Ihmettelen suuresti kun on raitistuneita holisteja,joista eräät hokevat pakkomielteen
tavoin,että alkoholismi on vit*****nen sairaus.
Mielestäni alkoholismi on sairautena sairauksista,
jos näin voidaan sanoa,paras.
Koska:Tiedostettuna homma on hallinnassa.
Mikään muu sairaus ei hoidettunakaan mahdollista
elämän jatkumista niin pitkälle kuin alkoholismi
ja ilman haittavaikutuksia.(Joku kyllä kirjoitaa
,että vituttaa,ahdistaa jne.)
Itse en koe/näe mitään negatiivistä ko.sairaudessa.Tiedostin kyllä noin 10 vuotta ennen raittiutta,että ei tämä elämä ole normaalia,kun
täytyy juoda "pakonomaisesti."
Tänä päivänä ajattelen asioista(alkoholista)
siten,että jos olisin ns,normaalikäyttäjä,niin
tuskin ottaisin edes sitä ensimmäistäkään,
vaikka se olisi mahdollista.
Hyvää ja raitista päivää kaikille sitä haluaville.
tavoin,että alkoholismi on vit*****nen sairaus.
Mielestäni alkoholismi on sairautena sairauksista,
jos näin voidaan sanoa,paras.
Koska:Tiedostettuna homma on hallinnassa.
Mikään muu sairaus ei hoidettunakaan mahdollista
elämän jatkumista niin pitkälle kuin alkoholismi
ja ilman haittavaikutuksia.(Joku kyllä kirjoitaa
,että vituttaa,ahdistaa jne.)
Itse en koe/näe mitään negatiivistä ko.sairaudessa.Tiedostin kyllä noin 10 vuotta ennen raittiutta,että ei tämä elämä ole normaalia,kun
täytyy juoda "pakonomaisesti."
Tänä päivänä ajattelen asioista(alkoholista)
siten,että jos olisin ns,normaalikäyttäjä,niin
tuskin ottaisin edes sitä ensimmäistäkään,
vaikka se olisi mahdollista.
Hyvää ja raitista päivää kaikille sitä haluaville.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olet täysin oikeassa. Alkoholismi on "varmasti tappavanakin" hyvä sairaus, sillä kun hakeutuu ajoissa hoitoon, se antaa vielä elää pitkän hyvän elämän.
-"(Joku kyllä kirjoitaa
,että vituttaa,ahdistaa jne.)"-
Lainasin tuon lauseen, koska muistan omalta kohdaltani tapauksen, jossa valittelin pikku masennusta ja vitutusta eräälle vanhemmalle raittiille alkoholistille.
Hän katsoi minuun ja kysyi, "etteikö sitten yhtään saisi vituttaa"?
Tajusin, että kyllä kaikkia muitakin ihmisiä aina silloin tällöin masentaa ja ahdistaa, eihän sen nyt tarvitse maailmaa kaataa.
.....Peele kutsuu tuota oivallustasi ilmauksella *tavalliseksi tuleminen*, hienoa ex-jasu!
"Tajusin, että kyllä kaikkia muitakin ihmisiä aina silloin tällöin masentaa ja ahdistaa, eihän sen nyt tarvitse maailmaa kaataa."
varsinkin läheisille.Alkoholisti on itsekäs
kuin ääliö sönkötyksineen,eikä auta
läheisten puheet.Sairauksista rasvamaksa,maksakirroosi,juoppohulluus,
haimatulehdus ym,ei kovin häävejä.
Tarvitse "pakolla"katsella juovaa alkoholistia.
Oli sitten kyseessä avo/avioliitto,naapuri,suku-
lainen,tai kuka tahansa.
Tämän kokemuksen kerron omalta kohdaltani.
Perustelen seuraavasti:Kaikki asiat yhtä lukuun on vapaaehtoisia.Se yksi asia joka ei ole vapaaehtoinen
on se viimeinen matka ja sekin vain yhden kerran.
"Mielestäni alkoholismi on sairautena sairauksista,
jos näin voidaan sanoa,paras.
Koska:Tiedostettuna homma on hallinnassa.
Mikään muu sairaus ei hoidettunakaan mahdollista
elämän jatkumista niin pitkälle kuin alkoholismi
ja ilman haittavaikutuksia."
No, näin ei voida sanoa. Aletaan vaikka siitä, että useimmat sairaudet paranevat täydellisesti eivätkä ole hengenvaarallisia. Kyllä alkoholismi on sieltä vakavammasta päästä. On tietenkin vieläkin vakavampia sairauksia, kuten vaikka keuhkosyöpä.
Tasolla, ainakin minä valitsisin nykyisen olotilani jatkuvuuden mihinkä muuhun sairauteen tahansa verrattuna,jos tälläinen valinta olisi tehtävä.
Itseasiassa raitistuneena alkoholistina on helppo elää..varsinkin kun on aikoinaan saanut vaihtoehdosta perspektiiviä elämäänsä.
Yleisellä ja yhteisöllisellä tasolla juttu on sitten aivan toinen...
On tosiaan siitä hauska sairaus, että siitä paranee, kun itse haluaa. Jos omat voimat eivät riitä, voi hakea apua. Paraneminen on ihan omasta halusta kiinni.
Syöpään kuolemassa olevan läheisenä on törkeää verrata itse hankittua 'alkoholismi -sairautta' syöpään. Syövästä kun ei parannuta, vaikka kuinka haluttaisiin, tai haettaisiin apua vertaistuesta.
siinä vaan ei voi päättää haluaako
sen vai ei.
eroaakin todellisesta sairaudesta.
Kun nyt kerran WHO ja kansalliset instanssit ovat luokitelleet alkoholismin sairaudeksi, niin suotakoon se meille juopoille lohdullisena ajatuksena; " en minä, mutta kun tuli se sairaus.."
Se vaan on minulle epäselvää, onko narkomania, esim. heroinismi luokiteltu sairaudeksi?
Ellei ole, miksi?
Syntymekanismi on siinä aivan sama, kuin alkoholismissa. Omaehtoinen käyttö, ja seurauksena riippuvuus.
Taitaa narkomaanit olla lapsipuolen asemassa, kun alkoholi on laillistettu valtion myymä hermomyrkky-liuotin, kun taas huumeet ovat kiellettyjä.
Ei sillä pelkällä *halulla* pitkälle pötkitä..minullakin oli aikoinaan helvetisti
halua raitistua mutta se epäonnistui säännöllisesti..pelkästään lisäten syyllisyyden taakkaa ja huonoudentunnetta, yritin jopa
itsemurhaa, ja... epäonnistuin siinäkin.
Lopulta ymmärsin että alkoholismi on mieleeni
pesiytynyt rakenne joka itsessään vaikeuttaa
raitistumista. Sairastunut ajatusmaailma suojelee
itseään. Tarvittiin työkaluja ja niitä onkin saatavilla jo sitten runsaasti eri lähteistä. Ja vaikka on työkaluja, niilläkään ei vielä raitistu. Tarvitaan *halu* ja kyky tehdä se työ tinkimättä ja illuusioihin sortumatta. Vasta tässä vaiheessa se *halu* on ratkaiseva. Maailma on täynnä haluja
*voi kun ois viulu* mutta yhtään viulua ei ole vielä haluttaessa ilmestynyt. Ne on tekemällä
tehty. Koko tämän suunnattoman suuren ja kalliin
päihdehoito-organisaatioden ryppään ainut olemassaoloon oikeuttava funktio on toimia työkalujen ja työtapojen varasto, huolto- ja jakelupisteenä. Jos se ei siihen kykyne se menettää merkityksensä. Halu ilman toimintaa on haaveilua.
En usko että se oli tarkoituksesi, mutta näen kyllä punaista kun asiaan korkeintaan pintapuolisesti vihkityneet 'asiantuntijat', kertovat alkoholistille että 'Kantsii lopettaa viinanjuonti' sen kummemmin kertomatta miten se tapahtuu ja kun siitä ei tietenkään valmista tule,eikä ole koskaan tullut, leimataan asianomainen puuttuvan motivaation ja haluttomuuden vuoksi epäonnistuneeksi.
Alkoholismi ei ole jumalanrangaistus, eikä se ole tyhjästä ilmestynyt. Viimekädessä alkoholismi tulee aina juomalla viinaa.
Eikä alkoholismi mihinkään toivomalla tai haluamalla häviä. Se on työnteolla poistettava.
Jokainen voi ihan empiirisesti kokeilla haluamisen voimaa. Vaikka ihan vaan haluamalla pienen takan olohuoneeseensa. Olen ihmeissäni ja perun kaikki
puheeni jos sinne ilmestyy pienikin räppänä.
On hyvin vähän alkoholisteja, pitkään juoneita
jotka eivät haluasi raitistua. Ainakin järjellisinä hetkinään. Halua on yllinkyllin,
mutta se ei jalostu raittiudeksi ilman työntekoa.
Kyllä, narkomania on luokiteltu sairaudeksi.
Näissä kommenteissa paistaa jotenkin sellainen naiivi 1700-lukulainen ihmiskuva. Että ihminen voi rajattomasti ja vaivatta muuttaa käyttäytymistään oman tahtonsa mukaan. Jo 1800-luvulla alettiin ymmärtää, ettei näin ole. Tietenkin oma tahto on raitistumisen lähtökohta, mutta tosiaan vain lähtökohta. Pelkästään se ei riitä.
minä lopetin.Olin niin kyllästynyt
sen tuomiin haittoihin ja
valheelliseen elämään.7 v. sitten kiersin
korkin kiinni ja on pysynyt tiiviisti.
Ainakin se on riippuvuus. Mutta kuka ja missä on luokitellut narkomanian sairaudeksi, lukisin mielelläni lisää asiasta?
Siitä..se miten raitistuu on loppujen lopuksi
yksi hailee..toiset tarvitsevat enemmän työtä ja toiset vähemmän. Valheellista elämää, sitä se juuri on..
melkeimpä mitä vaan,että onnistuu.
Minusta olisi kiinnostavampaa nähdä paikka, missä narkomaniaa ei olisi luokiteltu sairaudeksi.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/paihderiippuvuus/#navi0
...hyvä vinkki. Siinä sanotaan että alkoliriippuvuuskin on sairaus. Siis että riippuvuus on sairaus. Hmm, tätä täytyy miettiä, ja etsiä vielä lisää tietoa.
Mutta mutkikas on juttu jos riippuvuus määritellään sairaudeksi. Olisi ollut mielenkiintoista tietää myös kirjoittajan nimi.
Mutta ovatko kaikki riippuvuudet sitten sairauksia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Riippuvuus
Tai voisiko "ongelma" olla sairaus?:
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2004/104/paakirj.html
Tässä myös mainitsemasi Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessorin (mielenterveys- ja alkoholitutkimus) kirjoitus aiheesta:
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/505/50_lonnqvist.html
Itse kallistun silti tässä vaiheessa edelleen sille kannalle ettei alkoholismi ole sairaus, lukemani perusteella myös asiantuntijat jättävät riippuvuus/sairaus asiaan tulkinnanvaraa; kaikkea ei tiedetä. Silloin ei myöskään voi olla asiaa koskevaa yksinkertaista kaiken kattavaa selitystä, joka tässä tapauksessa siis olisi: alkoholismi on sairaus, tai: narkomania on sairaus. Näyttää siltä, että näkökanta riippuu liikaa siitä kuka asiantuntijoiden väljiä tekstejä tulkitsee. Narkomaniakin on siis sairaus jos riippuvuus on sairaus. Mutta mikä riippuvuus(niitä on monenlaisia ja monia variaatioita ja kaiken lisäksi yhdistelmiä) ja missä vaiheessa se sitten muuttuu sairaudeksi, vai onko riippuvainen sairas jo syntyessään.
Kiitos hyvästä linkistä, se pisti miettimään.
Voisitko kommentoida jotenkin seuraavaa A-klinikka säätiön sivulta löytämääni tekstiä. Nähdäkseni se edustaa myös nykykäsitystä aiheesta. Mitä mieltä olet:
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2002/102/kaytto.htm
Vetäydyn sulattelemaan tätä sekä aiemmasta ketjusta saamiani kommentteja.
Sinulle kiitos vielä asiallisesta viestistä.
Olen vakavasti sairas.
Olen 14-kesäisestä polttanut tupakkaa vuosikymmeniä ja en pääse siitä eroon millään.
Kahviakin pitää litkiä joka päivä.
Etenkin tupakka hallitsee elämääni ja jokapäiväistä käytöstäni.
Naapuri, kuten monet muutkin, pääsi/joutui sairaseläkkeelle viinaa juomalla.
Pääsenkö minä tämän sairausteni vuoksi?
Nikotiiniriippuvuuteen on hoitoja, nikotiinikorvikkeet ja uutena Zyban-niminen lääke.
Huumorisi ei osu kohdalleen, sillä nikotiiniriippuvuus määritellään lääketieteessä sairaudeksi.
tarkoitin sillä omalla halulla myös sitä, että pitää olla oma halu hakea apua vaikka Myllyhoidosta, lähteä AA:n palaveriin, A-klinikalle jne.
Tätä tarkoitin. Pitää olla oma halu hakea niitä tarjolla olevia välineitä raittiuteen, jos oma nuppi ei ole tarpeeksi vahva. Ja useimmilla ei varmasti ole.
Kirjoitit:
"On hyvin vähän alkoholisteja, pitkään juoneita
jotka eivät haluasi raitistua."
Tuosta olen pikkuisen eri mieltä. Joka päivä joudun katselemaan noita ihmisraunioita, jotka eivät muuta tee kuin yhteiskuntamme varoilla notkuvat jossakin puistoissa tai katosten alla aamusta iltaan humalassa.
Tuttu näky ihan jokaisessa taajamassa kauppojen ja Alkojen lähistöllä. En jaksa uskoa, että heillä olisi mitään halua raitistua. He ovat syystä tai toisesta antaneet periksi. Ihmisiä hekin kuitenkin ovat ja varmaan olivat joskus joillekin vanhemmille rakkaita lapsia. Ainakin osa.
Täytyisiköhän tosiaan alkaa haluamaan viulua :)
Jos se vaikka minulle ilmestyisi, kun olen raitistunut oman haluni kautta. Tosiasiassa vähän taisi 'korkeampi voima' auttaa. Antaisikohan se 'korkeampi voima' minulle viulunkin. En tosin tiedä mitä sillä tekisin, kun olen niin epämusikaalinen kun ihminen vaan voi olla.
Leikki sikseen. En halua tänne uskontoa tyrkyttää, kun se on monelle niin arka asia. Minua se oman halun lisäksi auttoi.
Raitista päivän jatkoa Sinullekin.
Voisit haluta samalla yhden minullekin kun minä olen niin huono siinä..en minäkään osaa soittaa, että jos otan samanlaisen kuin sinäkin..kaunis seinälle..:)
*"On hyvin vähän alkoholisteja, pitkään juoneita
jotka eivät haluasi raitistua."*
Minäkin olen *joutunut katselemaan* näitä onnettomia, tunnen heitä henkilökohtaisesti.
Myös juomishistorian osalta. Melkeinpä kaikilla
on takanaan loputon virta erilaisia hoitoja, kuntoutusta, myllyhoitoja, AA:ta, A-klinikkaa, yllättävän paljon uskonnollisia raitistumisyrityksiä ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Siis näillä jotka ovat alkoholisteiksi tunnustautuneet. Ja näihin kaikkiin he ovat hakeutuneet vapaaehtoisesti, haluten raitistua. Periaatteellisia juoppoja on hyvin vähän puhtaiden psykopaattien ulkopuolella. He kuulemma eivät tunne syyllisyyttä
juomisestaan, miksi siis raitistuakkaan?
Siellä minäkin notkuisin joukon jatkona parhaassa
tapauksessa, jos olisin uskonut että haluni raitistua ei ole tarpeeksi suuri. Periksi antaneena, koska minulla ei ole kykyä itse säädellä haluni määrää. Todennäköisemmin kuitenkin olisin kuollut.
Se pointti mitä minä yritin ja edelleen yritän sanoa on se että alkoholismi on ajatusmaailmaan
juomisen mahdollistamiseksi muodostunut sairas rakenne joka vääristää motiiveja, asioiden tärkeys
järjestystä ja ylipäätään alkoholistin käyttäytymistä. Että ihminen voisi elää mielekästä
raitista elämää, on tämä rakenne purettava. Hyvin harvoin se purkaantuu itsestään. Ja purkaminen tapahtuu työnteon kautta. Oppimalla tunnistamaan alkoholistiset ajatuskulut ja rakenteet ja niiden todellinen vaikutus alkoholistin elämään. Ne ovat aivan yhtä todellisia kuin syöpäsolut. Jos alkoholisti ei tätä tee en usko mielekkään raitistumisen olevan mahdollista kuin aniharvoin.
Näin meidän huonojen viulistien kesken, sitähän sinä siellä AA:ssa (?) teet. Tuskin sinä siellä olet kehumassa halusi suuruutta. Jo se että AA on edelleen niitä harvoja organisaatioita, jotka kykenevät alkoholisteja merkittävästi auttamaan, päihdehoitoon jatkuvasti uhratuista miljoonista
huolimatta. Sen pitäisi olla merkki siitä että jotain on pielessä. Joukko toipumisen erivaiheissa olevia ihmisiä istuu piirissä ja kertoo kokemuksiaan raitistumisesta, on istunut jo vuodesta 1935 (?) saakka ja lukevat välillä vanhahtavakielistä ja kömpelösti suomennettua kirjaa. Se on edelleenkin parasta hoitoa mitä juoppo voi saada.
Ja samaan aikaan rahaa palaa hoitoihin ja hoitolaitoksiin joissa todellinen raitistumisprosentti on jotain 1-2 prosentin luokkaa. Senkään korreloimista itse hoitoon ei ole osoitettu. Suurin prosentuaalinen raittius kai saavutetaan AA-n ohjelman mukaisilla menetelmillä,lienevät jotain 10% luokkaa. Mutta mitä tehdään niille, jotka eivät pysty raitistumaan AA:ssa, heistä minä olen huolissani.
Ovatko Suomen kaikki juovat alkoholistit n. 100000(?) miestä ja naista haluttomia raitistumaan?..Alkoholismia mystifioidaan, medikalisoidaan ja moraalistetaan
loputtomasti. Harvoin edes pohtimatta sitä asiaa, mikä on alkoholistin lähtötilanne. Pidetään itsestääm selvänä, että hänen lähtötilanteensa
on sama kuin hänen hoitajansa. Sairastunutta ajatusmaailmaa ei oteta huomioon millään tavalla
ja kun alkoholisti ei käyttäydy hoitajan otaksumalla tavalla rationaalisesti..vaan järjettömästi..on helppo sanoa hänen olevan haluton raitistumaan. Psykiatrit esim. tietävät varsin hyvin etteivät heidän menetelmänsä tehoa
alkoholisteihin..koska niiden oletus on ajatusmaailmaltaan psykiatrin kaltainen..yhteyspuuttuu..
Mutta mitäpä tässä enenpää vaahtoamaan. Kaikesta huolimatta minä uskon että tulevaisuudessa alkoholistien toipuminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa, kunhan sen sairauden luonne selviää paremmin..
Jatkaakseni tätä sarjaani puujalkavertauksilla höystämisestä..
Alkoholisti on vilkkaale rataosuudelle kiskojen väliin istahtanut. Vaikka hän olisi kuinka haluaisi ettei juna tule, se tulee. Vaikka hänellä
olisi kuinka vahva tahto ja selkäranka, juna tulee. vaikka hän olisi kuinka älykäs ja taistelunhaluinen tahansa, juna tulee. Jos hän ymmärtää ettei hänen kannata mitellä voimiaan junan kanssa hän astuu sivuun raiteiden välistä, juna tulee ja menee. Sen kertomista minä pidän päihdetyönä.
Se että jatkuvasti korostetaan riittämättömän halun olevan likimain ainoa este alkoholistin raitistumiselle, on mielestäni käsienpesua. En ole koskaan lukenut myöskään mitään tutkimusta missä tämä olisi osoitettu. Ylipäätään mikä on riittävä
halu? sekö joka johtaa raitistumiseen..mistä sitä saa hankittua lisää koska harva raitistuu ensi yrittämällä..
Veli viulistille vielä sen verran etten usko meidän ajatustemme olevan niinkään kaukana toisistaan. Tosin painotuseroja on. Minä puhun raitistumishaluttomuuteen vetoamisen päihdehoidon
kehittämisen ongelmana. 'kaikki olisi hyvin kun vaan todella hakuaisivat raitistua', sinä ilmeisesti enemmänkin yksilötasosta..
olen ajatellut ja ajattelen edelleen asioista.
Mutta kirjoitit:"Tosiasiassa vähän taisi 'korke-
ampi' voima auttaa."Samoin minua,mutta uskoisin
kohdallani Korkeamman Voiman auttaneen minua
kohtalaisen paljon.Mutta tämä tunne on jokaisen
samoin tuntevan yksilöllisyyttä.
Ps.Uskonto on todella toisille vaikea asia.
Vaikka kyseessä on vain ja ainoastaan jokai-
sen henkilökohtainen asia.Vaikka meidän tu-
lisi kunnioittaa jokaista ihmistä,sukupuoleen,
uskontoon,puolueeseen,vapauteen tuijottamatta.
Edellä olevat asiat eivät saisi koskaan vaikuttaa
ihmisten keskinäisiin kanssakäymisiin tai pää-
töksiin millään tasolla.
Mutta tämä yhtälö on käytännössä mahdoton,koska
ihmiset ovat inhimillisiä "olentoja."
mahdollisuuden seuraavasti:Raitistumistavoista saa
jauhaa ikuisesti,jos vain halua riittää.
Mutta,jos asianomaiselle tulee OMA HALU raitistua
ja muuttaa elämänsä,niin RAITISTUMINEN alkaa
SIITÄ.
Jokainen raitistuva joutuu tekemään loppukädessä
kaikki raitistumiseen liittyvät päätökset itse-
näisesti ja yksin.Päätösten oikeallisuus varmistuu
aikanaan.
Ei ole mitään oikotietä raittiuteen,vaan jokainen
raitistuminen on oma yksityinen prosessi.
On myös sellaisia yksilöjä,jotka eivät ikinä rai-
tistu.Valitettavasti.
Lopuksi yksi tärkeä pointti:Alkoholismista ei kannata tehdä rasitetta itselleen.
Siis ota elämä rennosti,ja se on kaikkein luon-
nollisinta ilman päihteitä!
Kaikki ihmiset ovat sairaita, mutta ei huolta, sairauksiin on yksi oikea "hoito":
http://www.orange-papers.org/orange-snake_oil.html
Hallelujaa.
Allekirjoitan tältä istumalta. Myös sen että on olemassa ihmisiä jotka eivät koskaan tule raitistumaan. Joko alkoholismi heidän kohdallaan on edennyt niin pitkälle että se on tuhonnut kyvyn
sellaiseen työntekoon mitä raitistuminen vaatii. Tai he ovat luontaisesti siihen kyvyttömiä, näitäkin on.
Tämä 'jos tulee oma halu' raitistua onkin sitten jo vaikeampi hyväksyä. Jos hoitolaitokseen tulee kaksikymmentä alkoholistia joista vain kaksi raitistuu (kysymyksessä hyvä suhdeluku) ja kuitenkin kaikki käyvät läpi tismalleen saman ohjelman...niin mitäs marjanpoimijoita nämä
18 raitistumatonta ovat? varsinkin jos he vielä maksavat tästä suuren summan ja sitoutuvat ympärivuorokautiseen hoitoohjelmaan. Heillä ei ole riittävää omaa halua? Ja sen halun riittävyyden määrittelevät kukaties nämä kaksi toipunutta..
Minusta nyt on kuitenkin todennäköisempää,
että hoidossa on heikkouksia joiden takia se ei
tavoita kuin nämä kaksi 'poikkeusyksilöä'. Muiden hoito jää 'kesken' aivan heidän haluistaan riippumatta.
*Jokainen raitistuva joutuu tekemään loppukädessä
kaikki raitistumiseen liittyvät päätökset itse-
näisesti ja yksin*
Noinhan se on kaikessa mahdollisessa ihmisen elämään liittyvässä, ei alkoholismista toipuminen mitään poikkeusta kaavasta muodosta. Kysymys on siitä millä tiedoilla ja edellytyksillä näitä päätöksiä tehdään. Jos se jää suoraansanottuna epämääräisen riittävän halun varaan , ollaan minusta ohkaisilla jäillä. Paremminkin katson, että jos ihminen täyttää tietyt perusedellytykset. Erottaa hyvän pahasta ja oikean väärästä, hän myös pystyy raitistumaan aivan normaalihaluilla. Kehtaan jopa väittää että jokaisella alkoholistilla on henkilökohtainen kriittinen määrä oikein tehtyä työtä jonka suorittaminen johtaa raitistumiseen. Ja vain sen suorittaminen on osoitus riittävästä halusta. Nimenomaan tässä järjestyksessä.
En tiedä kenen lippua sinä kannat, jos kenenkään.
Mutta jos se on AA:n, niin on se muuttunut niistä ajoista jolloin minä palavereissa istuin. Silloin
halun ja työnteon suhde muistini mukaan määriteltiin jotenkin näin 'ja olimme valmiit(halukkaat?) TEKEMÄÄN mitä tahansa saavuttaaksemme raittiuden' myös 'persettä penkkiin' oli käypä ilmaus. Ajat muuttuvat.
Olisihan se tietysti noin henkilökohtaisesti
mukava lämmitellä oman erinomaisuuteni lämmössä
koko loppuikäni. Poikkeuksellisen vahvan halun omistajana. Eipä viinanjuontiin ole minkäänlaista
mielitekoa ollut tällä vuosituhannella, eikä loppuosalla edellistäkään. Tiedän kuitenkin että omaankin raitistumiseeni liittyy liian paljon
onnellisia sattumia. Olen ollut oikeassa paikassa
oikeaan aikaan kuuntelemassa oikeita ihmisiä tai lukenut oikeita kirjoituksia. Se mistä minä jaksan kiukutella varmasti loppuikäni, tämä käy jo rutiinilla, on tämä alkoholismiin liitetty merkillinen mystiikka. Kun alkoholismia ryhdytään hoitamaan sairautena sairauksien joukossa ilman siihen liitettyjä ylimääräisiä painolasteja, tulee
toipumisluvut olemaan aivan toisenlaisia. Nykyään
tilanne on se että kovasti ollaan hoitavinaan ja asiakkaat ovat kovasti toipuvinaan, vuodesta toiseen samat ihmiset pyörivät näissä hyödyttömissä kuvioissa. Päihdetyön velvollisuus
on etsiä kullekin alkoholistille sopiva reitti ulos alkoholismista, niinhän se on muussakin terveydenhoidossa. Ja alkoholistin on jumalauta velvollisuus tehdä se työ 'riittävää omaa halua' sen kummemmin odottelematta. Kyllä aivan tavallinen naimisiinmenoluokan tahtominen riittää.
Vaikka rouva ei olisikaan osittain raskaana..:)
Siihen asti kieltäydyn kanonisoimasta raittiuttani
jos se suinkin sopii..
Ja uskonpa eläväni täysipainoista elämää ilman sitäkin..
Sitä mystiikkaa on varmaan yritetty ratkaista
lähes(?)100-vuotta.Mutta "selvitystyö"on edelleen
lähes alkutekijöissään.
Näin ollen voidaan ajatella,(minä ajattelen)että
selvitystyötä riittää edelleen.
Mitä tulee minun lipun kantamiseen,niin se on lähtöisin AA:sta.
Mutta 5-vuoden jälkeen alkoi ottaa "pattiin"jatku-
va sama jauhaminen ja puhumisen retoriikka kuka
pitää parhaimman puheen.(Kaikella kunnioituksella,
ei kaikki,mutta pääsääntöisesti)
Ellei alkoholiongelma selviä alkoholiongelmaiselle
5-vuoden periodilla,niin sitä joutuu istumaan
persepenkissä loppuelämänsä.
Tietenkin "istumisen"syitä voi/on myös muita.
Yksinäisyys,halu olla poissa kotoa,juomisenpelko,
riippuvaisuus yhteisöstä jne.
Mutta henkilökohtaisella tasolla,kuten itse olen
ja ymmärrän,niin mitä enemmän olen riippumaton mistään,sitä paremmin elän psyykkisesti.
Raittiina voi elää ilman riippuvaisuussuhteita,mutta edellyttää realis-
tistä suhtautumista kaikkiin asioihin.
Sekä rohkeutta elää omalla tavallaan.
Fundamentalistit ja fanaatikot ovat tietenkin eri
mieltä,mutta suotakoon se heille.Kaikella
kunnioituksella.
Poluilla taidetaan olla. Itse en ole AA:ssa raitistunut, enkä käy AA ryhmissä muuten kuin jonkun
ujommanpuoleisen kohtalotoverin tukena. En silti tyrmää AA:n periaatteita. Sain sieltä paljon pääomaa
omaankin raitistumiseeni, vaikka se muuta kautta tapahtuikin lopullisesti..Hyvää viikonloppua vain sinulle! tässä on vähän aika kortilla mutta varmasti
palstoilla törmäilemme..