.."hänhän tukeutuu Martti Lutheriin, joka väittää, että Jumalan karitsa on ikuisista ajoista saakka määrätty kantamaan maailman synnit ja kuolemallaan maksamaan niistä. Näin ollen ei ole mitään väliä kuinka elää.
Martti Luther on tulkinnut Raamatussa olevan kertomuksen Kristuksesta perin kirjaimellisesti. Hän on koko ajan puhunut fyysisestä tapahtumasta eikä metafyysisestä tapahtumasta, joka lienee ollut Raamatun sanoman alkuperäinen tarkoitus. Kyseinen kertomus on käsitykseni mukaan vertauskuva ihmismielen henkisestä kehityksestä, jossa vanhan ihmisen kuolemisen tuloksena on kirkastettu (valaistunut) ihminen.
On mielenkiintoista todeta, että vanhoissa Raamatuissa tapahtumat ylösnousemuksen jälkeen ovat suluissa tai hakasuluissa, koska ne ovat Raamatun toimittajien lisäyksiä evankeliumiin (Markus 16: 9-20).
Tässä Raamatun kohdassa Jeesus nuhtelee entisiä seuraajiaan, kun nämä eivät uskoneet Maria Magdalenaa, joka oli nähnyt hänet ylösnousseena. Tällöin hän Raamatun mukaan antoi heille lähetyskäskyn: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille kansoille.” Tätä kohtaa ei ole alkuperäisessä Markuksen evankeliumissa, johon kaikki neljä nykyevankeliumia pääosin nojaavat.
Lähetyskäsky kuuluu myös niihin interpolointihommiin, josta tiede sanoo, että ne on liitetty Raamattuun toimitusvaiheessa. (Der Uhr-Jeesus, sivu 20) Tarkistakaa kotiraamatustanne! Joistakin painoksista hakasulut tai sulut ovat unohtuneet, tai ne on tahallaan jätetty pois, ettei totuus kävisi ilmi??
”Parannukset, jotka ovat pysyvästi avuksi, saavutetaan ainoastaan kehityksen kautta”, sanoo Pekka Ervast Tietäjän aarteistossa s. 443. Ihminen ei kasva henkisesti, vaikka hän osaisi Raamatun ulkoa sanasta sanaan ymmärtämättä sen vertauskuvallisuutta ja myyttisyyttä. Saman virheen tekevät muslimit opettelemalla Koraanin ulkoa ja toimimalla sen mukaan.
Uskonnollinen parannus tapahtuu tavallisesti spontaanisti ja nopeasti otollisella hetkellä ja tarpeeksi herkässä mielentilassa. Mutta tämä mielenmuutos jäänee melko usein väliaikaiseksi ja ohimeneväksi. Se on kuin vaahto oluessa. Alussa lasi on täynnä sitä, mutta jonkin ajan kuluttua vaahto on häipynyt.
Uskonnollista parannusta voidaan myös verrata pikarakastumiseen tai avioliiton alkuaikaan. Se on hurmostila. Muutaman vuoden päästä hurmostila on haihtunut tai sitten muuttunut oikeaksi rakkaudeksi. Vanha sananlasku sanoo ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy”. Tämä kuvaa metaforisesti sitä, ettei esimerkiksi hurmostilassa tehty muutos voi olla pysyvä. Pysyvään mielenmuutokseen(parannus) tarvitaan ennen kaikkea uusi syvempi oivallus - ja uusi tapa ajatella.
Kaikki uskonnot ja uskonsuuntaukset lähtevät lähes aina siitä, että nimenomaan heidän uskonversionsa on ainoa oikea ja myös muille siirrettävissä, jos ei vapaehtoisesti niin pakolla. Tämä on synnyttänyt lähetystoiminnan, jota ennen nimitettiin ”pakanalähetykseksi”. Intensiivisen lähetystyön taustana on toimijoiden mukaan kutsumus ja vieläpä jumalallinen sellainen. Olen monta kertaa kuullut tämän selityksen sekä medioissa että yksityisissä keskusteluissa. Näin on kauan uskottu, ja näin uskotaan viitaten lähetyskäskyyn Uudessa testamentissa. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin eri mieltä lähetyskäskyn alkuperästä. Mutta olemme niin aivopestyjä, ettemme uskalla ajatella uskon asioita siltä kantilta, että meitä olisi voitu opettaa väärin.
Olisi korkea aika ryhtyä vähitellen ajattelemaan itse, herätä tähänastisesta unitilasta ja pyrkiä irrottautumaan pitkästä pysähtyneisyyden ajasta. Mutta heräämiseen tarvitaan uusi oivallus!"
Eivätkö juuri vl:sten "parannukset" oli ohimeneviä emotionaalisia vapautumisen kokemuksia? Ripittäytymisen jälkeen seuraa pian uusi synnnin ja syyllisyyden kuorma, mikä painaa mieltä. Ja, ei muuta kuin uusi hetkellinen tunteellinen vapautuminen. Ihminen ei ole muutunut miksikään. Sairauden syy - syntikäsite on joka tapauksessa hyväksytty.
Lainaukset: http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/esitelmia.htm
Martti Luther on tulkinnut Raamatussa olevan kertomuksen Kristuksesta perin kirjaimellisesti. Hän on koko ajan puhunut fyysisestä tapahtumasta eikä metafyysisestä tapahtumasta, joka lienee ollut Raamatun sanoman alkuperäinen tarkoitus. Kyseinen kertomus on käsitykseni mukaan vertauskuva ihmismielen henkisestä kehityksestä, jossa vanhan ihmisen kuolemisen tuloksena on kirkastettu (valaistunut) ihminen.
On mielenkiintoista todeta, että vanhoissa Raamatuissa tapahtumat ylösnousemuksen jälkeen ovat suluissa tai hakasuluissa, koska ne ovat Raamatun toimittajien lisäyksiä evankeliumiin (Markus 16: 9-20).
Tässä Raamatun kohdassa Jeesus nuhtelee entisiä seuraajiaan, kun nämä eivät uskoneet Maria Magdalenaa, joka oli nähnyt hänet ylösnousseena. Tällöin hän Raamatun mukaan antoi heille lähetyskäskyn: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille kansoille.” Tätä kohtaa ei ole alkuperäisessä Markuksen evankeliumissa, johon kaikki neljä nykyevankeliumia pääosin nojaavat.
Lähetyskäsky kuuluu myös niihin interpolointihommiin, josta tiede sanoo, että ne on liitetty Raamattuun toimitusvaiheessa. (Der Uhr-Jeesus, sivu 20) Tarkistakaa kotiraamatustanne! Joistakin painoksista hakasulut tai sulut ovat unohtuneet, tai ne on tahallaan jätetty pois, ettei totuus kävisi ilmi??
”Parannukset, jotka ovat pysyvästi avuksi, saavutetaan ainoastaan kehityksen kautta”, sanoo Pekka Ervast Tietäjän aarteistossa s. 443. Ihminen ei kasva henkisesti, vaikka hän osaisi Raamatun ulkoa sanasta sanaan ymmärtämättä sen vertauskuvallisuutta ja myyttisyyttä. Saman virheen tekevät muslimit opettelemalla Koraanin ulkoa ja toimimalla sen mukaan.
Uskonnollinen parannus tapahtuu tavallisesti spontaanisti ja nopeasti otollisella hetkellä ja tarpeeksi herkässä mielentilassa. Mutta tämä mielenmuutos jäänee melko usein väliaikaiseksi ja ohimeneväksi. Se on kuin vaahto oluessa. Alussa lasi on täynnä sitä, mutta jonkin ajan kuluttua vaahto on häipynyt.
Uskonnollista parannusta voidaan myös verrata pikarakastumiseen tai avioliiton alkuaikaan. Se on hurmostila. Muutaman vuoden päästä hurmostila on haihtunut tai sitten muuttunut oikeaksi rakkaudeksi. Vanha sananlasku sanoo ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy”. Tämä kuvaa metaforisesti sitä, ettei esimerkiksi hurmostilassa tehty muutos voi olla pysyvä. Pysyvään mielenmuutokseen(parannus) tarvitaan ennen kaikkea uusi syvempi oivallus - ja uusi tapa ajatella.
Kaikki uskonnot ja uskonsuuntaukset lähtevät lähes aina siitä, että nimenomaan heidän uskonversionsa on ainoa oikea ja myös muille siirrettävissä, jos ei vapaehtoisesti niin pakolla. Tämä on synnyttänyt lähetystoiminnan, jota ennen nimitettiin ”pakanalähetykseksi”. Intensiivisen lähetystyön taustana on toimijoiden mukaan kutsumus ja vieläpä jumalallinen sellainen. Olen monta kertaa kuullut tämän selityksen sekä medioissa että yksityisissä keskusteluissa. Näin on kauan uskottu, ja näin uskotaan viitaten lähetyskäskyyn Uudessa testamentissa. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin eri mieltä lähetyskäskyn alkuperästä. Mutta olemme niin aivopestyjä, ettemme uskalla ajatella uskon asioita siltä kantilta, että meitä olisi voitu opettaa väärin.
Olisi korkea aika ryhtyä vähitellen ajattelemaan itse, herätä tähänastisesta unitilasta ja pyrkiä irrottautumaan pitkästä pysähtyneisyyden ajasta. Mutta heräämiseen tarvitaan uusi oivallus!"
Eivätkö juuri vl:sten "parannukset" oli ohimeneviä emotionaalisia vapautumisen kokemuksia? Ripittäytymisen jälkeen seuraa pian uusi synnnin ja syyllisyyden kuorma, mikä painaa mieltä. Ja, ei muuta kuin uusi hetkellinen tunteellinen vapautuminen. Ihminen ei ole muutunut miksikään. Sairauden syy - syntikäsite on joka tapauksessa hyväksytty.
Lainaukset: http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/esitelmia.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>>"Kaikki uskonnot ja uskonsuuntaukset lähtevät lähes aina siitä, että nimenomaan heidän uskonversionsa on ainoa oikea ja myös muille siirrettävissä, jos ei vapaehtoisesti niin pakolla. Tämä on synnyttänyt lähetystoiminnan, jota ennen nimitettiin ”pakanalähetykseksi”. Intensiivisen lähetystyön taustana on toimijoiden mukaan kutsumus ja vieläpä jumalallinen sellainen. Olen monta kertaa kuullut tämän selityksen sekä medioissa että yksityisissä keskusteluissa. Näin on kauan uskottu, ja näin uskotaan viitaten lähetyskäskyyn Uudessa testamentissa. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin eri mieltä lähetyskäskyn alkuperästä. Mutta olemme niin aivopestyjä, ettemme uskalla ajatella uskon asioita siltä kantilta, että meitä olisi voitu opettaa väärin.
Olisi korkea aika ryhtyä vähitellen ajattelemaan itse, herätä tähänastisesta unitilasta ja pyrkiä irrottautumaan pitkästä pysähtyneisyyden ajasta. Mutta heräämiseen tarvitaan uusi oivallus!"
Eivätkö juuri vl:sten "parannukset" oli ohimeneviä emotionaalisia vapautumisen kokemuksia? Ripittäytymisen jälkeen seuraa pian uusi synnin ja syyllisyyden kuorma, mikä painaa mieltä. Ja, ei muuta kuin uusi hetkellinen tunteellinen vapautuminen. Ihminen ei ole muuttunut miksikään. Sairauden syy - syntikäsite on joka tapauksessa hyväksytty."
Valitettavasti kirjoituksesi ei kauaa täällä pysy