Hetken oikein pelästyin, että pääministerin turvallisuuspoliittinen ajattelu alkaisi vähitellen taipua perusjärjenkäytön normeihin, mutta väärä hälytys. Politiikan toimittajien (pitkällä?) lounaalla puhunut Vanhanen lähti analyysissään aivan oikein siitä, että rahat eivät tulevaisuudessa riitä nykyvahvuisen armeijan ylläpitoon. Ehdin jo muodostaa mielessäni loogisen johtopäätöksen Vanhasen yksinkertaiselle faktatoteamukselle: Suomen olisi tiivistettävä yhteistyötään muiden eurooppalaisten maiden kanssa, eli käytännössä haettava Nato-jäsenyyttä niin kauan kuin se on mahdollista. Mutta ei. Vanhanen tuli lopulta siihen tulokseen, että ikuinen rauhanaika on alkanut ja, että koko armeija-instituutiota voitaisiin yhtä hyvin alkaa ajaa alas, mikä tuntuikin olevan pääministerin nimenomainen tahto jo hänen 1. hallituksensa aikana. Tuntuu, että mitä epävarmempaan suuntaan itänaapurin kehitys menee, sitä syvemmin päättäjät tuudittautuvat siihen, ettei mitään kuitenkaan tapahdu ja joku meistä kuitenkin huolen pitää, vaikka tapahtuisi. Samalla kuitenkin valta Venäjällä keskittyy entisestään Kremlin pienille sisäpiireille, nationalismi nousee ja energiasta tulee uudenlaisen imperialismin väline. Kestämättömän tuntuinen yhtälö.
Aivot
narikassa
6139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tyhmää kokoomuslaista ajattelua.
On todella hämmentävää todeta, kuinka laajalle on levinnyt se uskomus, että ikuinen rauha on puhjennut ja turvallisuuspoliittiset huolemme ovat ohi. Tässä tuntee itsensä ilonpilaajaksi ja synkäksi militaristiksi, kun koettaa selittää, että maailmassa on kovin moni kielteinenkin asia mahdollinen ja Venäjänkin kehitys voi saada monenlaisia käänteitä. Se, että kehitys Venäjällä menisi meidän kannaltamme huonoon suuntaan, ei ole poissa laskuista.
sotaisasti kuten kokkari-ipanat.
Ahtisaaren muotoilema peruste, missä demokraattinen Suomi etsiytyy sotilaallisesti siihen seuraan, mihin se on aiemmin jo taloudellisesti ja poliitisesti integroitunut. Tähän integraatioperusteiseen NATO-ryhmään kuulu Kokoomuksesta ainakin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen.
Minulla on se käsitys, että kummankin ryhmän voimia tarvitaan, jotta Suomi saadaan NATO:n jäseneksi. Meitä Venäjän-pelkoisia löytynee Suomen Keskustasta, osittain siksi, että tuosssa puolueessa on paljon Karjalan evakkojen jälkeläisiä. SDP:ssä Ahtisaaren esittämä peruste purree paremmin, koska SDP on pitkään ollut integraatiolle ja kansainväliselle yhteistyölle myönteinen puolue.
Kansa on toista mieltä.
Kokoomusteinit temmeltää.