hei.
olin vuoden yrittäjänä, sain burn outin jota en hoitanut ajoissa ja puolisen vuotta masentelin ennen kuin uskalsin lääkärille. yleislääkäri passitti psykiatrille ja vaikeaan masennukseen antoi cymbaltaa.
olen syönyt lääkettä n. 6 viikkoa, alussa oli kamalaa, sivuoireita ja uskomaton väsymys. pikkuhiljaa alkoi löytyä "vanha minä" ja ollut jokunen hyvä päivä. joukkoon mahtuu vieläkin päiviä jolloin ei sängystä tarvitse nousta mutta usko tulevaisuuteen parempi kuin aiemmin.
halusin vain kannustuksen sanan teille (useille) muille sanoa, että kyllä se siitä, vaikka tie on pitkä ja kivinen.
lukiessani palstaa aiemmin murahtelin tsemppausviesteille ja totesin ettei elämä koskaan parane, mutta kun hoitaa lääkityksen kuntoon ja hyväksyy sen, että ei ole hullu, kun niitä käyttää, ja muistaa sen päivittäin ottaa, kyllä niitä hyviäkin päiviä tulee.
onneksi on kohtalotovereita (n.5% väestöstä!!?) kynttilät tulille ja teepannu porisemaan sadeiltoina.
t. vaikeasti masentunut yrittäjäparka
olin vuoden yrittäjänä, sain burn outin jota en hoitanut ajoissa ja puolisen vuotta masentelin ennen kuin uskalsin lääkärille. yleislääkäri passitti psykiatrille ja vaikeaan masennukseen antoi cymbaltaa.
olen syönyt lääkettä n. 6 viikkoa, alussa oli kamalaa, sivuoireita ja uskomaton väsymys. pikkuhiljaa alkoi löytyä "vanha minä" ja ollut jokunen hyvä päivä. joukkoon mahtuu vieläkin päiviä jolloin ei sängystä tarvitse nousta mutta usko tulevaisuuteen parempi kuin aiemmin.
halusin vain kannustuksen sanan teille (useille) muille sanoa, että kyllä se siitä, vaikka tie on pitkä ja kivinen.
lukiessani palstaa aiemmin murahtelin tsemppausviesteille ja totesin ettei elämä koskaan parane, mutta kun hoitaa lääkityksen kuntoon ja hyväksyy sen, että ei ole hullu, kun niitä käyttää, ja muistaa sen päivittäin ottaa, kyllä niitä hyviäkin päiviä tulee.
onneksi on kohtalotovereita (n.5% väestöstä!!?) kynttilät tulille ja teepannu porisemaan sadeiltoina.
t. vaikeasti masentunut yrittäjäparka
Vastaukset 2
Vanhimmat
myös vakavasti ruumiillisesti sairastunut
toipuu paremmin,kun ei menetä uskoa
eikä toivoa.
minä olen usein tänne kirjoittanut mutta kukaan ei reagoi ja minä olen vasta kymmenen ei se elämä muutu sillä ei minulla koskaan ole ollut hyvin