Itse ehkä kärsisin mielummin vaikka päänsärystä kun tästä pirun masennuksesta. Itselläni on jonkinsortin hyväksymis prosessi käynnissä. Luulen että jos hyväksyy tämän hetkisen olonsa eikä päinvastoin mieti "miksi minä,saatanaaaaa!!" on päässyt yhden askeleen eteenpäin. Olenko ainut jonka päässä liikkuu tämä: Joudunko kärsimään tästä olosta koko loppuelämäni,tulenko koskaan olemaan niinsanottu normaali ihminen?
TOISAALTA kuka on normaali. Me masentuneet olemme ehkä erikoisempia kuin muut. Eräs läheinen myös masentunut henkilö isäni,sanoi "kuvittele että tämä on lahja". Mietin että wtf,masennus,lahjako? Itseasiassa nytkyn miettii,osittain väite on totta.
Itsestäni voin sanoa että en ole toivoton tapaus,voisin olla. Mutta en luovuta. Tänäkin aamuna heräsin,ja itkin heti. Koska en herännyt kelloon ja en taaskaan mennyt kouluun.
Kunhan ei luovuta,elää vaikka päiväkerrallaan. Tsemppia kaikille.
TOISAALTA kuka on normaali. Me masentuneet olemme ehkä erikoisempia kuin muut. Eräs läheinen myös masentunut henkilö isäni,sanoi "kuvittele että tämä on lahja". Mietin että wtf,masennus,lahjako? Itseasiassa nytkyn miettii,osittain väite on totta.
Itsestäni voin sanoa että en ole toivoton tapaus,voisin olla. Mutta en luovuta. Tänäkin aamuna heräsin,ja itkin heti. Koska en herännyt kelloon ja en taaskaan mennyt kouluun.
Kunhan ei luovuta,elää vaikka päiväkerrallaan. Tsemppia kaikille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
JUuu kiitos , tätä tarvitaan. Jatketaan samaan malliin
ei ole lainkaan helppo juttu. Sivullinen sanoo ”kato sitä hyvää mitä sulla on”. Masentuneena ei näe omaa eikä toisten hyvää. Itte sain aika paljon helpotusta pitkällisen pohdinnan jälkeen. Mietin kenelle/keille minun pitää kelvata. Tulin siihen tulokseen ettei tartte kelvata kenellekään. Kelpaan ittelleni just tällasena kun olen. Se saa riittää. Pitää vaan jaksaa muistuttaa ittelleen sitä mahdollisimman usein.
Juu.. kannattaa useasti sanoa itselleen kuuluvalla äänellä.
"Olen ihan riittävän hyvä juuri tällaisena kuin olen, minun ei tarvitse olla yhtään mitään muuta.
Jos joku ei minua hyväksy tällaisena kuin olen, niin se on hänen oma murheensa"
Voimia kaikille tähän syksyyn ja pidetään huolta ITSESTÄMME ja toisistamme !
.. hyvinä päivinä. Huonoina kun sellainen ajattelu vaan ahdistaa lisää
Itse kans hyväksyin masennuksen, en enää kysele miksi minulle näin kävi? en jauha menneisyyttä, koska se ei tehonnut, en suunnittele tulevaisuutta, koska se ei vie tuskaani pois. Elän vain kans tämän päivän kerrallaan.
Mitkään masennuslääkket ei auta, ainoastaan rauhoittavat hätätilanteessa, kun meinaa seota tuskaan ja menee harkinta kyky.
En edes yritä mitään väkisin enää. Katselen vain mitä tapahtuu, jos asiat ratkeaa, niin ratkeaa. En tiedä onko viisasta, mutta muuta en voi. En voi tappaa itseänikään, otan kohtalon vastaan, ja teen sen minkä vain pystyn.
Pitkitän itseäni kestäämään enemmän tuskaa ja masennusta, ennen kuin tartun rauhoittaviin.
En jaksa mennä töihin enää. Olin joskus sairaalahoidossa, en halua enää jäykkien sääntöjen orjaksi.