Onko kukaan liikkunut vähään aikaan Pohjois-Karjalan tai Kainuun metsissä. Pitäisikö siellä huomioida sudet jotenkin.
Miten sudet
Elisama
81312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pari salami pötköä, jotta voi ruokkia hukkaa jotta saa sitten paijata "pörrökasaa" rauhassa.
Tai sitten voipi syyvä ne itse, kun pyörii eksyksissä kuusten sejassa.
olen marjastellut syvillä saloilla Kainuussa, enkä ole onnistunut sutta, saati karhua näkemään. Jälkiä ja ulosteita kyllä runsaastikin.
Eivät nämä saloseutujen pedot ihmisille näyttäydy.
City-pedot ovat kokonaan eri asia.
voit ottaa vaikka kameran mukaan, jos niin mahtava tuuri käy, että suden näet.
Jos taas pelottaa, ni ota minut mukaan :D
Olen 40 vuotta vaellellut salomailla ja rajaseutujen läheisyydessä, kohtaamatta suurpetoja koskaan. Keskustellessani rajamiesten kanssa pedoista, niin useat heistäkään eivät ole partioretkillään osuneet petoja näkemään. Näiden jälkiä ja jätöksiä sitäkin enemmän. Usein ilman haaskalle houkuttelua ei näitä petoja näe etsimälläkään helposti.
En ole pitkiin aikoihin samoillut siellä, mutta tiedän jonkun joka on joutunut hieman tieukkaan tilanteeseen
Emokarhu vain oli sattunut poikasen kanssa. Onneksi ihminen ehti huomata eikä karhu huomannut. Tuli tuulen alapuolelta.
Olin joku aika vaeltamassa alueella jossa susi hyökkäsi koiran kimppuun joka oli mennyt noin 100m päähän isännästä.
Onneksi oli vähän rajumman luokan koira joka piti puoliaan sutta vastaan niin että isäntä ehti lähemmä. Susi lähti siinä vaiheessa karkuun.
kuinka tiedotusvälineet pelottelee ihmiset vauhkoiksi. Kohta kukaan, varsinkaan naisihmiset eikä urbaanit uusavuttomat uskalla jalkaansa pistää asvaltilta tienraviin ,koska susihukka tulee ja pistää poskeensa. Huvittaa tää touhu.
Olen kesästä asti liikkunut viikoittain Itärajan tuntumassa pahimmilla susialueilla, mutta hengissähän tuota vielä ollaan. En ole vielä nähnyt mettässä ainuttakaan hukkaa vaikka lähimmillään olin 300 metrin päässä kun susilauma tappoi hirven. Arvelin niiden antaa syödä ateriansa rauhassa, vaikka oli mulla kivääri selässä. En viittiny häiritä ruokarauhaa, oli ne sen ansainneet. Karhun tapasin suolla lakka-aikaan alle sadan metrin päässä, eipä tarvinnut kummankaan hätistellä toistaan, jatkoimme poimimista tahoillamme. Eri asia on puolikesyt pedot, karhut ja sudet tai koirasudet. Ne ovat arvaamattomia. Kerran Pohjois-Ruotsissa kalareissulla oltiin teltassa kun turistien kesyttelemä karhu tuli teltan ulkopuolelle norkoilemaan ruokaa. Saakelin retkipolun tallaajat olivat opettaneet, että teltan ympäriltä löytyy aina jotain suuhunpantavaa, suklaata tai retkiruokaa ainakin. Karhu nuuhki meidänkin teltan mutta ruokamme olivatkin muovipusseissa sisällä teltassa ja karhu lähti jatkamaan matkaansa. Tällaiset pedot pitäisi listiä hengiltä Suomessa välittömästi.
Olen liikkunut pikkupojasta asti metsässä ja ikinä en ole joutunut tilanteeseen missä olisi ollut jokin isompi otus edessä...
Urbaanit ihmiset on peloteltu.Kaupungilla on tuhat kertaa suurempi vaara törmätä tappajaan tai väkivaltaan kuin metsässä.Paljon olen metsissä liikkunut. Suurpetoja en ole nähnyt. Hirven kanssa on muutaman kerran tuijotettu silmästä silmään.Hirvi ei tule päälle, mutta sen ylpeys ei salli, että se suinpäin ryntäisi pientä ihmispetoa pakoon.Metsässä on kyllä muita vaaroja; kaatuilemiset, loukkaantumiset, eksymiset,hyttyset, hirvikärpäset ja monitoimikoneet. Varokaa!!