellään ja mutinoillaan omat mielipiteensä, kunnes pappi puuttui sanallisesti tilanteeseen. Kyseessä oli kaupunkiseurakunta, ja olimme todella yllättyneitä kantajien saamasta kohtelusta. Täti saatiin kuitenkin näiden alkuhankaluuksien jälkeen arvokkaasti saatetuksi hautaansa.
- Elisama
Nainen on harvoin arkunkantajana, oikeastaan ei juuri koskaan.
Miehistä lähimmät (vainajalle) kantavat edellä elikkä vainajan jalkojen päässä. Sitten toiseksi lähimmät ja taimmaisena kauimmat tai nuorimmat. Jos on veljiä niin vanhimmat edessä.
Jos kantajat ovat kaukaisempia sukulaisia kaikki niin vahvimmat takana, sillä se on painavin osa.
Jos selität tialnteen niin osaan kertoa tarkemmin tunnen etiketin.- päin
Vai tunnet etiketin? No vainajaa voi kantaa kuka tahansa ja missä järjestyksessä kukin tykkää, mutta vanhan perinteen mukaan vainajalle kaikkein läheisin sukulainen kantaa viimeisenä eli pääpuolesta ja vasemmalla( sydämen ) puolella.Kaukaisin sukulainen / kylän miehet kantavat ensimmäisenä eli jalkopäästä.Näin on !!
- Elisama
päin kirjoitti:
Vai tunnet etiketin? No vainajaa voi kantaa kuka tahansa ja missä järjestyksessä kukin tykkää, mutta vanhan perinteen mukaan vainajalle kaikkein läheisin sukulainen kantaa viimeisenä eli pääpuolesta ja vasemmalla( sydämen ) puolella.Kaukaisin sukulainen / kylän miehet kantavat ensimmäisenä eli jalkopäästä.Näin on !!
"No vainajaa voi kantaa kuka tahansa ja missä järjestyksessä kukin tykkää,"
Näin todella on sillä ei sitä laki määrää kuka ja miten kantaa.
Sitten perinteestä:
Sanoit vanha perinne.
Olen ollut joskus opiskeluaikoina noissa hautaushommissa sivuansiomielessä. Jouduin ohjaamaan omaisia juuri hautajaisissa.
Näytin kuka kantaa missäkin kun he kysyivat ja kuljin saattueiden edellä. Myös hautaanlaskun ohjasin.
Silloin oli ohjeet juuri niinkuin kerroin. Kirjalliset ohjeet joiden mukaan ohjasin.
Tein toitä Luterilaisessa kirkossa joka hautaukset hoitaa.
Mitä tarkoitat vanhalla perinteellä ? Nuo antamani ohjeet oli käytössä 60- ja 70-luvuilla.
En ala väitellä, kerroin vain miksi sanoin tuntevani kaavan.
Älä loukkaannu vaikka toin asian esiin erilaisena kuin sinun tietosi olivat.
Todellisuudessa nykyään kysytään omaisilta ja annetaan heidän päättää. Jos he eivät halua päättää niin sitten ohjataan.
Tiedän monen toimivan juuri niinkuin kerroit. - Karjalankägönen
näin meillä toimittiin;eli vainajan poika(veljeni)ja minun poikani kantoivat edellä,eli jalkojen puolelta ja muut sukulaiset/kantajat sitten!!!
- WTF!?!?!
Olin itse tänään parhaan kaverini hautajaisissa, ja yksi arkun kantajista oli hänen pikkusiskonsa... Kaikki muut kantajat olivat kylläkin miehiä. Ja tämä kyseinen henkilö, käveli korkokengillä... :S Sitten vielä kun arkku laskettiin hautaan, kantohihnat meni niin eri tahtia, että arkku melkein kaatui.... Ja lopuksi arkku oli haudassa jalat hautakiveen päin?!?! -> Oon ite lukenu jostaki että ihminen haudataan ''väärinpäin'' jos tekee itsemurhan... ? :'( Enkä oo edes varma mihin mun ystävä sitten kuoli... :((
- whaat?
häh...miksi haudattaisiin väärinpäin....en tajua...mistäs olet moista kuullut?
- millaäiti
Minä olen haudannut oman poikani ja pari viikkoa hautajaisten jälkeen heräsin kuin salamaniskusta. Ajatuksiini tuli että poikani on haudattu väärinpäin. Nousin ylös ja kaivoin valokuvat esille ja asia varmistui. Olin pyytänyt laittamaan arkun jalkopäähän messinkisen laatan jossa lapseni nimi oli.
Kello oli kuusi aamulla ja soitin heti ystävälleni. En voi mitenkään kertoa isälle että poika on haudassa väärinpäin. Mitä teen. ystävä sanoi että on kerrankin neuvoton. Soitin saman tien papille/rovastille.
Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. vainaja haudataan yleisesti kasvot itään päin, sieltä mistä aurinko nousee. Ennenvanhaan myös pyrittiin rakentamaan kirkon alttarin suuntaamaan itään.
Iso huokaus. Kunnes aloin empiä ja soitin ystävälleni. Voiko pappi valehdella , jos tämä olikin joku emämoka.
Jos olisin asian tiennyt olisin varmasti silloin valinnut hautapiakan toisesta rivistä. Koska nyt lapseni makaa arkussa jalat lähinnä hautakiveä. Oli vaikeaa seistä haudalla kun tuntui että seison hänen kasvojen päällä.
Näitä herkkiä asioita ei monikaan varmasti ymmärrä. varsinkaan heitä jotka ei tajua täälläkään muitakaan sanontoja kuten vainaja katsoo itään päin.
Kyllä jokainen tietää ettei vainajan ruumis enää katsele mitään.
Mutta kun rakkaan menettää, moni asia tuntuu henkisesti niin vaikealta.
Nyt pystyn jo käymään haudalla vaikka lapseni on ns. väärinpäin. Olenpahan ajatellut että "näkeepähän" ainakin oman kivensä.
Tosin tämäkin ajatus on ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Koska koen että lapseni sielu ei ole maan alla, vaan pioikani on kaikkialla. Itse asiassa kun mietin miltä tuntuu kun käyn haudalla. Niin tuntuu siltä kun pioikani katselisi vierestä tai ylempänä minua kun istutan uusia kukkia ja puhelen hänelle.
Paikka on minulle arvokas koska minä, siis juuri vain minulle on tärkeää olla fyysinen paikka missä voin tavallaan purkaa hoivaamisviettiäni. Muuta kun en poikani hyväksi enää voi tehdä. Haluan että muistopaikka on kaunis , Enkä vaan ole unohtanut hänet,. En tietenkään ole enkä voi enkä halua unohtaa, mutta saan tehdä jotain fyysisesti.
Kantaminen voi tuntua kovalta paikalta ja minusta on jokaisen oma asia haluaako kantaa vai ei. Lapseni isä tosin sanoi että olisi katunut lopunelämänsä ellei olisi saannut lastaan itse kantaa. Suru oli niin musertava isälle että alussa hänenkin ajatus oli ettei hän siihen pysty.
Moni asia pelottaa , varsinkin kunnei ole koskaan vielä ketään läheistä haudannut. Ihmiset kokee asioita niin eri tavalla.
Itse pelkäsin mieheni ja pikkuveljen puolesta miten he selviää henkisesti asiasta. Meillä oli muutama kantaja itsestään selvyys. Minulla oli myös itsestään selvyys kuka ei kanna lastani hautaan.
Kun yksi kantaja puuttui olin itse valmis siihen menemään. Moni vastusti sitä ajatusta hyvinkin voimakkaasti. uskon monelle olevan tärkeää että tehdään niin kuin ns. kuulluu. Moni ei varmasti tiennyt että on naiset ennekin kantanut arkkuja. En tiennyt minäkään. Yhden tapauksen muistin silloin, mutta koin senkin asian mielenosoituksena jotta toki kunnioitin ja ymmärsin hyvin. Nuori nainen oli kokenut kunniamurhan. Hänet sattoi hautaan naiset kantajana, minkä ymmärrän edelleen hyvin. En tiedä harmittaako etten itse kantanut poikani. Jos olisin tiennyt kaiken mitä tänään tiedän , moni asia olisi mennyt toisin. Tosin mikään ei siltikään jäännyt kaivelemaan. Minulle tärkeintä oli se että isä ja veli kantoi poikani hautaan. Äitinä koen kai että vaikeinta surussa on tuntea itsensä niin riittämättömäksi , kunnei pysty toista lohduttamaan surussa.
toivoisin kaikkien täälläkin kirjoittavan kunnioitettavasti. Kunnioitus ei maksa mitään. Minä en halua ainakaan olla se joka aiheuttaisi toiselle mielipahaa ja kamalaia ajatuksia hänen suuren surun keskellä.- millaäiti
Haluan vielä lisätä tiedon heille jolla ei ole kantajia. Niitäkin saa vuokrata. hyvä ystäväni on arkunkantajana heille jolla ei ole omaisia tai heille jotka haluaa pitää hyvin pienet hautajaiset.
Ystävättäreni hautasi mm. oman isänsä ainoana ihmisenä joka oli paikalla papin lisäksi.
- JK
EI OLE YLEISTÄ,ET'ÄNAINNE ONN ARKUNKANTAJA
- TT
Pienikokoinen nainen olen ja 2 kertaa kantajana ollut, kummallakin kerralla arkussa oma rakas vanhempi. Henkisesti raskas lasti, mutta fyysisesti ei ole ollut rankkaa. Tosin vainajat ovat olleet "normaalikokoisia", arkut eivät ole olleet tammea tms ja olen kantanut eturivissä (jalkojen puolella, joka on meilläpäin ollut se paikka läheisimmille kantajille).
Ensimmäisellä kerralla ei mieleeni edes juolahtanut, että tässä olisi mitään väärää. Isäni kanssa samaan tahtiin kävellen kannoimme äitini lepoon, mieheni kantoi isäni takana. Vanhemmista hautajaisvieraista varmaankin osa hämmästyi kun nousin arkun vierelle mutta ainoat kommentit joita kuulin jälkeen päin olivat miten koskettava näky oli ollut. Jos joku asiasta mielensä hiljaa pahoitti tai sitä piti jotenkin etikettivirheenä, kukin voi ilmaista läheisilleen toiveen keitä toivoo omiksi saattajikseen. Muutaman vuoden kuluttua kannoimme mieheni kanssa samaan tahtiin askeltaen isäni äitini viereen. Tiesin, että isäni olisi ollut eleestäni pelkästään ylpeä ja jos joku olisi naiskantajaa paheksunut (mitä kukaan ei ainakaan ääneen tehnyt), ei se olisi minulle mitään merkinnyt.
Kantajana toimiminen on ollut minulle äärimmäinen kunniatehtävä ja tuonut minulle lohtua surussa. Ymmärrän myös äärimmäisen hyvin, että tehtävästä "kieltäydytään", hautajaispäivä on surun päivä ja kukin suree eri tavalla. Omaan suruuni konkreettinen "osallistuminen" ja selkeämpi "tekeminen" sopii ja auttaa työstämisessä eteenpäin. Vanhimman poikani hautajaisissa arkkua kantoivat hänen omat veljensä ja parhaat ystävänsä, kaikki siis nuoria miehiä. Arkku laskettiin hautaan oikeinpäin siis pääpuoli kohti kiveä.
Olen kuullut ennenkin tuosta, että yleensä arkku haudataan siten, että pääpuoli olisi kohti itää. Suvussa olleissa hautajaisissa on aina ollut kantajina lähimmät sukulaismiehet.- Edesmennyt
Appeni kertoi että vainaja katsoo aina itään, eli hänen jalat osoittavat itään.
Suntio ohjasi hänet sitten toisinpäin hautaan mutta eipä suostunut menemään kun haudan kaivajat olivat asetellee lakut siten että arkku piti laskea jalat itään että mahtui menemään.
Lopulta saimme appiukon oikein päin hautaan ja siellä se edelleen katselee itään vaikka kivi onkin jalkopäässä.
- Mie vai?
Itse vanhimpana lapsena, katsoin olevani velvollinen kantamaan isäni, kuten äitinkin aarkkua, vahin lapsista, on heitä siten yksi tai 10, asettuu aina vainajan päänpuoleen, ja vasemalle. Toiseksi vanhin oikeallepuolen, jne, mutta jos olet toisaan ainut lapsi, niin siun paikkasi on vasemalla puolen pääpuolessa. Muut paikat sitten kantajien pituuden mukaan.
Kuulin että aviopuoliso (mies) ei "saisi" kantaa vaimoaan?
Appiukko siis kantaisi anoppiani mutta appiukon sisaret meinasivat saada sätkyn että se ei ole hyvien tapojen mukaista?- .
Toki puoliso saa kantaa!
- MäH
Itse olin kantamassa isääni siskojeni kanssa. Enkä ole koskaan edes ajatellut, että siinä olisi ollut jotain väärää, että kantajina olivat naiset. Omasta tahdosta halusimme tehdä rakkaalle isällemme viimeisen palveluksen.
Joten toivonkin, että jokainen järjestää sellaiset hautajaiset kuin haluaa. - mariloo1
Jos haluaa tietää mikä käytäntö kyseisessä seurakunnassa on esim. jalat/pää kysymyksessä niin voi katsoa netistä koska valistuneet seurakunnat kirjoittavat myös sen. Useimmissa seurakunnissa on useampi hautausmaa ja ei aina voi laskea arkkua itä/länsi suunnassa. Voitte googlata Karvian seurakunnan sivuja, siellä hyvin tarkkaan kerrotaan koko siunaustilaisuus ja hautaan laskeminen. He kirjoittavat että heillä lasketaan arkku hautaan niin että vainajan pääpuoli on aina lähinnä kiveä. Tietenkin käytännöt poikkeavat että parasta on puhua kyseisen seurakunnan kanssa myös.
- Isoisänkunniaksi
Hei. Minä kannoin isoisäni arkkua, olen nainen ja olin silloin 32-vuotias. Isoisä kuoli 98-vuotiaana. Iaäni järjesti hautajaisia ja pyysi siskoni miestä, veljeään ja itse myös osallistui. Hän pyysi sitten minuakin, olen pitkä vahva nainen, kun ei lähipiiristä keksinyt enempää miehiä. Kun hautajaiset tulivat olikin kaukaisempia sukulaisia tullut tarjoamaan apuaan ja olisin voinut antaa paikkani miehelle, mutta en luopunut mielestäni kunniatehtävästä johon isä minut pyysi. Arkku oli painava. Kannoin keskellä siskon mies toisella puolella. Olin varmaan rauhallisin koko joukosta ja seurasin suntion ohjeita. Olen todella hyvilläni nyt tuosta kokemuksesta. Voimaa kyllä vähän tarvitaan, arkku yksin on aika painava.
- KantajanaOllut
Olen myös kantanut arkkua muutamia kertoja.
Sen olen huomannut, että vaikka läheinen ennen kuolemaa on ollut niin kevyt, että hänet on jaksanut helposti nostaa, niin kummasti se arkku tuntuu painavalta kantaa.
Varmaan suru lisää arkun painoa.
Nykyään voi monella tulla eteen tilanne, ettei arkun kantajia löydy riittävästi, jos suku on pieni tai suvussa alkavat miehet olemaan niin iäkkäitä, ettei heistä enää ole arkun kantajiksi.
Arkun kantaminen järjestystä moni pitää tärkeänä, mutta ainakin minusta järjestyksellä ei ole niin suurta merkitystä.
Kaikki kantajat ovat vainajan lähellä, kun arkkua kannetaan ja arkussa on vain vainajan maallinen kuori.
Vainajan sielu, persoona ja olemus, jonka vainajan olevasta ihmisestä tunsimme on jossakin muualla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1482483
- 1801718
- 921588
- 691543
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k6925- 80924
- 68871
- 59835
- 61808
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes167784