Toivottavasti presidentti Halosta on painokkaasti evästetty UTVA:ssa tekemästä ensi viikon YK-puheessaan samaa karmeaa virhettä kuin viimeksi. Edellinen puhe katkaisi USA:n poliittisen johdon luottamuksen Suomeen. Ei Suomen ole tarvinnut ole ennen Halosen kyseistä puhetta palautella hyviä suhteita Yhdysvaltoihin. Aina oli onnistuttu pitämään hyvä keskusteluyhteys ja luottamus maittemme välillä. Nyt on jouduttu suhteiden palauttamisoperaatiossa vannomaan ja vakuuttamaan jopa nöyristelyn asteelle asti. Ulkopoliittiselle virhelinjalle ajautuneen SDP:n taholta on puolueelle tyypilliseen tapaan syyllistetty virheen korjaamisessa aktiivisimmin toiminutta Kokoomusta.
Kokoomus on ollut keihäänkärkenä Suomen ikiaikaisen ulkopoliittisen neutraalin linjan palauttamisessa balanssiin. Kekkosen kiteytti sen kululla ”lääkäri”-vertauksellaan. Halosen edellisessä YK-puheessa suorittama tölväisy Yhdysvaltain suuntaan oli poikkeus säännöstä olla puuttumatta suurvaltapolitiikkaan. On ymmärrettävää, että empaattinen Halonen tunsi syvää myötätuntoa sodan jalkoihin jäänyttä Irakin kansaa kohtaan. Hän kuitenkin unohti että presidentin asemassa kuuluu pitää mölyt mahassa vaikka kuinka pierettäisi. Se virhe kostautui hänelle ja koko Suomen ulkopoliittiselle johdolle.
SDP:n väistyttyä hallituksesta on tullut mahdolliseksi palata normaaliin päiväjärjestykseen eli asiallisen hyviin suhteisiin myös Yhdysvaltain kanssa. Kokoomuksen tekemä uhrautuva esityö on kantanut hedelmää, - ei tosin presidentin toivomassa muodossa. Kanervallehan annettiin presidentinkansliasta tehtäväksi saada Haloselle vierailukutsu Valkoiseen taloon. Tämä ei osoittautunut mahdolliseksi, joten matkalle lähteekin pääministeri Vanhanen. Vanhasen vierailun Yhdysvaltoihin esti edellisen hallituksen aikaan SDP:n ulkopoliittinen värisuora. Jos Haloselle ei tullut kutsua, matkaan ei päästetty keskustalaista pääministeriäkään. Nyt Suomen ulkopolitiikan rapauttanut värisuora on historiaa. Nyt voimme palata Kekkosen ajan kaltaisiin hyviin suhteisiin kaikkien kanssa.
Kokoomus on ollut keihäänkärkenä Suomen ikiaikaisen ulkopoliittisen neutraalin linjan palauttamisessa balanssiin. Kekkosen kiteytti sen kululla ”lääkäri”-vertauksellaan. Halosen edellisessä YK-puheessa suorittama tölväisy Yhdysvaltain suuntaan oli poikkeus säännöstä olla puuttumatta suurvaltapolitiikkaan. On ymmärrettävää, että empaattinen Halonen tunsi syvää myötätuntoa sodan jalkoihin jäänyttä Irakin kansaa kohtaan. Hän kuitenkin unohti että presidentin asemassa kuuluu pitää mölyt mahassa vaikka kuinka pierettäisi. Se virhe kostautui hänelle ja koko Suomen ulkopoliittiselle johdolle.
SDP:n väistyttyä hallituksesta on tullut mahdolliseksi palata normaaliin päiväjärjestykseen eli asiallisen hyviin suhteisiin myös Yhdysvaltain kanssa. Kokoomuksen tekemä uhrautuva esityö on kantanut hedelmää, - ei tosin presidentin toivomassa muodossa. Kanervallehan annettiin presidentinkansliasta tehtäväksi saada Haloselle vierailukutsu Valkoiseen taloon. Tämä ei osoittautunut mahdolliseksi, joten matkalle lähteekin pääministeri Vanhanen. Vanhasen vierailun Yhdysvaltoihin esti edellisen hallituksen aikaan SDP:n ulkopoliittinen värisuora. Jos Haloselle ei tullut kutsua, matkaan ei päästetty keskustalaista pääministeriäkään. Nyt Suomen ulkopolitiikan rapauttanut värisuora on historiaa. Nyt voimme palata Kekkosen ajan kaltaisiin hyviin suhteisiin kaikkien kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... eduksi päästä samaan kuvaan maailmanpolitiikan häirikkö Bushin kanssa. Siksi moni ei varmaan edes pyrikään tapaamaan Bushia. Mutta kohteliaisuus tietysti vaatii käydä häntä tapaamassa jos korkein valtiojohto tekee valtiovierailun USA:han ja jos tapaamista tarjotaan. Siksi Vanhanen varmaan menee tapaamaan, jos pyydetään, mutta ei luullakseni niin kauheasti pyri tapaamiseen.
Bush on Yhdysvaltain presidenttien jatkumoa. Ei Vanhanen käy tapaamassa Bushia henkilönä vaan instituutiona - Yhdysvaltain presidenttinä.
Tarja Halonen teki pahan mokan loukatessaan Yhdysvaltoja valtiona. Hän romutti pienelle maalle hyväksi havaitun käytännön olla hiljaa ja äänestää tyhjää silloin kun ollaan eri mieltä. Tämä erimielisyyden osoitus kyllä ymmärretään vastapuolella mutta se ei aiheuta poliittisia seuraamuksia. On paljon Tarja Halosen syytä, että Häkämies joutui kumartamaan totuttua syvempään Yhdysvaltain suuntaan ja samalla pyllistämään Venäjälle päin.
"Wolf H. Halsti totesi mainiossa kirjassaan Me, Venäjä ja muut, että toiminnallaan vuosina 1940-41 Suomi osoitti oikeiksi kaikki ne epäilykset, joihin nojautuen Neuvostoliitto 1938-39 esitti aluevaatimuksensa suomalaisille ja sitten tultuaan torjutuksi ryhtyi talvisotaan. Kun historia tarjosi ensimmäisen tilaisuuden liittoutua Saksan kanssa ja ryhtyä luomaan Suur-Suomea Neuvostoliiton kustannuksella, suomalaiset tarttuivat siihen välittömästi ja innokkaasti, ja tulivat sitten ikään kuin jälkikäteisesti oikeuttaneeksi Neuvostoliiton hyökkäyksen marraskuussa 1939." tri M.Jokisipilä
. . .