Olen kolmen lapsen äiti.Ensimmäisen sain 30 vuotta
sitten.Koskaan en ollut masentunut vaan olin onnellinen ja iloitsin jokaisesta lapsesta jotka syntyivät 2 vuoden välein.
Mikä ihme nykyisin naisia vaivaa kun lapsi on hirveä rasitus ja masennuksen aiheuttaja.
Elintaso on myös eri luokkaa kun minun lapset olivat pieniä.
Sitäpaitsi kannattaa huolella harkita mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa ja ei ole pakko tehdä jos
ei ole valmis kantamaan vastuuta.
sitten.Koskaan en ollut masentunut vaan olin onnellinen ja iloitsin jokaisesta lapsesta jotka syntyivät 2 vuoden välein.
Mikä ihme nykyisin naisia vaivaa kun lapsi on hirveä rasitus ja masennuksen aiheuttaja.
Elintaso on myös eri luokkaa kun minun lapset olivat pieniä.
Sitäpaitsi kannattaa huolella harkita mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa ja ei ole pakko tehdä jos
ei ole valmis kantamaan vastuuta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Johtuiskohan siitä että ihmiset ympärillä ovat muuttuneet kylmiksi, koviksi ja järkyttävän kiireellisiksi. Yhteiskunta on muuttunut paljon niistä ajoista jolloin lapsesi olet synnyttänyt. Nykyaika asettaa ihan eri vaatimuksia ihmisille kuin ennen eikä kaikilla pysy pää ja tunteet mukana, uskoisin että se aiheuttaa masennusta ja riittämättömyyden tunnetta.
Tuo on hyvä pointti että enemmän harkintaa lapsen hankintaan ja antaa itselleen ensin aikaa kasvaa ja kehittyä rauhassa ennen kuin alkaa hosuun sen lapsen hankinnan kanssa. Se on varmasti yllätys nuorille ja miks ei vanhemmillekkin kuinka suuri elämänmuutos ja urakka lapsi on ja samalla parisuhteellakin on nykyään paljon isommat vaatimukset, ei ihan yksinkertaisia asioita. Monilla on varmasti sellaisia täydellisiä ihannekuvia elämästä ja kun niihin ei heti ylläkkään niin kaikki romahtaa.
Siitä johtuu kun naiset ovat enenevässä määrin ns.uusavuttomia prinsessaunelmineen.
Eivät kestä elämän realiteetteja vaan syyttävät aina
jotain muita asiota, vaikka vika on itsessä.
Ennenkuin lapsen hommaa pitää ottaa humioon myös työmäärä valvomisineen jonka se tuo tullessaaan.
Eihän tällaisista luonnollisista asioista
ennen masennuttu vaan oli itsestään selvä että äiti on lapselle korvaamattoman tärkeä ensitapaleella joka kestää monta vuotta.
Lapsi ei ole mikään esine eikä leikkikalu jonka voi heittää pois kun ei kiinnosta leikkiä kotileikkejä,vaan vaatii rakkautta ja huolenpitoa kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Älkää äidit aina valittako vaan keskittykää lapsienne hoitamiseen,niin huomaatte kuinka se on
myös erittäin palkitsevaa.Myöskin avioliittojenne
kannalta.
jäljillä. Raskausmasennus on sellainen, että riippumatta täysin äidin iästä, taustoista, asemasta jne. se voi iskeä aivan kehen tahansa. Se on hormooniperäinen juttu.
Sitä ei voi äiti mitenkään ennaltaehkäistä, eikä itse vaikuttaa omaan tilaansa. Se ei siis ole sidoksissa omaan tahtoon mitenkään. Äiti ei itsekään tunne itseään ja on aivan pihalla.
Tuollaiset moralisoivat kirjoitukset eivät suinkaan ole mitenkään eduksi masentuneelle.
Masennus, siis ihan tavallinen voi iskeä myös teihin, esim. kuten moniin vaihdevuosi-ikäisiin, kun hormoonit jälleen antavat näytön omasta mahdistaan.
Sain itse myös esikoiseni yli 35 vuotta sitten ja kyllä silloinkin oli laitoksella kanssani yhtä aikaa äiti, jolla oli synnytyksen jälkeinen masennus, niin pahana, että ei uskaltanut ollenkaan koskea vauvaansa, pelkäsi omaa lastaan.
Siskojensa avustamana hän kuitenkin selviytyi lapsensa kanssa kotona ja masennus pikkuhiljaa helpotti.
Tunsin tämän henkilön ennestään ja tiedän, ettei mistään uusavuttomuudesta todellakaan ollut kysymys.
Hormoonit kun alkaa naista viedä, niin siinä on tosi heikoilla.
Älkää moralisoiko, kun ette tiedä mistä puhutte.
Masennus ja uusavuttomuus ovat aivan eri asioita.
paitsi että esikoiseni syntyi 28 vuotta sitten. Ja kärsin hänen syntymänsä jälkeen ilmeisesti masennuksesta, vaikka ei sitä diagostisoitu. Tuntui vaan kurjalta. Hammasta purren se vaikea aika kului, jokainen päivä meni iltaan ja vähitellen olo koheni. Apua eikä ymmärtämystä tullut mistään, eikä asiasta kehdannut kenellekään kertoakaan. En olisi voinut vaatia, että sota- ja pula-ajat kokeneet äiti ja anoppi olisivat sellaista ymmärtäneet. Jälkeenpäin ajatellen niin oli hyvä. En päässyt heittäytymään avuttomaksi enkä rypemään surkeudessani.
Muiden kahden lapsen synnyttyä masennusta ei tullut.
Kaikki on mennyt hyvin, elämä on ollut rikasta. Paras asia elämässäni ovat lapseni. Kaikki vaivannäkö on kannattanut monin verroin.
Nyt muistelen haikein mielin niitä aikoja, jolloin olin itse vielä nuori, vahva, terve ja hedelmällinen. Nauttikaa, nuoret äidit, ruusun ajastanne!
Olen sitä mieltä että nykyään on suurella osalla
äitejä ja isiä vanhemmuus kokonaan hukassa.
Kun vauva tulee se paljastaa kuinka uusavuttomia
suurin osa vanhemmista on.
Tyttöjen ei tarvitse kotona tehdä mitään taloustöitä kun äiti passaa kaikki nenän eteen.Kun näin avuton
menee naimisiin ja saa lapsen kaikki kaatuu niskaan
ja avioerohan siitä tulee.Tämän todisteena on faktatietona että Suomessa tuli viime vuonna
30.000 avioerolasta.
uusavuttomuudesta. Se kyllä ansaitsee ihna oman aloituksensa, kunhan ei sotketa todellista hormonaalista masennustilaa siihen keskusteluun.
Ainut mikä tuli mieleen noista masennuksista ja niiden yleisyydestä ennen ja nyt, on että nykyisin monet ensisynnyttäjät ovat jo lähempänä kolmekymmentä, kuin kahta ja se voisi selittää myös sen, että ehkä iäkkäämmät ensisynnyttäjät saavat helpommin niitä hormoonihäiriöitä kuin nuoremmat.
toinen asia on, että ehkä niitä masennuksia oli ennenkin, mutta niitä ei vain osattu tunnistaa, eikä niistä uskallettu puhua ääneen.
Toisaalta myös nykyäideille kohdistuu hirvittävästi paineita joka puolelta. Selitetään esim. kuinka on helppoa ja ihanaa imettää itse lastaan.
Sitten kun imetys ei syystä tai toisesta onnistukaan, niin äiti kokee itsensä täysin epäonnistuneeksi ja huonoksi äidiksi. Tai kuulee vain kuinka toisilla on helppoa. Lapsi nukkuu koko yön ja äitikin on niin pirteä ja hyvässä kunnossa.
Sitten kun itse tuntee olonsa väsyneeksi, lapsi itkee paljon ja valvottaa, niin jälleen kuuluu siihen epäonnistuja porukkaan. Sitten tulee oma äiti tai anoppi, joka alkaa paasata, kuinka hän ei tiennyt mitään koko odotusajasta ja synnytyksestä mentiin suoraan pellolle tai vast. eikä yritetä edes ymmärtää, että kaikki ovat yksilöitä, eikä kaikilla todellakaan ole niin helppoa.
Sitten on vielä nämä ehkäisyt, joista mun mielestä ei naisille puhuta tarpeeksi.
Monet hormooniperäiset ehkäisyt, kuten kierukat ja e-pillerit saattavat saada naiste aivan sekaisin.
Ovat itkuisia ja kärttysiä, syyttelevät miestä ja lapsia, eivätkä tajua, että itse ovat väärän ehkäisynsä takia syylisiä kaikkien pahaan oloon.
Sanoisinkin kaikille nuorille naisille, et miettikääpä miten ongelmienne ajankohta asettuu, ettei vaan siihen, kun alotitte uuden ehkäisyn.
Siinä jälleen kerran kyse puhtaasti hormoonihäiriöstä, johon löytyy apu hyvin pian, kuna vaihdatte toisenlaiseen hormooniin tai ehkäisyyn. Näistä kaikista asioista pitäisi puhua enemmin ja avoimemmin, ettei ihmiset turhaan syyllistäisi itseään, silloin kun ei syytä siihen ole, vaan todellinen syyllinen löytyy ihan muualta.
Kyllä sitä masennusta oli myös silloin 30 vuotta sitten. Sitä vaan ei osattu diagnosoida. Eikä silloin tosiaankaan valitettu kovin pienestä. Eihän sitä erottukaan huonosta suhteesta, vaan kärsittiin nyrkin ja hellan välissä hiljaa.
Nykyään asioista tietävät äidit osaavat hakea apua ja neuvolantäti laittaa taas yhden merkinnän lisää tilastoihin. Tai sitten sitä apua ei todellakaan tajua hakea ajoissa ja näistä tapauksista saamme vähän väliä lukea iltsikan lööpistä.
En oikein jaksa uskoa, että jos kaikki asiat on ihmisellä kunnossa, niin pelkän lapsen takia kukaan masentuisi. Joskus masennuksen laukaisee unen puute, joskus huono parisuhde. Ei se kuitenkaan iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin että, edellisenä päivänä kaikki on hyvin ja seuraavana ollaan jo vetämässä ranteita auki.
Eikä se, että masentuu, ole mitenkään sidoksissa siihen, etteikö kantaisi vastuunsa. Eikä myöskään tunnollisesti vastuunsa kantava äiti välttämättä säästy masennukselta.
kun lapsesi oli pieniä Suurin osa äideitä joilla pieniä lapsia käy sen lisäksi työssä ja yrittää hoitaa itseään sekä ehkä jopa harrastaa jotakin.
Meillä oli äiti aina kotona kun olimme pieniä ja täytyy sanoa että kyllä tämä nykyinen elämänmuoto kun kaksi aikuista työssä ja usein vielä vaativassa työssä kuluttaa vanhempien mehuja..
Sitä paitsi etkö ole koskaan kuullut että aika kultaa muistot joten älä syyllistä muita.
Lisäksi hän hoisi talon, meillä oli hyvä kasvatus, aina puhtaat vaatteet, siisti koti jne. Rankkaahan se oli mutta ei ollut aikaa masennukselle ja me saimme heti osallistua kotitöihinkin kun halusimme.
Ihmiset ovat erilaisia enkä minä ainakaan syyllistä niitä jotka uupuu sillä voimavarat ovat erilaisia kullakin. Ei kaikki ihmiset ole samasta puusta veistettyjä, toiset ovat kestävämpiä ja toiset tarvitsevat enemmän tukee.
masennus eivät ole sama asia. Masennuksen myötä tietysti myös kokee uupuvansa, tai uupumuksen myötä masentuu.
Silti homoonien aiheuttama masennustila esim. synnytyksen jälkeen tai vaihdevuosiaikaan ovat eri asioita.
Mieskin voi uupua ja masentua, mutta ei siten kuin nainen synnytyksen jälkeen.