Lapsi on aloittanut tänä syksynä eskarin. Epilepsia todettu yhden ison kohtauksen jälkeen, ja lääkitys aloitettiin silloin. Sen jälkeen ei ole ollut kohtauksia. Lääkitystä ennen pieniä poissaolokohtauksia. Ne kaikki ovat siis nyt poissa.
Ongelma(?) on nyt siinä, että eskariopen mukaan lapsi on hetken omissa maailmoissaan kun pitää alkaa tekemään jotain uutta tehtävää. Yleisesti annetut ohjeet eivät saa häntä tekemään, vaan häntä pitää vielä käydä erikseen "tuuppimassa" työhön. Sitten kun alkaa tekemään, ei ole enää mitään ongelmaa, tehtävistä suoriutuu ihan ok.
Mietin että miksi ei ala tekemään kun ope antaa kaikille ohjeet, odottaako tahallaan vielä omakohtaisen opastuksen ja käskyn vai eikö mikähän lienee syynä.
Voiko tämä olla epilepsiaan liittyvää? Vai lääkitykseen?
Ongelma(?) on nyt siinä, että eskariopen mukaan lapsi on hetken omissa maailmoissaan kun pitää alkaa tekemään jotain uutta tehtävää. Yleisesti annetut ohjeet eivät saa häntä tekemään, vaan häntä pitää vielä käydä erikseen "tuuppimassa" työhön. Sitten kun alkaa tekemään, ei ole enää mitään ongelmaa, tehtävistä suoriutuu ihan ok.
Mietin että miksi ei ala tekemään kun ope antaa kaikille ohjeet, odottaako tahallaan vielä omakohtaisen opastuksen ja käskyn vai eikö mikähän lienee syynä.
Voiko tämä olla epilepsiaan liittyvää? Vai lääkitykseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heips! poissaolokohtauksia
mutta lievempinä koska on lääkitys.
omat pienet kohtaukset on myös lieventyneet.
Luulisin että nuo ovat ehkä niitä.
Lapsellani myös vastaavia "kohtauksia" lääkityksestä huolimatta / takia.
Asiaa tutkittiin.
Uudessa aivosähkökäyrässä ei epileptisiä kohtauksia näkynyt lainkaan. Voivat olla : mitä tahansa.
että on noita poissaolokohtauksia, mutta tuskin ne tulisi aina samassa tilanteessa? Joten ei kai ne sitten niitä ole.
Mistäpä sen tietää mitä haaveilua lie?
Sitä on vain niin hermona, ja pessimistisena ihmisenä aina ajattelee pahinta..
tämä on mutta itse laittaisin enemmän lääkityksen tai luonteen piikkiin. Siis jos "tuuppimistarve" on lähes aina havaittavissa? Itsestänikin välillä tuntuu, että omistan vähän pitkät piuhat mutta en ole sitä kokenut kovin rajoittavana.
Tai ehkä ei ole kyse kummastakaan. Henk.koht. tuntuu jotenkin uskomattomalta(!), että eskariopen mukaan kaikki muut riemuin ryntäävät hommiin ja yhtä vain tarvitsee tuuppia. Ainakin omina kouluaikoinani parikymmentä vuotta sitten yksi sun toinen meistä välillä tarvitsi sen open käsien taputuksen tarkoittaen "hommiin siitä". Olisiko eskariope kuitenkin vähän ylivararuillaan/-huolehtivainen kun ilmeisesti tietää epilepsiasta.
Kaikkea hyvää teille, älä ota vielä turhia murheita.
Lääkkethän väsyttää, jaksaako hän olla tarkkaavainen tunneilla? Ei kai se omiin ajatuksiin vajoaminen ole poikkeuksellista ole terveilläkään, väsyneenä se vielä korostuu. Osuisiko kohtaus aina juuri siihen hetkeen, kun pitää aloittaa jotain? Niitä täytyisi varmaan olla aika paljon.
Reaktioiden hitaus, alkamisen vaikeus vaivaa itseäkin, täytyy vaan pitää ylimääräinen "tuumaustauko" ennen aloittamista.