Kuin kukka, kuin kaunis muisto, kuin sinä jota en ole vielä tavannut. Minä vain rakastan. Kukaan ei kiellä minulta sitä tunnetta. Odotan, odotan että sanot minulle joskus. Minä rakastan sinua.
Vain minäkö voin rakastaa...
Mies tunteella...
1265932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 126
Vanhimmat
Rohkea ja hieno kirjoituksesi.Tunteiden ilmaisussa
avoimesti elää suuri viisaus.Olet todella
viisas ja fiksu mies.
sielunveljesi. Tosin aloitus on kuin suoraan kynästäsi, joten se taitaakin olla sinua itseäsi. Kun itse itseään kehuu jne...
Aloittaja voinee todistaa että hän itse kirjoitti eikä 57 v mies.
tavalla. Sama se kuka kirjoitti, mutta samanlaista sontaa yhtä kaikki.
Rakas Brutukseni paikalla ja taas niiiiin
ärhäkkänä.
Mukavaa iltaa vain sinulle!!!
sitä, että rakastat, ilman objektia?
Kestäneekö rakkauden illuusio kauankin?
nämä salaperäisyyden viittaan kiedotut ajatukset joissa kerrotaan ja kätketään yhtäaikaa; mysteerioiden kiehtova, salaperäinen portti ....
Hienoa todella että mies uskaltaa näyttää tunteensa, Missäpäin tuommoisia miehiä on, ?
olet tullut siihen johtopäätökseen, että tekstin kirjoittanut on mies?
Jokaiselle meistä on annettu elämä, ja elämästä pitäis nauttia. Rakkaus on tärkeä osa elämässä, sillä ilman sitä meillä ei olisi ystäviäkään.
Ps. Keskivaiheilla suomineitoa vaikutetaan.
Rakastan Sinua!!
tiällä toisiimme rakastamma.
Supattaa: kerro äkkiä mullekin, kuka nikin takana piileksii? ;)
voi tuoda tunteitaan julki... Kyllä jokaisen karskinkin kuoren alla myllertää tunteiden myrsky... Onko tunteiden julkituontiin oikeus vain vastakkaisella sukupuolella...
Siispä otan ilmaisuoikeuden myös itselleni:
Tule, haluan tuntea sinut,
Rakkauttasi haluan koskettaa,
Jos lämpöni on sinulle vieras,
Jos liekkini ei lämmitä,
Palaa takaisin......
Mutta jos lämpösi tunnen, siitä pois en halua. Haluan hehkun kestävän koko elämän, enkä vain hetken roihua, joka hiiltyy ja sammuu pois.
Mix miehet ei sais näyttää tunteitaan. Minä uskallan kertoa että itkenkin monta kertaa pelkästä ilostakin, puhumattakaan suruista. Kyynel kertoo ihmisestä paljon. Olen muuten 50v.
Tätä minä olen juuri peräänkuuluttanut,kun tällä sivulla milloin milläkin ala arvoisin ilmaisuin
halutaan loukata naista.Tai kuvata hänen pelkästään
seksistisenä fiktiona,jolla ei ole omia
ajatuksia ja arvoja.Miksein mies tosiaan voi tulla
esiin ja ilmaista avoimesti,omin sanoin ja herkästi,
että ajattelee eri tavoin ja kunnioittavasti.
En minä ymmärrä,miten naisen kunnioittaminen miehen miehisyyttä heikentää?Avoin rohkeushan on
päin vastoin vahvuuden merkki.
Mutta jos lämpöni näät, jää,
Mukaasi minut tempaa,
Vie kuin myrskytuuli,
Pyörteestäsi älä päästä,
Särje kanssani kaikki esteet.....
Nainen kaipaa kunnioitusta, palvontaakin :) ja ihania helliä runoja...tai sanoja...
olla Mix-mies, aivan kuten arvelinkin. Vai ajattelitko heittää sekaan hieman nykyrunoutta. Viimeinen lause kruunaa tekstisi; se on kuin eksynyt satiainen sakeassa pöheikössä.
Tulin ja mukaani otin,
kuin etelätuuli,
jäin kiinni!
useinmiten halvennetaan miehiä. Arvostellaan, panetellaan, aliarvostetaan heitä.
Miksi entisen, miesten yhteiskunnan paikalle pitäisi tulla jokin ylinaisten yhteisö?
Itselleni sopii, että olemme tasavertaisia, naiset parempia omalla laillaan, kuin myös miehet, parhaita yhdessä. Yksilöitä olemme kaikki ihmiset.
Meillä naisillahan on aina ollut sana hallussamme, ja miesten on usein ollut pidettävä mölyt mahassaan.
halia ((( Suttura ))))
Anteeksi että nukahdin eilen ja vastine viipyi.
Kyllä minustakin miehen aito miehisyys ja rohkeus
juuri aitoudessa.Uskaltaa ilmaista ihailunsa ja tunteensa naiselle.Niin että nainen aidosti tuntee ja kokee,että hän on ihailun ja palvonnan kohde positiivisessa mielessä.Ei mitään kuolaamista,
ylisanoja,vaanhienosti ja herkästi.Varmaan aikuinen
nainen tuossa tilassa herkemmin syttyy myös parisuhteessa seksuaaliseen hehkuun.Ja mikä tuo enemmän luottamusta kahden ihmisen välille kuin avoimuus ja avoimet tunteet?Ja miten on helppoa
parisuhdetta rakentaa ja luoda joka päivä jotain uutta,kun on vahva luottamus?Minä ainakin
uskon,että tämän päivän parisuhteita paljon riivaa luottamuksen puute ja aitojen
tunteiden puute.Seksi on mekaniikkaa,puuttuu
se aitous ja positiivinen ihana runollinen
luovuus.Moni mies elää ihanan vaimon kanssa
jonka parhaita ominaisuuksia ei ikinä tavoita.
Eli,vaikka mainitsemasi kunnioitus ja palvonta
sanat voi ohittaa kevyesti,mutta jos mies ne huomioi ja ottaa mukaan käytökseensä,hän
löytää aivan uudenlaisen Suomalaisen naisen.
Tätä minä olen peräänkuuluttanut ja tuntuu,
että pikkuisen on köriläissä eloa syttynyt.
Olen paljon lukenut ja moneen kertaan kirjoituksiasi,olet hyvin kypsä ja naisellinen
esimerkki Suomalaisesta naisesta.Avoin
ihailuni täältä sinulle!
sinä olet kuumaverinen, pehmokuorinen pommi joka sulattaa kovimmankin kallion ja hyisimmänkin jään... tulenlieskoja ovat silmiesi säihkyvät kipinät, sydämeni raunioituu hiilokseksi ja sieluni nääntyy janosta sinuun..
Kuuma taidat olla itsekkin ja pehmeä pintainen ja muotoinen.
Kiitos vain kirjoituksestasi.Kaunis ja kaikin tavoin kuumentava ja lämmittävä.
Oikeen kivaa iltaa sinulle!
kuin ajattelinkin.
aloittajan kirjalliset kyvyt ovat kuin pers'karvat; yhtä ohuet ja epäpuhtaat.
miestä, joka uskaltaa aidosti kertoa ja
näyttää tunteensa.
Mihin sinä pystyt? Runonlaulaja?
Jos riimitys ei sinua riemastuta, niin sanojen viestin kai ainakin ymmärät?
Jos et ole harvinaisen kyynisellä tuulella!
oletko aivan varma,että aloittaja on mies? Minä rohkenen epäillä.
Epäillähän voi mutta voin sanoa ihan täydestä sydämestä olevani mies. Tietenkin jos jos miehen herkkyys tekee miehestä naisen niin sitten olen nainen.
En vain voi ymmärtää joidenkin, teidän naisten, suunnatonta romantiikan kaipuuta, jota näilläkin palstoilla jotkut "runoilijat" estottomasti käyttävät hyväkseen. Oma lukunsa ovat kaikenkarvaiset auervaarat, jotka ovat putsanneet lukemattoman määrän hyväuskoisia naisia. Eri oikeuksien pöytäkirjoista niistä saa lukea kyllästymiseen asti. Enpä olisi yllättynyt, jos joskus myöhemmin tulisi ilmi, että joku "auervaara" olisi saanut ensikontaktinsa tulevaan uhriinsa näillä palstoilla. Potentiaalisia kohteita täällä tuntuu riittävän yllin kyllin.
Senpä Auervaaran haluaisin nähdä, joka minulta sydämen ja rahat huiputtaa!! :)
Rahaa on vähän ja sydän varattu!
Etkö vielä ole oivaltanut, että nainen tarvitsee SEKÄ romantiikkaa, ETTÄ arkipäivän asiallisuutta...
yössä kuiskauksen, saat silloin minulta
halauksen.
joka viimeiseksi nauraa...
Pitää saada viimeinen sana :)
Osaatko edes nauraa?
Kyllä osaan ja osaan nauraa myös itselleni. Mites on teitin laita. Anteex kaikille jos pahaa mieltä olen aiheuttanut. Olen vain oma itteni.
Kyllähän sitä täällä p a l s t a l l a voi romantisoida ja leperrellä ja kaipailla ihanaa "satuolentoa". Se on aiva e r i asia käydä tuumasta toimeen. Sitä tapahtunee varmaankin ani harvoin tai ei koskaan. Näin ajattelen.
Ihan selvästi meni huono tuulesi jo ohi!
Kaikki me änksyillään joskus!
Meni vastaukset sekaisin! Mies tunteellinen, olen puolellasi.Jollekin toiselle, joka puhui Auervaarasta oli kipakka vastaukseni...
alttiiksi, niin pitää olla myös valmis kritiikkiin, eikö niin? Kukaan ei ole käsittääkseni vaatinut sinulta anteeksipyyntöä; miksi olet sitä nyt tyrkyttämässä kaikkine x-sinesi. Käy vaihtamassa vaippasi ja tule sitten takaisin niin jatketaan.
Olet mielessäni joka hetki.
oli sittenkin oikea!
että et taida olla itsestäsi niinkään varma...
Toivon , että löydät hänet
jolle Rakkautesi ja Hellyytesi
voit antaa
ja hän niitä
hellästi ja
kunnialla
tahtoo niitä kantaa
"jokaiselle meille on joku luotu"..
Kyllä Essollakin joskus tunteillaan. Varsinkin pikkujoulujuhlassa aamuyöllä Kalu-Kalle aloittaa aina hyvin tunteelliset tarinat sen jälkeen, kun yksikään neito ei ole huolinut häntä saatille. Rakkausrunoja epäselvästi lausuen hän sitten menee 4-vetoisen Valtransa ohjamoon ja puhuu sielläkin tovin itsekseen ennen lähtöään kotiin.
Kallen tunnekuohu ei ole pysyvää sorttia. Juhlien jälkeisenä päivänä Kaisa Kalunen on yleensä "tunteellisella" tuulella, ja Kalle on vastaavasti vaitonainen. Hyvin hissukseen Kalle juo Essolla parantavan keskarin, eikä hän silloin lausu yhtään tunteellista rakkausrunoa.
...jos konttaavalle Valtralle joutuu runonsa sanoiksi lausumahan...
niin Essolta löytyy heitäkin, jotka sananmukaisesti, panevat sinutkin hiljaiseksi. Tekevät varmasti sen ihan ilmaiseksi.
Älähän innostu! Hiljaisista naisistako sinä pidätkin?
alempana, että pitäiskö Nannin taas palata kehiin vai tuleeko turpiin taas?????
Kun tavataan, ja tulet viekkuuni,halaan sinua ja sanon nuo maagiset sanat.
RAKASTAN SINUA!
On kaksi asiaa vielä.... Rakastua....Tai rakastua rakastumiseen...niillä on iso ero.
Tiedän, tiedän.Ero ON iso.
En olekaan rakastunut rakastumiseen, vaan mieheen
jolle kerron sen kun tavataan.
Se et "ehkä" ole sinä mutta...eräs...
kerro se sille ketä rakastat.
niin gauheesti ratsastat?
Sen voin kertoo että 4v sitten on varmaan aika ettii uutta... Vai olenko liian nopeesti sitoutumassa uudelleen...
pian täyttyy 30 vuotta, eikä päivääkään suotta.
naukkailusi, eihän sinusta saa enää mitään selvää...sananmukaisesti.
ihmisen alkometri, ihan siinä oikeessa mittauksessa?
Tää mikään alkometri ole, tää on pallomeri! ;)
....! :)
ko mää sua rakastankin??
minä rakastan sinua. paljonkos sulla olikaan metsää ja peltohehtaaria?
Ei ole maita eikä mantuja. Ei ole kivitaloja kaupungissa. Minä olen vain minä, eikä minulla ole muuta antaa kuin rakkauteni.
Niinhän se on...
Sinä olet sinä.
Minä olen minä.
Tärkeintä, suurinta, kauneinta, arvokkainta
mitä voimme toisillemme antaa
on rakkaus, rakkaus, rakkaus ja rakkaus.
Kauneinta mitä olen täällä lukenut.
Jos olisin kuullut "Minä rakastan sinua", mutta toisin kävi. Naimisissa 34 vuotta ja mies kertookin, ettei ole koskaan rakastanut minua, olen vain ollut hyvä työntekijä ja palvelija. Kyllä veti mielen matalaksi. Ihmettelen, että miksi hän sitten halusi naimisiin?
Taidan olla jo niin vanha, että en enää ehdi löytää miestä, joka todella rakastaisi minua eikä minun työpanostani.
ole rakkauden este. Monta kertaa vanhemmassa iässä tajuaa ja osaa varmaan rakastaa aidommin kun nuorena. Osaa aidosti kunnioittaa puolisoa. Niin kuin tossa aikaisemmin yx kirjoitti että jokaiselle on se oikea jossain mut siinä ongelma että löytää juuri sen. Jokaisen on hyväksyttävä puoliso sen hyvine ja huonoine puolineen, kukaan meistä ei ole täydellinen. Olis kyllä hienoa sanoa vielä nuo kolme maagista sanaa "minä rakastan sinua"
Etkö huomannut mitään ihmeellistä avioliiton tai tapaamisen aikana. Käsittämätön juttu. Ehkä se oli vain tosi tökeröä käytöstä.
Intuitioon voi luottaa, ainakin usein
ikääntyviin aletaan satsata enemmän, oikeastaan on jo pitemmän aikaa?
Tosi ihanasti kirjoitit.
pitäiskö peloitella palstalaisia, että Nanni palaa kehiin runoineen. Hänen runosuoni onkin ollut hukassa pitkän aikaa.
Saisi tietty taho taas viihdykettä itselleen pitkäksi aikaa?
Kertoa en voi sulle sitä rakkauden määrää
tehdä voin vain oikein, ei mitään väärää
kaunis. Kertoo kirjoittajan syvällisistä tunteista. Tuonnelman haluaa säilyttää
aina lukemalla uudestaan ja uudestaan.
Kaikista suurin on RAKKAUS..
Luin runon moneen kertaan, mutta en löytänyt siitä sisältöä. Ehkä joku osaavampi voisi analysoida sen minulle, esimerkiksi joku teistä, jotka näkevät runon ainutlaatuisuuden.
Tässä keskustelussa on väitetty, että naista kohdellaan palstalla yleensä kaltoin. Haluaisin esimerkkejä. Miesten mollaamistahan tämä palsta on täynnä, ja se on luonnollista, kun kirjoittajista pääosa on avioliitossaan pettyneitä naisia.
Jos suomalaisia miehiä moititaan virolaisiin tai venäläisiin naisiin ihastumisesta, niin eikö ole tasapuolisuuden nimissä oikein, että myös naisten Turkin-matkat muistetaan. Ei se ole naisten panettelua, vaan tasapuolisuutta. - Enkä minä kivitä kumpiakaan, sen jätän kokonaan moralisteille.
Jokainen puhukoon puolestaan: runoilijat runoilkoot ja naisten ylistäjät ylistäkööt. Mutta miksi vaaditaan muuttumaan meitä, jotka emme etsi kumppaneiksemme herttasarjojen lukijoita?
Minä en ymmärrä sitä jos joku ei ymmärrä tuota "runoa". Minun mielestä siinä rivien välissä on myös viesti.
En tiedä, onko kirjoittaja ihan oikeesti mies, mutta aidolla tunteella varmaan kirjoitettu.
Jos kirjoitan sinulle; Minä Rakastan sinua, onko se miehen mollaamista
Tuskin kukaan nainen muuttumaan VAATII miestä joka näkee arkipäivän KIRKKAASSA loisteputken valossa...hän ehkä vain kaipaa mieheltä kykyä ilmaista itseään pehmeämmässä valaistuksessa...
PS. En koskaan lue herttasarjoja, en edes koe itseäni erityisen romanttiseksi henkilöksi...arvostan kuitenkin ihmisen kykyä ja halua "kynttilänvalon" sytyttämiseen...
Sammuttanut niin pahoin kynttilän että uutta on vaikea saada palamaan.
Sellainen säkkipimeys vaatii vastaanottavaista mieltä ja esteisiin törmäilynkin uhalla kynttilä kädessä etsimään tulitikkuja! :)
päiväuniahan niistä...herttasarjoista etitään, niinkuin joistain telkun ylimakeista sarjoistakin, - pakoa arjesta..luultavasti.
Itse luin loppuun niiden romantiikan ennen parikymppiseksi tuloa..
Tuosta runosta, oikeastaan siinä ei sanotakaan mitään..se on kuin taulu joka ei esitä mitään; jokainen saa nähdä siinä mitä haluaa..
"Tätä minä olen juuri peräänkuuluttanut,kun tällä sivulla milloin milläkin ala arvoisin ilmaisuin
halutaan loukata naista."
Niin kuin miten loukataan? Ja etkö sinäkin tässä juuri kaipaa miehiltä tuota siirappia, mitä minä runossa ja keskustelussa näen?
"Miksein mies tosiaan voi tulla esiin ja ilmaista avoimesti,omin sanoin ja herkästi,että ajattelee eri tavoin ja kunnioittavasti."
Miksi naista pitäisi kunnioittaa sen kummemmin kuin miestäkään?
"- - miten naisen kunnioittaminen miehen miehisyyttä heikentää?Avoin rohkeushan on päin vastoin vahvuuden merkki."
Ei tietysti mitenkään - miksi heikentäisi? Mutta eikö liika "kunnioittaminen" voi mennä lipomiseksi ja muuttua vastakohdakseen? Minä kunnioitan naista ennen kaikkea varomalla aliarvioimasta hänen älyään.
Lipominen ei ole kunnioitusta, sen toivottavasti aistii molempi osapuoli.
Totta kai kunnioitus pitää olla molemminpuolista...tässä nyt vain sattui olemaan kyse naisen kunnioituksesta ja miehen oikeudesta olla tunteellinen omalla tavallaan...
Kunnioitan sekä miehen että naisen älykkyyttä, jos vain sen vajavaisella älylläni tunnistan.
Äly naisenkin elämää ohjaa, romantiikka sulostuttaa... :)
Miksi et kerro sitä viestiä, kun sen kerran rivien välistä löysit? En minäkään runoilijan tunteita epäilisi muuten, mutta kun kohteesta ei näytä olevan tietoa. Teksti oli tavanomaista, mutta miehisen miehen rypeminen tunteessaan vaikutti minusta oudolta.
Oleellisempaa kuin runo, on keskustelu siitä. Ylenmääräiseen ylistämiseen sisältyy ajatus, etteivät miehet osaa tai uskalla mitään kaunista kirjoittaa. Miksi eivät uskaltaisi, jos olisi tarvetta. (Nyt kai sitten oli?) Miehet eivät yleensä rakastu tunteeseensa eivätkä sublimoi viettiään rakkausrunojen kirjoitteluksi.
JK. Jos sanot rakastavasi minua, se ei ole mollaamista, vaan vale.
minun mielestäni, tuohon miehen ylistämiseen.
Kuin lasta taputeltaisiin päälaelle, kuinka hyvin hän suoriutuikaan tehtävästä.
Kuin asia olisi jokin yllätys.
Kirjoitat: "Miehet eivät yleensä rakastu tunteeseensa eivätkä sublimoi viettiään rakkausrunojen kirjoitteluksi."
Luulenpa että tämä väitteesi ei pidä paikkaansa. Vaikka vähän luenkin runoja, rohkenen väittää että miehet kirjoittavat rakkausrunoja yhtä paljon kuin naisetkin.
Mikä on mielestäsi "miehinen mies".
Minun mielestäni henkilö jolla on miehen sukupuolielimet jalkojensa välissä...muita "miehisen miehen" ominaisuuksia on mahdotonta kaikenkattavasti määritellä...
Elämän maku.
"Muistelen miltä maistut.
Se joka ei muista miltä toinen maistuu, sille ei maistu.
Elämä maistuu kun muistaa mille maistuu
Oppia olemaan oikeasta paikasta pehmeä ja oikeasta kova on ainoa oppi jolla mies tekee mitään."
Tommy Tabermann
Onko sanomaa?
Kuinka ytimekkäästi asian voi ilmaista, kun asiat on tarkkaan mietitty ja sanat huolella valittu!
PS. Pitääpä mennäkin lainaamaan Tabermannia!
Soveltaen naiselle :....kun oikeaan aikaan on pehmeä ja oikeaan kova on ainoa oppi jolla nainen tekee mitään.
Runossa on sanomaa, joskaan en kaikista yksityiskohdista ole samaa mieltä. Mutta asialla onkin ammattilainen.
Jos runon kokijan muuttaa miehestä naiseksi, sisältö menee piloille. Naisen kovuus on aivan muuta kuin miehen...
Kyllähän mää sen tiädän...:)
En vain voinut vastustaa kiusausta viäntää sitä naiselle sopivaksi.
Keksippä sinä "naisellinen" loppu runolle kuitenkaan sen sanomaa muuttamatta... alkuhan on jo yleispätevä...
Kyllähän mää sen tiädän...:)
En vain voinut vastustaa kiusausta viäntää sitä naiselle sopivaksi.
Keksippä sinä "naisellinen" loppu runolle kuitenkaan sen sanomaa muuttamatta... alkuhan on jo yleispätevä...
vai mitä, kataja?
Sain sen kokea, sillä mollasit tämän naisen täällä pari vuotta sitten.
Siinä sulle vuorostaan moraalista tekstiä.
MImmoista kumppania etsit, itsepalvelu oppaan lukijaako?
kerrohan sinä kun tunnut olevan runojen asiantuntija, heh?
Runot ovat melkein aina tunteella kirjoitettu, eikö niin?
Kiitos...osasit todella syventyä sanomaan. Ja kaikille "Tuomaksille" tähän päivään asti olen ainakin ollut MIES mutta naisena pidetään varmaan tästä lähtien. Silti uskallan olla mies.
loistava. Mulle heräsi kysymys. Tietenkään
ei ole pakko vastata, jos et halua.
Olitko Sinun runosi Radio Novan runokilpailun
palkituissa? Jotenkin vain tuli mieleen, että
olisi voinut ollakkin.
Paremminkin ne pysyy tossa päänupissa ja joskus aina pulpahtaa esille.
tai ainakin ylös johonkin..
No Sinulla on varmaan kokoelma niistä.
Jos kirjoittaisin niin siitä tulisi liian imelä kirja. Siis empä taida. Ja minulla on erittäin pitkä pinna mutta ei kuitenkaan niin pitkä että se kestäisi kannesta kanteen.
ja luovuus tulee esille niin voimakkaasti,
että runoja on varmasti joka tilanteeseen.
Kaikki ei taida kuitenkaan olla niitä "imeliä", kuten itse sanoit.
Runoilija on ammattilainen, kun hän hankkii runoilla elantonsa. En minä ole runojen asiantuntija, näethän sen jo siitäkin, etten aloittajan runoa ymmärrä.
Olen minä runoja lukenut, oikeita runoja, ja ymmärtänytkin muutamia. Itse asiassa olen ammoin opiskellutkin runon tulkinnan alkeita, mutta niin kuin näkyy, unohtanut kaiken.
Jotkut runot minulle aukeavat ja jotkut eivät. Tämä ei auennut, ja siksi pyysin apua niiltä, jotka runoa kehuivat ja joille runon oli täytynyt aueta.
Kukaan heistä ei vaivautunut tulkikseni. Jos pitää runoa hyvänä, epäilemättä osaa myös analysoida, mikä runossa on niin hyvää, mihin hyvyys perustuu tai edes, mikä on runon keskeinen sisältö. Se ei ihan riitä, että kirjoittaja on mies, kun useat runoilijat ovat miehiä, eikä nykyään juuri harrasteta kirjoittajalähtöistä tulkintaa.
On myös runoja, jotka aukeavat, mutta ovat yksiselitteisen huonoja. Niissä voi olla puoliriimejä tai sanan pää- ja sivupainojen sijaintia ei ole otettu lainkaan huomioon. Joskus riimejä on voitu rakentaa liian simppelisti minä-sinä -tyyliin, joskus taasen kieli on niin huonoa suomea, että sisältö ontuu. Myös riimitön runo voi olla huono ja sisällötön, ja sisällötön runohan on tietenkin turha.
Eivätkö runot täällä ole analysoitaviksi ja arvosteltaviksi tarkoitettuja? Eihän kai kukaan kirjoita tänne pelkästään kehuja kuullakseen?
JK. Minun kumppaninhakuni ei kuulu tähän keskusteluun millään tavalla, enkä taatusti ole etsinyt täältä ainakaan omatekoisia runoniekkoja.
JJK. Nimeltämainitsematon yhteinen tuttavamme ei varmaankaan kaipaa asianajajikseen puskanikkejä, vaan kykenee keskustelemaan omalla nikillään suoraan, niin kuin tähänkin asti.
Giovanni Boccaccion tuntemukset:
"Mun täyttyy murheekseni
taas sydänsuruani laulaen näin lauluun purkaa.
Te kuunnelkaa siis ja kanssani nyt surkaa!
Kun ensi kerran annoit, Amor, sydämeni,
sä lyödä sille, jonka vuoksi mulla
on tänään mieli maassa,
hän henki hyvyyttä, ja onnekkaassa
mä hurmassani tätä tuskan tulta
en luullut kokevani.
Nyt vasta vaivassani
mä näen, tunnen ikimurheekseni,
kuin pahoin pettänyt rakkauteni.
Mun lemmittyni, johon aina luotin,
sen haaveen haihdutti, kun suosionsa
hän kerran kielsi multa.
Kun hältä, ihaillulta, kaihotulta,
mä onnen armautta juuri vuotin,
hän toiselle sen soikin.
Kuin säälittä niin voikin
hän murtaa uskollisen sydämeni
ja jättää minut, koiton yksikseni!
Näin tunteissani itsein hyljätyksi
mun sydämeni pimeni, vuos verta.
Kun sydän vamman kerta
on saanut, eihän enää lääkityksi
voi se tulla voi. On multa kaikki pyhä
jo riistetty ja kuollut,
on lempi, toivo kuollut,
ei ole enää mitään elääkseni,
ja usein kiroan mä rakkauteni.
En kestä enää tätä kärsimystä,
mä siihen pian tyystin sammun, näännyn.
Siks anomaan mä käännyn
nyt kuolemalta tuskaan lievitystä.
Ja olkoon mulla osa mikä hyvään
siell' haudan tuolla puolla,
niin parempi on kuolla
kuin kantaa tuskantaakkaa sydämeni.
Jää hyvästi siis, ainoo rakkauteni. "
...niin makkiaa, että nyt taidan kokeilla
jo soodaa ;)
jotka ottavat ilon irti kaikesta, menestystä kunniakkaale urallesi ;/
Nyt täällä on pelkkiä runoilijoita ja kriitikoita...
Vain sinäkö?
jokainen joskus lankeaa ansaan
ei kettu välty kohtaloltaan
se hiipii salaa sun selkäsi takaa
kun kaikkein vähiten odotat
sanana rakkaus on vain sana
tyhjää pelkkää vailla tekoja
metsämies rakastaa metsästystä
kettu lymyilee kolossaan
aamu rakastaa päivännousua
ihminen toista ihmistä
päivä rakastaa valoa
ilta laskevaa hämyä
Elin 27 v. vaimon kanssa, jota rakastin. En sanonut sitä koskaan ääneen. Kotoa opittua: siellä ei puhuttu asioista. Nyt osaisin sanoa sen, mutta se on myöhäistä. Ollaan vieläkin väleissä. Meillä ei ollut lapsiakaan..hänellä on nytuusioperhe.
paha olla, Sinun puolesta. Voimia ja
jaksamista. Ei oikein löydy sanoja...
palstalle...
tule kirjoittelemaan. Kutsu kuuluu.
Jokainen päivä synnyttää yön, jokainen rakkaus surutyön..kaikki päättyy joskus. Hyvä päättyy aina huonosti. Sen vuoksi, että jo päättyminen on huono juttu.
olisi mullakin..ehkä joskus kerron sittenkin.
Kerro. Minulle ei koskaan kotona opetettu sanomaan mitään. Tunteita ei näytetty.
oliko teillä kaikille sisaruksille sama
kohtelu? Saitko koskaan kiitosta?
Haluatko kertoa tarkemmin?
Meillä elettiin hyvinkin kurinalaisesti,
mutta en ole kokenut sitä pahana näin
jälkeenpäinkään. Olihan lapsia yhdeksän,
tosin vanhimmat oli jo muuttaneet kotoa,
kun minä synnyin.
Minulla on vain yksi veli (ei minulla muita sukulaisia olekaan), joka on asunut sen jälkeen, kun alkoi opiskelemaan - jäi opiskelupaikkakunnalle - sen verran kaukana, että yhteys on heikko. Saatiin samanlainen kohtelu. Kasvatus oli ankaraa, mutta ei kohtuutonta. Ei meitä koskaan edes tukistettu. Ankaruus oli henkisellä puolella. Mitään uskonnollista siinä ei ollut. Saatiin joskus kiitostakin. Saatiin molemmat myös hyvä koulutus. Vanhempieni välit olivat kuitenkin aina jotenkin kireät. Äiti kuoli v. 1994 katkeroituneena elämään. Isä kuoli tänä vuonna maaliskuussa. Kaikesta huolimatta isäni oli viime vuosina yksinäinen ja kaipasi äitiäni. Sanoi minulle viime vuosinaan monta kertaa: olisin halunnut kuolla äidin kanssa yhdessä. Oltiin mökillä yhdessä - siinä vaiheessa, kun minut oli hylätty - kolme kesää. Isäni oli siellä, itse kävin viikonloppuisin.
En oikein kuitenkaan löydä mitään syytä, miksi näin kävi ja minusta tuli ulkoisesti tunneköyhä vaimoani kohtaan. Oli mahdotonta sanoa ääneen: rakastan Sinua. Nyt voisin sanoa sen.
Minä en ole aalto, vaikka minä olenkin aalto joka vaeltelee ionosfäärissä. Etsien sinua. En tiedä oletko edessä vai oletko takana, sillä ei ole väliä. Tärkeintä on se, että olet rinnallani.
Sinulla ystävä täällä on.
Ainakin nuo kolme maagista ihanaa sanaa haluaisin kuulla mieheltä,joka myös tarkoittaa ja osoittaa niiden merkityksen.
Rakkaus on sanoista yx voimakkaimmista, eikä sitä tulisi käyttää ellei todella sydämessään tarkoita sitä. (kenties juuri sinä)
aina sanoja tarvitse.... Hellä käden puristus viestii saman asian....
mutta kehon kieli ei valehtele. Jos jonkun lähellä on hyvä olla niin eikö se juuri ole sitä rakkautta? Tyhjät sanat eivät paljon lämmitä.
juuri noin aattelen mieki....ja kenties joskus saan kuulla ja tuntea niiden vaikutuksen.
On vain hiljaisuus, joka lyö kättä yksinäisyydelle. Siitä huolimatta en ole yksinäinen, vaikka rakastankin hiljaisuutta.
aina suurissa väkijoukoissa?
Toisaalta ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat asua jossain suurkaupungissa - saa olla tuntematon ja hukkua ihmismassaa.
Olen kyllä tällä hetkellä hieman yksinäinen ja surullinen
kuin....??
:-(( :-((