Onko muilla ollu alkuraskaudessa jonkulaista tympääntymistä ja jatkuvaa suuttumuksen tunnetta, erityisesti töissä? Mua masentaa joka aamu mennä töihin ja ku oon töissä niin en halua puhua kellekään enkä jaksa ajatella mitään ja suututtaa jos kuulenkin työkavereiden äänet, tulee ihan itku kurkkuun ja tekis mieli sanoa että pitäkää turpa kiinni, mä en jaksa kuunnella teitä, vaikka ne ei edes puhu mulle ku huomaa etten oo ihan oma itteni. Ne ei siis tiedä mun raskaudesta.
Mulla on jatkuva päänsärky johon ei oikein auta mikään lääke, järkyttävä väsy, huono olo ja maha sekaisin, mut en jaksa edes mennä työterveyteen valittamaan ja pakkohan tän raskauden kans ny vaan on tulla toimeen ku sille tielle on lähetty.
Mä oisin onnellinen kotona, sielä elämä hymyilee ja miehen kans on asiat hyvin, mut töissä olo vituttaa yli kaiken. Ootteko huomanneet samaa vai onko mulla vaan asenneongelma?
Mulla on jatkuva päänsärky johon ei oikein auta mikään lääke, järkyttävä väsy, huono olo ja maha sekaisin, mut en jaksa edes mennä työterveyteen valittamaan ja pakkohan tän raskauden kans ny vaan on tulla toimeen ku sille tielle on lähetty.
Mä oisin onnellinen kotona, sielä elämä hymyilee ja miehen kans on asiat hyvin, mut töissä olo vituttaa yli kaiken. Ootteko huomanneet samaa vai onko mulla vaan asenneongelma?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos on koko ajan pää kipeä ym. oireet, hae ihmeessä sairaslomaa! En olisi itse tosiaan jaksanut käydä töissä alkuraskauden aikana (jo väsymyksen takia!), onneksi olin silloin apurahatutkijana kotona. Ehkä kannattaisi myös kertoa töissä raskaudesta, ellet koe salailun olevan työvoimapoliittisesti fiksuinta . Useimmilla olo onneksi paranee viimeistään 13. viikolla, kuten varmaan olet kuullut.
väsyttää jatkuvasti ja siitä johtuen motivaatio (toki muistakin syistä) on täysin nollissa. Aamuisin ei meinaa sängystä päästä ylös, joka ennen ei ole ollut ongelma ja sitten töihin päästyä odotan vain ajan kuluvan, jotta pääsisin takaisin kotiin...ei ole moista ennen ollut.
No toi motivaation puute aiheuttaa sitten hienoista ärtymisherkkyyttä välillä, kun olisi hommia ja sen lisäksi kaikenlaisia pikku juttuja vielä eikä huvittaisi. Sitten tulee välillä melko suorasanaisesti töksästyä jotain ei mitään vakavaa, mutta itteä ärsyttää tällanen lyhytpinnaisuus ja tympääntyneisyys. Onneksi työkaverit on äijiä eikä niitä toi suorapuheisuus juuri hetkauta, mutta silti. No vielä joitakin viikkoja hommia jäljellä ja sitten pääsee hieman pidemmälle vapaalle.
Jos sulla kuitenkin on p**ka olo yms., niin ota vähän saikkua ja yritä levätä itelles parempi fiilis. Kannattaa mennä oman jaksamisen mukaan.
Mullaki työkaverit kaikki miehiä mut ne jo vähä ihmettelee et miks tiuskin vaan. Kai ne kohta arvaa, oon mä ennenki ollu täälä raskaana mut silloin kaikki meni hyvin, nyt on jotenki ärsytyskynnys tosi korkeella. Varsinki jos joku erehtyy kysyä vähänki tyhmän ja yksinkertasen kysymyksen tai kyseenalaistaa mun tekemiset, et oonko muistanu tilata sitä ja tätä. En usko et se kotona lepäämällä menee ohi, stressaan sit vaan sitä että kohta pitää mennä takas töihin, pian saikku loppuu jne..
että se työ on mättänyt jo aiemmin, mutta nyt kun tiedät ettei sitä tarvitse tehdä kohta vuoteen niin se tulee esiin pahemmin.
mistä puhut! Aivan sama tunne. Ja asiakkaat! Huh! Niiden ongelmat ei vois vähempää kiinnostaa... Ihmisillä on omatkin elämät!
Voimia! :)
Mun pitäisi kans olla kauheen kiinnostunut kehittämään kaikkea työpaikkalla.
Vedän 30 naisen ryhmää, ohjaan opetan ja hoidan vielä asiakkaita.
Olen niin puhki. Kaikki ärsyttää. Pitää vaan olla esimerkillinen heille.
Mutta kohta se helpottaa kun saa jäädä mamikselle... Sen tiedän että nämä hormonit ei sovi mulle...
mulla alkuraskaus menossa, viikkoja 7 . Olen ollut töissä todella pinna kireällä. Tuntuu, että kaikki ärsyttää. Työkaverit ja itse työ. En aikaisemmin ole kärtyillyt töissä koskaan. Nyt työkaveritkin huomaa, et olen väsyny ja pinna on koko ajan kireällä. He eivät vielä tiedä raskaudesta. Sitte mulla on huono omatunto ku tuun töistä kotiin, et taas tuli lähinnä valitettua koko päivä. Toivottavasti muutun pian taas omaksi itsekseni. Iloiseksi ja huumorintajuiseksi työkaveriksi. En kestä itsekkään itseäni. Kotona en ole huomannu kärtyäväni yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Nää hormoonit ei todellakaan tee hyvää...