Olenko autistinen tai aspergerin oireyhtymää poteva? lapsuusoireena ovat olleet mm.:
sosiaalinen vetäytyminen omiin oloihin
pään- / vartalon heijaaminen tahdonomaisesti
ulkonäkö hieman poikkeava
Lapsuuteni on ollut ankea eli minua ei ole hyväksytty vanhempien ja lasten osalta, ainakin on tuntunut siltä jälkeenpäinkin ajatellen.En muista äidin tai isän halauksia tai hellyydenosoituksia juuri lainkaan vaikkakin minusta on pidetty perushuolta. Isäni on ollut dominoiva ja jopa kylmä ja kolkko sanoissaan ja teoissaan. Päiväkodissa minulla ei ollut kavereita ja vietin suurimman osan aikaa yksin. Vasta noin 8 -vuotiaana sain ensimmäisen ystävän josta sosiaalinen verkosto hieman kasvoi. Minua on myös ulkonäköni johdosta koulukiusattu myöhemmällä iällä.
Aikuisena olen kyennyt hallitsemaan heijaamista, sosiaaliset kontaktit ovat normaalit ja ulkonäkö on normaali toiset jopa sanovat kauniiksi. Luonteeltani olen aina ollut herkkä ja luova ym. Välillä aikuisiässäni olen tietoisesti halunut vetäytyä ja heijata mutta ei ole siihen pakonomaista tarvetta sillä hallitsen itseni. Opiskeluni olen suorittanut ja työelämässä ollut normaalilla tavalla eikä minusta päälle päin näy mitään poikkeavaa.
Toinen kysymys ja pelko on perheenlisäyksestä, voiko tämä periytyä ja kannattaako yrittää lasta ?
Olisin kiitollinen muiden näkemyksiin
sosiaalinen vetäytyminen omiin oloihin
pään- / vartalon heijaaminen tahdonomaisesti
ulkonäkö hieman poikkeava
Lapsuuteni on ollut ankea eli minua ei ole hyväksytty vanhempien ja lasten osalta, ainakin on tuntunut siltä jälkeenpäinkin ajatellen.En muista äidin tai isän halauksia tai hellyydenosoituksia juuri lainkaan vaikkakin minusta on pidetty perushuolta. Isäni on ollut dominoiva ja jopa kylmä ja kolkko sanoissaan ja teoissaan. Päiväkodissa minulla ei ollut kavereita ja vietin suurimman osan aikaa yksin. Vasta noin 8 -vuotiaana sain ensimmäisen ystävän josta sosiaalinen verkosto hieman kasvoi. Minua on myös ulkonäköni johdosta koulukiusattu myöhemmällä iällä.
Aikuisena olen kyennyt hallitsemaan heijaamista, sosiaaliset kontaktit ovat normaalit ja ulkonäkö on normaali toiset jopa sanovat kauniiksi. Luonteeltani olen aina ollut herkkä ja luova ym. Välillä aikuisiässäni olen tietoisesti halunut vetäytyä ja heijata mutta ei ole siihen pakonomaista tarvetta sillä hallitsen itseni. Opiskeluni olen suorittanut ja työelämässä ollut normaalilla tavalla eikä minusta päälle päin näy mitään poikkeavaa.
Toinen kysymys ja pelko on perheenlisäyksestä, voiko tämä periytyä ja kannattaako yrittää lasta ?
Olisin kiitollinen muiden näkemyksiin
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei kai autismiin kuulu poikkeava ulkonäkö...?
Ei noilla oireilla vielä autismi diagnoosia saa,ole huoleti.
http://www.youtube.com/watch?v=0qNVe024RvI
Tyypillinen assi näyttäisi olevan tuo kuka lie Bill Gates.
Monet assi-vanhemmat ovat löytäneet oman syndroomansa vasta lastensa diagnoosin myötä. Kaikki eivät ole selvinneet aikanaan ongelmistaan hulluksi leimautumatta. Eräskin isoäiti totesi, kun lapsen diagnoosin myötä selvisi omien ongelmien syy: "Nyt voin kuolla rauhassa, kun tiedän, että en olekaan hullu".
Nykyään autismin spektrin oireet pystytään diagnosoimaan paremmin, vaikka edelleenkin asiantuntemus on harvassa. Eräs ongelma on, että autismin oireet eivät ole yhteneväiset, vaan kullakin yksilöllä erilaiset. Lisäksi autismi on kehityshäiriö. Tämä tarkoittaa, että ihmisen kehityksen myötä oireet on erilaiset. Aikuisiässä useimmat ovat oppineet selviämään asioista, jotka lapsena olivat vaikeita.
Miksi diagnosoida, jos ei nyt ole vaikeuksia? Siitä voi koitua turhia selityksiä ihmisille, jotka eivät asiaa ymmärrä. Omasta mielestäni oman diagnoosin voi tehdä omassa mielessään, jos se selittää lapsuusiän vaikeudet. Itse olen ainakin pystynyt nyt antamaan anteeksi omille vanhemmilleni vääryydet, joita olen kokenut. Se on ollut helpottava tunne.
Kysymyksessä on myös oma identiteetti. Helpottaako minua samaistua muihin asseihin? Vai haluanko samaistua ns. neurologisesti normaaleihin. Itseäni helpottaa samaistua asseihin, vaikken omaa assiuttani halua tuoda esille arkipäivässä.
Ymmärrän nyt, miksi olen aina ollut hidas, mutta en voi sillä selittää hitauttani muille, jotka eivät asiaa kumminkaan ymmärrä. Tässä on vertaisryhmän vahvuus; voi jakaa kokemuksia niiden kanssa jotka todella ymmärtää mistä on kokemus yhteisen kokemuksen kautta.
olen kovasti ajatellut lapsuuden vaikutusta assiuteen ja uskon ainakin omalla kohdallani menneisyyden olleen vaikuttimena ko assiuteen jos ei kokonaan niinn osittain. Turvattomuudentunteen puuttuminen, hellyyden vähäisyys ym. niillä on varmastikin merkitystä sulkeutumiseen ja jännitystiloihin ym. Ihminen hakee mm. näitä asioita saamatta niitä muilla keinoin ja tässä assiudessa se ilmenee kaikilla eri tavoin. Tuosta suhtautumisesta assiuteen ja sen hyväksymiseen olen täysin samaa mieltä että sen kanssa on hyvä oppia elämään ja sen olen itse tehnytkin osittain. Anteeksianto on sitten toinen vaikeampi juttu kun käsittelee koko lapsuuttaan kerrallaan ja on muitakin tekijöitä yht aikaa mitkä vaikuttavat asioiden käsittelemiseen ja mahdollisesti hidastavat tai vaikeuttavat sitä. Naisilla on mielestäni vaikeaa siltä osin jos he haluavat perheenlisäystä kysymys ja pelko periytyykö assius vai ei. Kaikenmaailman asiat ja sairaudet käyvät jossain vaiheessa muun ohella mielessä. Hyvä äiti haluaa antaa lapselleen kaiken mahdollisen mistä itse on jäänyt paitsi ainakin minä.
ei tule eikä puhkea lapsuuden turvattomuuden tai hellyyden puuttumisen vuoksi, se on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, kehityshäiriö.
Muita ongelmia turvaton lapsuus ja hellyys sen sijaan voivat tuoda ja sinun ongelmasi lienevät niitä?
Autistinen ihminen ei yleensäkään kaipaa fyysistä hellyyttä koska ei pidä fyysisestä koskettamisesta. Turvattomuus sen sijaan ihan varmasti pahentaa oloa ja oireita.
Ja kyllä, asbergerin on todettu olevan jossakin määrin periytyvää, mutta entäs sitten? Ei se ole sairaus, se on vain ominaisuus.
Väite siitä ettei autistinen ihminen kaipaa fyysistä hellyyttä eikä pidä koskettamisesta, ei todellakaan pidä paikkaansa. Poikani on autistinen ja joka päivä haluaa tulla syliin ja halia. Autismin kirjo on todella laaja. EIkä tosiaan voi yleistää ettei autistinen ihminen kaipaa hellyyttä tai koskettamista. Toiset autistit ei puhu ollenkaan, toiset puhuvat, toisista huomaa ulkopuolinen, toisista ei. Autisteja on monenlaisia.
mutta valtaosa autisminkirjon ihmisistä on aistiyliherkkiä, eivätkä erityisemmin pidä koskettelusta, se on yksi tärkeimpiä ja näkyvimpiä ja oleellisimpia oireita kuitenkin.
Mutta poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia mahtuu joka ikiseen joukkoon aina.
itse inhoan satunnaista kosketusta, kättelyä, sekä yleensä turhanpäiväistä "halailua", sekä että joku on liian lähellä tai katsoo liian suoraan. Minun on vastenmielistä ja vaikeaa koskea keneenkään. Toisaalta kyllä kaipaan koskettamista ja hellyyttä kiintymyksen osoituksena hyvin läheisiltä ihmisiltä. Eli olen siis assi. Kait tuo vaihtelee toi kosketussieto.
Itse en tiennyt olevani assi alkaessani hankkia perillisiä. Nyt seitsemän vuotias koulun aloittanut vanhin lapseni on todettu keväällä assiksi.
Voisi sanoa, että hyvä että en tiennyt enkä pelännyt periytyvyyttä, koska eihän tuon ihanampaa poikaa olekaan (niin, paitsi nuorempi myös, jota ei vielä ainakaan ole diagnosoitu).
Kun ajattelen kolme vuotta sitten kuollutta isääni, kyllä hänessäkin oli assin piirteitä, vaikka en häntä kovin hyvin tuntenutkaan. Tuntemisella en tarkoita sitä, ettenkö olisi elänyt hänen kanssaan samassa talossa kaksikymmentä vuotta ja ettenkö senkin jälkeen olisi ollut jatkuvasti häneen yhteydessä. Tuntuu vain, että jonkun satunnaisesti tapaamani sedän tunsin paremmin kuin oman isäni...
Mutta siis tuo periytyminen ei ainakaan minua pelota. Tosin ei meistä kukaan ole sillä tavalla hankala tapaus, että siitä suuresti olisi haittaa itselle elämässä.
Parempi nimi tälle palstalle olisi autismin kirjo, sillä täällä ei puhuta pelkästään perinteisestä ns. Kannerin autismista, vaan enemmän käsitellään koko autismin kirjoa. Tämä estäisi myös käsitteellisiä epäselvyyksiä, joita muutama kirjoittaja aina silloin tällöin esittää.
Tänä päivänä myös neurologiset diagnoosit mainitsevat autismin sijasta autismin kirjon piirteet.
on merkittävää, että on joko poikkeuksellisia kiinnostuksen kohteita tai sitten joku tavallinen kiinnostus jossa on poikkeuksellisen kiinni, eli käyttää hirveästi aikaa esim. hyönteisten tarkkailuun tms. Esim. tytöillä kuulemma usein joku historian tietty ajanjakso, itselläni oli tietyn rotuiset hevoset ja niiden historia, sekä tietyt kirjasarjat jotka osasin niinkuin ulkoa alle 10-vuotiaana.
Siis oliko sinulla jotain johon olit hyvin hurahtanut lapsena?
...sama, eli erilaiset fysikaaliset ilmiöt.
Alle kymmenen vuotiaana kun muut leikkivät nukeilla ja pikkuautoilla, minä pudottelit esineitä ja katsoin mitä tapahtuu ja laskin pikkuautojen nopeuksia ja kiihtymisiä. Sama jatkuu 30 vuotta myöhemmin -tosin ei enää pikkuautoilla vaan vähän järeämmillä "leluilla" ja kynällä ja paperilla laskemalla.
Ylipäätään kaikki luettelointi ja lajittelu ja järjestykseen asettelu on in, kun minulla oli oma hevostalli ja siellä eläviä hevosia, seisoivat nekin sievästi koko järjestyksessä pienimmästä suurimpaan ulko-ovelta päin karsinoissaan :P
ellen ensin tiskaa erikseen lusikoita, veitsiä ja haarukoita, sekä laseja. Sen jälkeen tiskaan lautaset erikseen. Jos joudun jossain kiireessä väkisin tiskaamaan kaikki kerralla tulen todella ärtyneeksi.
tutulta! Laitako astiat kuivuman aina samaan järjestykseen ja lusikat sun muut kalut laatihoihin aina samoim päin...?
sitten myöhemmin hämmästelen, kas kummaa olenko pannut tavarat tuollaisiin säännöllisiin pinkkoihin. Ahdistusta tuottaa todellakin tuo epäjärjestys ja kaaos. Selvästi olo paranee, kun huomaa saaneensa asiat järjestykseen.
parasta on saada symmetrinen järjestys. Ja tietenkin aina lusikat ja muut samoin päin.
sitä kyllä joka kertaa samalla tavalla. Mutta symmetrian pyrin säilyttämään.
tyydytystä saan, kun laitan tavarat järjestykseen. Taulut suoraan. Graafinen suunnittelu antaa iloa. Valokuvissa haen järjestystä sommittelun keinoin. Kuvaamataito on ollut vahva aineeni koulussa. Aikataulut antavat järjestystä elämääni.
Meillä on on lapsilla havaittu pienenä allergiaa. Yhdellä diagnosoitu astma samoin itselläni ja äidilläni. Uusimpien tutkimusten mukaan autismilla on linkki astmaan. Tämän mukaan astmaattisilla äideillä on huomattava määrä autismin kirjon lapsia.
http://findarticles.com/p/articles/mi_m0CYD/is_20_39/ai_n6346043/print
Autismi ei ole sairaus. Autistinen henkilö näyttää meille vilauksen tulevaisuudesta. Kysymyksessä on ihmisen evoluutio - sen seuraava vaihe. Autistiset ihmiset ovat herkkiä ja luovia, eivätkä ymmärrä nykyisen yhteiskunnan brutaalia ja äänekästä menoa.