Eksyin tänne nuorten palstalle, mutta täällä sallittaneen kokemuksenkin ääni.
Ihmisiähän voisi tyypittää lukemattomilla tavoilla. Yksi voisi olla tämä sulkeutuneisuus/ujous tms. Sehän on suhteellista - joskus tosi ujo saattaa hämmästellä kun jokin esiintyvä taiteilija kertoilee olevansa ujo. Siis on vaikea asettaa kriteerejä näille luonteenpiirteille. Ujoille on usein tyypillistä, että heillä "on aikaa" tarkkailla itseään, toisia ja suhdettaan toisiin ihmisiin. Tämä tarkkailu on ujoille useinkin pahasta. Ihmisluontoon kuuluu, että seurassa yritetään näyttää normaalimmalta mitä oikeasti on. Vilkkaatkin usein pyrkivät tavallisen ihmisen rooliin. Massasta poikkeavasti käyttäytyvät huomataan ja ujoilla saattaa tämä ajatus olla korostunut. Miltähän minä nyt näytän tai mitä muut minusta ajattelevat ? Vahvan ja terveen itsetunnon omaavat ihmiset välttyvät paremmin tällaisilta mietteiltä.
Ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus, jonka ääri-ilmiöitä on mm. koulu-ym. kiusaaminen kuormittaa ujon tai pelokkaan ihmisen mieltä. Tietynlaisella pelokkaalla mielenlaadulla varustettu ihminen joutuu ympäristön (miden ihmisten) vaikutuksesta helposti tietynlaiseen kierteeseen, joka johtaa sulkeutuneisuuteen ja syrjäytymiseen. Mieleen syöpyy tiettyä katkeruutta jne.
Ujojen olisi hyvä huomata se, että kutakin ihmistä pääasiassa kiinostaa vain oma itsensä. Siis muut eivät kiinnitä ujoon sillatavalla huomiota, kuin hän useinkin itse kuvittelee. Ujo useinkin luonnostaan tarkkailee puheidensa vaikutusta kanssaihmisiin ja on taipuvainen tekemään itselleen epäedullisia johtopäätöksiä. Hän kokee jäävänsä keskustelun ulkopuolelle. Näinhän toki onkin. Mutta sehän on luonnollista. Porukassa on usein joku keskushenkilö, johon vahvasti muiden huomio keskittyy. Mikäli ujon sanomasta ei muodostu kaikkien kiinnostuksen kohdetta .... so what. Siis ylireagointi on ujon ominaisuus.
Ylireagointia tapahtuu myös usein niissä tilanteissa, kun ujo päättää muuttaa itsensä ja elämänsä. Tämä lienee tuttua kaikille meille ujoille ... eiks niin ? itsensä muuttaminen ei tule onnistumaan. Eikä se ole tarpeellista. Ihminen tietenkin muuttuu erilaisten tapahtumien ja kokemusten vaikutuksesta. Tapahtuu oppimista. Mutta muuttuminen ei tapahdu päätöksellä vaan elämällä.
Olisi hyvä, mikäli oppisi olemaan vaatimatta elämältä liikaa. Elämä ottaa ja antaa. Maailmassa on paljon mielenkiintoisia asioita. Yksinkin voi harrastaa ja touhuta monenlaista. Ujo ja yksinäisyyteen vetäytyvä ihminen ei ole yhtään epänormaalimpi kuin kukaan muukaan. Tällaiselle henkilölle syntyy sellaisia ajatuksia ja tietenkin saattaa syntyä sivullisellekin, mutta olkaa huoleti ..... olette kumpikin väärässä.
Ongelma on nuoruudessa pahimmillaan, mutta "maailmansivu" on pitkä. Nuorena sitä ei tule ajatelleeksi, eikä oikeastaan ymmärräkään. Aika hoitaa monta asiaa. Myös ujouden kanssa ovat monet - itse mukaanlukien - oppinut tulemaan toimeen. Ja silloin sitä ei pitkiin aikoihin huomaakaan.
Ihmisiähän voisi tyypittää lukemattomilla tavoilla. Yksi voisi olla tämä sulkeutuneisuus/ujous tms. Sehän on suhteellista - joskus tosi ujo saattaa hämmästellä kun jokin esiintyvä taiteilija kertoilee olevansa ujo. Siis on vaikea asettaa kriteerejä näille luonteenpiirteille. Ujoille on usein tyypillistä, että heillä "on aikaa" tarkkailla itseään, toisia ja suhdettaan toisiin ihmisiin. Tämä tarkkailu on ujoille useinkin pahasta. Ihmisluontoon kuuluu, että seurassa yritetään näyttää normaalimmalta mitä oikeasti on. Vilkkaatkin usein pyrkivät tavallisen ihmisen rooliin. Massasta poikkeavasti käyttäytyvät huomataan ja ujoilla saattaa tämä ajatus olla korostunut. Miltähän minä nyt näytän tai mitä muut minusta ajattelevat ? Vahvan ja terveen itsetunnon omaavat ihmiset välttyvät paremmin tällaisilta mietteiltä.
Ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus, jonka ääri-ilmiöitä on mm. koulu-ym. kiusaaminen kuormittaa ujon tai pelokkaan ihmisen mieltä. Tietynlaisella pelokkaalla mielenlaadulla varustettu ihminen joutuu ympäristön (miden ihmisten) vaikutuksesta helposti tietynlaiseen kierteeseen, joka johtaa sulkeutuneisuuteen ja syrjäytymiseen. Mieleen syöpyy tiettyä katkeruutta jne.
Ujojen olisi hyvä huomata se, että kutakin ihmistä pääasiassa kiinostaa vain oma itsensä. Siis muut eivät kiinnitä ujoon sillatavalla huomiota, kuin hän useinkin itse kuvittelee. Ujo useinkin luonnostaan tarkkailee puheidensa vaikutusta kanssaihmisiin ja on taipuvainen tekemään itselleen epäedullisia johtopäätöksiä. Hän kokee jäävänsä keskustelun ulkopuolelle. Näinhän toki onkin. Mutta sehän on luonnollista. Porukassa on usein joku keskushenkilö, johon vahvasti muiden huomio keskittyy. Mikäli ujon sanomasta ei muodostu kaikkien kiinnostuksen kohdetta .... so what. Siis ylireagointi on ujon ominaisuus.
Ylireagointia tapahtuu myös usein niissä tilanteissa, kun ujo päättää muuttaa itsensä ja elämänsä. Tämä lienee tuttua kaikille meille ujoille ... eiks niin ? itsensä muuttaminen ei tule onnistumaan. Eikä se ole tarpeellista. Ihminen tietenkin muuttuu erilaisten tapahtumien ja kokemusten vaikutuksesta. Tapahtuu oppimista. Mutta muuttuminen ei tapahdu päätöksellä vaan elämällä.
Olisi hyvä, mikäli oppisi olemaan vaatimatta elämältä liikaa. Elämä ottaa ja antaa. Maailmassa on paljon mielenkiintoisia asioita. Yksinkin voi harrastaa ja touhuta monenlaista. Ujo ja yksinäisyyteen vetäytyvä ihminen ei ole yhtään epänormaalimpi kuin kukaan muukaan. Tällaiselle henkilölle syntyy sellaisia ajatuksia ja tietenkin saattaa syntyä sivullisellekin, mutta olkaa huoleti ..... olette kumpikin väärässä.
Ongelma on nuoruudessa pahimmillaan, mutta "maailmansivu" on pitkä. Nuorena sitä ei tule ajatelleeksi, eikä oikeastaan ymmärräkään. Aika hoitaa monta asiaa. Myös ujouden kanssa ovat monet - itse mukaanlukien - oppinut tulemaan toimeen. Ja silloin sitä ei pitkiin aikoihin huomaakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo oli täysin totta! Itse olen ujo persoona ja havainnut juuri äskeiset ilmiöt minussa ja elämässäni. En ole ennen ajatellut sen kaiken johtuvan ujoudesta, olen luullut että olen jotenkin hullu suorastaan.. Kun vain pääsisi joskus tästä eroon. Ennen kuin muuttuu täysin epäsosiaaliseksi hylkiöksi..
"Ujo ja yksinäisyyteen vetäytyvä ihminen ei ole yhtään epänormaalimpi kuin kukaan muukaan"
Mutta kun MINÄ ITSE en halua olla yksin! En minä halua hyväksyntää syrjäänvetäytymiselleni vaan ystäviä. Tunnen itseni aina kuin maailman omistajaksi kun onnistun puhumaan jonkun kanssa vaikka säästä. Kaipaan ihmiskontakteja ihan lohduttomasti, mutta en osaa tai uskalla niitä luoda.
Jos menetän toivoni muuttua, niin tapan itseni. Aion pitää siitä toivosta kiinni.
Menee muutenkin noin kaksi kilometriä ohi varsinaisen ongelman tuo kirjoituksesi, mutta antaa olla koska hyväntahtoisesti kuitenkin kirjoitit.
"Menee muutenkin noin kaksi kilometriä ohi varsinaisen ongelman tuo kirjoituksesi, mutta antaa olla koska hyväntahtoisesti kuitenkin kirjoitit."
Joo - eihän tällaisessa kirjoituksessa pysty menemään yksityiskohtiin, saatikka sitten kunkin henkilökohtaiseen tilanteeseen. Kuten sanoin, ujouden asteita ja tasoja on yhtä monta kuin ihmisiä, jotka tämän ominaisuuden itsessään tunnistavat. Olen kokenut sulkeutunesuuden ja yksinäisyyden tuskan. Et ole yksin ja ihmismielen tuskaa ja ahdistusta aiheuttaa niin moni muukin asia kuin ujous. Joidenkin pääkoppa on siten järjestetty, että esim. nenän malli aiheuttaa komplekseja. Ihminen on lopuksi melko avuton omien ajatusten ja mielialojen järjestelyssä.
Onhan se suorastaan traagista, että ympärillämme on jatkuvasti ihmisiä, joiden mieltä ahdistaa samantyyppiset sosiaaliset ongelmat, mutta yleensä ne yritetään visusti peittää. Tästä pitäisi olla enemmän ihan julkista keskustelua. Se kuitenkin aina helpottaa, kun joku ulkopuolinen sanoo sen asian mikä omassa mielessä on olemassa, mutta sitä ei saa esille (tiedosta).
Tuohan teksti kuvaa juuri minua.. tai kuvasi. Ujoudesta pääsee eroon vain rohkaistumalla.
Noista ongelmista oon aika samaa mieltä, itse olen toivottoman ujo. Kuitenkaan en halua, kuten ei eräs toinenkaan vastaaja, halua hyväksyntää sille että on ujo, vaan enemmän ihmiskontakteja. Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta muihin onkin sitten vaikeaa luoda yhteyttä.
Toinen ongelmani oon tahaton punastuminen. Kellään kokemuksia tästä? Punastun hyvin herkästi, monessa tilanteessa, ja silloin olen ihan oikeasti tomaatti. Se on erittäin häiritsevää, ei pysty keskustelemaan enää kunnolla, ja haluaisi vain vajota maan alle...Neuvoja?
Minulla on täysin sama tilanne. En oikeen ole keksinyt ratkaisua punastumiseen. ERITTÄIN häiritsevä ja osittain jopa negatiivisella tavalla ratkaisevakin ominaisuus. Toivottavasti ikä vie tämän ongelman!