Opiskelin 1970-luvulla tekussa autotekniikkaa. Meille tuli Ruotsista opettajaksi tyyppi, joka oli ollut 50-luvulla Saabilla labrassa. Sen viesti oli, että viimeistään 80-luvulla tulevat uudet akut, jotka kestävät oikosulkua, ottavat suuria virtamääriä vastaan ja ennenkaikkea ovat huoltovapaita. Niillä kuulemma ajettaisiin sähköautoja 1990 lähtien. Se oli jännä uutinen, jos Saabin omistajasuku niin maailmaan haluaa. Tuota akkua oli kehitetty lentokoneiden käyttöön. Tiedot olivat kassakaapissa patentoituna!
Niitä tuotiin lopulta Suomeen geeliakkuina 2000-luvulla. Eikä niitä oltukaan kehitetty yhtään 30 vuodessa! Eikä niitä sähköautojakaan ole juuri siitä 1920-luvun malleista saatu eteenpäin.
Saab muuten jopa Uudessakaupungissa tutki höyryautoa 1970-luvulla. Oli periaatteessa "ilmainen" polttoaine paraffiini, joka oli silloin jäte petrokemian teollisuudesta. Valtion hallinnon tuhansiin Saabeihin piti saada höyryvoima, jolla piti pystyä kerrallaan tekemään 500 km ajosuorite ja auton piti olla suoritusarvoiltaan bensiinimoottorin veroinen.
Rakennettiin kaksisylinterinen moottori ja vesiputkikattila, jolla hyvin lyhyt käyntiinsaatamisaika. Käyttöpaine asetettiin 8-10 kiloon, jolloin autolle tuli oleellisesti parempi kiihtyvyys ja huippunopeus aivan liiallinen 200 km/h!
Paraffiini oli kilohinnaltaan lähinnä kuljetus ja varastointikustannuksia, joten kaiken piti olla kunnossa. Posti, armeija, VR, tulli, poliisi ja muu hallinto ostasi vuodessa autoja 500-600 kpl. Mitään ei sitten tapahtunutkaan! Olen Uudessakaupungissa nähnyt museon takahuoneessa tuon höyryauton. Kukaan ei koskaan ole selvittänyt miksi niin loistaviin saavutuksiin kykenevä auto vaijettiin.
Niitä tuotiin lopulta Suomeen geeliakkuina 2000-luvulla. Eikä niitä oltukaan kehitetty yhtään 30 vuodessa! Eikä niitä sähköautojakaan ole juuri siitä 1920-luvun malleista saatu eteenpäin.
Saab muuten jopa Uudessakaupungissa tutki höyryautoa 1970-luvulla. Oli periaatteessa "ilmainen" polttoaine paraffiini, joka oli silloin jäte petrokemian teollisuudesta. Valtion hallinnon tuhansiin Saabeihin piti saada höyryvoima, jolla piti pystyä kerrallaan tekemään 500 km ajosuorite ja auton piti olla suoritusarvoiltaan bensiinimoottorin veroinen.
Rakennettiin kaksisylinterinen moottori ja vesiputkikattila, jolla hyvin lyhyt käyntiinsaatamisaika. Käyttöpaine asetettiin 8-10 kiloon, jolloin autolle tuli oleellisesti parempi kiihtyvyys ja huippunopeus aivan liiallinen 200 km/h!
Paraffiini oli kilohinnaltaan lähinnä kuljetus ja varastointikustannuksia, joten kaiken piti olla kunnossa. Posti, armeija, VR, tulli, poliisi ja muu hallinto ostasi vuodessa autoja 500-600 kpl. Mitään ei sitten tapahtunutkaan! Olen Uudessakaupungissa nähnyt museon takahuoneessa tuon höyryauton. Kukaan ei koskaan ole selvittänyt miksi niin loistaviin saavutuksiin kykenevä auto vaijettiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saabin parafiiniautosta en ole aiemmin kuullutkaan ja tekniikantietosi ovat myös aika vajavaiset koska et edes tiedä mikä on paineenyksikkö.