Voiko koko perhettä elättää sellainen yritys, jossa maahantuotaisiin ja myytäisiin lastentarvikkeita, leluja ja vaatteita? Eli molemmat vanhemmat samassa työpaikassa nettikauppa... Pitäisikö liikevaihdon olla aivan järjetön? Yrittäjäkurssi ym käytäisiin tietysti ensin.
Vai onko suoraan jo viisaampaa ajatella jonkun ulkopuolisen palkkaamista? Vai olisiko se raadettava itsekseen? Olisi vaan vapaampaa ja helpompaa touhua, kun voisi hoitaa aina sitä, mitä jompi kumpi ehtii ja haluaa. Kumpikin olisi tavallaan siinä yrittäjän roolissa. Kannattaisiko yritys perustaa toisen nimiin ja toinen palkata, vai perustaa yhdessä?
Ajatus on ihan vastikään pullahtanut mieleen, joten tietoa ei ole kyllä oikein mistään. Että haukkukaa pois =)
Vai onko suoraan jo viisaampaa ajatella jonkun ulkopuolisen palkkaamista? Vai olisiko se raadettava itsekseen? Olisi vaan vapaampaa ja helpompaa touhua, kun voisi hoitaa aina sitä, mitä jompi kumpi ehtii ja haluaa. Kumpikin olisi tavallaan siinä yrittäjän roolissa. Kannattaisiko yritys perustaa toisen nimiin ja toinen palkata, vai perustaa yhdessä?
Ajatus on ihan vastikään pullahtanut mieleen, joten tietoa ei ole kyllä oikein mistään. Että haukkukaa pois =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
no ei ihan absurdi, mutta kannattaa harkita.
Eli mistä toisitte lelut, vaatteet, tarvikkeet? Lasten jutuissa ovat tarkkoja eli joutuvat syyniin.
Voisiko miettiä jotain muuta toimialaa, missä ei olisi niin paljon kilpailua? Onko teillä omaa osaamista, eli mitä pystytte hoitamaan itse? Mitä vielä kannattaa miettiä, on oma tämänhetkinen taloudellinen tilanne. Jos ei lainoja/vuokraa, kulut pienet, ja ennestään säästöjä, voi onnistua, mutta kannattaa varautua, että ensimmäiseen vuoteen ei tule tuloa, koska tavaroiden hankinta, tilat,markkinointi, kirjanpito, yel ja ym. vievät tulot. Ja monesti ensimmäiset kk menevät omasta pussista.
ehkä harkita aluksi riskin hajauttamista. Eli toinen on yrittäjänä, ja toinen kiinni varmemmassa tulolähteessä, vaikka tietysti auttaa sen minkä ehtii/jaksaa. Tilanne katsotaan sitten uusiksi, jos yritys menestyy.
Uudet yritykset eivät useinkaan kaadu liian pieniin tuloihin, vaan ylisuuriin menoihin. Siksi liikkeelle on lähdettävä rauhallisesti.
Lastentarvikealan kannattavuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Sellainen perstuntuma on, että erikoistuminen ja erottautuminen on välttämätöntä. Se on järkevää jo logistisesti, että tuotevalikoima on pieni, mutta ne vähät tuotteet ovat "hittituotteita". Jos jokin tuote saa ihmiset puhumaan siitä toisilleen, tämä helpottaa markkinointiakin.
Ko. alasta en tiedä mitään, mutta noihin muihin juttuihin voin vastata meidän perheen kokemuksen perusteella.
Paras vaihtoehto on, että toinen on muualla töissä ja toinen hoitaa firman, koska alussa on liki mahdotonta saada nostettua palkkoja firmasta. Sieltä kun maksetaan ensin kaikki muut kulut ja viimeisenä palkat ja ihan viimeisenä yrittäjän palkka.
Toiseksi paras vaihtoehto on se, että molemmat vanhemmat työskentelevät samassa firmassa (jos toisella ei ole ulkopuolista palkanlähdettä, jonka suuruus ylittää sen palkan, mitä omasta yrityksestä saisi nostettua).
Kolmas vaihtoehto on ulkopuolisten palkkaaminen. Siihen vaaditaan jo hyvät myyntikatteet. Homma kun menee niin, että myynnistä vähennetään kaikki kulut paitsi palkat. Näistä jää tietty summa, jonka suuruus ei riipu siitä työskenteleekö yrityksessä perheenjäsen vai perheen ulkopuolinen henkilö.
Jos summa on vaikka 6000 euroa / kk ja toisen palkka sivukuluineen syö siitä esim. 3000 euroa, jäljelle jää vielä 3000 euroa. Jos sitten puoliso on työttömänä, mutta omaa osaamista, josta olisi hyötyä firmalle, kannattaa hänen työskennellä myös firmassa (tapaus: molemmat vanhemmat), koska muuten perheen tulot jäävät alhaisemmiksi ja ylijäämärahalla ylläpidetäänkin jotakuta "vierasta". Jos taas toisella on palkkatyö, josta saa tuota suurempaa liksaa, ei hänen kannata siirtyä firman leipiin ellei palkkatyö sitten ole kovin epäkiitollista ja epämielekästä.
Onhan siinä riskinsä, jos molemmat ovat töissä samassa putiikissa, mutta ennemmin vähän riskaabelimpi kiva elämä kuin riskitön ja tylsä :)
Laskekaa muuten huviksenne, paljonko viivan alle täytyy jäädä palkkoihin kuukaudessa. Meillä on nyt perheyritys ollut 3 vuotta ja juuri ja juuri selvitään, kun ei ole mitään velkoja, ei harrasteta, ei matkusteta ja toistaiseksi on vain yksi lapsi. Aina kun pätäkkää alkaa tulla enemmän, joutuu investoimaan selvitäkseen seuraavaan kokoluokkaan uusien kilpailijoiden ilmestyttyä kuvioihin.
Joku täällä väitti, että uudet firmat eivät niinkään kärsi huonosta myynnistä kuin liian suurista kuluista. Meillä tilanne on juuri päinvastainen. Kaikessa on tingitty missä voi, mutta silti kiinteät kulut ovat "hirveät". Jos niistä taas aletaan säästää, voidaan laittaa lappu luukulle - kilpailijat kun menevät ohi; eli silloin myymämme palvelutuotteen laatukin romahtaa.
Meillä ongelma on nimenomaan myynti, myynti ja myynti. Suomen Yrittäjien tekemän tutkimuksen mukaan sama tilanne on kyllä muillakin. Kakkosena tulee sitten sopivan (lue: ei-asennevikaisen, osaavan ja ahkeran) työvoiman löytäminen.
Helpoimmalla pääsee, jos jommalla kummalla on perintö, jonka voi tärvätä. Toisaalta jos käsitystä yrittäjyydestä ei juuri ole, kaikenlaiset perinnöt sun muut alkupääomat aiheuttavat sen, ettei "joudu riittävän ahtaalle" eikä siksi yritä riittävästi luovia eteenpäin.
Velat kannattaa ainakin maksaa pois. Harrastuksia voi sitten tiputella kuukausien mittaan.
Me ei olla koskaan käyty mitään yrittäjäkursseja. Kaikkea ei tarvitse lukea kirjasta, mutta joskus sekin on ihan hyvä vaihtoehto.
sanonut, etteikö jotenkuten kituuttavien yritysten pääongelma olisi myynnissä. Puhuin vain niistä, jotka kaatuvat alkuvaiheessa. Monissa tapauksissa on lähdetty liikkeelle takki (tai piikki) auki, esimerkiksi väen palkkaamisessa. Tosin näkemykseni varmastikin on hieman värittynyt kaveripiirin tekemien juttujen vuoksi. :)