Keskustelua keskustelusta
25.9.2007
--------------------------------------------------------------------------------
Suomessa käydään vihdoin vilkasta keskustelua ulkopolitiikasta. Se on pitkään jatkuneen hyminän jälkeen myönteinen piirre. Vielä myönteisempää olisi, jos keskustelu hiljalleen siirtyisi asiasisältöön eikä olisi vain vihjailua, leima- ja pilkkakirveiden heittoa tai keskustelua siitä, kuka saa keskustella, mistä ja millä oikeudella.
Kokoomus rikkoi viime maaliskuun eduskuntavaalivoittonsa jälkeen tietoisesti sosialidemokraattien pitkään hallussaan pitämän ulkopoliittisen värisuoran. Ulkopolitiikkaa toki johtaa edelleen tasavallan presidentti ja omalta osaltaan pääministeri, mutta ulkoministeriksi nousi Erkki Tuomiojan (sd.) jälkeen Ilkka Kanerva (kok.) ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi Liisa Jaakonsaaren (sd.) paikalle Pertti Salolainen (kok.).
Värisuoran rikkomisen ohella Kokoomus myönteisessä mielessä rikkoi myös vanhan kulttuurin. Puolue on astunut ulkopolitiikan varjoista valoon ja tehnyt sen näyttävästi. Hyvällä syyllä voi sanoa Kokoomuksen paitsi raikastaneen ilmapiiriä myös ottaneen vähintäänkin sille kuuluvan osuuden ulkopoliittisesta aloitteellisuudesta.
Kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun sisällöllisintä antia edustaa puheenjohtaja Jyrki Kataisen elokuinen puhe puolueensa eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Iisalmessa. Kataisen mielestä Suomen ulkopolitiikan on oltava aktiivista, tosiasioihin perustuvaa ja tavoitteellista. Käytännön aktiivisuutta ulkopolitiikkaan taas on tuonut ulkoministeri Kanervan ripeä töihin tarttuminen niin Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kuin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovinkin kanssa.
Kun istuva hallitus julkisti keväällä ohjelmansa, saatettiin havaita, ettei maamme ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinjauksiin tehty mitään dramaattisia muutoksia. Ohjelma kuitenkin korostaa jo alkuriveillään Suomen aktiivista otetta osana kansainvälistä yhteisöä.
Nimenomaan hallituksen ja Kokoomuksen aloitteellisuus ja aktiivisuus tuntuvatkin eniten kismittävän ulkopolitiikan entistä valtapuoluetta SDP:tä. Taktisesti puolue ei edes väitä ulkopoliittisen peruslinjan muuttuneen, mutta vihjailee ikään kuin niin olisi tapahtumassa ja ikään kuin kuviteltu muutos olisi joku uhka. Esimerkiksi puheenjohtaja Eero Heinäluoman mielestä "kysymyksiä tulee nyt enemmän kuin vastauksia". Silti hän itse kysyi perjantaina MTV3:n haastattelussa, onko Suomi muuttamassa linjaansa jotenkin ja sanoi olevansa "äimän käkenä" sen suhteen, mitä on tapahtumassa.
Näyttääkin siltä, että sosialidemokraatit seuraavat enemmän sitä, kuka puhuu, miten puhuu ja missä puhuu. Itse asiasisältö tuntuu olevan sivuseikka. Vihjailuissa ulkopolitiikan peruslinjan muuttumisesta on hiukan samanlaisen pelottelun tuntua, jollaista SDP viljeli eduskuntavaalien alla ja josta puolue maksoi tuntuvan hinnan vaalituloksessaan.
Vastauksen siihen, mitä on tapahtumassa SDP:n johdolle oikeastaan antoi jo vajaa viikko sitten puolueen oman äänenkannattajan Uutispäivä Demarin haastattelema ja demarien useissa eri yhteyksissä asiantuntijana käyttämä valtiosääntöoikeuden tuntija, julkisoikeuden professori Ilkka Saraviita.
Saraviita totesi presidentti Tarja Halosen toistaneen sen, että presidentti hoitaa ulkopolitiikan tehtäviään niin kuin perustuslaki on tarkoittanutkin. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) roolissa hän ei kakkoshallituksen kaudella nähnyt muutosta verrattuna ykköshallitukseen. Suomen ulkopolitiikan linjan Saraviita ei myöskään näe olevan muuttumassa, kulttuurin ja tyylin kylläkin.
- Uutena on tullut sisään Kokoomus. Siinä on tämä uusi vaihe, Saraviita sanoi.
Ja siinä se.
25.9.2007
--------------------------------------------------------------------------------
Suomessa käydään vihdoin vilkasta keskustelua ulkopolitiikasta. Se on pitkään jatkuneen hyminän jälkeen myönteinen piirre. Vielä myönteisempää olisi, jos keskustelu hiljalleen siirtyisi asiasisältöön eikä olisi vain vihjailua, leima- ja pilkkakirveiden heittoa tai keskustelua siitä, kuka saa keskustella, mistä ja millä oikeudella.
Kokoomus rikkoi viime maaliskuun eduskuntavaalivoittonsa jälkeen tietoisesti sosialidemokraattien pitkään hallussaan pitämän ulkopoliittisen värisuoran. Ulkopolitiikkaa toki johtaa edelleen tasavallan presidentti ja omalta osaltaan pääministeri, mutta ulkoministeriksi nousi Erkki Tuomiojan (sd.) jälkeen Ilkka Kanerva (kok.) ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi Liisa Jaakonsaaren (sd.) paikalle Pertti Salolainen (kok.).
Värisuoran rikkomisen ohella Kokoomus myönteisessä mielessä rikkoi myös vanhan kulttuurin. Puolue on astunut ulkopolitiikan varjoista valoon ja tehnyt sen näyttävästi. Hyvällä syyllä voi sanoa Kokoomuksen paitsi raikastaneen ilmapiiriä myös ottaneen vähintäänkin sille kuuluvan osuuden ulkopoliittisesta aloitteellisuudesta.
Kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun sisällöllisintä antia edustaa puheenjohtaja Jyrki Kataisen elokuinen puhe puolueensa eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Iisalmessa. Kataisen mielestä Suomen ulkopolitiikan on oltava aktiivista, tosiasioihin perustuvaa ja tavoitteellista. Käytännön aktiivisuutta ulkopolitiikkaan taas on tuonut ulkoministeri Kanervan ripeä töihin tarttuminen niin Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kuin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovinkin kanssa.
Kun istuva hallitus julkisti keväällä ohjelmansa, saatettiin havaita, ettei maamme ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinjauksiin tehty mitään dramaattisia muutoksia. Ohjelma kuitenkin korostaa jo alkuriveillään Suomen aktiivista otetta osana kansainvälistä yhteisöä.
Nimenomaan hallituksen ja Kokoomuksen aloitteellisuus ja aktiivisuus tuntuvatkin eniten kismittävän ulkopolitiikan entistä valtapuoluetta SDP:tä. Taktisesti puolue ei edes väitä ulkopoliittisen peruslinjan muuttuneen, mutta vihjailee ikään kuin niin olisi tapahtumassa ja ikään kuin kuviteltu muutos olisi joku uhka. Esimerkiksi puheenjohtaja Eero Heinäluoman mielestä "kysymyksiä tulee nyt enemmän kuin vastauksia". Silti hän itse kysyi perjantaina MTV3:n haastattelussa, onko Suomi muuttamassa linjaansa jotenkin ja sanoi olevansa "äimän käkenä" sen suhteen, mitä on tapahtumassa.
Näyttääkin siltä, että sosialidemokraatit seuraavat enemmän sitä, kuka puhuu, miten puhuu ja missä puhuu. Itse asiasisältö tuntuu olevan sivuseikka. Vihjailuissa ulkopolitiikan peruslinjan muuttumisesta on hiukan samanlaisen pelottelun tuntua, jollaista SDP viljeli eduskuntavaalien alla ja josta puolue maksoi tuntuvan hinnan vaalituloksessaan.
Vastauksen siihen, mitä on tapahtumassa SDP:n johdolle oikeastaan antoi jo vajaa viikko sitten puolueen oman äänenkannattajan Uutispäivä Demarin haastattelema ja demarien useissa eri yhteyksissä asiantuntijana käyttämä valtiosääntöoikeuden tuntija, julkisoikeuden professori Ilkka Saraviita.
Saraviita totesi presidentti Tarja Halosen toistaneen sen, että presidentti hoitaa ulkopolitiikan tehtäviään niin kuin perustuslaki on tarkoittanutkin. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) roolissa hän ei kakkoshallituksen kaudella nähnyt muutosta verrattuna ykköshallitukseen. Suomen ulkopolitiikan linjan Saraviita ei myöskään näe olevan muuttumassa, kulttuurin ja tyylin kylläkin.
- Uutena on tullut sisään Kokoomus. Siinä on tämä uusi vaihe, Saraviita sanoi.
Ja siinä se.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Esimerkiksi puheenjohtaja Eero Heinäluoman mielestä "kysymyksiä tulee nyt enemmän kuin vastauksia". Silti hän itse kysyi perjantaina MTV3:n haastattelussa, onko Suomi muuttamassa linjaansa jotenkin ja sanoi olevansa "äimän käkenä" sen suhteen, mitä on tapahtumassa. HEH HEH HEEEEEEE. Heinis on heinis