Hei kaikki mammat. Olette ukomattomia. Ollaan aina huolissaan, että missä se kullannuppu viettää jokatoisen viikon- tai viikonlopun. Toivotaan, että siellä muualla entisen miehen vaimo leipoisi pullaa ja viettäisi laatuaikaa teidän lasten kanssa. Mutta auta armias, jos kohteliaasti yrittää kasvatusasioihin puuttua: on piru irti. Ei ole niin, että ulkopuolinen ihminen puuttuisi ykskaks asioihin. Hän on ottanut miehen ja lapsen pakettina. Ja ottaa tämän myös hänen omaan kotiinsa. Vuosien ajan säännöllisesti. Kyllä me voimme olla puuttumatta kasvatusasioihin, mutta pysköön silloin lapsi poissa, eikö vain? Näinhän siitä selvitään. Täällä satelee komentteja, kuten "jättäkää kasvatusasiat biologisille vanhemmille" etc. Ja "ei pidä miestä ottaa, jolla on lapsi" Tiedättekö, kyllä sen miehen ja lapsen ottaa, mutta ei niitä paapovia äitejä ja muummoja, jotka eivät siedä, että heidän kasvatuksiin tai pikemminkin kasvattomuuksiin puuttuu kukaan muu. Jos ajatttelee niin omistavaisesti, niin silloin pitää olla valmis luopumaan yhteishuoltajuudesta? Mistä helvetistä se nimi äitipuoli muuten tulee, ihan laillisesti?
Voin kyllä luopua tuosta nimestä ja kaikista velvotteista. Oletteko ikinä miéttineet, jos kummatkin osapuolet eivät kunnioita toistensa toivomuksia, voi jokupäivä se exä soittaki ja kysyä, että mites olis se yksinhuoltajuus?
Voin kyllä luopua tuosta nimestä ja kaikista velvotteista. Oletteko ikinä miéttineet, jos kummatkin osapuolet eivät kunnioita toistensa toivomuksia, voi jokupäivä se exä soittaki ja kysyä, että mites olis se yksinhuoltajuus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mikä vaivaa nyky-äitejä, ennenhän lapsia komensi ja ohjasi oikeaan käytökseen vaikka naapurin setä, täti tai joku tuntematonkin.
Nykyään ei sitten lasta saisi ohjata ja opastaa edes ihminen joka lapsen kanssa on useita päiviä joissain tapauksissa viikkoja joka kuukausi.
Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi kyetä asialliseen käytökseen, niin sen exän kuin nyxänkin.
En käsitä ollenkaan sitä uudenpuolison mollaamista lapselle/lapsille. Itse olen sekä exä että nyxä ja yllättäen tulen toimeen, uuden mieheni exän kanssa ja entisen mieheni nyxän kanssa.
Ja lapsilla on hyvä olla kun ei tarvitse kestää vielä vanhempien ilkeilyä puolin eikä toisin.
Onko ihmiset niin omistushaluisia vai mistä tämä hirveä kinaaminen/ilkeily johtuu. Eihän toista ihmistä voi omistaa
pesty myöskin kasvatuksellisista asioista, niin ja olen myös se paha nyxä sekä exä!!
nyt sitten olen paha, kun en hoidakkaan, ja kanna äidin vastuuta kun äiti keksii menoa menon perään, niin minähän suorastaan vihaan tätä lasta.
mutta ei minulle tarvitse kun kerran sanoa "me vanhemmat hoidamma lapsen asiat, sekä kasvatuksen,älä puutu". Katson silloin ettei velvollisuuteni ole edes toimia miehen exän lapsenvahtina. hoitaisin omalta osaltani mielellänikin lasta, ja tulemme hyvin toimeen, mutta kunnioitan äidin toivetta olla puuttumatta.
teki siis niin tai näin,paha olen silti!!ensin olin paha kun otin osaa meillä,minunkin kodissani oleviin asioihin, ja opastin lasta siinä missä mies, lapsen isäkin, jolle sopi että otan osaa tähän, mutta kun äidille tämä ei käynyt.
no nytten kun kunnioitan tätä tahtoa, olen paha, kun en hoidakkaan..
Meillä ukko alkoi "kasvattamaan" lapsiani. Poruhan se siitä syntyi.. lapsilla oli jo omat tavat ja tottumukset eikä niitä aleta yhden ihmisen mielen mukaan muuttamaan "kasvatuksen" nimissä. Lisää hulluutta tähän soppaan tuo se, että minu lapset kun juuri ovat hyvinkäyttäytyviä, terveelliset elämäntavat omaavia ja koulu menee loistavasti. Tämän "kasvattaja" ukon omat lapset taas ovat vaikka millaisissa ongelmissa.. koulu ei suju.. on muitakin nuoruuteen lähelle liittyviä ongelmia. Lapsemme ovat aika lailla samanikäiset. No.. panin siis tämän "kasvattajaukon" ruotuun ja sanoin, että minä vastaan lasteni kasvatuksesta. Toivon hänen vain olevan lapsiani kohtaan kuin ketä tahansa muitakin ihmisiä kohtaan. Mutta kasvatus kuuluu minulle, samoin siitä syntyvät velvoitteet ja vastuut.
kasvatuksella viittasin lähinnä yleisiin asioihin,tarkoitus ei ollut alkaa muuttamaan mitään, ja kumoamaan vanhempien metodeja!!
yleisellä tasolla, tapoja, siisteyskasvatusta jne..mutta pyh, nämähän eivät kuulu minulle.
kaiken tämän lisäksi exä jaksaa marmattaa miksen touhua ja puuhastele lapsen kanssa, ei hemmetti, en minä mikään ohjelmapalvelu ja leikkikaveri suinkaan ole, ja jos ei porukalla yhdessä tekeminen riitä,kun on näitä mukuloita enemmänkin, niin sitten ei voi kun pahoitella!!