Ei voi olla totta, millaisia ihmisiä voi olla olemassa! Vanhempien asiallisiin keskusteluihin tyrkätään väliin koko ajan ivallisia kommentteja ja sama henkilö vielä valittaa keskustelun tasosta! Eiköhän kannattaisi miettiä omaa itseään, ennen kuin tulee haukkumaan näitä vanhempia täällä.
Tämän palstan yleisestä tasosta ei ole mitään valittamista, mutta tuo ilkeyden sappea ja katkeruuden myrkkyä täynnä oleva piikittely ja suoranainen haukkuminen, mitä tänne suolletaan, on häiriintyneiden ihmisten päästä lähtöisin. Älykkyydellä ja tiedolla nuo kirjoitukset eivät loista, vaikka toisia jatkuvasti ivailevatkin.
Luin eilisiä ja tämän päivän viestejä, ja tuo ivailu menee kyllä yläastetasolle ja vielä senkin allekin. Jos oma tunne-elämä on jäänyt teini-ikään, niin tarvitseeko sitä yrittää kostaa tuntemattomille ihmisille, kun itsellä ei ole hyvä olla.
Kun itse olen viettänyt lasten, sukulaisten ja ystävien seurassa viikonlopun (jossa kaikki ovat normaalisti ja fiksusti käyttäytyviä ihmisiä), niin on aika tyrmistyttävää löytää täältä tuo kaikki saasta, mitä ennen kaikkea joku tietty häirikkö käy tänne kaatamassa. Olen aivan samaa mieltä kuin joku oli jo todennutkin, että kyseessä täytyy olla joku todella sairas ja häiriintynyt henkilö tai joku hämärähulda, joka yrittää kalastaa suuria rahoja sijaishuollosta.
Ei mitenkään muuten voi ymmärtää, että ihmisten hyviä harrastuksiakin mollataan maanrakoon. Törkeän lapsibisneksen voitot ovat kuulema hyväksyttävä asia jne. Sen sijaan kirjoitusten asiasisältöön ei puututa ollenkaan (ei ilmeisesti rahkeet riitä), vaan mollaus on täysin tuulesta temmattua, kuten häiriintyneillä teinillä voi kuvitella.
Huh-huh! Ihanaa, että alkaa taas työviikko, työpaikalla kivat työkaverit ja mielekkäät työtehtävät. Ja ihanaa, että on muitakin palstoja mihin kirjoittaa, valvotumpia kuin tämä. Lasten asia etenee siis tämän palstan häiriköstä huolimatta ja häirikkö saa muhia ihan rauhassa omissa liemissään.
Hyvää viikkoa kaikille bioille! Ja minusta pitäisi tehdä yhteinen sopimus, että noita riitaa haastavia kirjoituksia ei noteerata miksikään. Vanhemmilla on oikeus hoitaa omia ja lastensa asioita lastensuojelulainkin mukaan, saada tukea vertaisryhmistä ja kuntoutua niiden, joilla on siihen tarvetta.
Ajatelkaa, että hoidatte asiat kuntoon häirikön uhallakin, niin hänen pussistaan ne rahat hupenevat, kun lisää lapsia kotiutuu, eikä uusia huostaanottoja päästä ainakaan teidän kohdallanne tekemään, jotka sen uhan alla tällä hetkellä ovat.
Tämän palstan yleisestä tasosta ei ole mitään valittamista, mutta tuo ilkeyden sappea ja katkeruuden myrkkyä täynnä oleva piikittely ja suoranainen haukkuminen, mitä tänne suolletaan, on häiriintyneiden ihmisten päästä lähtöisin. Älykkyydellä ja tiedolla nuo kirjoitukset eivät loista, vaikka toisia jatkuvasti ivailevatkin.
Luin eilisiä ja tämän päivän viestejä, ja tuo ivailu menee kyllä yläastetasolle ja vielä senkin allekin. Jos oma tunne-elämä on jäänyt teini-ikään, niin tarvitseeko sitä yrittää kostaa tuntemattomille ihmisille, kun itsellä ei ole hyvä olla.
Kun itse olen viettänyt lasten, sukulaisten ja ystävien seurassa viikonlopun (jossa kaikki ovat normaalisti ja fiksusti käyttäytyviä ihmisiä), niin on aika tyrmistyttävää löytää täältä tuo kaikki saasta, mitä ennen kaikkea joku tietty häirikkö käy tänne kaatamassa. Olen aivan samaa mieltä kuin joku oli jo todennutkin, että kyseessä täytyy olla joku todella sairas ja häiriintynyt henkilö tai joku hämärähulda, joka yrittää kalastaa suuria rahoja sijaishuollosta.
Ei mitenkään muuten voi ymmärtää, että ihmisten hyviä harrastuksiakin mollataan maanrakoon. Törkeän lapsibisneksen voitot ovat kuulema hyväksyttävä asia jne. Sen sijaan kirjoitusten asiasisältöön ei puututa ollenkaan (ei ilmeisesti rahkeet riitä), vaan mollaus on täysin tuulesta temmattua, kuten häiriintyneillä teinillä voi kuvitella.
Huh-huh! Ihanaa, että alkaa taas työviikko, työpaikalla kivat työkaverit ja mielekkäät työtehtävät. Ja ihanaa, että on muitakin palstoja mihin kirjoittaa, valvotumpia kuin tämä. Lasten asia etenee siis tämän palstan häiriköstä huolimatta ja häirikkö saa muhia ihan rauhassa omissa liemissään.
Hyvää viikkoa kaikille bioille! Ja minusta pitäisi tehdä yhteinen sopimus, että noita riitaa haastavia kirjoituksia ei noteerata miksikään. Vanhemmilla on oikeus hoitaa omia ja lastensa asioita lastensuojelulainkin mukaan, saada tukea vertaisryhmistä ja kuntoutua niiden, joilla on siihen tarvetta.
Ajatelkaa, että hoidatte asiat kuntoon häirikön uhallakin, niin hänen pussistaan ne rahat hupenevat, kun lisää lapsia kotiutuu, eikä uusia huostaanottoja päästä ainakaan teidän kohdallanne tekemään, jotka sen uhan alla tällä hetkellä ovat.
Vastaukset 26
Vanhimmat
saada huostaa purettua,vaikkei syytä
huostaan enään olekkaan.
ihmettelyyn purun suhteettomasta viivyttelystä. Sosiaaliviraston vastaus kuului, että ei ole resursseja irrottaa purkamiseen. Ei kuulema ainakaan tietyissä toimistoissa ennen kuin vasta seuraavan vuoden puolella ja silloin elettiin alkukesää.
Kaikki tuo ja lisäksi tietysti joidenkin sossujen arkuus purkamisen suhteen ovat ainoat syyt, mitä minun tietooni on tullut turhasta viivyttelystä. Oletko jutellut lakimiehen kanssa tilanteesta?
myönnettävä,ettei syytä huostan jatkamiselle ole.
Pyysivät,jos lapsi voisi lukukauden loppuun
olla,oli vahinko että suostuin,sinne meni
lupaukset,eikä ollut varaa enää lakimistä
pitää.
soskun myöntämisestä, että huostaanoton syitä ei enää ole?
Eikö tuossa tapauksessa riittäisi oik.aputoimiston lakimies saamaan lapsi kotiin? Ja oik.aputoimistosta voi pyytää maksusitoumuksen myös yksityiselle asianajajalle.
itselleen sosku juuri myönsi,ettei perusteita ole,
muttei ole varaa samaan lakimieheen.Silloin kun hain purkua lapsi oli toisessa sijaisperheessä.Heti kun
saivat tietää siitä heittivät törkeän syytöksen
tapaamiset oetettiin pois.Huomasin mihin kaikkeen alentuvat ettei huostaa pureta,lapsikin ymmärtää
mitä hääräävät.
syytä, miksi huostaanotto jatkuu voi se olla olemassa.
Biologinen ei ymmärrä millaiset asiat voivat vaarantaa lapsen henkisen ja fyysisen kehityksen.
Siinä ongelman ydin!
ei ole tuollaisesta kyse.
lakimiehelle myönnetään syiden poistuneen, niin huostaa ei silti pureta! Mitähän Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimella olisi tuohon sanottavaa?
Siis kuka järjesti sijaispaikan vaihdon?
myöntää syiden poistuneen, niin silti ketkuillaan ja kieroillaan.
Kyllä minä tuota äitiä kehotan vain hankkimaan lakimiehen, vaikka mistä. Saavat sossut siinä sitten selitellä purkamattomuutta.
Ja yleisiä valituskanavia voi käyttää tietty valituksen tekemiseen, koska lakimieshän on todistamassa tuota sossun toteamusta, että syitä ei ole.
sopivaksi lapselle,siellä oli älytöntä
meininkiä,lapsi vielä kertoo kaikkea
mitä siellä tapahtu.
vanhempien näkemättömyydestä
ole taas sarjassamme
paksua p..aa
ja ihan täyttä huuhaata!
Ihmisillä on jo lainkin perusteella oikeus saada selkokielinen ja ymmärrettävä päätös niistä toimenpiteistä
mitä häneen tai hänen alaikäiseen lapseensa kohdistuu!
Lastensuojelu ei ole eikä saa olla
mitään henkimaailman juttuja taikka henkimaailman tiedettä
vaikka osa tällekin palstalle kirjoittavista
niin haluaisi olevan.
Lastensuojelussa tulee viranomaisen toimia yhteistyössä alaikäisen lapsen vanhempien kanssa
halusipa virkamies sitä taikka ei!
Ja ei ole olemassa mitään
"biologinen ei ymmärrä" -päätöksiä,
asiat ja syyt, seikat on aina perusteltava
myös lastensuojeluviranomaisten päätöksissä.
ymmärryksestä kyse, koska sossu on todistajan läsnäollessa sanonut, että huostaanottoon ei ole syitä enää olemassa.
Kaikki eivät ymmärrä lukemaansa ja silti kuitenkin pitää päästä soopaa jauhamaan joka asiaan.
Todellakin syy on biologiassa, kun lapsella on todettu neurologinen häiriö!
siitä, että näihin häirikköjuttuihin ei kannata aikaansa uhrata. Se on todella harmi, että monet asialliset ketjut saavat ala-arvoisen tason heti kun tämä häirikkö on kommenttejaan heittänyt.
JOKAINEN terveellä järjellä varustettu ihminen tajuaa, että tuo jatkuva piikittely ja saasta on tunne-elämältään häiriintyneen ja katkeroituneen ihmisen tuotosta. EI KUKAAN oikeasti onnellinen ihminen jaksa jatkuvasti suoltaa niin paljon pahaa toisista. Nämä nettipalstat ovat oiva patoutuneiden vihan- ja katkeruudentunteiden purkamiskeino... saa aivan anonyymisti turvautua vaikka miten ala-arvoiseen terminologiaan.
Olen kesästä lähtien silloin tällöin vieraillut tällä palstalla. Itse sain hädän hetkellä tukea ja apua myötätuntoisista kommenteista, puhumattakaan asiallisista neuvoista. Pidetään tämän palstan taso asiallisena ja jätetään jokainen vastaamatta näihin häirikön haukkumisiin. Tiedämme itse, että emme ole pohjasakkaa vaikka lapsi/lapset sattuisivatkin huostassa olemaan. En koe itsekään olevani mikään hylkiö, vaikka lapseni oli sijoitettuna puolen vuoden ajan. Hän oli siellä siksi, että välitin hänestä kun alkoi mennä liian lujaa ja kuvioihin mukaan astui hyväksikäyttäjä. Helppoa olisi ollut ummistaa silmänsä ja antaa asioiden kehittyä omalla painollaan ja toivoa, että lapselle tulee järki päähän. En jäänyt odottelemaan, vaan otin yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tahoihin jo pidemmän aikaa. Apua ei tullut ajoissa, vasta sitten kun sijoitus oli enää ainut vaihtoehto. En ole narkkari, alkoholisti, mielenterveyspotilas enkä muutenkaan avuton. Olen normaali työssäkäyvä, ihan hyvän koulutustason omaava äiti, joka rakastaa lapsiaan yli kaiken ja olen siksi valmis taistelemaan heidän hyvinvointinsa ja tulevaisuutensa puolesta viimeiseen hengenvetoon asti, samoin kuin useimmat tämän palstan kirjoittajista. Välittäminen ja oikeuksien puolesta perääminen on lähes jokaisessa kirjoituksessa avainasemassa. Saman välittämisen kun saisi siirrettyä myös niihin vanhempiin, jotka ummistavat silmänsä ja ajattelevat "meidän lapset-naapurin kakarat"-tyyliin, niin aika paljon pahaa jäisi tapahtumatta tässäkin maassa.
Meidänkin ongelmat alkoivat vain ja ainoastaan kiusaamisesta. Kiusaamisen aloitti juuri tällainen "kullannuppu", jonka vanhemmat pitävät/pitivät itseään muita parempana. Tämä nuppu sai manipuloitua kavereita mukaan kiusaamiseen ja soppa oli valmis. Olen monesti miettinyt, mistä tällainen kiusaaja-lapsi ottaa mallia... mistäpä muualta kuin kotoa. Katkeroituneet ja omia traumojaan piilottelevat vanhemmat katsovat asiakseen toisten mollaamisen ja haukkumisen ja viestittävät "erinomaisuuttaan" myös jälkikasvulleen. Näin syntyy uusia kiusaajia sukupolvesta toiseen. Onneksi kuitenkin usein käy niin, että nämä kiusaajat ja haukkujat jäävät lopulta yksin katkeruutensa kanssa... niin kävi tässä meidänkin tapauksessa, tämä kiusaajatyttö on tällä hetkellä aika yksinäinen olento täällä pikkukylällä.
Jätetään mekin tämä häirikkö huomiotta!
lapselle opetettaisiinkin kotona, että ilkeily ja häiriköinti ei kannata. Tuo kertomasi tyttö saa olla onnellinen, että elämä sen hänelle jo nuorena opettaa, kun omat vanhemmat eivät siihen kyenneet, ovat ilmeisesti samanlaisia häiriköitä itsekin.
Saako oma lapsesi muuten terapiaa tai jotain tukea nyt kokemuksistaan ja tosi huonosta sijoituksesta toipumiseen?
ja hänellä on hyvä keskusteluyhteys sekä psykologiin että sosiaalivirkailijoihin... samoin minulla. Tyttö on saanut kavereita omasta entisestä koulustaan, samoin ystävyys muutamien sijoituspaikkakunnan koulukavereiden sekä riparikavereiden kanssa on säilynyt. Kävi todella niin, että tämän kiusaajan "adjutantit" tajusivat yksi toisensa jälkeen tilanteen ja ottivat etäisyyttä tähän kiusaajaan. Kuten kerroin, hän on aikamoisen yksinäinen ja on jopa yrittänyt hankkiutua tyttäreni seuraan. Tytär on suhtautunut tähän hyvin, on vaan sanonut suurinpiirtein että kiitos ei.
Tietysti on olemassa vielä asioita, joista tekee todella kipeää keskustella, mutta etenemme askeleen kerrallaan ja tällä hetkellä elämä näyttää valoisalta. Paluu entiseen kouluun on sujunut yllättävän hyvin. Tyttären itsetunto kasvoi kohisten tuon sijoituksen aikana... johtuuko se etäisyydestä tähän hyväksikäyttäjään ja kaikkeen kiusantekoon vai perhekodin vanhempien henkisestä väkivallasta, en tiedä. Tyttö itse sanoi sijoituksen "loppumetreillä", että tämän jälkeen hän kestää mitä vaan. Tuntuu aika ironiselta, että perhekoti opetti kestämään mitä vaan, niin huonot olot siellä oli.
Törkypesästä (=ammatillinen perhekoti) on vetämässä kantelu meidän alueen lääninhallituksessa. Hyväksikäyttäjää odottaa "kakku" ja toivottavasti tieto siitä, että hän on lapsen hyväksikäyttäjä, leviää myös vankitovereiden keskuuteen. Tunnen sairasta(ko?) mielihyvää siitä, että nämä seksuaalirikolliset ja etenkin lapsiin sekaantujat ovat vankilan hierarkiassa alinta pohjasakkaa ja kohtelu sen mukaista. Tieto tästä ei poista meidän kokemuksia, mutta saapahan tämä sika kärsiä teoistaan.
monivuotiselle kiusaajalleen vain tyylikkäästi 'kiitos ei'. Ja tosi kiva kuulla, että kavereita on löytynyt, kaverisuhteet ovat niin ehdottoman tärkeitä sosiaalisuuden kehityksessä. Kyllä sitä niin mielellään suo tuollaiselle nuorelle valoisampia aikoja välillä huonojen kokemusten jälkeen.
Kiusaajatyttö joutuu oppimaan kantapään kautta, että toisten ivailu ei kannata. Se kostautuu omaan elämään kyllä tavalla tai toisella. Aivan samaa olen kuullut monen huonosta sijoituksesta tulevan lapsen sanovan, että nyt kestää mitä vain kun sieltä hengissä ja tervejärkisenä selvisi.
sijoituspaikkojen tasosta, jos nuoret sieltä täysijärkisinä selvitessään toteavat kestävänsä mitä vain. Onko tämä oikeasti kalliiden sijoituspaikkojen olemassaolon tarkoitus... kasvattaa lapsia/nuoria kestämään mitä vain? Pistää vihaksi kun ajatteleekin mitä korvauksia esim. meidänkin tapauksen ammattillinen perhekoti tililleen keräsi. Odotan mielenkiinnolla mitä meidän kantelusta kuuluu... Toivottavasti edes tarkastus ko.paikkaan. Keräsin siihen kanteluun muutamia räikeimpiä tapahtumia, en todella uskoisi ellei olisi omalle kohdalle kolahtanut.
Miksi hoitaja kieltää vertaistuen?
Yritin jättää netti häirikön huomioimatta. Hämmästyksekseni hän otti asian esille vanhempain ohjauksessa. Hän totesi, että kirjoitukset eivät auta minua saamaan lasta kotiin. Seuraukset voivat olla päinvastaiset!
toimivansa muutenkin väärin ja kauhukseen sossu näkee asiakkaan saavan tietoa oikeuksistaan tai vaikkapa vain henkistä tukea, alkaa asiakkaan uhkailu. Aivan tyypillistä.
Jo jonkin aikaa on eri puolilta Suomea kuulunut palavereista, että viranomaiset seuraavat tätä palstaa. Kun tantta tietää toimivansa lain hämärällä puolella, niin hermostuuhan sitä vähemmästäkin :) Antaa hermostua vain ihan rauhassa, on siihen aihettakin. Kun asiakas penää pelkästään oikeuksiensa perään, hänen ei tarvitse hermostua mistään.
Monelta hämärä-tantalta on keikahtanut tuoli alta, kun ihmisten oikeusturva kasvaa tiedon levittämisen myötä. Onhan sekin mahdottoman ikävää kun sossulassa jo valmistellaan huostaanottoa innostunein mielin ja äkkiä vanhemmat todistavat labrakokeilla juopposyytteen vääräksi tai jotain muuta vastaavaa. Se todistaa sossun arvostelukyvyn ja toimintatavat olevan jostain hyvin syvältä. Valitusteistä ja ihmisoikeuksista infotaan täällä tosi harmittavan paljon.
keinona,ja ettei julki tulisi heidän touhunsa.
kokouksissa.
Jos asiakas yrittää säilyttää ihmisarvonsa ja perheensä ja vaatia lainmukaista kohtelua lapselleen ja perheelleen
niin viranomainen pakottaa asiakkaan alistumaan toimenpiteidensä kohteiksi ......
pieniä 1970-1980-1990 luvuilla.
Aavistelin, että joutuisin viranomaisten vallankäytön jalkoihin, jos antaisin perheineni pientäkään merkkiä olemassaolostamme. Niinpä elelimme tässä yhteiskunnassa hiirenhiljaa (paitsi lasten aiheuttama melu :) ), vaikka syntyperäisiä suomalaisia olemme.
Vikani oli naiseus ja yksinhuoltajuus ja siksi katsoin parhaaksi piileskellä.
Itsenäisiä naisia kun ei hyvällä katsottu eikä heitä hyväksytä vieläkään.
Jouduin usein uteliaitten naapurien hampaisiin, jotka halusivat ottaa selvää kuka olen.
Poliisille asti jouduin kuulusteluun ja sain poliisilta uhkauksen, että jos miespuolinen ystäväni nähdään meillä, niin saan sakot. Poliisikuulustelun saivat aikaan vuosia jatkuvalla seurannalla(lue naapurikyttäys) ja kantelemalla poliisille! vesimaksumäärästä!.
Naispuolisen tuttavankaan kyläilyjä ei sallittu, koska hänen sylikoiran kokoinen koiransa kuulemma pissasi asfalttipihalla seisovan auton renkaaseen. Ketään en voinut kotiini kutsua.
Jouduin muuttamaan kaksi kertaa piinaavien ja myös lapsiani simputtavien naapurien takia.
Tutun syntymäkodin menetys ja koulun vaihto oli pahaksi lapsille ja suuri rahallinen tappio pienituloiselle lapsiperheelle, mutta se oli turvallisempaa kuin oman mielenrauhan ja kotirauhan menetys, jolloin sossutkin, liikaa väsyttyäni, olisivat liittyneet kyttääjiin.
Yksi naapureista uhkasi pikkukoululaistani fyysisesti lyömällä, jos sattui yhtäaikaa rappukäytävään. Se oli todella vaarallista lapsen kouluun lähtiessä ja palatessa, koska itse olin kaukana työpaikallani tunnin kestävän työmatkan päässä. Kerran olin naapurin tietämättä päiväaikaan kotona ja kuulin hänen lyövän koulusta palaavaa lastani. Siitä ensimmäinen muuttopäätökseni, koska seuraava lapseni oli aloittamassa koulunkäynnin puolen vuoden päästä ja hänkin olisi joutunut vastaanottamaan yllättäviä lyöntejä. Mielenterveysvikainen tämä naapuri ei tietoni mukaan ollut.
Pahinta naapureille kai oli paitsi hämmästys yksin toimeentulevasta naisesta lapsineen, niin myös lapsiperheen aikaansaama melu kerrostalossa, jota ei voi poistaa, jos lapsia ylipäätään on. Yksi isännöitsijä luopui tehtävästään, koska meistä soitettiin hänelle jatkuvasti, niin että häneltä meni kotirauha.
(Siis ympäristön lapsikielteisyys tai lapsikateus).
En joutunut varotoimenpiteideni takia sossun käsittelyyn, en siis voi todella tietää olisivatko antaneet perheeni pysyä koossa ja elää rauhassa.
Yhteiskunnan tukia en uskaltanut hakea, en kyllä osannutkaan enkä tahtonutkaan, vaikka ehkä oltaisiin kipeästi joskus tarvittu. Terveyskeskusta en voinut käyttää, koska terveyskeskuksen aukioloaika oli sama kuin oma työssäoloaikani työ- ja päiväkotimatkoineen. Käytin pienistä tuloistani ja lapsiperheen menoista huolimatta sekä työnantajaa ajatellen yksityisiä lastenlääkäreitä.
Lisäksi työnantaja oli erittäin julma minua ja sitä kautta sairasta lasta kohtaan lapsen sairauden aiheuttaessa työstäpoissaolotarpeen.
Tämä piiloelämä (kuin lainsuojattomuus) oli kuluttavaa, olisin ollut jaksavampi ja terveempi äiti ilman tällaisia ulkopuolisia painostustekijöitä ja lapset olisivat säästyneet takaa-ajosta väsyneen äidin tahtomattaan tekemistä virheistä.
rangaistavaksi teoksi, mutta eikö tuo tuollainen olisi kuulunut rikoslain piiriin jo ennen sitä. Naapuri mäiskii lasta, ei siinä ole edes kasvattamisesta kyse!
Eräs ystäväni on kertonut oman yh-äitinsä elämästä 1960-luvun pohjois-suomalaisessa pikkukaupungissa. Tunnelma oli vähän samantyylistä kuin kirjoituksessasi paitsi, että hyvässä asemassa oleva isä tuki perhettä ymmärtääkseni taloudellisesti ainakin silloin tällöin. Mutta kovasti suvaitsematonta oli elämä silloinkin. Kaveri on kertonut äitinsä vain nostaneen arvostelijoille nenäänsä, koska hoiti lapsensa hyvin. Ei ole ollut koskaan puhetta, tehtiinkö heistä jotain ilmoituksia lastensuojeluun.
Vaikka suvaitsemattomuutta löytyy vielä tänäkin päivänä. Kateus vie tuhkatkin pesästä, sanotaan ja oikein tosi kateellinen ei edes itse tiedä, mitä toiselta kadehtii. Kadehtii vain kun pelkää, että jos toisella asiat hyvinkin vaikka salaa ovat paljon paremmin kuin hän kuvittelee.
kasvattaakseen, lapseni olivat kilttejä, mutta niinhän tietysti jokainen äiti sanoo. Hän ei vaan halunnut lapsia taloon. Tämä naapuritapaus oli vuosina 1982-1988. Hän teki sen salaa sattuessaan kaksistaan lapsen kanssa rappukäytävään, ovisilmästä hän näki milloin lapsi tuli kotiin tai lähti. Jos olisin valittanut poliisille, olisivatko he uskoneet pientä lasta, kun vastassa aikuisen miehen sana. Olisiko poliisi myöskään uskonut naista, josta valitettiin jatkuvasti isännöitsijälle ja ehkä lastensuojeluunkin, en tiedä, mitä selkäni takana tehtiin.
Olen vakuuttunut, että lapsilla ei ole helppoa vieraiden aikuisten kanssa.