Olen hoitohenkilökunnan ja psykiatrian ylilääkäreiden ym. kanssa paljon keskustellut psykoosista, skitsofreniasta ym. mielenterveysongelmista ja saanut sen selvän kuvan että psyykkiset sairaudet ovat pitkälti mutu-tiedettä, eli psykooseseista ym. ei loppujen lopuksi tiedetä paljonkaan on vain hoitohenkilökunnan luuloja ja näkemyksiä.
Skitsofreenikoista suurella osalla on aivoissa näkyviä muutoksia, mutta psykoosipotilailla ei. Lääkärit eivät tiedä onko psykoosi oikeasti varsinainen sairaus, vai johtuuko se vain tietynlaisesta ajattelusta josta aivot rasittuvat liikaa kun psyyke "pelästyy" ja alitajunta rupeaa luomaan "merkityselämyksiä". Siis onko psykoosi eräänlainen itsesugestion ja aivopesun päätepiste, josta mieli palautuu kun tilanne rauhoittuu ja mieli saa aikaa rentoutua. Tässä psykoterapia voisi olla erinomaisena apuna, jossa asiaa ja psykoosin oireiden mahdollisia syitä kelattaisiin eri kantilta. Näin psykoottiseen tilaan ajautunut mieli voisi pikku hiljaa tajuta että totena pidetyt merkityselämykset ja harhat voivatkin olla itse merkityksenmetsästyksellä aiheutettuja. Tämä sairastumisen mahdollisuuden tajuaminen on eräänlainen käännekohta, josta voidaan pikku hiljaa palata arkitietoisuuteen.
Neuroleptilääkkeiden vaikutusmekanismista hoitohenkilöt eivät tiedä varmaa, vaan mutu-tietoa. Psykoosilääkitys auttaa psykoosissa se on fakta, mutta todellinen vaikutusmekanismi on mutua. Myös se mikä oireilusta johtuu psykoosista ja mikä lääkityksestä on pahasti puutteellista.
Usein lääkkeiden käytön jälkeen huononeva psyykkinen tila johtuu nimenomaan lääkkeistä, ne tavallisesti lääkkeissä olevan hullun oireet. Lääkitystä vaihdetaan vasta kuukausien pahojen oireiden jälkeen, jolloin niistä on saattanut tulla jo psyykkeelle pitkäaikaisempia vaikutuksia, jotka eivät lopu edes lääkkeiden vaihdon jälkeen vaan saattavat kestää hyvinkin kauan. Monella psykoosilääkityksellä olleella on vielä pitkään lääkityksen jälkeenkin tunne että kaikki ei ole niin kuin ennen, vaan psyyke on jollakin tavalla vaurioitunut tai kaventunut.
Sitäkään ei tiedetä psykiatristen lääkäreiden joukossa yleisesti että tutkimusten mukaan noin 40% ensipsykooseista menee ohi ilman neurolepteja.
Myöskään psykoterapian hyödyistä tai vaihtoehdosta neuroleptilääkitykseen ei ole mitään tutkimustietoa.
Neurolepteja käytetään vuosi tai pari ensipsykoosin jälkeen jotta psykoosi ei uusisi, koska uusiutunut psykoosi uusii tilastojen mukaan helpommin uudelleen. Tämä on aivan selvää, että jos psykoosin saa kaksi kertaa on huomattavasti todennäköisempää että se tulee kolmannenkin kerran.
Psykiatrian erikoislääkärinkin työ on itse asiassa hyvin helppoa, ja psystyisin samaan koska tahansa. Ensin kysytään olotilasta, ja lääkitystä lisätään tai vähennetään oireiden mukaan ja ajan kuluessa. Lääkettä vaihdetaan kun huono psyykkinen tila jatkuu tarpeeksi kauan. Välillä annetaan osoitus laboratoriotesteihin, joiden perusteella lääkitystä saatetaan joutua vaihtamaan.
Hyvin vähän hoidossa tai hoitokäynneissä keskitytään psykoosin syihin ja ennaltaehkäisyyn millään tapaa. Lääkärit eivät kerta kaikkiaan tiedä asiasta, vain lääkeihoidon avulla saaduista tutkimustuloksista.
Skitsofreenikoista suurella osalla on aivoissa näkyviä muutoksia, mutta psykoosipotilailla ei. Lääkärit eivät tiedä onko psykoosi oikeasti varsinainen sairaus, vai johtuuko se vain tietynlaisesta ajattelusta josta aivot rasittuvat liikaa kun psyyke "pelästyy" ja alitajunta rupeaa luomaan "merkityselämyksiä". Siis onko psykoosi eräänlainen itsesugestion ja aivopesun päätepiste, josta mieli palautuu kun tilanne rauhoittuu ja mieli saa aikaa rentoutua. Tässä psykoterapia voisi olla erinomaisena apuna, jossa asiaa ja psykoosin oireiden mahdollisia syitä kelattaisiin eri kantilta. Näin psykoottiseen tilaan ajautunut mieli voisi pikku hiljaa tajuta että totena pidetyt merkityselämykset ja harhat voivatkin olla itse merkityksenmetsästyksellä aiheutettuja. Tämä sairastumisen mahdollisuuden tajuaminen on eräänlainen käännekohta, josta voidaan pikku hiljaa palata arkitietoisuuteen.
Neuroleptilääkkeiden vaikutusmekanismista hoitohenkilöt eivät tiedä varmaa, vaan mutu-tietoa. Psykoosilääkitys auttaa psykoosissa se on fakta, mutta todellinen vaikutusmekanismi on mutua. Myös se mikä oireilusta johtuu psykoosista ja mikä lääkityksestä on pahasti puutteellista.
Usein lääkkeiden käytön jälkeen huononeva psyykkinen tila johtuu nimenomaan lääkkeistä, ne tavallisesti lääkkeissä olevan hullun oireet. Lääkitystä vaihdetaan vasta kuukausien pahojen oireiden jälkeen, jolloin niistä on saattanut tulla jo psyykkeelle pitkäaikaisempia vaikutuksia, jotka eivät lopu edes lääkkeiden vaihdon jälkeen vaan saattavat kestää hyvinkin kauan. Monella psykoosilääkityksellä olleella on vielä pitkään lääkityksen jälkeenkin tunne että kaikki ei ole niin kuin ennen, vaan psyyke on jollakin tavalla vaurioitunut tai kaventunut.
Sitäkään ei tiedetä psykiatristen lääkäreiden joukossa yleisesti että tutkimusten mukaan noin 40% ensipsykooseista menee ohi ilman neurolepteja.
Myöskään psykoterapian hyödyistä tai vaihtoehdosta neuroleptilääkitykseen ei ole mitään tutkimustietoa.
Neurolepteja käytetään vuosi tai pari ensipsykoosin jälkeen jotta psykoosi ei uusisi, koska uusiutunut psykoosi uusii tilastojen mukaan helpommin uudelleen. Tämä on aivan selvää, että jos psykoosin saa kaksi kertaa on huomattavasti todennäköisempää että se tulee kolmannenkin kerran.
Psykiatrian erikoislääkärinkin työ on itse asiassa hyvin helppoa, ja psystyisin samaan koska tahansa. Ensin kysytään olotilasta, ja lääkitystä lisätään tai vähennetään oireiden mukaan ja ajan kuluessa. Lääkettä vaihdetaan kun huono psyykkinen tila jatkuu tarpeeksi kauan. Välillä annetaan osoitus laboratoriotesteihin, joiden perusteella lääkitystä saatetaan joutua vaihtamaan.
Hyvin vähän hoidossa tai hoitokäynneissä keskitytään psykoosin syihin ja ennaltaehkäisyyn millään tapaa. Lääkärit eivät kerta kaikkiaan tiedä asiasta, vain lääkeihoidon avulla saaduista tutkimustuloksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kenen "kynästä" tämä viesti on lähtöisin.
"Psykiatrian erikoislääkärinkin työ on itse asiassa hyvin helppoa, ja psystyisin samaan koska tahansa."
justiinsa juu...
No kenen "kynästä" luulet olevan?
En itse potilaana ollessani huomannut mitään sellaista varsinaista uutta erikoislääkärin tekevän, jota en itse pystyisi vähintään samantasoisesti tekemään. Psykoosin kokeneilla on sitä paitsi omakohtainen kokemus lisänä, joka auttaisi potilaiden kanssa keskustellessa. Myös psykologin kanssa käyty keskustelujakso oli aivan turhanpäiväinen, eikä tuonut mitään uutta tietoa. Pelkkää mutu-jutskaa näiden mielenterveyden hoitajien vastaukset ja lääkityksen osaa muutaman potilaan jälkeen hoitaa automaattisesti.
Aivan yliarvostettua hommaa.
Myös itse mielisairaalan henkilökunnan homma on todella lekuhommaa. Suurin osa päivästä ja öistä kuluu tv:tä katsellen hoitajien huoneessa. Lääkkeiden jakelu on ainuita tehtäviä ovien avaamisen ja hoitoneuvottelujen lisäksi. Illalla potilaille annetaan sen verran Temestaa ja unilääkkeitä että yöllä hoitajat saavat rauhassa katsoa tv:tä, päivälläkin neuroleptilääkityt korkeintaan kävelevät apaattisina edes takaisin käytäviä. Aivan yliarvostettua hommaa. Myös hoitajien ja hoitavien lääkäreiden lääkejakelu on automatisoitunutta, eikä siinä paljon käytetä harkintaa. Pää täyteen lääkkeitä niin että harhat lähtee. Mahdolliset pahatkin lääkeistä aiheutuneet oireet laitetaan psykoosin piikkiin ja lääkkeitä vaihdetaan vasta kuukausien kuluttua jos potilas on itsemurhan partaalla. Lobatuimmat lääkkeet syötetään automaattisesti jokaiselle.
Ainut juttu miksi en lue näihin lekuammatteihin on se etten ole aivan varma miten potilaiden jatkuva näkeminen vaikuttaisi kerran psykoosin kokeneeseen psyykkeeseeni.
minun ammatikseni veikattiin putkimiestä;)
"Hyvin vähän hoidossa tai hoitokäynneissä keskitytään psykoosin syihin ja ennaltaehkäisyyn millään tapaa."
Sitä varten on hoitajat ja psyklogit jotka rupeavat purkamaan vyyhtiä ongelman alla.. Lääkäri määrää lääkkeet ja antaa psykologin lausunnon mukaan asiakkaan voinnista dg:n
"Potilas on usein oman ongelmansa paras asiantuntija" Lääkäri tai hoitaja ei tiedä miltä potilaasta tuntuu, ellei ole ollut sairas. On sairauksia, joista psykiatrien on vaikea päästä yksimielisyyteen. Siksi psykiatriset diagnoosit perustuvat oireiden luetteloon.
http://www.hs.fi/keskustelu/Lasten+psykiatria+voi+vahingoittaa+perhett%E4/thread.jspa?threadID=75820&tstart=0
Lääkärilehden mukaan tänä päivänä potilas usein tietää omasta sairaudestaan enemmän kuin lääkäri. Kerrottiin myös esimerkki, kuinka potilas selvitti internetin avulla oman sairautensa, kun lääkäri ei siihen pystynyt. "Jos haluat tehdä diagnoosin, kuuntele potilstasi". Tämä kandi-ohje on paras syy miksi potilasta pitää kuunnella.
Psykiatrikaan ei voi tietää häiriön alkuperää ilman taustatietoja. Sen takia tietoja potilaan anamneesista kerätään ja päätöstä yritetään tehdä.
Olisihan se aika outoa jos potilas itse saisi päättää mikä häntä vaivaa.
Psykoosien hoitoon tarvitaan aina neuroleptejä. Lisäksi tarvitaan tietoja läheisiltä ihmisiltä. Tiedonkeruun tarkoituksena on varmistaa, että kyseessä on todella lääkitystä tarvitseva tauti.
Varsinaiset psykoosit eivät tule yllättäen. Yleisimmin ne johtuvat defenssien luhistumisesta jotka juontavat juurensa lapsuuden kokemuksiin. Psykoosi on silloin pahimmillaan kun ns. luottohenkilöt joutuvat uhatuksi. Sairastuneella ei tällöin ole enää olemassa mitään mihin turvautua. Taudin kulku kääntää tällöin suunnan itse potilaaseen, joka on jo harhojensa vallassa ja saattaa olla väkivaltainen itselleen. Tämä siksi, että hän ei voisi vahingoittaa itse taudin aiheuttajaa l. omaa persoonallisuuden rakennettaan, jonka kehitysvaiheessa on tapahtunut virhe.
Aivojen kuvantamisella saatetaan saada viitteitä psykoosin kehityksestä, mutta suurin osa niistä on puhtaasti simplexejä, kehitykseen liittyviä. Syyllisiä on turhaa etsiä. Parhainta terapiaa on lääkehoito ja valvotuissa olosuhteissa. Psykoosin hoidossa ei pitäisi olla koskaan kiire, koska aika tekee tehtävänsä. Läheisten on syytä varautua siihen, että tauti ei koskaan lopullisesti parane. Mikäli syy tiedettäisiin, niin asia olisi kokonaan toinen.
Lääkärit, psykiatritkin ovat vain ihmisiä. He tekevät työtä omalla persoonallaan ja varmasti pohtivat muiden tavoin mistä voisi ostaa halvempia nakkeja kotiin vietäväksi.
"Suomessa on tehty Stakesin johdolla neljässä psykiatrisessa sairaalassa tutkimus ”Akuutin psykoosien integroitu hoito”. Siinä huomattiin, että jopa 40 prosenttia uusista psykoositapauksista toipuu ilman neuroleptejä. Suomesta löytyy ainakin yksi sairaala, Tornion Keroputaa, jossa niiden käyttöä varotaan alussa. Kyseessähän on vahva lääke, joka latistaa tunteita ja voi aiheuttaa neurologisia haittoja Siellä on myös huomattu, että nopea psykoosilääkitys johtaa helposti siihen, että potilas jää lääkkeen ja hoitosysteemin varaan eikä hae omia voimavarojaan elämänmuutosten tekemiseksi."
"Samaan aikaan, kun psykiatrian piirissä neuroleptit jakavat mielipiteitä ja esimerkiksi Yhdysvalloissa on voimakasta kritiikkiä niiden käyttöä kohtaan, on meille ryhdytty käyttämään näitä vahvoja keskushermostolääkkeitä lähes rutiininomaisesti vanhusten hoidossa!"
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/240204_b.htm
Se siitä sadusta että psykoosien hoitoon tarvitaan aina neuroleptejä.
Muutenkin juttusi on varsinaista potaskaa.
Kyseessä ei ole mikään tauti, psykoosi aiheutetaan liian intensiivisellä ajatusprosessilla, siis psykoosit joihin ei liity fysikaalista syytä (kasvain jne.) tai tietyt kemikaalit, eristäminen. Suurimmalla osalla ihmisistä on rajat ajattelulleen, toisilla taas ajattelu voi johtaa liian syvälle, joka voi johtaa psykoosiin. ns. neroilla ja taiteilijoilla, tutkijoilla psykoosialttius on suurempi, koska he ovat juuri tälläisiä uusille urille ajatuksia vieviä ihmisiä, johon tarvitaan tietyllä tapaa pakonomaista asioiden intensiivistä syvällistä ajattelua. Psykoosin periytyvyys johtuu siis tietynlaisen aivojen toimintamallin eli psyykeen periytyvyydestä, joka mahdollistaa tieteen ja taiteen saavutukset, mutta samalla pahasti stressaantuneena voi laukaista psykoosin. Jos "nerousgeeneistä" voidaan puhua, niin näistä on kyse. Tiettyjen yleensä mielelle pelottavien asioiden liiallinen pohtiminen saattaa johtaa psykoosiin, kun samalla henkilö kokee voimakasta stressiä.
Hoitoonohjauksessakin menee eri viranomaistahoilla puurot ja vellit sekaisin, Työnvälitystoimisto saattaa tarjota mt-palveluita oman työnvälitystyön sijasta ja omalla kokemuksella tiedän, että mt-puoli saattaa puhua työnvälityksestä, eli asiasta mistä ei tiedä mitään. Vaikka välikätenäkin saattaa hyppiä joku, niin mt-laki sanoo, että vastuutahoina toimii poliisi ja tk-lääkäri. Tämä juontaa juurensa siitä, että ne jotka kyseisiä palveluita tarvitsevat, niin löytävät itsensä jommasta kummasta osoitteesta.